Joukkotuotanto

[koponen]

Jaa että kannattaako taloudellisesti? Mistä minä tiedän? :a-grin:

No aloitetaas sillä että määritellään Suomeen kohdistuvan sotilaallisen hyökkäyksen hinta... Eiku.

Olen ehkä MÖRri, mutta minulle luo turvallisuuden tuntua aseistettujen joukkojen ahkera harjoittelu lähellä minua. Kunhan ovat samaa porukkaa kuin me muutkin suomalaiset, ja kaksoisroolissa kansalainen-sotilas. Näillä reunaehdoilla soisin yhteiskunnan militarisoituvan aika paljon nykyisestä.

 

[skärdis]

Meinaan, että kun "alokasleirit" kuitenkin toteutettaisiin nykyisissä perusyksiköissä

Sehän ideana juuri olisikin, että olisi erilliset alokaskoulutuskeskukset eikä alokaskoulutusta annettaisi nykyisissä peruyksiköissä.

Eli tarvittaisiin tuplamäärä punkkia ja kaikkea muutakin infrastruktuuria. Sitten näitä alokaskoulutuskeskuksia käytettäisiin se 2 + 2 kuukautta vuodessa. Samaan aikaan perusyksiköt olisivat tyhjinä tai ainakin vajaalla käyttöasteella. Ei tarvitsisi lakkauttaa varuskuntia ja useampi jo suljettukin varuskunta pitäisi herättää eloon.

Ei ehkä kovinkaan realistista tässä tilanteessa..

 

[skärdis]

Mutta kun tarkoituksena ei edes ole pitää ukkoja reservissä 5 tai missään tapauksessa 10 vuotta kauempaa. Ei kolmekymppisten huru-ukkojen kertauttamisella saavuteta yhtään mitään.

200.000 miehen reservissä rotaatio kiertää siihen tahtiin, ettei ole tarvetta kertausharjoituksille. Tämä vaan tuntuu olevan niin arka aihe, ettei sitä tohdita sanoa suoraan.

Vaikka nykymallissa reservissäoloaikaa pakottavista syistä, eli koulutuksen happanemisen takia, onkin pakko rajoittaa pitkälti ikään perustuen, niin toisenlainen järjestely olisi hyvin mahdollinen.

Rohkenen väittää, että varusmiespalvelun päälle vuosikymmenen verran nousujohteista koulutusta nostaisi sen "huru-ukoksi" määrittelemäsi kolmekymppisen suorituskyvyltään aivan eri sfääreihin, kuin nykyisen, tai uudenkaan järjestelmän mukaisen, vastakotiutetun parikymppisen räkänokan. Kyllä ukoista saisi sekä tehoja, että tehollisia palvelusvuosia irti, jos siihen luotaisiin motivoiva systeemi.

Minähän en kolmekymppisiä huru-ukoiksi määritellyt vaan Puolustusvoimat sen on tehnyt. Minä vaan käytin poliittisesti epäkorrektia nimitystä, mutta tosiasiat ovat tosiasioita.

 

[Hande]

Minähän en kolmekymppisiä huru-ukoiksi määritellyt vaan Puolustusvoimat sen on tehnyt. Minä vaan käytin poliittisesti epäkorrektia nimitystä, mutta tosiasiat ovat tosiasioita.

Tuo on joka tapauksessa valtavaa resurssien tuhlausta. Nykyjärjestelmässä kylläkin todellisuutta, siltä osin olen samaa mieltä.

 

[Hande]

No aloitetaas sillä että määritellään Suomeen kohdistuvan sotilaallisen hyökkäyksen hinta... Eiku.

Olen ehkä MÖRri, mutta minulle luo turvallisuuden tuntua aseistettujen joukkojen ahkera harjoittelu lähellä minua. Kunhan ovat samaa porukkaa kuin me muutkin suomalaiset, ja kaksoisroolissa kansalainen-sotilas. Näillä reunaehdoilla soisin yhteiskunnan militarisoituvan aika paljon nykyisestä.

Nykyään uhka ei ole rajan takana höyryävä panssariprikaati, vaan naapurin ilmakivääri. Tältäkin osin on vieraannuttu melko kauas todellisuudesta.

Niin kauan on kuitenkin toivoa, kuin yksikin MÖRri on tolpillaan :a-smiley:

 

[Ohjus-tiedustelija]

....
Kyllä SA-joukko suorituskykyisimmillään on juuri koituduttuaan ja pysyy suht samalla tasolla siitä muutama vuosi eteenpäin, kertauksella tätä tasoa voidaan pitää yllä taas muutama vuosi pidemmälle. Se että sieltä pitäisi päästä karsimaan seasta noin lyhyen ajan sisällä kotiutumisen jälkeen paskaksi muuttunut porukka, koskee niin pientä osaa aineksesta että en koe sitä kovinkaan kummoiseksi ongelmaksi. Ei ne asiallisesti hommansa hoitaneet nuoret miehet nyt ihan muutamassa vuodessa niin piloille mene, kyllä ne piloille menevät saadaan aika hyvällä prosentilla luudittua pois jo ennen/palveluksen aikana.

Miehistön osalta varmaan noin on, eli että ovat toimintakykyisempiä varusmiespalveluksen lopussa, mutta kyllä se ryhmyri ja joukkueenjohtaja ja varapäällikkö on kertauksessa ihan eri maailmassa kuin varusmiehenä, joten näiden osalta joukon kertaus on hyvin paikallaan kohottamassa joukon toimintakykyä.

"Ihan eri maailmassa" kuulostaa omiin korviin erittäin vahvasti liioitelllulta... Kyllä ainakin meillä joukkueenjohtajat, ryhmyreistä nyt puhumattakaan olivat toimineet jo viikkoja ellei kuukausia ennen kotiutumista hyvinkin itsenäisesti oman kokoonpanonsa kanssa ilman kouluttajien jatkuvaa ohjausta ns. kädestä pitäen. Ei se kertaus ympäristö siis ainakaan meillä johtajille mitään uutta ja ihmeellistä tuonnut vaan jo mainittua vanhan kertausta. Toisekseen kertauksessa oli joukkueenjohtajan paikan viennyt jo ammattisotilas, siihenhän on pyritty viimeiset vuodet...

Ja edelleen kertaus on aina plussaa, mutta ei se yksi tai kaksikaan muutaman pvä tst-leiriä 10-vuoden aikana joukkoa tai yksilöitä mihinkään eri tasolle nosta, ainahan elämässä jotain uutta oppii, mutta pääasiassa tuollaiset rykäisyt palauttaa vaan vanhat asiat mieleen.

 

[Ohjus-tiedustelija]

Yksi iso ongelma mielestäni suomalaisessa systeemissä on miesten sijoittaminen aselajeihin jo ennen palveluksen alkamista. Yksi vaihtoehto (jolla silläkin on plus- ja miinus- puolensa) olisi erillinen alokaskoulutusleiri/-yksikkö/-osasto, joinka jälkeen miehet sijoitetaan osoittamiensa kykyjen perusteella aselajeihin. Tuo mallihan on ollut käytössä monessa armeijassa sekä ammatti- että asevelvollisuusarmeijoissa. Vieläpä voisi aselajikoulutuksen yksilötaitojen koulutusajan jälkeen vasta muodostaa henkilöistä kokoonpanoja. Tällöin saataisiin nykyistä suuremmalla todennäköisyydellä palveluksensa loppuun asti suorittava ja yhdessä sijoitettava kokoonpano. Joukkokoheesio ehtisi silti tapahtua ja sen hyödyt saataisiin esiin.

En tiedä tarkkaan miten muualla/nykyään homma menee, mutta meillä perusyksikköön astui palvelukseen n.100 alokasta ja tuotettavan SA-joukon vahvuus oli n.30 taistelijaa. Kyllä tuossa ainakin oli jo niin iso massa raakattavaksi että siitä saatiin hyvinkin asiallista porukkaa SA-sijoitukseen ja vielä lisävaraa siihen päälle täydennysvaraksi + osa jaettavaksi muuhinkin yksiköihin.

En nyt ihan heti ymmärrä mitkä (ei pääsykokeiden kautta haettavat) reservin SA-tehtävät pv:ssa ovat niin vaativia / miten eri aselajit eroaisivat toisistaan niin oleellisesti että niihin pitäisi päästä raakkaamaan porukkaa yli aselajien jostain nelinumeroisesta määrästä alokkaita...?

Nykyäänhän kutsunnoissa porukkaa jollain tapaa jaetaan eri yksiköihin, pääasiassa ilmeisesti koulutodistusten perusteella että saataisiin sopivasti sekaisin todennäköisesti lukupään omaania sekä ei niin lukupään omaavia alokkaita samaan läjään josta pv kouluttajat seulovat sitten palveluksen aikana sopivimmat eri tehtäviin.

Itse olin vielä havaitsevinani että kutsunnoissa ilmoitetut liikuntaharrastukset ohjasi enemmän sellaista porukkaa fyysisesti vaativampiin perusyksiköihin kuin ehkä toisaalle, saattaa todistusten liikuntanumerollakin olla lusikkansa sopassa... Systeemi on erittäin karkea, mutta kun on massaa mistä valita, niin aivan riittävä alkuseulaksi, kouluttajat hoitavat sitten lopun!

 

[Ohjus-tiedustelija]

Minähän en kolmekymppisiä huru-ukoiksi määritellyt vaan Puolustusvoimat sen on tehnyt. Minä vaan käytin poliittisesti epäkorrektia nimitystä, mutta tosiasiat ovat tosiasioita.

Tuo on joka tapauksessa valtavaa resurssien tuhlausta. Nykyjärjestelmässä kylläkin todellisuutta, siltä osin olen samaa mieltä.

Jos reserviä alettasiin pitämään sijoituksissa pidempään, niin se tarkoittaisi sitä että yhä isompi osa varusmiehistä jäisi sijoittamatta. Jos vaikkapa puolet varusmiehistä suorittaisi palveluksen vain ja ainoastaan yleisen asevelvollisuuden nimissä vailla tarvetta SA-joukoissa, niin sekö ei sitten olisi valtavaa resurssien tuhlausta? :dodgy:

 

[Ohjus-tiedustelija]

Mutta kun tarkoituksena ei edes ole pitää ukkoja reservissä 5 tai missään tapauksessa 10 vuotta kauempaa. Ei kolmekymppisten huru-ukkojen kertauttamisella saavuteta yhtään mitään.

200.000 miehen reservissä rotaatio kiertää siihen tahtiin, ettei ole tarvetta kertausharjoituksille. Tämä vaan tuntuu olevan niin arka aihe, ettei sitä tohdita sanoa suoraan.

Vaikka nykymallissa reservissäoloaikaa pakottavista syistä, eli koulutuksen happanemisen takia, onkin pakko rajoittaa pitkälti ikään perustuen, niin toisenlainen järjestely olisi hyvin mahdollinen.

Rohkenen väittää, että varusmiespalvelun päälle vuosikymmenen verran nousujohteista koulutusta nostaisi sen "huru-ukoksi" määrittelemäsi kolmekymppisen suorituskyvyltään aivan eri sfääreihin, kuin nykyisen, tai uudenkaan järjestelmän mukaisen, vastakotiutetun parikymppisen räkänokan. Kyllä ukoista saisi sekä tehoja, että tehollisia palvelusvuosia irti, jos siihen luotaisiin motivoiva systeemi.

Jaa että kannattaako taloudellisesti? Mistä minä tiedän? :a-grin:

No ei siihen kovin pitkää matikkaa tarvita kun huomioidaan että yleinen asevelvollisuus ei enää juurikaan mahdollista säästämistä varuskuntaverkosta/koulutuksesta = kulut sillä saralla juoksisivat täysin ennallaan ja jostain pitäisi haalia rahat tuohon esittämääsi reservin 10-vuoden nousujohteiseen koulutukseen. Muistuksena vielä se että varusmiehen palvelus vrk on lähes puoli-ilmainen verrattuna reviläisen vrk:teen

Lisäksi mielestäni aliarviot parikymppisen sijoitetun "räkänokan" osaamisen/suorituskyvyn raakasti alakanttiin ja yliarvioit erityisesti isoissa massoissa +30v. reserviläisen sekä henkisen motivaation tason sotaleikkeihin että fysisen suorituskyvyn yläkanttiin.

ps. Jatkosotaa edeltäneestä palveluksesta:
"Nuoret varusmiehet olivat kaikkein halutuinta ainesta ja varusmiesrykmentit aseistettiin hyvin. Samaan divisioonaan liitettiin varusmiesrykmentin lisäksi aina kaksi reserviläisistä koottua rykmenttiä."
Myös nuoren pään tappiotilastot kertovat karua kieltään siitä mille pumpuille vaativimmat tehtävät yleensä annettiin...

 

[noska]

Meinaan, että kun "alokasleirit" kuitenkin toteutettaisiin nykyisissä perusyksiköissä

Sehän ideana juuri olisikin, että olisi erilliset alokaskoulutuskeskukset eikä alokaskoulutusta annettaisi nykyisissä peruyksiköissä.

Eli tarvittaisiin tuplamäärä punkkia ja kaikkea muutakin infrastruktuuria. Sitten näitä alokaskoulutuskeskuksia käytettäisiin se 2 + 2 kuukautta vuodessa. Samaan aikaan perusyksiköt olisivat tyhjinä tai ainakin vajaalla käyttöasteella. Ei tarvitsisi lakkauttaa varuskuntia ja useampi jo suljettukin varuskunta pitäisi herättää eloon.

Ei ehkä kovinkaan realistista tässä tilanteessa..

Ei kai tätäkin tarvi rautalangast vääntää. Matematiikka on tietty helppoa kun ajattelee sen juuri tuolla tavalla naisen logiikalla ja saa aina halaumansa tuloksen. Ongelmasi on siinä että pidät jäykästi kiinni nykyisestä rakenteesta ja alat rakentaa uutta organisaatiota sen päälle. Sama vika mikä on tehnyt erään käyttöjärjestelmän versioista niin hiton raskaita.

Palikat tietenkin laitetaan kaikki pussiin ravistellaan ja jaetaan uudelleen. Eli jostain nykyisestä varuskunnasta tehdään alokaskoulutuskeskus ja toisista aselajikoulutuskeskuksia. Ei ole tarve perustaa uusia varuskuntia lainkaan. Saapumiseriä pienennetään ja tihennetään. Kun 2kk jälkeen lykätään porukkaa aselajikoulutukseen, niin otetaan pian uusi porukka tilalle eikä odoteta puolta vuotta (kun ennenkin aina oli saapumiserät kerran puolessa vuodessa). Laitetaan vaikka 4 saapumiserää vuodessa niin jokaisen erän välissä on aikaa valmistella seuraavan erän koulutus kunnolla. Punkkia ei tarvita yhtään lisää, kun tehtävät jaetaan järkevästi sopiviin varuskuntiin, niin aselajikoulutuskeskukset kykenevät silloin kyllä helposti hoitamaan kahta saapumiserää kerralla.
Etuina on että saadaan yhdenmukaisempi koulutus perustaidoille. Parhaat kouluttajat keskittyvät oman alansa tekemisiin eikä sama mies joudu käymään läpi koko ajan koko repertuaaria alokasajan ensimmäisestä päivästä kotiuttamiseen asti. Nimimerkki kaipiainen on jo useaan otteeseen todennut että nykyisellään on ongelmia esim aseenkäsittelykoulutuksessa siltä osin, että joidenkin aselajikouluttajien tietotaito ei ole ajan tasalla sen suhteen. Sitä ongelmaa ei olisi, koska kyseisen tehtävän hoitaisi siihen erikoistuneet tyypit.
Tottakai tuossakin mallissa olisi ongelmia ja miinuspuolia (kuten jo heti alkuun mainitsin). Niitä on kaikissa vaihtoehtoidessa ja jokainen niistä on kompromissi. Mutta tuota mallia ei voi tyrmätä esittämislläsi perusteilla, koska sinä olet perusteissasi tekemässä vain hienosäätöä järjestelmään ja minä esitin koko järjestelmän muutosta. Tottakai jos alat tehdä ladasta mersua on homma vaikeaa ja menee reisille, etenkin jos rajoitat sitä montako osaa saa vaihtaa. Sen sijaan jos romutat koko ladan ja alat kokoamaan mersua kokonaan alusta, saatat saada jotain aikaiseksi.

 

[noska]

En tiedä tarkkaan miten muualla/nykyään homma menee, mutta meillä perusyksikköön astui palvelukseen n.100 alokasta ja tuotettavan SA-joukon vahvuus oli n.30 taistelijaa. Kyllä tuossa ainakin oli jo niin iso massa raakattavaksi että siitä saatiin hyvinkin asiallista porukkaa SA-sijoitukseen ja vielä lisävaraa siihen päälle täydennysvaraksi + osa jaettavaksi muuhinkin yksiköihin.

Käsittääkseni muualla eivät luvut ole likimainkaan tuota luokkaa ja paikoin jopa tilanne on sellainen, että kotiutuessa sijoitettavaan kokoonpanoon joudutaan ottamaan väkeä muualta (reservistä), koska riittävästi ei selvinnyt sijoituskelpoisena palveluksen loppuun saakka. Tällöin ei nykyistä joukkokoulutuksen ideaa yhdessä palvelleesta ja harjoitelleesta osasstosta saavuteta.

En nyt ihan heti ymmärrä mitkä (ei pääsykokeiden kautta haettavat) reservin SA-tehtävät pv:ssa ovat niin vaativia / miten eri aselajit eroaisivat toisistaan niin oleellisesti että niihin pitäisi päästä raakkaamaan porukkaa yli aselajien jostain nelinumeroisesta määrästä alokkaita...?

Kyse ei ole siitä, että jokin tehtävä olisi niin vaativa, vaan siitä, että käytettävästä materiaalista saadaan maksimihyöty irti. Ikänsä elektroniikkaa harrastanut kaveri ei ole sitä huomannut papereihinsa aikanaan mainita ja on sijoitettu peräkylän plutoonaan jalkaväkeen varuskunnassa jossa ei ole omaa viestikoulutusta, niin nykyisellään hän kanssa jatkaa jalkaväessä, ellei itse todella aktiivisesti hae siirtoa osaamistaan vastaavampiin tehtäviin. Useita jo ammattipätevyyden hankkineita tai ammatillisen koulutuksen aloittaneita tai sellaiseen paikan saaneita sijoitetaan ilman tietoa siitä, koska kutsunnoissa ei tietoa vielä ole ollut tai se on jäänyt mainitsematta.
En tiedä muista, mutta ainakin itse lähtisin mielummin rakentamaan sodanajanyksikköä tyypeistä, joita on muutaman viikon testailtu fyysisen kunnon, ampumataidon, oppimiskyvyn, sopeutumiskyvyn, motivaation jne osalta sekä saatu hiukan pintaa syvempi raapaisu persoonasta, hänen koulutustaustastaan, osaamisistaan ja harrastuksistaan, kuin kasasta P-kortteja, joissa on tietona lähinnä halukkuus, ne koulutustiedot joita on kutsunnoissa jo ollut ja jotka on muistettu ja haluttu kertoa, sekä isän sotilasarvo.
Olen törmännyt tapaukseen, joka oli sijoitettu pioneereihin sillä perusteella, että hän oli iso kokoinen ja kutsunnoissa sanonut, että sattaa hakeaa tekuun rakennuspuolelle. Kävi sitten intin 28-vuotiaana Valtiotieteiden tohtorina. Oli selkävikainen, uimataidoton, juoksi cooperissa 2200m ja pysyvässä kantovapautuksessa koko intin ajan. Kouluttaminen taistelupioneeriksi oli rahan ja resurssien hukkaamista, kun tilalle olisi voitu ottaa joku muista komppanioista halukkuutensa osoittanut rakennusalan pätevyyttä oikeasti omaava tai muuten pioneeriksi sopivan alan henkilö.

Nykyäänhän kutsunnoissa porukkaa jollain tapaa jaetaan eri yksiköihin, pääasiassa ilmeisesti koulutodistusten perusteella että saataisiin sopivasti sekaisin todennäköisesti lukupään omaania sekä ei niin lukupään omaavia alokkaita samaan läjään josta pv kouluttajat seulovat sitten palveluksen aikana sopivimmat eri tehtäviin.

Eli pyritään saamaan vain tasaisesti mahdollista pätevyyttä johtajakoulutukseen omaavia eri yksiköihin.

Itse olin vielä havaitsevinani että kutsunnoissa ilmoitetut liikuntaharrastukset ohjasi enemmän sellaista porukkaa fyysisesti vaativampiin perusyksiköihin kuin ehkä toisaalle, saattaa todistusten liikuntanumerollakin olla lusikkansa sopassa... Systeemi on erittäin karkea, mutta kun on massaa mistä valita, niin aivan riittävä alkuseulaksi, kouluttajat hoitavat sitten lopun!

Mikäli sen liikuntaharrastuksen muisti kertoa tai sitä huomattiin kysyä eikä ollut muita syitä sijoittaa miestä johonkin muualle, kuten lähes tyhjä yksikkö johon ei halukkuuta löytynyt vapaaehtoisesti.

 

[Hande]

Mutta kun tarkoituksena ei edes ole pitää ukkoja reservissä 5 tai missään tapauksessa 10 vuotta kauempaa. Ei kolmekymppisten huru-ukkojen kertauttamisella saavuteta yhtään mitään.

200.000 miehen reservissä rotaatio kiertää siihen tahtiin, ettei ole tarvetta kertausharjoituksille. Tämä vaan tuntuu olevan niin arka aihe, ettei sitä tohdita sanoa suoraan.

Vaikka nykymallissa reservissäoloaikaa pakottavista syistä, eli koulutuksen happanemisen takia, onkin pakko rajoittaa pitkälti ikään perustuen, niin toisenlainen järjestely olisi hyvin mahdollinen.

Rohkenen väittää, että varusmiespalvelun päälle vuosikymmenen verran nousujohteista koulutusta nostaisi sen "huru-ukoksi" määrittelemäsi kolmekymppisen suorituskyvyltään aivan eri sfääreihin, kuin nykyisen, tai uudenkaan järjestelmän mukaisen, vastakotiutetun parikymppisen räkänokan. Kyllä ukoista saisi sekä tehoja, että tehollisia palvelusvuosia irti, jos siihen luotaisiin motivoiva systeemi.

Jaa että kannattaako taloudellisesti? Mistä minä tiedän? :a-grin:

No ei siihen kovin pitkää matikkaa tarvita kun huomioidaan että yleinen asevelvollisuus ei enää juurikaan mahdollista säästämistä varuskuntaverkosta/koulutuksesta = kulut sillä saralla juoksisivat täysin ennallaan ja jostain pitäisi haalia rahat tuohon esittämääsi reservin 10-vuoden nousujohteiseen koulutukseen. Muistuksena vielä se että varusmiehen palvelus vrk on lähes puoli-ilmainen verrattuna reviläisen vrk:teen

Lisäksi mielestäni aliarviot parikymppisen sijoitetun "räkänokan" osaamisen/suorituskyvyn raakasti alakanttiin ja yliarvioit erityisesti isoissa massoissa +30v. reserviläisen sekä henkisen motivaation tason sotaleikkeihin että fysisen suorituskyvyn yläkanttiin.

ps. Jatkosotaa edeltäneestä palveluksesta:
"Nuoret varusmiehet olivat kaikkein halutuinta ainesta ja varusmiesrykmentit aseistettiin hyvin. Samaan divisioonaan liitettiin varusmiesrykmentin lisäksi aina kaksi reserviläisistä koottua rykmenttiä."
Myös nuoren pään tappiotilastot kertovat karua kieltään siitä mille pumpuille vaativimmat tehtävät yleensä annettiin...

Esittämäni mallihan täyttäisi erinomaisesti nuo asettamasi tavoitteet. Kun rivissä olisi kunkin ikäluokan parhaimmisto ja käytössä yleinen asevelvollisuus, olisi järjestelmän ulkopuolella jatkuvasti käytetävissä nuorehkoja täydennysmiehiä. Nythän käy niin, että rivistä poistuneet nuoret jouduttaisiin korvaamaan niillä hapantuneilla 30 plussilla. En väheksy kaksikymppisiä, mutta eihän suoritustaso tuossa vaiheessa millään voikaan olla samaa luokkaa, kuin mitä se olisi kymmenen vuoden lisäkoulutuksen jälkeen.

Äläkä sekoita nykymallia ja nykyistä rahanjakoa tähän. Väitän ( tai ainakin uskon ), että käytettävissä olevalla budjetilla olisi luotavissa kokonaisuus, jossa sitoutettava osa porukkaa saataisiin vapaaehtoisjärjestelmän ja varsinaisten kertausharjoitusten yhdistelmällä pidettyä erinomaisessa kuosissa. Ikä ei tuolloin olisi millään muotoa kurantti valintaperuste, paitsi jos halutaan nöyrää tykinruokaa.

Koko paletti siis uusiksi ja tärkeimpiin joukkoihin kuorittaisiin kerma muiden jäädessä toisen ja kolmannen linjan joukkoihin. Niiltä osin, kuin nuo olisivat vapaaehtoisjärjestelmän ulkopuolella, voitaisiin edelleen käyttää ikäsyrjintää, eiku siis -valintaa.

Tuo veli noskan kuvailema terästetty koulutusjärjestelmä kuulostaa myös erinomaiselle ratkaisulle. Koko järjestelmä pitäisi todellakin rakentaa uuteen kuosiin, millään pikkusievällä lääpimisellä homma ei voi merkittävästi kehittyä.

 

[Ohjus-tiedustelija]

En tiedä tarkkaan miten muualla/nykyään homma menee, mutta meillä perusyksikköön astui palvelukseen n.100 alokasta ja tuotettavan SA-joukon vahvuus oli n.30 taistelijaa. Kyllä tuossa ainakin oli jo niin iso massa raakattavaksi että siitä saatiin hyvinkin asiallista porukkaa SA-sijoitukseen ja vielä lisävaraa siihen päälle täydennysvaraksi + osa jaettavaksi muuhinkin yksiköihin.

Käsittääkseni muualla eivät luvut ole likimainkaan tuota luokkaa ja paikoin jopa tilanne on sellainen, että kotiutuessa sijoitettavaan kokoonpanoon joudutaan ottamaan väkeä muualta (reservistä), koska riittävästi ei selvinnyt sijoituskelpoisena palveluksen loppuun saakka. Tällöin ei nykyistä joukkokoulutuksen ideaa yhdessä palvelleesta ja harjoitelleesta osasstosta saavuteta.

En ihan heti niele tuota väitettä ainakaan jatkossa koska rullissa pyörii niin paljon ylimääräisiä koulutettavia suhteessa tuotettavien joukkojen määrään + ei motivoituneita yms. karsitaan jatkuvasti reilummalla kädellä jo kutsunnoissa. Eikä sillä ole käytännössä mitään merkitystä jos vaikkapa 10% porukasta joudutaan syystä tai toisesta sijottamaan sinne jostain muualta, se on käytännössä pari hassua uutta ukkoa alkuperäisten sekaan.

En nyt ihan heti ymmärrä mitkä (ei pääsykokeiden kautta haettavat) reservin SA-tehtävät pv:ssa ovat niin vaativia / miten eri aselajit eroaisivat toisistaan niin oleellisesti että niihin pitäisi päästä raakkaamaan porukkaa yli aselajien jostain nelinumeroisesta määrästä alokkaita...?

Kyse ei ole siitä, että jokin tehtävä olisi niin vaativa, vaan siitä, että käytettävästä materiaalista saadaan maksimihyöty irti. Ikänsä elektroniikkaa harrastanut kaveri ei ole sitä huomannut papereihinsa aikanaan mainita ja on sijoitettu peräkylän plutoonaan jalkaväkeen varuskunnassa jossa ei ole omaa viestikoulutusta, niin nykyisellään hän kanssa jatkaa jalkaväessä, ellei itse todella aktiivisesti hae siirtoa osaamistaan vastaavampiin tehtäviin. Useita jo ammattipätevyyden hankkineita tai ammatillisen koulutuksen aloittaneita tai sellaiseen paikan saaneita sijoitetaan ilman tietoa siitä, koska kutsunnoissa ei tietoa vielä ole ollut tai se on jäänyt mainitsematta.
En tiedä muista, mutta ainakin itse lähtisin mielummin rakentamaan sodanajanyksikköä tyypeistä, joita on muutaman viikon testailtu fyysisen kunnon, ampumataidon, oppimiskyvyn, sopeutumiskyvyn, motivaation jne osalta sekä saatu hiukan pintaa syvempi raapaisu persoonasta, hänen koulutustaustastaan, osaamisistaan ja harrastuksistaan, kuin kasasta P-kortteja, joissa on tietona lähinnä halukkuus, ne koulutustiedot joita on kutsunnoissa jo ollut ja jotka on muistettu ja haluttu kertoa, sekä isän sotilasarvo.
Olen törmännyt tapaukseen, joka oli sijoitettu pioneereihin sillä perusteella, että hän oli iso kokoinen ja kutsunnoissa sanonut, että sattaa hakeaa tekuun rakennuspuolelle. Kävi sitten intin 28-vuotiaana Valtiotieteiden tohtorina. Oli selkävikainen, uimataidoton, juoksi cooperissa 2200m ja pysyvässä kantovapautuksessa koko intin ajan. Kouluttaminen taistelupioneeriksi oli rahan ja resurssien hukkaamista, kun tilalle olisi voitu ottaa joku muista komppanioista halukkuutensa osoittanut rakennusalan pätevyyttä oikeasti omaava tai muuten pioneeriksi sopivan alan henkilö.

Nuo on täysin yksilöllisiä tapauksia ja kertoo pelkästään kaverin omasta motivaatiosta palvella tietyssä paikassa jos ei saa suutaan auki omasta harrastuneisuudestaan / kiinnostuksesta asiaa kohtaan. Toisekseen erittäin harvalla 20-vuotiaalla on vielä sellaista tietotaitoa että se olisi niin arvokasta että koko järjestelmä kannattaisi myllätä uusiksi sen takia että päästäisiin oikein kaivamalla kaivamaan 20-vuotiaan kaverin osaaminen/kyvykkyys esiin ns. viimeisen päälle ennenkuin hänet sijoitetaan johonkin aselajii. Täysin turhaa hifistelyä (palkatun henkilöstön resurssien haaskausta) tuossa vaiheessa elämän kaarta.

Mutta kuten jo aijemmin totesin asia on ihan erikseen kun haetaan todellisia osaajia/ammatilaisia (siviilistä tuttuihin tehtäviin) jotka ovat kouluttautuneet / hankkineet osaamista jo työelämästäkin useamman vuoden. Näitä pv ymmärtääkseni yrittääkin löytää sijoitettavaksi reservistä.

Eikä sillä ole mitään merkitystä jos yksittäisiä henkilöitä sattuu palvelemaan/saamaa ns. "vääränlaisen" koulutuksen. Heidän pitää yleisen asevelvollisuuden nimissä palvella jossain joka tapauksessa. Edelleenkin petipaikkoja pitäisi jokaisessa yksikössä olla erityisesti jatkossa oleellisesti yli tuotettavan SA-tarpeen, ei silloin tuollaiset yksittäiset täysin epäsopivat jampat saa SA-sijoitusta tehtävään johon he huonosti soveltuvat. Siellä pioneeri komp. on tasan varmasti seuraavien varuskuntien lakkautuskierrosten jälkeen punkat täynnä, eikä läheskään kaikkia tulla sijoittaamaan SA-pioneerijoukkoihin, ei varmasti tule olemaan tarvetta sijoittaa yhtäkään selkävikaista vapautusmiestä SA-joukkoihin!!!

Itse olin vielä havaitsevinani että kutsunnoissa ilmoitetut liikuntaharrastukset ohjasi enemmän sellaista porukkaa fyysisesti vaativampiin perusyksiköihin kuin ehkä toisaalle, saattaa todistusten liikuntanumerollakin olla lusikkansa sopassa... Systeemi on erittäin karkea, mutta kun on massaa mistä valita, niin aivan riittävä alkuseulaksi, kouluttajat hoitavat sitten lopun!

Mikäli sen liikuntaharrastuksen muisti kertoa tai sitä huomattiin kysyä eikä ollut muita syitä sijoittaa miestä johonkin muualle, kuten lähes tyhjä yksikkö johon ei halukkuuta löytynyt vapaaehtoisesti.

Ei mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta muistiko vai eikö muistanut, kyseessä on raaka seula joka heittää kuitenkin tietynlaista porukkaa enemmän toisaalle kuin toisaalle. Sillä ei ole mitään käytännön vaikutusta esim. tiedustelujoukkueen SA-kokoonpanon kasaamisen kannalta vaikka kaikki liikunnalliset henkilöt eivät muistaneet sitä kutsunnoissa tuoda rittävästi esiin, erittäin suurella todennäköisyydellä esim. tiedustelukomp. on silti tunkua sopivista tyypeistä yli tarpeen.

Massaa on mistä valita, ei jää homma siitä kiinni!

 

[Ohjus-tiedustelija]

Mutta kun tarkoituksena ei edes ole pitää ukkoja reservissä 5 tai missään tapauksessa 10 vuotta kauempaa. Ei kolmekymppisten huru-ukkojen kertauttamisella saavuteta yhtään mitään.

200.000 miehen reservissä rotaatio kiertää siihen tahtiin, ettei ole tarvetta kertausharjoituksille. Tämä vaan tuntuu olevan niin arka aihe, ettei sitä tohdita sanoa suoraan.

Vaikka nykymallissa reservissäoloaikaa pakottavista syistä, eli koulutuksen happanemisen takia, onkin pakko rajoittaa pitkälti ikään perustuen, niin toisenlainen järjestely olisi hyvin mahdollinen.

Rohkenen väittää, että varusmiespalvelun päälle vuosikymmenen verran nousujohteista koulutusta nostaisi sen "huru-ukoksi" määrittelemäsi kolmekymppisen suorituskyvyltään aivan eri sfääreihin, kuin nykyisen, tai uudenkaan järjestelmän mukaisen, vastakotiutetun parikymppisen räkänokan. Kyllä ukoista saisi sekä tehoja, että tehollisia palvelusvuosia irti, jos siihen luotaisiin motivoiva systeemi.

Jaa että kannattaako taloudellisesti? Mistä minä tiedän? :a-grin:

No ei siihen kovin pitkää matikkaa tarvita kun huomioidaan että yleinen asevelvollisuus ei enää juurikaan mahdollista säästämistä varuskuntaverkosta/koulutuksesta = kulut sillä saralla juoksisivat täysin ennallaan ja jostain pitäisi haalia rahat tuohon esittämääsi reservin 10-vuoden nousujohteiseen koulutukseen. Muistuksena vielä se että varusmiehen palvelus vrk on lähes puoli-ilmainen verrattuna reviläisen vrk:teen

Esittämäni mallihan täyttäisi erinomaisesti nuo asettamasi tavoitteet. Kun rivissä olisi kunkin ikäluokan parhaimmisto ja käytössä yleinen asevelvollisuus, olisi järjestelmän ulkopuolella jatkuvasti käytetävissä nuorehkoja täydennysmiehiä. Nythän käy niin, että rivistä poistuneet nuoret jouduttaisiin korvaamaan niillä hapantuneilla 30 plussilla.

Ja mikähän mahtaa olla rivistä poistumis % alle 25-vuotialla... no ei kovin kummoinen... Ei meillä oikeasti ole tarvetta korvata perustaistelijoista mahdollisia poistuvia yli 30:llä.

Verratkaa huviksenne SA-vahvuuutta (ja erityisesti SA-joukkojen vaatimaa hlö määrää) joka vuosi tuotettavien reserviläisten määrään, Baikalia lainatakseni saattaa silmät avautua kuin pöllön poikasella :a-grin:

Äläkä sekoita nykymallia ja nykyistä rahanjakoa tähän. Väitän ( tai ainakin uskon ), että käytettävissä olevalla budjetilla olisi luotavissa kokonaisuus, jossa sitoutettava osa porukkaa saataisiin vapaaehtoisjärjestelmän ja varsinaisten kertausharjoitusten yhdistelmällä pidettyä erinomaisessa kuosissa. Ikä ei tuolloin olisi millään muotoa kurantti valintaperuste, paitsi jos halutaan nöyrää tykinruokaa.

Koko paletti siis uusiksi ja tärkeimpiin joukkoihin kuorittaisiin kerma muiden jäädessä toisen ja kolmannen linjan joukkoihin. Niiltä osin, kuin nuo olisivat vapaaehtoisjärjestelmän ulkopuolella, voitaisiin edelleen käyttää ikäsyrjintää, eiku siis -valintaa.

Ei porukka lähde vähääkään laajemmassa mittakaavassa mihinkään sitoumuksiin ilman kunnon porkkanaa ja silloin ollaan jo puoliammattilaisista koostuvassa systeemissä johon rahat ei riitä. Ei tuollainen toimisi kuin todella pienelle terävälle kärjelle, jota jo nytkin kyetään pitäämään iskussa vaihtamalla aines riittävän usein tuoreeksi / suuntaamalla vähät kertaukset sinne.

Tuo veli noskan kuvailema terästetty koulutusjärjestelmä kuulostaa myös erinomaiselle ratkaisulle. Koko järjestelmä pitäisi todellakin rakentaa uuteen kuosiin, millään pikkusievällä lääpimisellä homma ei voi merkittävästi kehittyä.

Homma toimii ihan hyvin jos pv saa vain haalittua erityisesti ns. taistelevia osia tukeviin/erikois osaamista vaativiin tehtäviin siviilistä saman alan ammattilaiset, siellä sitä osaamista menee hukkaan jos näitä ei saada hyödynnettyä. Yleisen asevelvollisuuden vallitessa+ tällä budjetilla taisteleviin osiin ei saada suorituskykyistä porukkaa kuin panostamalla heidän kouluttamiseen varusmiespalveluksen aikana+pitämällä porukka tuoreena tai sitten kertauksilla, mutta kuten todettua rahat ei riitä laajamittaiseen kunnolliseen nousujohteiseen kertaustoimintaan, ei sitten alkuunkaan.

Huom! varsinaiset taistelevat osat vaativat aika pienen määrän kokonaisvahvuuksista. Ei pitäisi olla mikään ongelma pitää tuota porukkaa laadukkaana + todella tuoreena tälläisellä reservin tuotto tahdilla.

PV on selvästi haistanut miten homma hoidetaan annettujen reunaehtojen puitteissa kustannustehokkaimmalla tavalla, siihen ei ikävä kyllä kuulu kertaus toiminnan kehittäminen. Yleisen asevelvollisuuden vallitessa yrittäisin panostaa siihen SA-sijoituksen saavan porukan kouluttamiseen maksimaalisesti palveluksen aikana että reserviin siirtyisi mahdollisemman osaava ja kyvykäs porukka ja tietyn ajan päästä uusi tilalle. Nyt tehoista turhan paljon hukkuu ylimääräisen osan mukana roikottamiseen.

Esitin jo taannoin mallin palvelevien jakamisesta esim. n. 2kk kohdalla SA-sijoituksen saaviin ja lisävara/tukitehtävissä toimiviin. Eri palvelusajat ja eri panostus koulutukseen, tukitehtävissä toimivat hankkisivat varsinaisen osaamisen siviilistä pv:n kannalta ilmaiseksi samaan tapaan kuin ottoajoneuvotkin otetaan siviilistä tarvittaessa ilmaiseksi. Mutta tästä on jo jauhettu aijemmin toisaalla..

 

[Hande]

Ja mikähän mahtaa olla rivistä poistumis % alle 25-vuotialla... no ei kovin kummoinen... Ei meillä oikeasti ole tarvetta korvata perustaistelijoista mahdollisia poistuvia yli 30:llä.

Verratkaa huviksenne SA-vahvuuutta (ja erityisesti SA-joukkojen vaatimaa hlö määrää) joka vuosi tuotettavien reserviläisten määrään, Baikalia lainatakseni saattaa silmät avautua kuin pöllön poikasella :a-grin:

Ei porukka lähde vähääkään laajemmassa mittakaavassa mihinkään sitoumuksiin ilman kunnon porkkanaa ja silloin ollaan jo puoliammattilaisista koostuvassa systeemissä johon rahat ei riitä. Ei tuollainen toimisi kuin todella pienelle terävälle kärjelle, jota jo nytkin kyetään pitäämään iskussa vaihtamalla aines riittävän usein tuoreeksi / suuntaamalla vähät kertaukset sinne.

Homma toimii ihan hyvin jos pv saa vain haalittua erityisesti ns. taistelevia osia tukeviin/erikois osaamista vaativiin tehtäviin siviilistä saman alan ammattilaiset, siellä sitä osaamista menee hukkaan jos näitä ei saada hyödynnettyä. Yleisen asevelvollisuuden vallitessa+ tällä budjetilla taisteleviin osiin ei saada suorituskykyistä porukkaa kuin panostamalla heidän kouluttamiseen varusmiespalveluksen aikana+pitämällä porukka tuoreena tai sitten kertauksilla, mutta kuten todettua rahat ei riitä laajamittaiseen kunnolliseen nousujohteiseen kertaustoimintaan, ei sitten alkuunkaan.

Huom! varsinaiset taistelevat osat vaativat aika pienen määrän kokonaisvahvuuksista. Ei pitäisi olla mikään ongelma pitää tuota porukkaa laadukkaana + todella tuoreena tälläisellä reservin tuotto tahdilla.

PV on selvästi haistanut miten homma hoidetaan annettujen reunaehtojen puitteissa kustannustehokkaimmalla tavalla, siihen ei ikävä kyllä kuulu kertaus toiminnan kehittäminen. Yleisen asevelvollisuuden vallitessa yrittäisin panostaa siihen SA-sijoituksen saavan porukan kouluttamiseen maksimaalisesti palveluksen aikana että reserviin siirtyisi mahdollisemman osaava ja kyvykäs porukka ja tietyn ajan päästä uusi tilalle. Nyt tehoista turhan paljon hukkuu ylimääräisen osan mukana roikottamiseen.

Esitin jo taannoin mallin palvelevien jakamisesta esim. n. 2kk kohdalla SA-sijoituksen saaviin ja lisävara/tukitehtävissä toimiviin. Eri palvelusajat ja eri panostus koulutukseen, tukitehtävissä toimivat hankkisivat varsinaisen osaamisen siviilistä pv:n kannalta ilmaiseksi samaan tapaan kuin ottoajoneuvotkin otetaan siviilistä tarvittaessa ilmaiseksi. Mutta tästä on jo jauhettu aijemmin toisaalla..

Kyllä sitä poistumaa voi käsittääkseni sodan oloissa olla jopa merkittävästi. Vai onko alle kaksvitoset mielestäsi ehkä kuolemattomia? Mallini tuottaisi siis myös parhaan mahdollisen vaihtohenkilöstön, koska käytettävissä olisi porukkaa, joilla varusmiespalvelus on tuoreessa muistissa. Todellinen win-win-tilanne

Ja kyllä meillä on vahva intressi järjestää riviin parhaat voimat. Tässä ei siis edelleenkään haeta kustannustehokkuutta nykyjärjestelmään, vaan ihan uudenlaista tehokkuutta koko masiinaan. Rahankäyttöä tulisikin radikaalisti muuttaa, koska moderniin suurvaltakalustoon panostaminen on selkeästi tullut tiensä päähän. Henkilöstöön ja sen koulutukseen panostamisella saataisiin päätehtävään merkittävästi lisää ruutia.

Varusmieskoulutuksesta tuleva joukko ei voi olla yhtä tehokas kuin pidemmän kaavan mukaan valittu ja koulittu. Vai tekikö J.Jalonenkin virheen, kun ei valinnut maajoukkueeseen pelkästään yhtenä ja samana kalenterivuonna syntyneitä n. 20-vuotiaita pelaajia?

 

[Mosuri]

Niin Suomessa on kyllä sisäistetty erinomaisen hyvin lausahdus "sota ei yhtä miestä kaipaa" (aivan toisessa merkityksessä kuin se aikoinaan lausuttiin). Suhtautuminen varusmiehiin on ollut tuhlailevaa- "jaa väärät miehet tekee vääriä asioita, mutta so fucking what uudet tulee kolmen kuukauden kuluttua...". Omasta alokas porukastani muistan mm. kaksi RC-harrastajaa jotka olivat valinneet aselajin sillä oletuksella, että heidän kaltaisiaan miehiä tarvitaan ja yhden insinöörin joka tuli ulkomailta asti kun luvattiin "varma pääsy" Crotale koulutukseen. Nuo miehet olisivat muuten valinneet toisen puolustushaaran palveluspaikakseen jos olisivat arvanneet, että yhdeksän viikon kuluttua läväytettiin kalvo taululle jossa luki "RC-lennättäjiä ei kouluteta tästä saapumiserästä ja Crotale NG koulutusta ei järjestetä tästä saapumiserästä." Kaikki kolme palvelivat sitten lataajina "mitä vitun väliä..."

Aivan erinomaisesti tuon välinpitämättömän ja halveksivan asenteen ovat omaksuneet lähes kaikki miehistössä palvelleet "ei penniäkään kiinni", "vitun maku" ja "tekee tai makaa aivan sama". Voiko heitä toisaalta siitä moittiakkaan, että he ymmärtävät oman roolinsa? Ikävä kyllä nyt törmätään siihen ongelmaan, että käytännössä tuolle miehistöpalvelulle on hyvin helppo vaihtoehto nimittäin vapautuksen saaminen. Ennen voitiin aina sanoa, että "se on sinun osasi- turpa rullalle tai rangaistaan" - toinen vaihtoehto oli 13 kuukauden sivari. Puolustusvoimat hehkuttaa kyllä johtaja ja ties minkä erikoiskoulutuksen etuja mutta valtaosaa palvelevista ne eivät koske. Yhdestä muotista valettu upseeristo ei edes näe koko ongelmaa vaikka etelän suurissa kaupungeissa joissa asuu aika helvetin suuri siivu väestöstä koko asevelvollisuus järjestelmänä rapautuu silmissä.

En myöskään ymmärrä tuota Suomen livahtanutta läntisestä sotilaskulttuurista tullutta ammattilaisten ihailua. Välillä pitää saada ammattilaiskomppanioita tai peräti pataljoonia lisäarvoa tuottamaan. Minkä helvetin takia? Ainakin vielä silloin kun miehistön palvelusaika oli kahdeksan kuukautta niin kyllä siinä ajassa miehet oppivat esim. tykkimiehen tai rk-miehen tehtävät. Osa noista opetettiin myös johonkin muuhun tehtävään. Asiasta löytyy muuten ihan helvetin hyvä historiallinen esimerkki. Australia otti Vietnamin sodan kiihtyessä käyttöön asevelvollisuuden. Sotaan lähetettettävät yksiköt koottiin sillä perusteella, että niissä oli tasaisesti ns. vanhoja ammatisotilaita ja vuoden pohjakoulutuksen saaneita varusmiehiä. Miesten tehokkuudessa ja toiminnassa taistelukentällä ei mitään merkittäviä eroja löytynyt!

 

[Ohjus-tiedustelija]

Varusmieskoulutuksesta tuleva joukko ei voi olla yhtä tehokas kuin pidemmän kaavan mukaan valittu ja koulittu. Vai tekikö J.Jalonenkin virheen, kun ei valinnut maajoukkueeseen pelkästään yhtenä ja samana kalenterivuonna syntyneitä n. 20-vuotiaita pelaajia?

Ongelma on siinä että pv:llä ei ole käytännössä sijoittaa "omaan maajoukkueeseensa" muita kuin uransa 20-vuotiaana lopettaneita hyökkääjiä, eikä meillä ole varaa pyörittää NHL- tai edes SM-liigaa valtion kustannuksella jotta urat jatkuisivat. Jonkun näköinen kortteliliiga pyörii, mutta siellä ei käy pelailemassa kuin silloin tällöin pieni vähemmistö. Onneksi valmentajat ovat sentään ammattilaisia, huoltoporukka saadaan siviilistä ja vähän vanhemmilla pakeilla ja maalivahdilllakin tullaan jotenkin toimeen kunhan hyökkäyspää pidetään nuorena :a-grin:

 

[Ohjus-tiedustelija]

Niin Suomessa on kyllä sisäistetty erinomaisen hyvin lausahdus "sota ei yhtä miestä kaipaa" (aivan toisessa merkityksessä kuin se aikoinaan lausuttiin). Suhtautuminen varusmiehiin on ollut tuhlailevaa- "jaa väärät miehet tekee vääriä asioita, mutta so fucking what uudet tulee kolmen kuukauden kuluttua...". Omasta alokas porukastani muistan mm. kaksi RC-harrastajaa jotka olivat valinneet aselajin sillä oletuksella, että heidän kaltaisiaan miehiä tarvitaan ja yhden insinöörin joka tuli ulkomailta asti kun luvattiin "varma pääsy" Crotale koulutukseen. Nuo miehet olisivat muuten valinneet toisen puolustushaaran palveluspaikakseen jos olisivat arvanneet, että yhdeksän viikon kuluttua läväytettiin kalvo taululle jossa luki "RC-lennättäjiä ei kouluteta tästä saapumiserästä ja Crotale NG koulutusta ei järjestetä tästä saapumiserästä." Kaikki kolme palvelivat sitten lataajina "mitä vitun väliä..."

Nii ja kun lasket pv:n tarpeen Crotale miehistöissä ja maalilennokkien lennättäjissä suhteessa käytettävissä oleviin insinööreihin ja rc-harrastajiin vaikka pelkästään yhdestä saapumiserästä, niin huomaat että pv:lla ei todellakaan ole tälläisissä yksittäis tapauksissa mitään intressiä tuhlata resurssejaan kyseisten pohjaosaamisten saattamiseen keinolla millä hyvänsä juuri heille parhaiten sopivaan koulutukseen varusmiehinä.

ps. pv:hän teki tuossa ihan oikein, kuten teki omassakin saapumiserässä jossa oli sekä vastavalmistunut insinööri, että diplomiinsinööri, molemmat ruilautettiin läpi parin haastattelun jälkeen ns. hanttihommissa toimistossa lyhyimmällä mahdollisella palvelusajalla jotta pääsevät antamaan panoksensa siviiliyhteiskunnalle. Mitä lisäarvoa rc-harrastajatkin muka olisivat tuottaneet pv:lle jossain toisessa aselajissa?

 

[Mosuri]

Niin Suomessa on kyllä sisäistetty erinomaisen hyvin lausahdus "sota ei yhtä miestä kaipaa" (aivan toisessa merkityksessä kuin se aikoinaan lausuttiin). Suhtautuminen varusmiehiin on ollut tuhlailevaa- "jaa väärät miehet tekee vääriä asioita, mutta so fucking what uudet tulee kolmen kuukauden kuluttua...". Omasta alokas porukastani muistan mm. kaksi RC-harrastajaa jotka olivat valinneet aselajin sillä oletuksella, että heidän kaltaisiaan miehiä tarvitaan ja yhden insinöörin joka tuli ulkomailta asti kun luvattiin "varma pääsy" Crotale koulutukseen. Nuo miehet olisivat muuten valinneet toisen puolustushaaran palveluspaikakseen jos olisivat arvanneet, että yhdeksän viikon kuluttua läväytettiin kalvo taululle jossa luki "RC-lennättäjiä ei kouluteta tästä saapumiserästä ja Crotale NG koulutusta ei järjestetä tästä saapumiserästä." Kaikki kolme palvelivat sitten lataajina "mitä vitun väliä..."

Nii ja kun lasket pv:n tarpeen Crotale miehistöissä ja maalilennokkien lennättäjissä suhteessa käytettävissä oleviin insinööreihin ja rc-harrastajiin vaikka pelkästään yhdestä saapumiserästä, niin huomaat että pv:lla ei todellakaan ole tälläisissä yksittäis tapauksissa mitään intressiä tuhlata resurssejaan kyseisten pohjaosaamisten saattamiseen keinolla millä hyvänsä juuri heille parhaiten sopivaan koulutukseen varusmiehinä.

ps. pv:hän teki tuossa ihan oikein, kuten teki omassakin saapumiserässä jossa oli sekä vastavalmistunut insinööri, että diplomiinsinööri, molemmat ruilautettiin läpi parin haastattelun jälkeen ns. hanttihommissa toimistossa lyhyimmällä mahdollisella palvelusajalla jotta pääsevät antamaan panoksensa siviiliyhteiskunnalle. Mitä lisäarvoa rc-harrastajatkin muka olisivat tuottaneet pv:lle jossain toisessa aselajissa?

No ei kyllä todellakaan tehnyt oikein. Kyseinen tietoliikenneinssi olisi muuten valinnut palveluspaikakseen ilmavoimien viestipuolen jos ei olisi houkuteltu "Crotale hommiin" ja kumpikin noista RC-miehistä oli melkoisia ilmailualan ihmisiä joilla varmasti olisi ollut annettavaa esim. ilmavoimien palveluksessa. Facebookista muuten juuri katselin, että toinen noista "RC-miehistä" aka. lataaja on muuten ammattilentäjä, joten ehkä miehellä olisi ilmavoimissakin paukut riittänyt muuhunkin kuin sode-raketin tai sergein lataajan tehtäviin?

 

[Iso-Mursu]

Meinaan, että kun "alokasleirit" kuitenkin toteutettaisiin nykyisissä perusyksiköissä

Sehän ideana juuri olisikin, että olisi erilliset alokaskoulutuskeskukset eikä alokaskoulutusta annettaisi nykyisissä peruyksiköissä.

Eli tarvittaisiin tuplamäärä punkkia ja kaikkea muutakin infrastruktuuria. Sitten näitä alokaskoulutuskeskuksia käytettäisiin se 2 + 2 kuukautta vuodessa. Samaan aikaan perusyksiköt olisivat tyhjinä tai ainakin vajaalla käyttöasteella. Ei tarvitsisi lakkauttaa varuskuntia ja useampi jo suljettukin varuskunta pitäisi herättää eloon.

Ei ehkä kovinkaan realistista tässä tilanteessa..

Alokaskoulutuskeskuksissa sitten koulutettaisiin loput ajat vuodesta ressuja