Juha Sipilän hallituksen toiminnan tarkastelua ja ruodintaa

Mikä noista on se kauhuskenaario? :rolleyes:

Riippuu ihan maailmankatsomuksesta.

En minä yleislakkoa kaipaa, enkä demareita ja ei niillä eväillä ainakaan taloutta saa nousuun.

Venäjän syleilyssä voisi kyllä olla hyvätkin puolensa. Annetaan niille Ahvenanmaa niin voivat siirtää Sevastopolin laivastotukikohdan sinne. Hyvitykseksi vaadimme että Suomesta tehdään Euraasian unionin Sveitsi.

Maa oli yksi Euroopan vapaakauppajärjestön perustajista ja kuuluu Schengen-aluuseen, vaikka se ei olekaan liittynyt Euroopan unioniin.

Sen jälkeen elämme koroilla ja elämä on pelkkää lomaa kesät ja talvet...

Beach-Stand.jpg


Venäjä on tosin menossa konkurssiin ja Euraasian unionikin natisee uhkaavasti, että se siitä hyvästä ideasta.
 
Tienaako kouluttamaton työtön nuori enemmän kuin opiskelija näiden hallituksen hyvinvointiuudistusten jälkeen? Usein ihmettelen sitä miksei moni tuore ylioppilas jää yksiöön tai pieneen kaksioon asumaan, opiskelemaan omaa rauhallista tahtiaan, harjoittelemaan akateemista vapautta, ja vasta sitten hankkiutuu oppilaitokseen... jos jaksaa. Tai mistä minä tietäisin, eihän minulla mitään tilastoja lukumääristä ole... mutta kumpi voittaa: 'Toimeentulotuki & asumistuki' vs. 'opintotuki & opintolaina'? Ainoa mitä tarvitsee tehdä on sanoa paikalliselle sosiaalitantalle "Ei kiinnosta opiskelu ja/tai orjuus enää." ja sitten 1-2v päästä sanoo "Nyt vois mennä kouluun". Suomihan on täynnä kouluttautumisvaihtoehtoja, uskoisin. Hyvällä säkällä löytääkin vielä pysyväksi osoittautuvan duunin itselleen tuona väliaikana. Välivuosista nillittäville voi näyttää keskisormea, eikä heidän hyväksi pidä koskaan tehdäkään mitään, kaikkein vähiten omalla työpanoksella.
 
:solthum:
Olli Immonen
1 min ·
Karl Marx -yliopistossa Itä-Saksassa opintojaan suorittanut, ruotsalaisen Feministiskt Initiativ -puolueen perustajiin kuulunut, plagioinnista syytetty ja järjettömistä mielipiteistään tunnetuksi tullut taideyliopiston rehtori Tiina Rosenberg on ilmoittanut jättävänsä tehtävänsä. Tämä on kerrassaan hieno uutinen kaikille meille vasemmistomädätystä vastustaville. Hurraa!
 
Itse olen PerusSuomalaisten äänestäjä sekä metalliliiton jäsen. Kuulostaa aivan huvittavalta että töissä tehtaassa mentäisiin lakkoon koska demarit hävisivät vaalit. Ensinnäkin suurin osa äijistä äänestänyt persuja. Liitto hajoaa välittömästi. Viime yönä duunissa naureskeltiin asialle. Tuleepahan kivasti ylitöitä lakon aikana.
 
Miksi, eddie, olet liiton jäsen jos kuitenkin aiot ryhtyä lakkorikkuriksi?
Ettet vain ole etujen, kuten ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen, takia liiton jäsen? Samat edut jonka menettämisen takia mahdollinen lakko tulee, ei SDP;n vaalitappiolla ole mahdollisen lakon kanssa mitään tekemistä.
 
Pitääkö ammattiliiton jäsenen olla aina samaa mieltä sen johtajien kanssa?
Kai ihmisella, vaikka liittoon kuuluisikin, olla mahdollisuus tehdä omat ratkaisunsa. Lakko on aina huono asia, sekä työnantajalle, että työntekijälle. Liiton pomot sen sijaan eivät menetä yhtää palkkaa kun jäsenet lyövät perseet penkkiin, joten toki he kestävät lakkoilua runsaastikkin.

Jos ja kun moni ammattiliitto on demareiden johtama, eikö perussuomalaisten kannattaja voi olla erimieltä demareiden kanssa valituista linjoista. Varsinkin kun/jos kokee perusteet hyviksi.
 
Onko tuommoinen ajattelu jälleen merkki tästä päivästä että poimitaan rusinat pullasta ja ollaan mukana vain jos on kivaa mutta muuten ei? Kyllä minun logiikan mukana ollaan järjestössä mukana 100% hyvässä ja pahassa tai sitten ei olla ollenkaan.
 
Olin ennen kassan jäsen. Erosin liitosta koska siitä ei ollut mitään hyötyä. Kaikki sai kenkää. Nyt liityin takaisin liittoon koska suurehkö työnantajani on hieman venyttänyt lakeja. Nyt suurin osa väestä liitossa ja neuvottelut käynnissä työnantajan kanssa. Näyttää siltä että tässä tilanteessä joukkovoima tehoaa. Olen sanonut että menen mielelläni lakkoon kun väännetään työpaikan sisäisiä ongelmia. Mutta en IKINÄ mene lakkoon tukeakseni jotain kukkahattu porukan politiikkaa. Mielestäni Suomi tarvitsee lujasti säästöjä ja ne pitää toteuttaa. Olen valmis itsekkin siitä maksamaan. Mutta lakkoon en mene demareitten vuoksi. Ennemmin painan ylitöitä lakon aikana kellon ympäri. Ja meitä on paljon muitakin paikalla..
 
Onko tuommoinen ajattelu jälleen merkki tästä päivästä että poimitaan rusinat pullasta ja ollaan mukana vain jos on kivaa mutta muuten ei? Kyllä minun logiikan mukana ollaan järjestössä mukana 100% hyvässä ja pahassa tai sitten ei olla ollenkaan.

Itsellä olisi näissä oloissa kova paikka lähteä lakkoon, jonka tarkoitus olisi kaataa hallitus. Hyvinä aikoina voisin ehkä lakkoilla yleiskorotuksien puolesta. Tosin palkkaa saa omalla alalla nostettua vaihtamalla työnantajaa. Uran alkuvuosina oma liitto ei ollut edes työehtosopimuksen neuvottelupöydässä, kun Erton Antti Rinne ei sitä sinne halunnut.

No, jospa järki voittaisi. Neuvottelupöydässä voidaan sopia yhteisistä toimista tilanteen helpottamiseksi, mutta talouden lakeja siellä ei saada taivutettua mieleisiksi.
 
Ettet vain ole etujen, kuten ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen, takia liiton jäsen?
Ansiosidonnaisen saa myös ilman ammattiliiton jäsenyyttä, voi kuulua pelkästään liiton työttömyyskassaan olematta (poliittisen)liiton jäsen tai sitten ottaa ansiosidonnainen työttömyysturva YTK: sta. Säästää jäsenmaksuissa eikä tue tahtomattaan mitään ylimääräistä poliittista toimintaa, mutta vaatii tosin joskus hieman kanttia poiketa massasta, varsinkin isoilla teollisuustyöpaikoilla.
 
No pitäiskö jättää sitten väitöskirja tekemättä, jos on käynyt niin hyvä tuuri, että suoraan maisterivaiheesta vaikka pääsee tekemään tutkimusta johonkin tutkimusryhmään?

Ei kai, jos kerran koet että siitä on itsellesi/työyhteisöllesi jotain muutakin hyötyä kuin "sulka hattuun" etkä paaluta itseäsi tutkinnon johdosta liian tiukasti yhteen hommaan. Tohtorin "titteli" ei myöskään automaattisesti tee kenestäkään parempaa tutkijaa tai työntekijää tms. mutta on osoitus siitä että ko. henkilöllä on erittäin syvällistä osaamista kyseisellä kapealla tieteen saralla. Nykyajan työelämä kuitenkin kokemusteni mukaan arvostaa sopeutumiskykyisiä moniosaajia paljon korkeammalle kuin yhden alan spesialisteja ja tämä näkyy myös työyhteisössä mahdollisten yt-neuvottelujen aikana.

Minulla on ollut kunnia tuntea hyviä tutkijoita, sekä maisteri-/DI-tutkinnolla että väitelleitä. Eräs entinen pitkäaikainen esimieheni oli ihan tavallinen DI, mutta tehnyt tutkimustyötä yli 30 vuotta ja tutkijana sekä työntekijänä erittäin hyvä ja firmalle hyvin kallisarvoinen osaaja. Toinen lyhytaikainen esimieheni oli tekniikan tohtori, mutta sekä esimiehenä että työntekijänä tasoa välttävä-keskinkertainen ja siirrettiin aika pian sivuun ns. "erityistehtäviin".
 
Viimeksi muokattu:
Kukin tyylillään. Minä kävin töissä koko ajan opintojen ohessa. Luennoilla olin neljään ja töissä (paikasta riippuen) puoleenyöhön tai koko yön.

Kovaa hommaa se oli.

Minä en koskaan työskennellyt lukuvuoden aikana mutta kävin kesät töissä niin että ikävuosien 14-26 välillä minulla oli yhteensä kolme viikkoa kesälomaa ja sekin kahtena ensimmäisenä työssäolokesänä. Yhtään lainaa en myöskään ottanut.
 
Koko ajatus siitä että ay-liike olisi yrittäjän/työnantajan vihollinen on harhaisuudessaan täysin käsittämätön. Sen pidemmälle meneviä yhteisiä etuja ei ole kenelläkään kuin työnantajalla ja työntekijällä. Minua hirvittää ajatuskin siitä että menettäisimme työrauhan tai osaajat alkaisivat seilata ties missä kilpailijoiden leivissä päiväkohtaisten työsopimusten takia. Asenne kuntoon ja neuvottelupöytään niin hyvä tulee. Nimimerkillä kokemusta on tiedän että ay-puolella on (pääosin) fiksua porukkaa joka kyllä joustaa kunhan heille osaa esittää asiansa ja tarjoaa myös jotain vastineeksi joustoille. Jos firma esimerkiksi tekee tulosta niin siitä kuuluu ehdottomasti siivu työntekijöille. Pörssiyhtiöiden malli jossa hyvä työ palkitaan lopputilillä ei pk-yrittäjää kovin pitkälle kannattele.
 
Kuuluuko myös ehdottomasti siivu tappiosta? Pitää päättää etukäteen eikä lopputiliä lasketa kuittaamaan tuota. Kuinka on?

Jos tappio tulee siitä että koneesta ei irtoa tehoja niin sitten tietenkin kevennetään porukkaa ja mieluusti sopivasti valikoiden. Tuossa kohdin tulee ehkä suurin nykysäännösten epäkohta. Yrittäjällä ei ole riittävässä määrin mahdollisuutta valikoida työntekijöitään. Jos taas tappio johtuu siitä että työ on laskettu väärin tai tuotantoon on tullut kriittinen häiriö niin sitten olisi hullua pistää osaavaa porukkaa pihalle. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Poikkeuksena sääntöön tietysti tilanne jossa murhe on sitä luokkaa että koko firma on menemäisillään nurin. Äärimmäinen tilanne voi vaatia äärimmäisiä toimia ja silloin saattaa hengissä pysyminen ohittaa pitkäjänteisen toiminnan puoltamat järkiseikat. Yrittäjän hommana on pitää tuotanto kannattavana mutta se ei onnistu osaajia potkimalla. Eli vastauksena kysymykseesi kyllä tai ei. Yrittäjä kantaa riskin toiminnasta ja kerää pääosan rahoista. Voitosta on hyvä jyvittää vähän työntekijöille ja vastapainoksi palkkoja voidaan kohtuullistaa siten että tappion hetkellä palkkataso jää keskiarvoja alemmiksi. Työntekijöiden potti on luonnollisesti aina yrittäjää pienempi niin hyvässä kuin pahassakin. Tässä mallissa pelataan liukumilla eikä taulukkopalkoilla joten se on nykypykälilläkin paikallisesti sovittavissa. Meillä on tällainen malli käytössä ja alun epäilysten jälkeen työntekijätkin ovat olleet enemmän kuin tyytyväisiä Jo tehdystä tuloksesta myös maksaa tulospalkkioita suorastaan mielellään.
 
Jos tappio tulee siitä että koneesta ei irtoa tehoja niin sitten tietenkin kevennetään porukkaa ja mieluusti sopivasti valikoiden. Tuossa kohdin tulee ehkä suurin nykysäännösten epäkohta. Yrittäjällä ei ole riittävässä määrin mahdollisuutta valikoida työntekijöitään. Jos taas tappio johtuu siitä että työ on laskettu väärin tai tuotantoon on tullut kriittinen häiriö niin sitten olisi hullua pistää osaavaa porukkaa pihalle. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Poikkeuksena sääntöön tietysti tilanne jossa murhe on sitä luokkaa että koko firma on menemäisillään nurin. Äärimmäinen tilanne voi vaatia äärimmäisiä toimia ja silloin saattaa hengissä pysyminen ohittaa pitkäjänteisen toiminnan puoltamat järkiseikat. Yrittäjän hommana on pitää tuotanto kannattavana mutta se ei onnistu osaajia potkimalla. Eli vastauksena kysymykseesi kyllä tai ei. Yrittäjä kantaa riskin toiminnasta ja kerää pääosan rahoista. Voitosta on hyvä jyvittää vähän työntekijöille ja vastapainoksi palkkoja voidaan kohtuullistaa siten että tappion hetkellä palkkataso jää keskiarvoja alemmiksi. Työntekijöiden potti on luonnollisesti aina yrittäjää pienempi niin hyvässä kuin pahassakin. Tässä mallissa pelataan liukumilla eikä taulukkopalkoilla joten se on nykypykälilläkin paikallisesti sovittavissa. Meillä on tällainen malli käytössä ja alun epäilysten jälkeen työntekijätkin ovat olleet enemmän kuin tyytyväisiä Jo tehdystä tuloksesta myös maksaa tulospalkkioita suorastaan mielellään.
Luitko itse tuon sanallisen pyörittelyn? Perustelet kovin, että työntekijällä on oikeus yrityksen mahdollisesti tuottamiin voittoihin ja tappion hetkellä tuloja voisi ehkä hieman alentaa.

Yritykset ovat kovin erilaisia mutta pääsääntönä on tai pitäisi olla, että oikeus voittoihin on sillä joka laittaa omat rahansa likoon. Siis myös tappion uhalla eikä keskipalkan pienen mahdollisen aleneman muodossa. Hyvästä työstä annetut bonukset ovat toki tuttu ja kannatettava asia mutta yrityksen mahdollisella voitollisella tuloksella ei tulisi olla mitään tekemistä niiden kanssa, vaan ne tulee sitoa henkilökohtaisen tai tiimin tekemään työsuoritukseen. Se voi olla hyvä vaikka yritys tekee tappiota tai huono vaikka yritys on voitollinen.

Myös yrittäjän arkea jonkin verran tuntevana en usko, että keskustelupalstan perusteella tulen suuria muutoksia näkökantaani tekemään.
 
Onhan se toisaalta niinkin että Stubbin salkulla on enemmän painoarvoa, mutta siihen Stubbin salkkuun tarttuu myös paska paljon helpommin, tällä seikalla on neljän vuoden kuluttua paljonkin merkitystä. Voisi jopa sanoa että rohkea on se joka näinä vaikeina aikoina valtiovarainministeriksi ryhtyy. Turpaan tulee omilta ja vierailta.

Jos ette minua usko, niin kysykää tältä jätkältä

iiroetujh150614_503_uu.jpg

Siinä on sitten huomioitava myös se toinen puoli, jos vm:nä onnistuu tehtävään hyvin (tyydyttävä suoriutuminen ei todellakaan riitä), niin tehtävän epäkiitollisuudesta huolimatta se onnistuminen tuo vastaavasti huomattavaa arvostusta ja tällaisen henkilön kompetenssi näissä asioissa on tavanomaisesti huomionarvoinen ja se voi (välillisesti) tuoda huomattavaakin nostetta uralle.

Tässä kohdin voidaan sitten heittää ilmoille kaksi tehtävässään onnistunutta valiovarainministeriä eli Iiro Viinanen ja kyllähän nykyinen tasavallan presidenttikin omalla valtiovarainministerikaudellaan riittävän hyvin onnistui. Mutt Iiro Viinanen on kenties symboli tälle ajatukselle, vaikea - likimain ei toivottava tehtävä - mutta onnistunut suoritus tuotti sitten ansaittua arvostusta ja olen melkeinpä varma siitä, että moni joka tuolloin Viinasta kovin sanoin arvosteli oli lopulta tyytyväinen suoritukseen ja kenties salaa toivoo, että tänä päivänä vm:nä olisi samantyylinen henkilö. Kaikkia metodeja ei tietenkään voi kopioida Viinasen aikakaudelta, maailma on kuitenkin sen verran muuttunut, mutta samaa päättäväisyyttä ja määrätietoisuutta tehtävän suorittamisessa onnistuneesti edelleen tarvitaan. Ja tässä kohdin epäilykseni herää Stubbin suhteen - onko hän riittävällä tavalla tätä, valmis tekemään kipeitä päätöksiä ja olemaan epäkiitollisessa julkisuudessa?

vlad.
 
Back
Top