Julkiset hankinnat

J

jokiranta

Alokas
BAN
Hintojen näennäinen moninkertaistuminen

Ei ole oletettavaa, etteikö hankintojen esittelijä tietäisi kokonaishankinnan kustannustasoa. On kuitenkin tapana, että hankintaan pääsemiseksi päättäjille esitetään 1/3 - 1/2 kokonaiskustannuksista, jotta heille ei muodostuisi kokonaiskuvaa.

Tällä tavalla toteutetaan mm. kuntien kulttuuri-investoinnit.
 
Käytäntö on todella tuttu Mäntyniemestä, konserttitaloista jne.
Moni on myös nähnyt yksityisten rakennusurakoiden ja siivouspalvelusopimusten suhteen saman.
Jos laadusta ei tingitä kuten palveluissa, niin tavarahankinnoissa ja rakentamisessa keksitäänkin yhtäkkiä kummia lisäkustannuksia. ( Pv-kopiointi?)
Kaikki tolkun omaavat firmat osaavat, paitsi ehkä siivouksessa, asettaa vaatimukset ja speksit pitävästi paperille. Tällöin tulee lähinnä aikatauluviivästyksiä. Joihin on viivästyssakkoja. (Hekot? )
Mutta yhteiskunnan ydintärkeät jättihankinnat eivät saisi moninkertaistaa hintaansa noin vain. Hawkit 3X, Hornetit 2X, nyt JASSM-kokonaiskauppa ykskaks 400 miljoonaa!
Ei taksiyrittäjäkään anna moninkertaistaa kuuden uuden autonsa hintaa noin vain, miksi valtiomme sitten?
 
Morgenstern kirjoitti:
hintaa noin vain, miksi valtiomme sitten?
Klikkaa laajentaaksesi...

Siksi, että yleisesti missään muualla kuin 336 kunnassa hyvinvoinnin vuoksi ja valtiolla turvallisuuden vuoksi ei saa tehdä jatkuvia petoksia hankintatoimessa antamalla väärä kuva hankkeen kokonaiskustannuksista sen hyväksyttämiseksi.

Homman ydin on se, että Suomen puolustusvälineteollisuuden elinkaarta pitää jatkaa ja käytännössä se tarkoittaa myyjämaalle epäkuranttien välineiden "vientiä". Kun myyjämaa ei niitä halua vastakaupoilla itselleen sopimattomina vapaaehtoisesti ostaa, se kuittaa ne saaduksi, mutta toimintalinjan seuraavan päivityksen tai asian hinnoittelee niin, että tuntuu.

Ellei tätä epäkuranttiusvähennytstä voida leipoa tavaran hintaan, se otetaan palveluina ja konsultaatiosopimuksina.

Suomen asevienti Yhdysvaltoihin on kuin käytetyn auton kauppaa: väliraha ratkaisee eikä hinta. Ensin Yhdysvallat määrittelee välirahan, sitten korotetaan hinnat, jotta valtiontuki Patrialle ei näy Euroopan unionin komission papereissa.
 
Siis olen oppinut vihaamaan tuota yhtiöitettyä Patriaa, joka ei enää tee mitään epäseksikästä, tai juuri mitään, joka olisi Suomen parhaaksi.
Tuskinpa esim parantelevat juuri hankittuja Mtlbtä tai muutakaan.
Onkohan ne Amoksetkin maksettu muttei toimitettu, kun sama rekisterinumero vaan ajelee niin paraatit kuin ammunnatkin.
 
Patria on osa yleislänsieurooppalaista puolustusvälineteolisuutta, jota kylmänsodan päättymisen uhrina yritetään pitää hengissä korruptioilla tai toisella. Ei se helppoa ole puolustusvoimille eikä puolustusministeriöllekään.

Tosin se, että ei oikein erään pureuduta Suomen maaperään, johtaa otsikoihin ja samalla se johtaa siihen, ettei suomalainen miehistönkuljetusvaunu ui.

Maavoimistaan valtaosaltaan luopuneen Ruotsin, vielä sinnittelevän Norjan ja nyt viimein nitkahtavan Suomen YYA-sopimus ostaa toisiltaan tavaraa toimii joten kuten. Tämän vuoksi ostettiin norjalaiset volyymi-ilmatorjuntaohjukset, tämän vuoksi kauppojen saamiseksi ruotsalaisten kanssa ostettiin CV9030:t, kun Ruotsilla on CV9040.

Tämän vuoksi Karjalan Prikaatiin varustellaan käyntikortiksi joukkotiedonvälitykselle kansantalouden saavutusten näyttely kiinnittämättä huomiota siihen, että varuskunta on jo sen kokoinen, että asepalveluksessa olevat alkavat ampua itseään kuoliaaksi jo rauhan aikana.

Sen sijaan Porin Prikaati on nakkisuojassa internationalistisen statuksensa vuoksi ja kohta Kainuun Prikaati, joka on mm. tykistönsä osalta paremmassa kunnossa koulutustarkastusten osalta, riisutaan valmiusyhtymän nimestä, jolloin sen raateleminen voi alkaa unhon yöhön menneiden jalkaväkipaikkojen tapaan.

Tätä politiikkaa ei tehdä topografialla eikä taktiikalla, vaan city-ihmisten mielikuvilla Alma Mediassa, Sanomassa ja Yleisradiossa.

En ollenkaan arvostele sitä, että Suomen vapaaehtoiset naiset olisivat huomanneet, että Kainuun Prikaati on palvelevisimman arvoinen paikka.

Suomessa puolustusministerit ovat saamattomia ja puolustusvaliokuntakansanedustajat, jotta nostavat poliittista osinkoa reservin ylennyksistä, kunniamerkeistä ja sotilasansiomitaleista, eivät aivan oikeasti ajattele tai tee mitään, vaan kehräävät tyytyväisyydestä, kun joku hieman poliisilta ja jäntevältä palomieheltä vaikuttava harmaahapsinen kenraali jotain sanoo. Miespoliitikot, reserviläiset, ovat edelleen kuin henkisiä alokkaita ja tyytyvät alle 10 euron arvoiseen mitaliin, jonka voivat laittaa seuraavaan vaalimainokseensa ansioksi.

Suomi on todella lännettynyt lupaavasti viimeisen 15 vuoden aikana.
 
Jos käytössä olisi jonkin Bahrainin tms. valtion kokoon nähden suuri budjetti, ymmärtäisin poliittiset hankintasyyt, erityisesti kotimaisen teollisuuden käytön. Mutta niukkuutta jaettaessa , en käsitä miten voidaan unohtaa reaalimaailman taisteluteho/hinta/määrä - yhtälö. Kuitenkin hankintoja suosittelevat viime kädessä ammattimiehet. Kuinka he siis voivat esim hankkia Järvi-Suomeen uimattomia vaunuja. (Kun isäni osallistui aikoinaan Sisun suunnitteluun, potkuri oli ilmiselvä, ainakin hänelle. )
.

Hankinnat olisivat helppoja: otetaan kultakin alalta, esim. panssarijääkärit, kolme neljä kovinta kentällä toimimisessa intohimoista majuria/kapteenia, ja he aivoriihittävät muilta kerättyjen vinkkien auttamina.
Kun tiedetään mitä halutaan, katsotaan budjetin puitteissa voiko tehdä itse, modataanko vai onko valmiina. Sama muissa asehaaroissa. Eipä tulisi pieniä NH-90 , ja liikaa, yms. Eikä romutettaisi kurantteja laitteita, vaan modattaisiin. Ehkä T-72 sta tulisi tornittomia raskaita rynnäkköpanssareita, panssarisuojaa vain kannelle? Näin naapurissa. Heitinvaunu? Ja hinausvaunuja yms.
.
Kumma kun kirjoituspöydän takaa sanellaan, ei huippuammattilaisilta kysytä mitään. Tiedän koska tiedustelin. Hitto onko tämä asehankinta tuollaista hyvävelikorruptiopeliä vain. Peliä, panoksena Suomi.
 
Morgenstern kirjoitti:
Hankinnat olisivat helppoja: otetaan kultakin alalta, esim. panssarijääkärit, kolme neljä kovinta kentällä toimimisessa intohimoista majuria/kapteenia, ja he aivoriihittävät muilta kerättyjen vinkkien auttamina.
Kun tiedetään mitä halutaan, katsotaan budjetin puitteissa voiko tehdä itse, modataanko vai onko valmiina. Sama muissa asehaaroissa. Eipä tulisi pieniä NH-90 , ja liikaa, yms. Eikä romutettaisi kurantteja laitteita, vaan modattaisiin. Ehkä T-72 sta tulisi tornittomia raskaita rynnäkköpanssareita, panssarisuojaa vain kannelle? Näin naapurissa. Heitinvaunu? Ja hinausvaunuja yms.
.
Kumma kun kirjoituspöydän takaa sanellaan, ei huippuammattilaisilta kysytä mitään. Tiedän koska tiedustelin. Hitto onko tämä asehankinta tuollaista hyvävelikorruptiopeliä vain. Peliä, panoksena Suomi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kannatan lämpimästi!
Tosin Puolustusvoimilla on jo käytössään oma versionsa tuosta esittämäsi mallista.
Se menee näin: Vaiheessa 1 toimitaan kuten edellä kuvaat. Kysytään kentältä toimivilta mitä tarvitaan, millaisin ominaisuuksin, millaisia määriä..
Vaiheessa 2 tehtään päätös, joka syntyy 99,9999%:sti korkeimpien esikuntien pöytien takana hankitulla kokemuksella.
Vaiheessa 3 tavara toimitetaan kentällä ja kenttäväki ihmettelee että mitä hittoa..mehän sanottiin...
Vaiheessa 4 esikunta toteaa kentän kritiikkiin: kysyttiinhän teiltä... (se on sitten kokonaan toinen asia, otettiinko sitä huomioon)
 
Jaa, no sitten tiedänkin mitä on tapahtunut!
Luutnantti Järvi ja heitinkumppanit ovat varmaan pyytäneet saada suuren määrän Norjan käytettyjä M113 arktisia heitintelavaunuja.
Tulikin 7 metriä korkea Amos, joka heittäytyy nojaamaan lähintä mäntyä vasten, kun sattuu metsässä vähän kallistumaan. Jousituksen 30 metristen hydrauliikkaputkien tukihenkilö lisätään vaunun vahvuuteen pysyvästi. Muita Amoksia ei sitten näykään.
Ja Järvi huutaa metsässä perkelettä niin että jäkälät pöllyää. :-D
 
Vaihe 5 on se, että ilmoitetaan ltn Järvelle että on parempi muistaa kertoa että valittu ratkaisu on erityisolosuhteet huomioiden / yleisistä syistä / muumi, kä juuri Suomelle oikea ratkaisu. Ei voida seurata suurvalta-armeijoiden kuten Norjan linjaa.
Vaihe 6 on se että Järvi saa jatkuvan nurinansa vuoksi huomattavan negatiivisen henkilöarvion, ja henkiosa laskee vaarantaen asuntolainan lyhennykset.
Vaihe 7 on että Järvi siirtyy siviilisektorille ja jakaa oikeaa tietoa, jopa erittäin oikeaa tietoa siitä miten virasto nimeltä PV toimii.
Vaihe 8 on ettei kukaan muista koko episodia, pois lukien harvalukuiset sitkeät MÖRrit ja hekin vain google-autettuina. Maanpuolustus on turvattu.
 
kaiken tämän pelsepuupin esittelyn jälkeen, jos nyt kuitenkin lähdettäisiin siitä, että organisaatioiden puitteissa toimivat eivät ehdoin tahdoin halua aiheuttaa häikkää.

suurin osa uusien organisaatioiden hankintamokista on, että siellä ei ole tehty sitä ja vaikka homma on mennyt persiilleen, sitä ei voida myöntää, vaan pitää tapella senaatiin perälautaa myöten.

kilpailutettujen hankintojen onnistuminen on kiinni tarjouspyynnöistä. osaminen pyyntöjen suuhteen on ollut asiattoman alhaista. asiaa ei paranna, ettei porukkaa koulutetu, vaan saavajulkisyhteisö maksaa monikymmenkertaisesti, kun kouluttamattomat mokaavat.

se siitä "salaliitosta".

puolustusvoimissa saattaa olla, en sitä oikeesti tiedä, omat ongelmansa suljetun virkatien myöten. eli kuten joissakin muissa säikeissa on todettu, koetaan että sotilaallinen koulutus antaa valmiuden kaikkeuteen... tätä vahvistaa oma episodinomainen kokemukseni erään virassa toimivan everstin kysymys erään porukan reserviläisiltä, asiassa, jossa ei ollut mitään sotilaallista, vaan ainoastaan käytännön järjestelyä sotaväen kompetenssin ulkopuolelta. kysymys soitti että hän (eli koulutustasonsa) oli aivan pihalla siitä, miten vastaavat asiat hoidetaan siviilissä. tässä en mitenkään halua esittää, että hän olisi miltään osalta pönttö tai muuta vastaavaa, vaan kyseessä onb lähinnä tuo ongelma että kun tekee tarpeeksi kauan duunia sotavaltiolle, voi muu zydeemi jäädä hiukan hatarammaksi.

kysymyksenasettelu oli vilpitön enkä sitä tarkemmin lähde selvittämään.
 
NH-90 näyttää ilmassa isolta. Olisittepa nähneet ilmeeni, kun kävelin ensi kertaa viereen kurkkaamaan sisään sieltä perän postiluukusta. 8-0
Kaikkein paras juttu tuosta hankinnasta oli , että se oli hilkulla, ettei sinne tehty Naisten Vessaa. Ruotsi olisi halunnut. Kun muistaisi miksi kone tehtiin pieneksi kun isoakin aiottiin.
Uhkeasta Amoksesta muistan että otin selvää, painaako traktori todella saman kuin on yhden pyörän pintapaine. Vitsi olikin totta.
.
Jos taksiyrittäjä ostaisi autot samankaltaisella prosessilla, hän saisi kymmenen auton ja yhden invataksin sijaan yhden samettipenkkisen Rollsin. Kukaan ei voisi kiistää sitä etteikö se olisi laadukas, kuljettajalle ja asiakkaille mukavin auto, Itäkeskuksen erityisolosuhteisiin.
 
adam7:n ansiokkaaseen kirjoitukseen pitää kuitenkin kieputtaa sen verran, että hankintaorganisaation tehtävänanto voi olla organisaation omien toimenpiteiden tai omistajaohjauksen (so. ministeriö, poliitikot, osin politikoivat johtavat sotilaat) mahdoton suorittaa onnistuneesti. Itse pidän näitä näyttävimpiä hankaluuksia hyvin pitkälti tästä johtuvana.

Kokonaan toinen asia on se, että kristillisen alkukirkon lisäksi pv on ainoita organisaatioita jossa käsky ruokkia tuhansia ihmisiä kahdella kalalla ja viidellä leivällä yritetään tosissaan ja lannistumatta loppuun asti yrittäen toteuttaa.

Sivumennen sanoen, niistä pv hankinnoista joista olen hajulla, äärimmäinen valtaosa on toteutunut vähintään tyydyttävästi. Ovat vain huonoa otsikointiainesta, huonoa keskustelun käyttövoimaa. Kaikkien julkisten hankintojen osalta en voi sanoa samaa - itse asiassa joskus myyjäpuolella olen päättänyt jättää tarjoamatta kun lopputulema olisi ollut katastrofi ostavan organisaation osaamispuutteiden vuoksi.
 
Morgenstern kirjoitti:
Mutta yhteiskunnan ydintärkeät jättihankinnat eivät saisi moninkertaistaa hintaansa noin vain. Hawkit 3X, Hornetit 2X, nyt JASSM-kokonaiskauppa ykskaks 400 miljoonaa!
Ei taksiyrittäjäkään anna moninkertaistaa kuuden uuden autonsa hintaa noin vain, miksi valtiomme sitten?
Klikkaa laajentaaksesi...

Mikäänhän noista väittämistäsi hinnannousuista ei edes pidä paikkaansa. Helppoahan se on väitellä, kun keksitään itse "faktoja" tai valikoituja osatotuuksia. Tällä en tarkoita pelkästään sinua, vaan näiden juttujen alkulähteitä eli Aavelasku-kirjan kirjoittajia ja kaiken maailman markusjanssoneita. Esim. tuo Hornetien hinta, jossa on verrattu arviohintaa 40:lle koneelle 1980-luvun lopulla 64 koneen hintaan 2000-luvun alussa. Olisikohan mitenkään mahdollista, että rahan arvo olisi sinä aikana muuttunut ja 64:n koneen maksavan enemmän kuin 40:n? 80-luvun lopulla kun ajatus oli ostaa 40 konetta lännestä ja parikymmentä idästä eli yksi-yhteen MiG-21 ja Draken korvaajat.

Entäs millä ilveellä Hawkien hinta olisi 3-kertainen ja miten saat 145:stä miljoonasta 400 miljoonaa. Onko tämä jotain uutta laskuoppia?
 
Varmasti olemmekin samaa mieltä siitä että esim NLAW on hieno ostos, eikä siitä jakseta kirjoittaakaan juuri siksi. Kuitenkin, katsottaessa pelkästään maavoimien,Edit: maakaluston, hankintabudjettia, joka sattuu olemaan valtiolle saman kokoinen kuin maatalouslomittajien palkkakulut, on outoa, että niin suuri määrä euroista on sijoitettu kiistanalaisiin laitteisiin. Osa on makuasioitakin, kuten oma kummastukseni, ruotsalaisilmatorjuntaohjusten nostolavetit ja kalliiden NASAMSien pieni määrä , suhteessa vaikka Pantsiriin. Ehkä suurempi epäilys kohdistuu AMVn hintaan vs kykyihin vs määrään. Ja sitten kaikki haukumme niitä ilmiselvimpiä, usein juuri kalleimpia ostosvirheitä.
.
Niin ja viiveitä.
Mitenkäs toimitukset, onkos kukaan nähnyt että AMOSia olisi ihan enemmänkin oikeasti olemassa, paperivahvuuksissa kun niitä on paljonkin. Peleissä lasketaan niiden tulen varaan, mutta harjoituksissa tuliasema on tyhjä.
Ehkä voisimme saada uskottavan pelotteen valmistamalla leikisti paperilla pelottavan panssariyhtymän, jota kehuttaisiin lehdissä.
Toimittajan ohitse jyräisi kolonna Leoja, joissa olisi maastonvärisellä pahvilla A6 päivitys ja maitopurkeista reaktiivit.
 
Morgenstern kirjoitti:
Varmasti olemmekin samaa mieltä siitä että esim NLAW on hieno ostos, eikä siitä jakseta kirjoittaakaan juuri siksi. Kuitenkin, katsottaessa pelkästään maavoimien,Edit: maakaluston, hankintabudjettia, joka sattuu olemaan valtiolle saman kokoinen kuin maatalouslomittajien palkkakulut, on outoa, että niin suuri määrä euroista on sijoitettu kiistanalaisiin laitteisiin. Osa on makuasioitakin, kuten oma kummastukseni, ruotsalaisilmatorjuntaohjusten nostolavetit ja kalliiden NASAMSien pieni määrä , suhteessa vaikka Pantsiriin. Ehkä suurempi epäilys kohdistuu AMVn hintaan vs kykyihin vs määrään. Ja sitten kaikki haukumme niitä ilmiselvimpiä, usein juuri kalleimpia ostosvirheitä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jossain näin uutisen Nasamsin uudesta ohjuksesta. Tai siis liekkö tuo ollut jonkun muun systeemin ohjus, mutta ilmeisesti tässä tai edellisessä kuussa on ollut tarkoitus koeampua, eli homman pitäisi olla melko valmis. Kantamaa on ilmeisesti Amraamia enemmän.
 
Julkisen hankinnan päättäjillä oli tiukkaa tässäkin. Tarkkaa pohdintaa.
Säilyttääkö tykistö- ja risteilyohjuksiin purevat BUKit, ja ostaako lisäksi paljon Natovaihtoehtoa suurempi määrä 15km korkealle ampuvia (Natojohtojärjestelmään kelpaavia) ven .ohjuksia, joiden mukana joka lavetilla on 4kpl tutkaohjattuja konetykkejä Suomen ruikkuisen lähitorjunnan tueksi,
.
vai romutetaanko BUKit ja ostetaan ihan pieni määrä Nato-ohjuksia joiden yli voi huitaista vaikka purjelentokoneella, sillä ne ampuvat samaan lakikorkeuteen kuin raskas heitinkin. Konetykkejäkään ei tarvitsisi sitten rasvailla: niitä ei ole.
No, kumpi on helpompi perustella julkisena hankintana?
"Annas kun mietin... Otetaan jälkimmäinen! "
 
Morgenstern kirjoitti:
Mitenkäs toimitukset, onkos kukaan nähnyt että AMOSia olisi ihan enemmänkin oikeasti olemassa, paperivahvuuksissa kun niitä on paljonkin.
Klikkaa laajentaaksesi...

4 AMOSta(esisarja) on ollut Puolustusvoimilla vuodesta 2006 alkaen. Sarjavehkeitä (18 kpl) pitäisi alkaa tulla kohta puoleen. Varusmiesten koulutus ja samalla joukkotuotanto pitäisi alkaa tänä vuonna.
 
Aiemmin Horneteja päivitettäessä oli useitakin lehtijuttuja siitä miten E Rehnin budjetti ylitettiin 2X , ja Seurassa mainittiin että Hawkitkin aiemmin tulivatkin vetkutusten myötä maksamaan 3X. Tietysti kaikkeen tulee kenttäkulut päälle, joita ohjuksilla ei ole.
SK:

"...maksaa noin 400 miljoonaa euroa.
Summa sisältyy koneiden ajanmukaistamisen......edellyttämiin lähes 1,5 miljardin euron
kokonaisinvestointeihin ja on paljon aiemmin kerrottua suurempi. Tähän
saakka ilmavoimat on kertonut ilmasta maahan -kyvyn tulevan
maksamaan alle 170 miljoonaa euroa."
 
Morgenstern kirjoitti:
Seurassa mainittiin että Hawkitkin aiemmin tulivatkin vetkutusten myötä maksamaan 3X. Tietysti kaikkeen tulee kenttäkulut päälle, joita ohjuksilla ei ole.
Klikkaa laajentaaksesi...

Olenkin tässä hämmästellyt Morgenstrernin kaikkitietäväisyyttä. En enää. Salaisena lähteenä on Seura!
 
Jos nyt sitten puolustusvoimien hankintoja pohtii, niin olen kauan sitten nähnyt muutaman sopimuksen (ihan luvallisesti) ja ne olivat kyllä tiukempaa tavaraa kuin elinkeinoelämän normaalisopparit.

Jo PV on hankkinut kalustoa ja tavaraa yli 90 v. , niin olen satavarma että erehdyksistä on opittu ja hankintatoimi tänä päivänä ei ole hölmöläisten hommaa. Monet muut valtiolliset ja kunnalliset viranomaiset varsinkin vasta opettelevat hankintoja. Sitten voimme aina nojatuolikenraaleina olla jotain mieltä siitä mitä on hankittu ja mitä olis pitäny hankkia.

Noiden lukujen reposteleminen on aina jollekin kivaa. Jos tämän maan kansa on valinnut valtaan niin onnettomat poliitiikot että romauttavat talouden ja he laittaneet pöntöt keskuspankkiin, jotka "puolustavat" markan keinotekoista arvoa, joka sittemmin oli lopetettava, ja markan arvo tippui todelliseen arvoonsa, niin sehän ei Hornetejen hintaa muuttanut tippakaan, koska deali oli taaloissa. Se että summa kasvoi markoissa oli kotimaisen talous- ja rahapolitiikan syy.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top