Joukkotuotanto

[Ohjus-tiedustelija]

Massaa on mistä valita, ei jää homma siitä kiinni!

Keskustelu on taas ajautunut täysin hedelmättömälle tasolle. Vaihtoehtoja kysyttiin. Esitin yhden vaihtoehdon, jolla mielestäni saavutetaisiin parempia tuloksia käytettävissä olevalla materiaalilla ja resursseilla.

Nousujohteinen kertauttaminen vaatii vähääkään isommassa mittakaavassa rahaa jota meillä ei ole, eikä tule, piste!

Kertausvuorokauden hinta on lähes kolminkertainen varusmiesvuorokauteen nähden...

Sinä taas puolustat jääräpäisesti nykyään käytössä olevaa järjestelmää, joka mielestäsi ilmeisesti on täydellinen ja toimii täysin suunnitelman mukaan eikä hukkaa millään tavalla resursseja ja potentiaaleja. Ilmeisesti esittämääni tapaa käyttävät lukuisat maat ovat ihan hakoteillä ja joutaisivat ottaa mallia täältä, koska on taas löytynyt yksi asia missä Suomi on maailman paras.
Kyseisen esittämäni mallin kohdalta päätän keskustelun täysin tarpeettomana tähän.

Kyseinen malli on riittävän tehokas ihan sen takia että meillä on massaa mistä valita. Ja se on siinä mielessä toimiva (ei tietenkään täydellinen) että järjestelmä pyörii todella pienellä budjetilla.

Edelleenkin n.20-vuotiaan osaamisten/mieltymysten viimeisen päälle selvittäminen/toteuttaminen on melkoista hifistelyä ja resurssien tuhlausta. Kokonaisuuden kannalta merkityksetöntä näpertelyä. Asia on ihan erikseen kun aletaan katsomaan mitä esim. 25-35-vuotiaat ovat siihen mennessä oppineet sekä koulunpenkillä, että erityisesti työelämässä. n.92% varusmiehistä on 18-20-vuotiaita palvelukseen astuessaan...

Minusta suurin resurssien hukkaus tapahtuu siinä että varusmiespalveluksessa roikotetaan aivan liian pitkään porukkaa joka a)ei saa sijoitusta b)kykenisi toimimaan taisteluita tukevissa tehtävissä 4kk:ssa opittavilla sotilaallisilla perustaidoilla. Iso osa SA-miesvahvuudesta saataisiin kasattua 4kk palvelleista, mutta siviilissä ammattilaisen kyvyt hankkineista osaajista. Todellisten (ja erityisesti ns. taistelevien) SA-koonpanojen koulutus tehostuisi oleellisesti kun jossain 2kk nurkilla päästäisiin ihan tosissaan ja kaikilla käytettävissä olevilla resurseilla koulimaan tähän valikoitunutta motivoitunutta porukkaa ihan omissa yksiköissään.

Karkeasti hahmoteltuna 4kk:ssa saataisiin aivan taatusti riittävät sotilaalliset kyvyt koulutettua todella isoon osaan logistikkaan ja huoltoon liittyviin miehistön tehtäviin (ja varsinainen alan osaaminen siviilissä). Tämä porukka muodostaa jo melkoisen ison osan SA-vahvuudesta

Tarkastelisin myös vakavasti esim. tykistön yms. järjestelmien ns. "lataajien" (jossa toimitaan lähinnä hyvinkin yksinkertaisissa tehtävissä lähinnä lisäkäsipareina) mahdollisuutta kouluttaa heitä samaan tapaan esim. ensin +2kk sotilaan perustaidot ja siihen päälle n.2kk toimiminen yhdessä vanhemman erän SA-kokoonpanon osana kyseisen järjestelmän "lataajina", "kaapelinvetäjinä", "ammusmiehinä" jne.

Tästä vapautusi todella huimasti resursseja niiden todellisten SA-kokoonpanojen kouluttamiseen pidemmän kaavan mukaan. Väitän että ilman koulutusta jarruttavia ei motivoituneita "riippakiviä" ja mahdollisuudellla satsata enemmän kouluttajia pienemmän motivoituneet joukon opettamiseen saataisiin kaikki koulutusvaiheet vko kaupalla aikaisemmin sille tasolle että voidaan siirtyä seuraavaan = viimeiseen vaiheeseen jäisi aikaa harjoituttaa valmista SA-kokoonpanoa oikeasti ihan eri tasolle mihin nyt keretään kun aikaa hukataan pitkin matkaa yksinkertaisten/kurinpidollisten asioiden jankkaamiseen sen hitaimman osan "oppimiskyvyn" mukaan.

 

[Ohjus-tiedustelija]

Oikeasti se mitä yrität sanoa on se, että varusmiehen ei tulisi ollenkaan miettiä sopivuuttaan ja taipumuksiaan mahdollisen varusmiesaikaiseen tai sodan ajan tehtävään vaan tärkeintä on kilpailla esimiehen määräämässä porukassa "mahdollisimman hyvästä suorituksesta".

Kantahenkilökunnalla on siten mitä suurimpia vaikeuksia ymmärtää, että joku ei halua olla "paras hiihdossa, paras ammunnassa, paras suunnistuksessa, paras uinnissa ja paras tykistön tuhertaja millimetripaperilla tms Onpa kauhean yllättävää, että postmodernissa yhteiskunnassa ihmiset haluavat palvella isänmaata 6-12 kuukautta sellaisessa tehtävässä johon katsovat pystyvänsä ja sopivansa. Aina ei motivaationa ole "helpolla pääseminen tai päähänpinttymä".Tämä tulee ehkä sinulle (ja kantaupseereille) yllätyksenä mutta kaikki 18-28 vuotiaita ei kiinnostaa partiohenkinen kisaaminen.

Kerro nyt ihmeessä miksi esim. amerikan ihmemaassa kolme neljästä puolustushaarasta antaa värväytyvälle sanottavaa omasta koulutusalastaan. Ainoastaan merijalkaväki sanelee 100 % peruskoulutusta seuraavan linjan ja siitäkin on mahdollista vaihtaa jos syyt ovat päteviä?

Kyllä meillä ainakin sai esittää toiveensa moneen kertaan ja niitä myös innokkaasti kyseltiin perusteluineen monessa välissä aina kutsunnoista lähtien siitä minne haluaisi ja itse pääsin tasantarkkaan sinne minne halusinkin. Tässä täytyy nyt vaan ottaa huomioon se että kutsuntalautakunnalla on rajalliset resurssit ja siellä on tietyt reunaehdot joiden mukaan edetään eikä jokaisen yksilön toiveita voida lähteä räätälöimään esim. muiden lautakuntien ns. sijoitus alueille täysin vapaasti, sama koskee siirtoja alokaskauden jälkeen toiseen varuskuntaan/koulutushaaraan.

Enkä yhtään ihmettele että jollain kutsuntalautakunnan haastattejalla ei ole tiedossa mitä asejärjestelmää mikäkin saapumiserä kouluttaa muutaman vuoden päästä... Kyllä tuollainen vaatimus esim. päästä juuri crotale vaunuun palvelemaan on aika kaukaa haettua, jollekkin se osuu kohdallee ja jollekkin ei, tunkua on joka erästä tasanvarmasti huomattavasti enemmän kuin paikkoja!

Ja jos se kisailu halutuista paikoista ei nappaa, niin millä ihmeen perusteella kantahenkilökunnan pitäisi valita kisailusta kiinnostumaton heppu siihen tehtävään? Kuten todettua varusmiehille tarjottavat tehtävät ovat sen verran yksinkertaisi ja / tai lopulta kuitenkin niin erilaisia kuin "vastaava" siviilipuolella saatu koulutus että siihen tehtävään saadaan pääsääntöisesti vähintään yhtä pätevästi koulutettua pohjakoulutukseltaan vaatimattomampikin henkilö kunhan hänen motivaationsa vaan on kunnossa.

ps. tässä on taas yksi potentiaalinen, ns. "pettyneidenryhmä" joka olisi syytä laittaa n.2kk kohdalla siihen 4kk palvelevien porukkaan. Ei tuollaisista motivaationsa menettäneistä asiallisistakaan hepuista mitään iloa SA-joukoille ole, pikimmiten vaan siviiliyhteiskuntaan jatkamaan koulujaan/töihin.

 

[Hande]

Nousujohteinen kertauttaminen vaatii vähääkään isommassa mittakaavassa rahaa jota meillä ei ole, eikä tule, piste!

Kertausvuorokauden hinta on lähes kolminkertainen varusmiesvuorokauteen nähden...

Järjestelmä olisi jopa helposti rahoitettavissa. Yksi kertausharjoitushan maksaa tätä nykyä jokseenkin tuhannen Euron verran.

Jos 10% kenttäarmeijasta (ns. terävä kärki) harjoittelisi vuosittain ja loput keskimäärin viiden vuoden rytmissä, niin 300000 miehen sa-vahvuudella tarvittaisiin n. 85000 harjoitusta vuodessa. Tehokkaamman koulutuksen myötä kustannukset nousisivat hiukan, joten kulut olisivat luokkaa 100 miljoonaa Euroa vuodessa. Kaikkien ei luonnollisestikaan edes tarvitse jatkuvasti harjoitella, joten summa on reilusti yläkanttiin. Käytännössä oltaisiin 75-80 miljoonan Euron tasolla ( n. 3% puolustusbudjetista ). Tästä olisi hyvä lähteä liikkeelle, mutta tavoitetason tulisi olla 5% luokkaa, jolloin päästäisiin myös harjoitusten laadussa riittävälle tasolle taisteluammuntoineen ja suurine harjoituksineen..

Jos koneisto päätettäisiin myllätä uuteen uskoon, tehdä perusteellinen puolustusvoimauudistus ja ottaa ressukoulutus todelliseksi painopistealueeksi, niin tuon rahan kaivaminen budjetista ei olisi mikään temppu. Hommahan pitäisi luonnollisesti rakentaa niin, että se sisältäisi merkittävästi vapaaehtoista osallistumista ja tukielementtinä "kovaa" harjoittelua.

edit, jakolaskussa pientä viilausta

 

[Mosuri]

Oikeasti se mitä yrität sanoa on se, että varusmiehen ei tulisi ollenkaan miettiä sopivuuttaan ja taipumuksiaan mahdollisen varusmiesaikaiseen tai sodan ajan tehtävään vaan tärkeintä on kilpailla esimiehen määräämässä porukassa "mahdollisimman hyvästä suorituksesta".

Kantahenkilökunnalla on siten mitä suurimpia vaikeuksia ymmärtää, että joku ei halua olla "paras hiihdossa, paras ammunnassa, paras suunnistuksessa, paras uinnissa ja paras tykistön tuhertaja millimetripaperilla tms Onpa kauhean yllättävää, että postmodernissa yhteiskunnassa ihmiset haluavat palvella isänmaata 6-12 kuukautta sellaisessa tehtävässä johon katsovat pystyvänsä ja sopivansa. Aina ei motivaationa ole "helpolla pääseminen tai päähänpinttymä".Tämä tulee ehkä sinulle (ja kantaupseereille) yllätyksenä mutta kaikki 18-28 vuotiaita ei kiinnostaa partiohenkinen kisaaminen.

Kerro nyt ihmeessä miksi esim. amerikan ihmemaassa kolme neljästä puolustushaarasta antaa värväytyvälle sanottavaa omasta koulutusalastaan. Ainoastaan merijalkaväki sanelee 100 % peruskoulutusta seuraavan linjan ja siitäkin on mahdollista vaihtaa jos syyt ovat päteviä?

Kyllä meillä ainakin sai esittää toiveensa moneen kertaan ja niitä myös innokkaasti kyseltiin perusteluineen monessa välissä aina kutsunnoista lähtien siitä minne haluaisi ja itse pääsin tasantarkkaan sinne minne halusinkin. Tässä täytyy nyt vaan ottaa huomioon se että kutsuntalautakunnalla on rajalliset resurssit ja siellä on tietyt reunaehdot joiden mukaan edetään eikä jokaisen yksilön toiveita voida lähteä räätälöimään esim. muiden lautakuntien ns. sijoitus alueille täysin vapaasti, sama koskee siirtoja alokaskauden jälkeen toiseen varuskuntaan/koulutushaaraan.

Enkä yhtään ihmettele että jollain kutsuntalautakunnan haastattejalla ei ole tiedossa mitä asejärjestelmää mikäkin saapumiserä kouluttaa muutaman vuoden päästä... Kyllä tuollainen vaatimus esim. päästä juuri crotale vaunuun palvelemaan on aika kaukaa haettua, jollekkin se osuu kohdallee ja jollekkin ei, tunkua on joka erästä tasanvarmasti huomattavasti enemmän kuin paikkoja!

Ja jos se kisailu halutuista paikoista ei nappaa, niin millä ihmeen perusteella kantahenkilökunnan pitäisi valita kisailusta kiinnostumaton heppu siihen tehtävään? Kuten todettua varusmiehille tarjottavat tehtävät ovat sen verran yksinkertaisi ja / tai lopulta kuitenkin niin erilaisia kuin "vastaava" siviilipuolella saatu koulutus että siihen tehtävään saadaan pääsääntöisesti vähintään yhtä pätevästi koulutettua pohjakoulutukseltaan vaatimattomampikin henkilö kunhan hänen motivaationsa vaan on kunnossa.

ps. tässä on taas yksi potentiaalinen, ns. "pettyneidenryhmä" joka olisi syytä laittaa n.2kk kohdalla siihen 4kk palvelevien porukkaan. Ei tuollaisista motivaationsa menettäneistä asiallisistakaan hepuista mitään iloa SA-joukoille ole, pikimmiten vaan siviiliyhteiskuntaan jatkamaan koulujaan/töihin.

Onko sulla vikaa luetun ymmärtämisessä vai ehkä asioiden ymmärtämisessä? Kaikki noi kolme kölviä oli pyydetty palvelemaan kyseiseen yksikköön kutsunnoissa ja kaikki kolme olivat siinä luulossa, että upseerin sana pätee.

Enkä nyt oikein ole vakuuttunut myöskään noista "lataajista" ja "ammusmiehistä" jotka palvelisivat neljä kuukautta. Ilmatorjunnan tykkiryhmissä se ensijainen tehtävä on vain ensijainen tehtävä ja esim. lataaja koulutetaan sekä suuntaajan, asettajan että ammusmiehen tehtäviin. Lisäksi annetaan koulutusta myös viestitehtäviin ja tulenjohtopaikalla toimimiseen. Kenen luulet toimivan tykkiryhmissä esim. asettajana ja suuntaajana kun kyseiset heput käyvät vaikka kakalla? Millekkään puolikoulutetuille "flak-hilfereille" tai "RAD-flak männereille" ei sergei patterin kaltaisissa taisteluyksiköissä ole tilaa. Ammusilmatorjunnan teho on lähes kokonaan riippuvainen sen henkilökunnan tasosta. En tiedä onko asia sitten toisella tolalla esim. pst-porukoissa?

En myöskään käsitä tuota itkemistä "hitaista oppijoista". Voi kilin vittu ja hellan duudelis... Asioita harjoiteltiin ennen Suomen puolustusvoimissa niin kauan, että ne myös luonnistuivat. Koska on luonnollista, että suorituskyvyssä on henkilöiden lahjakkuudesta johtuvia tasoeroja niin asioita testattiin. Ne jotka menestyivät hyvin saivat prioriteetin lomia jaettaessa ja ne jotka olivat "vähemmän tasa-arvoisia" olivat sitten joulu-vappu-juhannus kiinni... Nyt asia on käännetty päälaelleen ja lahjattomat palkitaan esim. vapautuksella koko maanpuolustusvelvollisuudesta tai ehkä kuten sinä haluaisit mahdollisesti neljän kuukauden palveluksella?

Vastaus puolustusvoimien ongelmiin ei ole vapautusten lisääminen vaan joka ukon haaliminen riveihin ja palaaminen terveeseen sotilaskuriin. Jos ei nappaa niin ei lomia. En myöskään ymmärrä valitusta kuriongelmista. Aikoinaan jos makasit päivällä punkassa niin ensimmäisestä kerrasta tuli puhuttelu ja toisesta napsahti sitten pekkaa (joka tarkoitti helposti 3-4 viikkoa ilman lomia). Yllättävän hyvin mene jakeluun vaikka olisi ollut ankea lapsuus ja lelut höyläämätöntä kakkosnelosta... Tuvat olivat yllättävän siistejä sen jälkeen kun ensimmäiseltä tuvalta paloi lomat ja miehet harjoittelivat viikonlopun "sp-tehtäviä"!

Kun edellä mainittuun reseptiin yhdistetään se, että oikeat miehet ovat oikeissa paikoissa niin alkaa myös tulosta syntyä.

 

[baikal]

Sen US puolustushaaran valintamahdollisuus taitaa kaikissa perustua menestykseen siinä alkuvaiheen partiohenkisessä kisaamisessa... Parhaat valitsevat ensin, viimeisille kerrotaan mitä he "valitsevat". Ammattisotilaille ei läheisimmissäkään armeijoissa aivan vieras konsepti.

Kun ihmisiä palkkaa siviilitöihin, mennyt menestys on paras ennuste tulevasta. Kun parikymppisellä on useimmiten vielä aika rajallisesti historiaa sodankäynnissä tarvittavien taitojen tasosta, aika luontevaa on kilpailuttaa väkeä perussuorituksissa (eli mitata oppimiskykyä ja motivaatiota muuhunkin kuin kivakiva-hommiin) niiltä osin kuin suoraan siirrettäviä taitoja ei ole.

Mutta isommassa kokonaisuudessa itseäni miellyttää ajatus vaiheittain alkavasta asevelvollisuuden suorittamisesta, ja ainakin 20 vuotta (terveiden ja suorituskykyisten osalta) ajoittaisesta koulutuksen jatkamisesta.

Sellainen yhteiskunta suhtautuisi jälleen luontevasti sodankäyntivalmiuden ylläpitoon osana valtion välttämättömiä tehtäviä. Nyt ollaan liian etäällä.

Pieni kansa syrjässä kaikesta ja ison valtion kyljessä, valtion, jonka temput voivat olla tuntemattomat. Pitäisi roikottaa tiettyä soturikäsitystä ilman muuta mukana, sitoa miespuolinen väestö jollain lailla jatkuvasti mukaan edes jollain tapaa "soturiuteen". Se on semmoinen juttu, että tuollainen ilmapiiri ja kansan asenne vastaa varmasti ainakin kahta laivuetta Hornetteja tahi kuutta ohjustinpatteria SAMP/T:tä.

Minua suoraan sanoen vistoo se asenne, jossa suomimies halutaan kuohia lähes lopullisesti malliin: "no ei sille pärjää kuitenkaan jos" tai "ei sitä ilman liittolaisia" tai "turhaa hommaa, kun toisella on sirkulaariohjustin ja rauta-ajokkeja hirmuisesti" jne. Kyllä "sille" pärjää, mutta helvatti se edellyttää myös sitä, että valtionjohto plus asevoimien terävä pää suhtautuvat asiaan oikein.

 

[Ohjus-tiedustelija]

Onko sulla vikaa luetun ymmärtämisessä vai ehkä asioiden ymmärtämisessä? Kaikki noi kolme kölviä oli pyydetty palvelemaan kyseiseen yksikköön kutsunnoissa ja kaikki kolme olivat siinä luulossa, että upseerin sana pätee.

Kirjoitustesi mukaan rc-miehet valitsivat aselajin siinä luulossa että heitä tarvitaan siellä ja hra insinöörille "luvattiin" pääsy crotale koulutukseen.
Oli miten hyvänsä niin yleensä kutsunnoissa kyllä määrätään porukkaa johonkin, ei todellakaan pyydetä... eiköhän tuossakin tapauksessa kutsunta upseeri ole vain varmistanut että sopivaa ainesta on it-komp:ssa sitten tarjolla sen enempää tietämättä mitä juuri siinä erässä lopulta koulutetaan sitten muutaman vuoden päästä. 1-prioriteetti on siis se että ainesta on saapumiserästä toiseen tarjolla, ei yksilöiden hlö kohtaiset mieltymykset ja toiveet.

Enkä nyt oikein ole vakuuttunut myöskään noista "lataajista" ja "ammusmiehistä" jotka palvelisivat neljä kuukautta. Ilmatorjunnan tykkiryhmissä se ensijainen tehtävä on vain ensijainen tehtävä ja esim. lataaja koulutetaan sekä suuntaajan, asettajan että ammusmiehen tehtäviin. Lisäksi annetaan koulutusta myös viestitehtäviin ja tulenjohtopaikalla toimimiseen. Kenen luulet toimivan tykkiryhmissä esim. asettajana ja suuntaajana kun kyseiset heput käyvät vaikka kakalla? Millekkään puolikoulutetuille "flak-hilfereille" tai "RAD-flak männereille" ei sergei patterin kaltaisissa taisteluyksiköissä ole tilaa. Ammusilmatorjunnan teho on lähes kokonaan riippuvainen sen henkilökunnan tasosta. En tiedä onko asia sitten toisella tolalla esim. pst-porukoissa?

Olet oikeassa esim. Sergein tapauksessa, mutta nyt kun katsotaan tulevaisuuteen ja meiltä on kadonnut / katoaa yli tuhat sergei miehistöä kaikkine oheis kuskeineen yms jamppoineen + massiivinen määrää vastaavasti miesainesta syöviä tykistöaseita, jne. jne. niin herää kysymys mihin tehtävään tuokin viisinumeroinen määrä varusmiehiä nyt sitten jatkossa koulutetaan ja miksi? Kyllä tuolle yleisen asevelvollisuuden hengissä pitävälle, mutta silti tukeviin tehtäviin ainesta tuottavalle 4kk koulutusajalle kysyntää olisi...

En myöskään käsitä tuota itkemistä "hitaista oppijoista". Voi kilin vittu ja hellan duudelis... Asioita harjoiteltiin ennen Suomen puolustusvoimissa niin kauan, että ne myös luonnistuivat. Koska on luonnollista, että suorituskyvyssä on henkilöiden lahjakkuudesta johtuvia tasoeroja niin asioita testattiin. Ne jotka menestyivät hyvin saivat prioriteetin lomia jaettaessa ja ne jotka olivat "vähemmän tasa-arvoisia" olivat sitten joulu-vappu-juhannus kiinni... Nyt asia on käännetty päälaelleen ja lahjattomat palkitaan esim. vapautuksella koko maanpuolustusvelvollisuudesta tai ehkä kuten sinä haluaisit mahdollisesti neljän kuukauden palveluksella?

Vastaus puolustusvoimien ongelmiin ei ole vapautusten lisääminen vaan joka ukon haaliminen riveihin ja palaaminen terveeseen sotilaskuriin. Jos ei nappaa niin ei lomia. En myöskään ymmärrä valitusta kuriongelmista. Aikoinaan jos makasit päivällä punkassa niin ensimmäisestä kerrasta tuli puhuttelu ja toisesta napsahti sitten pekkaa (joka tarkoitti helposti 3-4 viikkoa ilman lomia). Yllättävän hyvin mene jakeluun vaikka olisi ollut ankea lapsuus ja lelut höyläämätöntä kakkosnelosta... Tuvat olivat yllättävän siistejä sen jälkeen kun ensimmäiseltä tuvalta paloi lomat ja miehet harjoittelivat viikonlopun "sp-tehtäviä"!

Kun edellä mainittuun reseptiin yhdistetään se, että oikeat miehet ovat oikeissa paikoissa niin alkaa myös tulosta syntyä.

Ei tuohon aikaan ole enää paluuta ilman sotatilaa tms. katastrofia + jätät lahjakkaasti huomioimatta ne jästipäät jotka kohdattuaan hlö-kohtaista "simputusta" pv:n puolelta asettuvat kahta pahemmin vastakarvaan järjestelmää kohtaan ja se kaikki on pois kouluttajien panoksesta sitä porukkaa kohtaan joka haluaisi mennä eteenpäin. Yksikin tosissaan vastaanpaneva jästipää voi saada aivan käsittämättömän paljon päänvaivaa aikaan kouluttajille, tämä kun ei ole mikään itäinen paskavaltio jossa vastaanpanijat hakataan vajan takana muottiin sopivaksi jos muu ei auta tai ihan muuten vaan :dodgy:

Yleensä tuo porukka paljastuu aika hyvin jo parin ensimmäisen kk aikana ja minun mallissa seuraava osoite olisi sotilaallisten perustaitojen pänttääminen ihan muuten vaan "ylimääräisten" kanssa ihan omassa yksikössään sen loput n.2kk, ja sijoitus tulee pääasiassa siviilissä tulevaisuudessa hankitun ammatin/osaamisen mukana jos on tullakseen. Tässä on vielä sellainenkin hienous, että kun ei niin motivoitunut henkilö tietää että pääsee aika pienellä vaivalla jos viitsii tuollaisen ajan asiaan panostaa, niin moni sellaisista perässä käsijarrupäällä laahustajista voi hoitaa homman hyvinkin asiallisesti, toisin kuin silloin jos pakotetaan jäämään pidempään palvelukseen vaikka homma ei kiinnosta paskan latia. Seuraavaksi tietysti kysyt että miksi muut jäisivät pidempään palvelukseen... En tiedä miksi, mutta niin oli vaan meilläkin kova kisa niistä pidemmän palveluksen paikoista... Luonnollisesti 2kk lyhyemmän palveluksen päivärahojen säästö pitäisi ilman muuta jakaa pidempään palvelevien taskuun.

Nykyisenkin koulutuksen ongelma on nimenomaan se että kaikkia joukkoja viedään eteenpäin hitaimman ja laiskimman vähemmistön mukaan, ei ihme jos ei aika tahdo riittää sen tavoitteena olevan SA-joukon kouluttamisen. Motivoituneen ja kouluttajien puolelta kunnon panostuksella motivoidun porukan oppimiskyky laittaisi p- ja J kaudet monessa paikkaa sekä kestoltaan että sisällöltään uuteen uskoon.

Ja tuo kaiken mahdollisen väkimassan mukaan haaliminen nyt on ihan vihon viimeinen tapa viedä asioita eteenpäin. Aineksen tarve supistuu supistumistaan ja sinä vyöryttäisit maximi määrän koulutettavia yhä vähentyvien kouluttajien kontolle. Tästä löytyy aivan helvetin hyvä esimerkki omasta palveluksesta, kun alettiin "perehtymään" pst-ohjuksen laukaisimeen, avopallossa vuorollaan lähes 20 koulutettavaa + kouluttaja... arvata saattaa mikä oli oppimisen taso siellä taaempana. Massaa oli vaan niin paljon käytössä ja jotain ohjelmaa niillekkin täytyy järjestää/koulutetaan nyt varmuuden vuoksi kaikille n. 50:lle vaikka lopulliseen SA-joukkueeseen ei tullut ohjusmiehiä kuin 12kpl:tta... Lopputulos ei ollut paras mahdollinen + asejärjestelmä koulutus olisi tasanvarmasti saatu vietyä läpi puolet lyhyemmässä ajassa jos kouluttaja olisi opettanut aseen kädestä pitäen jokaiselle samassa 3hlö ryhmässä jossa sitä oikeassa tilanteessakin käytetään.

Nyt meillä on edessä esim. tykistössä ja it:ssä se tilanne että paljon miehistöä vaativia järjestelmiä on käytössä oleellisesti aikaisempaa vähemmän, mutta kutakuinkin sama määrä porukkaa astuu edelleen yksiköihin palvelukseen. Kumpi on fiksumpaa, laittaa se 20-50hlö avopallo saamaa opetusta asejärjestelmään jota ei tule koskaan käyttämään vai laittaa ne ylimääräiset omaan yksikköön perustaitoja/avustavia tehtäviä opiskelemaan 4kk palveluksella siinä vaiheessa kun asejärjestelmien vaatima oikea tarve (ja motivoitunut sellainen) alkaa perehtymään aiheeseen about samassa kokoonpanossa kun asetta käytetäänkin kouluttajan huomattavasti tehokkaammalla opetuspanoksella per opetettava?

 

[Mosuri]

Aikoinaan oli tapana sanoa, "että laiska mies työkalujaan syyttää". Vähän sama taitaa päteä noiden "huonojen varusmiesten" kohdalla.

Oikeastaan tässä ihmisten vapauttamisessa palveluksesta oli aivan hyvä ja humaani periaate taustalla. Tapaus Mika Murasen jälkeen ryhdyttiin pohtimaan pitäisikö osa riveihin haalitusta ihmismateriaalista vapauttaa? Ideahan oli alunperin hyvä- vähennettiin riskejä ja vähennettiin kitkaa. Ongelma vain on siinä, että kun mentiin vapautusperusteissa osastolle "ei nappaa" tai "asenne-ongelma" avattiin sellainen pandoran lipas ettei paremmasta väliä.

Yksinkertaistaen voi sanoa:

-Kukaan jääkärinä palveleva ei hyödy millään tavalla siitä, että suorittaa asevelvollisuuden. Tätä millään tavalla hyötymätöntä massaa on yli 50 % varusmieskoulutuksen suorittaneista.

- Asevelvollisuuden suorittamatta jättäminen ei haittaa yksilön oloa ja eloa millään tavalla. Irtatautuminen vanhoista perinteistä on ollut nopeaa- edes poliisikouluun ei vaadita suoritettua asevelvollisuutta. Se sosiaalinen paine joka ajoi miehet lusimaan intin on etelän asutuskeskuksissa haihtumassa kuin lumipallo helvetissä ja maaseutu seuraa perässä 10 vuoden kuluttua.

Palaaminen "kaikkien palveluun" on mahdollista. Se vaatii lähinnä enemmän hikeä kouluttajilta ja ehkä 50 miljoonaa euroa vuodessa lisää panostuksia vuodessa. Toinen mahdollisuus on se, että asevelvollisuus vähitellen menettää legitimiteettinsä suomalaisessa yhteiskunnassa. Puolustusvoimien pölkkypäät kuvittelevat, että pienemmän ikäluokkaotoksen myötä he saavat "laadukkaampaa" materiaalia- miten on käynyt kaikissa läntisissä yhteiskunnissa joissa on sovellettu "valikoivaa" asevelvollisuutta? Romahdus häämöttää ja ne nyt tohkeissaan olevat kouluttajat joutuvat jo 15 vuoden päästä hattu kourassa rekrytoimaan amispudokkaita ja perustelmaan miksi kannattaa mennä Porin prikaatiin eikä mäkkäriin töihin.

Ainoa jousto mitä minä olen valmis antamaan asevelvollisille on se, että paikka sorvataan entistä paremmin miehelle sopivaksi. Se on omiaa parantamaan myös asevelvollisen motivaatiota armeijaa kohtaan. Ainakin työelämässä tehokkaan työskentelyn avain on "henkilö oikeassa paikassa".

 

[Mosuri]

Sen US puolustushaaran valintamahdollisuus taitaa kaikissa perustua menestykseen siinä alkuvaiheen partiohenkisessä kisaamisessa... Parhaat valitsevat ensin, viimeisille kerrotaan mitä he "valitsevat".

Viitsikö laittaa lähteen? Ei nimittäin mene tietääkseni noin.... Briteillähän on sama juttu ja miehet liittyvät esim. johonkin tiettyyn jv-rykmenttiin, armeijan lentojoukkoihin tai vaikka sotilastiedusteluun. Ei siellä tulisi kuuloonkaan, että joku jv-rykmentin cooper-kone laitettaisiin sotilastiedusteluun!

 

[Iso-Mursu]

Kantahenkilökunnalla on siten mitä suurimpia vaikeuksia ymmärtää, että joku ei halua olla "paras hiihdossa, paras ammunnassa, paras suunnistuksessa, paras uinnissa ja paras tykistön tuhertaja millimetripaperilla tms Onpa kauhean yllättävää, että postmodernissa yhteiskunnassa ihmiset haluavat palvella isänmaata 6-12 kuukautta sellaisessa tehtävässä johon katsovat pystyvänsä ja sopivansa. Aina ei motivaationa ole "helpolla pääseminen tai päähänpinttymä".Tämä tulee ehkä sinulle (ja kantaupseereille) yllätyksenä mutta kaikki 18-28 vuotiaita ei kiinnostaa partiohenkinen kisaaminen.

Vaikka tuo partiohenkinen kisaaminen ei kiinnostaisi niin onhan näitä että pitkään VPK toiminnassa olleita ei ole hyväksytty lääkintä AU koulutukseen.

Partiossa isoilla leireillä huoltopäällikkönä olleita ei käytetä oikein hyväksi. Kaveri on 15-vuotiaasta asti vastannut parhaimmillaan 100-200-hengen muonittamisesta viikon ajan maastossa ja ei kelpaa spadeaukkiin. Tai on oltu isompienkin leirien kuljetuspäällikköinä

Kyllä sellainen varmasti syö monen mieltä. On lähdetty tekemään oma paras suoritus ja se on sitten Taavi Tykärinä PV:n puolesta.

 

[koponen]

Viitsikö laittaa lähteen? Ei nimittäin mene tietääkseni noin....

Erään sisäänoton Army Basic training -vaiheen jälkeisessä MOS-valinnassa 42% pääsi haluamiinsa MOSseihin, loput sijoitettiin. 11-sarjan MOSsit olivat vähiten halutut, valtaosa sijoitettiin. Lähde suullinen, henkilö töissä asian parissa.

Jos jaksan niin kaivelen nettiäkin, mutta ei kai tuosta periaatteesta ole kahta sanaa? Briteissä rykmenttien sisällä on isoja vaihteluja menetelmissä, erityisesti kun viikonloppusotilaat huomioidaan, mutta esimerkiksi evp-tuttuni on yhä uudestaan kertonut kilpailuhengestä joka muutoksen yhteydessä.

 

[Mosuri]

Viitsikö laittaa lähteen? Ei nimittäin mene tietääkseni noin....

Erään sisäänoton Army Basic training -vaiheen jälkeisessä MOS-valinnassa 42% pääsi haluamiinsa MOSseihin, loput sijoitettiin. 11-sarjan MOSsit olivat vähiten halutut, valtaosa sijoitettiin. Lähde suullinen, henkilö töissä asian parissa.

Jos jaksan niin kaivelen nettiäkin, mutta ei kai tuosta periaatteesta ole kahta sanaa? Briteissä rykmenttien sisällä on isoja vaihteluja menetelmissä, erityisesti kun viikonloppusotilaat huomioidaan, mutta esimerkiksi evp-tuttuni on yhä uudestaan kertonut kilpailuhengestä joka muutoksen yhteydessä.

Vai niin??? Ihan on ulkomaiselta sotilaskaverilta kuultu tuopin ääressä.... Alkaa vähän muistuttaa Ironsiden "tietoja" brittiarmeijan rekryyttien taustoista ja tasosta?



" ... At the time of enlistment, a specific MOS can be chosen by the new military recruit. The idea behind making the selection of MOS at the time of recruitment is to ensure a specific occupation. The Army recruiter will then inform the soon-to-be-new recruit whether there are sufficient openings for that MOS. If there is a more critical MOS needed, the recruiter will bring this to the new recruit's attention, and run a series of aptitude examinations. Research and compare the MOS being suggested with the MOS initially desired. After the recruit signs on the dotted line, the Army will schedule the training. This is the point where research of MOS duties and responsibilities is critical. Making a choice of MOS that does not correspond with the recruit's abilities and desires can make for a difficult military experience. Researching the MOS's that are most desirable to the Army, and the recruit, should make a good combination. Many times the Army recruiter will perform some tests to find the appropriate field for MOS training. ..."

" ...After BCT, the new recruit is sent to the appropriate military installation for "Advanced Individual Training" (AIT). Each school has it's own criteria of study, length of study, and many times this study is in combination with field exercises. Each day of training brings forth a new area of study to tax the student's ability. Should the recruit fall behind, or be unable to perform the duties assigned, there are multiple avenues to consider. One is to back up a week or so to be able to retrace the areas of study causing the problem, and get up to speed. Another is to change to a different, less mentally and physically demanding MOS, and start AIT all over at the beginning in another installation and area of instruction. This is the least desirable, because the changing of MOS due to a failure will go in your DD-201 personnel file. That failure is forever. Getting a buddy to help and tutor is the best option so as to not fall behind in your choice of occupation. ..."

http://www.ehow.com/way_6139704_army-mos-guide.html

Jostain kumman syystä tämä kirjoittaja ei nähnyt asiaa niin, että se tehtävä päätettäisiin siellä alokaskoulutuksessa???

Toivoisin, että nämä "tuttuni vihreissä bareteissa kertoi" tyyppiset luritukset vähenisivät laadukkaalla foorumillamme. Tarkat prosentit on tiedossa vaikka itse prosessista et tiedä mitään?

 

[koponen]

EDIT: poistin epärakentavat kommentit erilaisista lähestymisistä tietoon: julkaistu ja omakohtaisesti selvitetty.

Aiemmin mainittu prosentti on tuntemani henkilön virkatyönä tekemä laskelma halun ja lopulta toteutuneen MOSsin suhteesta erään sisäänottoerän kohdalta. Toki, julkaisemattomana ja tiedeyhteisön vertaistarkastamattomana se voi olla myös disinformaatiota. Kuitenkin minulle uskottavampi kuin allthingsmilitary-tarinat.

 

[noska]

En ole nyt asiaa tarkistanut, mutta ainakin männä vuosina oli joidenkin piirien kohdalla melko heikosti tarjontaa mpk:n osaltakin. On aivan ymmärrettävää, että jos on vain yksi harjoitus vuodessa niin sen kohdalla voi olla este, vaikkei muuta niin työvuorot, joita ei kaikkialla saa vaihdettua. Monissa osissa maata on muutenkin se tilanne, että matkat ovat sitä luokkaa, että ovat ratkaisevassa osassa harjoituksiin osallistumista. Kaikke aei voi eikä pidä katsoa vain etelän näkökulmasta.

En ole etelästä ja matka harjoituksiin ovat olleet n. 40-200 km:ä yhteen suuntaan ja lauantaiaamuisin on herätty klo 04 että ehtii aamupalan jälkeen ajamaan. Meilläpäin on yleensä kaksi eri ajankohtaa käydä VEH ja VEHien ajankohdat ovat yleensä selvillä vähintään puoli vuotta aiemmin ja aluetoimistollekin voi esittää toiveen ajoissa että pääsisi juuri tähän harjoitusajankohtaan. Harjoitukset ovat myös viikonloppuisin joten suurimmalle osalle kyllä töiden puolesta ne käyvät. Ei ole tietenkään mitään mahdollisuutta miellyttää kaikkia kuitenkin osallistumisprosentista päätellen 70% komppaniasta on viikonlopputöissä, omissa häissään tms. kun VEH on.

Tarkoitin lähinnä, että omakohtaisia / oman alueen kokemuksia ja tapoja ei sovi yleistää koskemaan koko maata. En epäile etteikö monellla ole ihan lusmuilua tai muuten haluttomuutta syynä osallistumattomuudelle, mutta ei silti sovi väittää, ettei sellaisiakin voi olla joukoissa, jotka eivät vain pääse osallistumaan ihan pätevistä syistä. 200km on muuten vielä melko lyhyt matka monelle ja taputtaisivat karvaisia käsiään jos harjoitukset olisivat silä etäisyydellä. Pointtini oli siis hioa särmiä melko jyrkästä väitteesttäsi että JOKAINEN joka haluaa pääsee osallistumaan riittävästi halunsa mukaan.

 

[Mosuri]

No eiköhän tässä nyt tullut se pointti esille minkä halusinkin.

Jos joku nyt sai päähänsä, että olen väittänyt, että ulkomailla jokainen pääsee siihen tehtävään/yksikköön johon toivoo niin täytyy vain todeta juttu erehdykseksi.

Saahan sitä Jim Howe toivoa, että pääsee sotilassoittokuntaan Seatleen kun mamma asuu Seatlessä. Sitten kun selviää, että high schoolin arvosanat on mitä on ja sitä torvea on viimeeksi puhallettu musiikkileikkikoulussa - niin aika helposti se värväri ryhtyy ehdottelemaan rk-miehen tai kuorkkikuskin toimenkuvia.

Mielestäni homma ei voi kuitenkaan verrata siihen, että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut kaveri oikein pyytämällä pyydetään johonkin yksikköön "koska siellä on dippainssille käyttöä" ja sitten kustaan naamaan alokaskoulutuksen jälkeen ja todetaan "oho ei sitä koulutusta nyt järjestetä".

Jim Howen tapauksen voi ymmärtää kaupankäynniksi, jossa henkilöä suostutellaan sellaiseen tehtävään mihin rahkeet riittää. Mielestäni tuon inssin kohtelu oli omiin muroihin kusemista missä pilattiin miehen ja todennäköisesti myös miehen poikien suhtautuminen puolustusvoimiin - ja kaikki vain typerän ja välinpitämättömän asenteen takia.

 

[noska]

Tästä löytyy aivan helvetin hyvä esimerkki omasta palveluksesta, kun alettiin "perehtymään" pst-ohjuksen laukaisimeen, avopallossa vuorollaan lähes 20 koulutettavaa + kouluttaja... arvata saattaa mikä oli oppimisen taso siellä taaempana. Massaa oli vaan niin paljon käytössä ja jotain ohjelmaa niillekkin täytyy järjestää/koulutetaan nyt varmuuden vuoksi kaikille n. 50:lle vaikka lopulliseen SA-joukkueeseen ei tullut ohjusmiehiä kuin 12kpl:tta... Lopputulos ei ollut paras mahdollinen + asejärjestelmä koulutus olisi tasanvarmasti saatu vietyä läpi puolet lyhyemmässä ajassa jos kouluttaja olisi opettanut aseen kädestä pitäen jokaiselle samassa 3hlö ryhmässä jossa sitä oikeassa tilanteessakin käytetään.

pst:henhän perinteisesti laitetaan jo valmiiksi kaikki hitaammin ymmärtävät ja huoinommin oppivat niin ihmekö tuo jotteivät oppineet. Mitään takeita ei oppimiselle olisi ollut vaikka jokaiselle olisi ollut kolme omaa kouluttajaa.

 

[noska]

US Armylla on oma Youtube kanava. Siellä esitellään useita eri MOSseja. Ainakin joidenkin kohdalla kerotaan suoraan, että kyseiseen koulutukseen pääsemiseksi vaaditaan tietyt seikat ja suoritusarvot. Sitä ei muistaakseni mainita, onko koulutukseen otettavissa jokin maksimimäärä. Se tehdään selväksi, että maitojunaan pääsee helposti.
Myös Rick Tschernen kirjoissa on useaan kertaan mainittu, että tiettyihin MOSseihin esitetään minimivaateita monien asioiden suhteen, että pääsee edes koulutukseen. Monissa tapauksissa koulutuksen alku on suorastaan pääsykoe tai vastaava ja suuri osa halukkaista pudotetaan. Lähes kaikissa on koulutuksen aikana jatkuvasti vaatimustasoja, jotka pitää suorittaa tai maitojuna kutsuu. Yritysmahdollisuuksiakaan ei anneta loputtomasti.

Minä lähtisin lähestymään asiaa täysin päinvastoin kuin ohjustelija. Jokaiselle yhtä pitkä palvelusaika. Jokainen tietäisi että siellä on lusittava sama aika vaikka lusmuilisit kuinka. Menestyminen toisi etuoikeuksia. Pääsisi koulututtautumaan mielekkäämpiin tehtäviin. Lusmuimmat harjoittelisivat loppupalvelusajan joka päivä cooperin testiä, poteron tai ojan kaivuuta tai muuta yhtä mukavaa ja motivoivaa. Joka tapauksessa jotain mistä todella haluaisi välttyä. Nykyisellään moni potentiaalinen menestyjä lusmuilee itselleen minimipalvelusajan.

 

[pstsika]

pst:henhän perinteisesti laitetaan jo valmiiksi kaikki hitaammin ymmärtävät ja huoinommin oppivat niin ihmekö tuo jotteivät oppineet. Mitään takeita ei oppimiselle olisi ollut vaikka jokaiselle olisi ollut kolme omaa kouluttajaa.

Äläs nyt herjaa liikaa!

Sinkomiehissä yhdistyvät ihmisen ja gorillan parhaat puolet. Äly, rohkeus ja voima vain muutamia mainitakseni. Listaa voisi jatkaa pidemmällekin.

 

[baikal]

pst:henhän perinteisesti laitetaan jo valmiiksi kaikki hitaammin ymmärtävät ja huoinommin oppivat niin ihmekö tuo jotteivät oppineet. Mitään takeita ei oppimiselle olisi ollut vaikka jokaiselle olisi ollut kolme omaa kouluttajaa.

Äläs nyt herjaa liikaa!

Sinkomiehissä yhdistyvät ihmisen ja gorillan parhaat puolet. Äly, rohkeus ja voima vain muutamia mainitakseni. Listaa voisi jatkaa pidemmällekin.

Gamoon, noska taisi tarkoittaa pst-ohjusmiehiä, sinkomiehethän ovat vielä valioita.:angel: no, tämä nyt on tämmöistä.

 

[koponen]

Välihuutona: yksittäisten taistelijoiden sijoittamistarkkuus on yksi asia, mutta onko varusmiesaikana muodostettu joukkue (vast.) siis luontevin ja paras tapa tuottaa kaikki tavanomaiset joukot?

Vallitsevilla kertausharjoitusmäärillä koheesion syntymiselle ei paljonkaan muita paikkoja ole. Onko siis ylituotannon mahdollistama yksilötason kermankuorinta vai yhdessä toiminut organisaatio vahvempi suorituskyvyn tekijä?

 

[Hande]

Välihuutona: yksittäisten taistelijoiden sijoittamistarkkuus on yksi asia, mutta onko varusmiesaikana muodostettu joukkue (vast.) siis luontevin ja paras tapa tuottaa kaikki tavanomaiset joukot?

Vallitsevilla kertausharjoitusmäärillä koheesion syntymiselle ei paljonkaan muita paikkoja ole. Onko siis ylituotannon mahdollistama yksilötason kermankuorinta vai yhdessä toiminut organisaatio vahvempi suorituskyvyn tekijä?

Jos ja kun kertauksia ei ärjestetä, niin joukkotuotantomallin voisi kuvitella olevan toimivin ratkaisu. Jos porukka vielä viipyy suht lyhyen ajan ensimmäisessä sijoitksessaan, niin ainakin pääosa porukasta olisi toisilleen tuttua äkkinäisen tarpeen tullen.

Jos meillä kaavailtu 12-24kk harmaa jakso, jolloin armeija oikeasti viritetään täyteen tikkiin ja varastot täytetään tursolleen viimeistä huutoa olevaa amitsuunia toteutuisi, niin asialla ei taitaisi olla kummoista merkitystä.