Ajattelin luoda tällaisen ketjun, koska suomalaisesta sotilasajoneuvokehityksestä on välillä käyty useammassa langassa keskustelua, mutta ei kootusti. Ketjun on tarkoitus keskittyä menneiden ajoneuvojen tarkasteluun ja ruotimiseen, mieluusti sellaisten jotka eivät enää ole OPSEC.
Laitoin otsikkoon surullisenkuuluisan Jukon, koska se on omalla tavallaan merkittävä virstanpylväs. Se ainakin opetti miten panssariajoneuvoa EI tehdä, vaikka yrittihän Valmet sitä myöhemmin vielä PaValla.
Miksi Juko? Sen kehitys aloitettiin 1972. Edeltävänä vuotena, 1971, Suomeen oli hankittu edelleen suhteellisen nykyaikaisia BTR-60 -vaunuja. Olipa jossain 50-luvun hämärissä käytetty White-puolitelojakin, mutta niiden kunto oli huono.
JuKon prototyypin valmistaminen lienee maksanut hyvin vähän esim Uniper -tappioihin verrattuna. Varmaankin kaikilla muilla aloittelevilla panssariajoneuvojen valmistajilla on ensimmäinen prototyyppi ollut onnistunut.
JuKon prototyyppi tilattiin tiekarhun valmistajalta -> saatiin tiekarhun alustalle tehty panssariajoneuvo.
PaVan prototyyppi tilattiin traktorivalmistajalta -> saatiin Valmet 1502 (6 pyöräinen traktori) alustalle tehty panssariajoneuvo.
PaSi prototyyppi tilattiin kuorma-autovalmistajalta -> saatiin kuorma-auton alustalle tehty panssariajoneuvo.
3 prototyyppiä rakentamalla päästiin maaliin eli saatiin onnistunut proto. Noissa kolmessa on jotain yhteneväisyyksiäkin. JuKossa ja PaVassa on keinuteli takana, mutta PaVassa on jousitettu etuakseli JuKon keinuakselin sijaan. Kaikissa on Valmetin moottorit ja muotoilussa samankaltaisuutta.
PaVan ja Pasin suunnittelijat lienevät ottaneet huomioon JuKosta saadut kokemukset eli ei täysin hukkaan ole resurssit menneet.
Parasta oli, että tämä pyörillä liikkuva kauhukabinetti oli tarkoitettu YK-joukoille. Siinäpä olisi annettu hyvää kuvaa Suomen teknologisesta osaamisesta, kun joku ulkomainen kaluunakalle olisi saanut huikeat (28km/h) kyydit Jukolla.
Redigoista takaisin langan otsikkoon. Kotimaista teollisuutta molemmat ja samoja kirjoittajia, niin tällä kertaa off-topic ei niin haittaa.
Kysymystä voi taustoittaa kauemmas. Kun kyse on nykykäsittein puolustusteollisuudesta, on syytä aloittaa tarkastelu ajasta ennen sotia. Harvaan asuttu ja kouluja käyneiden puutteesta kärsinyt Suomi onnistui luomaan 1920- ja 30-luvuilla tyhjästä ruuti-, kivääri- sekä tykkiteollisuuden sekä tietenkin myös lentokonetehtaan. Ruotsilla ei jälkimmäistä ollut, joka johtui siitä ettei valtio siellä ostanut lentsikoita ja yksityiset markkinat olivat liian pienet.
Tämä lyhyessä ajassa pystyyn saatu teollisuuskapasiteetti tavallaan pelasti Suomen. Korjaamalla tavaraa saa rintamalle vähintään kolminkertaisen määrän, kun ite tekemällä. Raaka-aineiden puute teki monet tuotteet mahdottomiksi valmistaa kotimaasaa. Oli turvattava Saksan tuontiin, uutena tai useinmiten käytettyinä. Jälkimmäiset piti ensin tehtaassa korjata ennen rintamalle toimittamista. Näin oli mm useinpien kenttätykkien kanssa. Näitä valtion omistamia teollisuuslaitoksia osin konvergoitiin Jatkosodan jälkeen siviilimarkkinoille, osin ne onnistuivat jatkamaan säästöliekillä elämäänsä sotatarvikkeiden tuottajina.
1970-luvulle tultaessa valtiolla oli yhä edelleen omistuksessaan moninaisia teollisuuslaitoksia. Se oli vielä silloin ajan henki; taloushistorian paljon käytetty esimerkki oli Sörnäisissä sijainnut pieni Valtion Margariinitehdas, joka toimitti margariinit armeijalle, vankiloihin ja valtion koulukoteihin. Vammaskosken tehtaat teki tiehöyliä siviilituotteina, mutta myös ammuskuoria, tykkien korjauksia ja muutoksia sekä monen monta muuta tuotetta. Lähes kaikki valtion teollisuus oli vaikeuksissa ja ruvettiin miettimään, onko näille enää samaa tarvetta, kun niitä perustettaessa.
Tälläista pohdintaa tehtiin Vammaskoskellakin. Tiehöylät olivat kilpailtu ala eikä silloisen TVL n ostot täyttäneen tehtaan kapasiteettia. Pitäisi olla enemmän omia tuotteita ajateltiin, kuten jokainen muukin konepaja silloin mietti. Toisaalta puolustushallinnolla olisi hyvä olla tällainen ikioma konepaja, jonka kapasiteetti saataisiin nopeammin suunnattua sotatarvikkeisiin, jos amitsioonien tarve yllättäisi.
Samaan aikaan muualla: Alkuvuonna tuli ulos MPKK n tutkimus kokeilutoiminnasta sotien jälkeen. Siinä oli artikkeli kotimaisesta taistelupanssarivaunusta, josta ei tietenkään tullut mitään. Mutta sen sijaan ajateltiin, että meillä voitaisiin valmistaa jalkaväen kuljetusajoneuvoja. Alla muistio vuodelta 1964, jossa asiaa pohdittiin. Hyvin oikeansuuntaisia ajatuksia, lisenssituotannolla meinattiin aloittaa. Ranskalainen Hochkiss tai Itävallan Saurer mainittiin vaihtoehtoina. Huomatkaa muistossa tärkeä sana: K-ohjelma, paperi on laadittu ennenkuin Kekkonen kaatoi tämän Simeliuksen ajaman ohjelman.
