baikal kirjoitti:
Epäileekö jokiranta, että meillä on puolustushaarasta riippumatta tekijä, jossa ilmoitetaan jumalaton määrä reserviläisiä ja se on vain yksi keino perustella melkoinen upseerimäärä palkkalistoilla? Ei täysin tuntematon epäily itsellenikään.
Länsimaissa valistunut ja erityisesti järjestäytynyt edunvalvonta on sopimusyhteiskunnan peruste.
Jaako Valtasen komentajakaudella, Ole Norrbackin puolustusministerikaudella ja Harri Holkerin pääministerikaudella lakkautettiin 1989 rannikkojääkärikoulu, johon oli hakeutunut vapaaehtoisesti erikoisjoukoissa palvelemaan varusmiehiä kaikkialta.
http://www.meripuolustus.fi/sinres/jaesenyhdistykset/rannikkojaeaekaerikilta-ry
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_puolustusministeri
Seuraavana vuonna rannikkojääkärikoulutus meni tavalliseen joukko-osastoon Nylands Brigadin Vasa kustajägarbataljoniin Ekenäsiin. Toisin sanoen ruotsalaisten kuudettakymmenettä vuotta kestänyt ero meripuolustuksesta lakkasi ja heidät vapautettiin käytännössä palvelemasta Itä-Suomessa, missä he olivat toisen maailmansodan aikana.
http://sv.wikipedia.org/wiki/Vasa_kustj%C3%A4garbataljon
Toisin sanoen Suomen merivoimat ja rannikkopuolustus annettiin 1989 rannikkojääkärikoulu lakkauttamalla ja 1990 järjestelmällä merivoimat uusiksi Svenska folkpartietille pääasiassa Kansallisen Kokoomuksen tuella.
Nyt ollaan siinä tilanteessa, että jalkaväki maavoimissa on lähellä Perussuomalaisia, kun taas merivoimien jalkaväki on kuulunut jo viimeiset 22 vuotta Svenska folkpartiet i Finlandille, mikä näkyy niin merivoimien lobbaamiskyvyissä kuin puolutuspolitiikassa.
Ei siis ihme, että Stefan Wallinin lööpein uskottiin menevän paremmin läpi kuin Kauko Juhantalon vakuuttelut, Anneli Jäätteenmäen toteamukset tai Ilkka Kanervan väistelyt.
Nylands Brigad tuottaa 1800 reserviläistä vuodessa: 36 000 reserviläistä 20 vuodessa. Jos merivoimat tarvitsisi kolme prikaatia, noin 5000 sotilasta, Turun saaristoon niin kokonaismäärä olisi 15 000, jolloin voimme helposti laskea, että merivoimilla on jalkaväkeä enemmän kuin kaksi kertaa tarpeensa, varsinkin, kun ottaa huomioon vielä sen, että ilmeisesti noin 25-30 vuotiaat laivastossakin palvelleet ovat aluksille liikaa ja heidätkin laitettaisiin jalkaväkitehtäviin.
Se, mistä Suomessa ei ole keskusteltu, on Sfp:n politiikka merivoimissa viimeisen 20 vuoden aikana sekä se, miksi vuoden 1952 järjestely, jolla rannikkojoukot palautettiin maavoimiin oli niin huono, että se piti rannikkojääkäreiden (saaristojääkäreiden) tason laskemisen avulla ruotsalaistaa 1990, jotta ruotsinkieliset eivät joutuisi maavoimiin eivätkä sotatilassa Etelä-Savoon tai Pohjois-Karjalaan.
Toisin sanoen edelleen on olemassa niin, että karjalaisen ja ruotsalaisen välillä on suomalaisessa yhteiskunnassa melkoinen ero, vaikka edelliset ovat onnistuneet melko hyvin savolaisten kanssa miehittämään valtionhallinnon pehmeän ytimen.
Kylkirauta 2/2011 -lehdessä on rannikkotykistöeversti res Olavi Aspinjaakon kirjoitus sivulla 36 merivoimien järjestelystä 1990.
http://www.kadettikunta.fi/pdf/Kylkirauta211.pdf
Suomessa pääesikunnan päällikkö on vara-amiraali, joten merivoimat on ollut melko onnekas virkanimityksissä.
Suomessa on vuodesta 1990 alkaen ollut joka toinen puolustusvoimien komentaja amiraali, mikä osoittaa melkoista Sfp:n lobbausvoimaa. Puolustusministereinä on ollut ruotslaisia ja kokoomuslaisia jotka edelleen ministereinäkin ottavat henkisen asennon kenraalin edessä ja tottelevat alaisiaaan sokeasti.
Ahtisaarella oli kiire saada amerikkalaisilta Nobelin palkinta Milosevicia uhkailemalla Belgradin mattopommituksilla ja Halonen ei tietenkään ymmärtänyt kenraalien intrigeistä mitään.
Suomessa pitäisi 2017 uudelleen järjestellä merivoimat 2015 eduskuntavaalien jälkeen ja 2023 pitäisi ostaa vain enintään yksi laivue F-35 A:a - loput JAS-39:iä.
Kenraalit ja amiraalit ovat julkinen hankinta, josta virheinvestointina pääsisi helpommin eroon jos he tulisivat varamiespalvelusta.
Valtiossa kaiken muun voi ulkoistaa, paitsi äidinkielen opettajan, joka pitää yllä kansallisuskoa.
