APOTTI ON POTILASTIETOJÄRJESTELMÄ, JONKA PITI OLLA MAAILMAN PARAS. LÄÄKÄREIDEN MIELESTÄ SE HAITTAA TYÖTÄ JA VAARANTAA POTILAIDEN HOIDON. NYT LÄÄKÄRIT KERTOVAT, MIKÄ APOTTIA VAIVAA.
Anu Nousiainen HS, teksti
Klaus Welp ja Hanna Rihto HS, kuvitus ja animaatio
Kirjoitus ilmestyi lääkärien suljettuun Facebook-ryhmään 17. toukokuuta 2022.
Apotti tekee minut hämmästyttävän monella tavalla hulluksi,
Saara Sotala aloitti.
Sotala työskenteli lääkärinä Lohjan terveyskeskuksessa. Siellä ei käytetty uutta Apotti-potilastietojärjestelmää, mutta aluesairaalassa käytettiin. Seuraukset näkyivät Sotalan työssä terveyskeskuksessa.
En tarkoita, että samalla tavalla hulluksi kuin solmuun mennyt johtokasa nappikuulokkeita – – vaan sillä tavalla hulluksi, että päädyn toistuvasti kysymään, mitä hel-vet-tiä – –
Sotalan kirjoitus oli yhtä aikaa hauska ja epätoivoinen. Hän kertoi, millaiseksi Apotti oli muuttanut hänen työnsä:
Potilaan kokonaistilannetta oli vaikea hahmottaa, oikeastaan siitä oli tullut ”käytännössä täysin mahdotonta” varsinkin, jos potilaalla oli pitkä sairaushistoria erikoissairaanhoidossa. Kun Sotala pyysi erikoislääkärin mielipidettä, vastaukset hukkuivat jonnekin. Jatkotutkimusohjeet ja lääkityssuositukset eivät tulleet perille.
Sotala oli 38-vuotias yleislääketieteen erikoislääkäri, kova ammattilainen. Hänestä tuntui, että hän ei enää pystynyt tekemään lääkärintyötään niin hyvin kuin halusi. Että tilanne oli ”pähkähullu” ja ”kestämätön” ja vaaransi potilaiden turvallisuuden.
Kaikista järjenvastaisinta Sotalasta oli se, miten Apotin ongelmista puhuttiin. Kun lääkärit kertoivat niistä julkisuudessa, sairaanhoitopiirin ja Apotti Oy:n johto ohittivat kritiikin. Tuntui siltä kuin päällystö olisi työntänyt sormet korviinsa.
Miksi kukaan ei puutu jämerästi asioihin, vaikka niin moni näkee, miten älytöntä, vaarallista, kallista ja vastuutonta tämä koko touhu on?
Facebook-ryhmään kuului tuhansia lääkäreitä. Saara Sotalan kirjoitus alkoi kerätä tykkäyksiä, ja sen alle alkoi ilmestyä vastauksia.
Turhautuneita, lannistuneita, väsyneitä, vihaisia.
Uusi potilastietojärjestelmä päätettiin hankkia keväällä 2012. Se oli valtava asia. Mukaan lähtisivät pääkaupunkiseudun kunnat ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri eli jättiläismäinen Hus. Lukuisat vanhat pienemmät tietojärjestelmät korvattaisiin yhdellä suurella.
Siinä olisi kaikki tarvittava. Perusterveydenhuolto. Erikoissairaanhoito. Sosiaalitoimi. Vauvat ja vanhukset, hampaat ja huostaanotot, kaikki samassa systeemissä. Siitä tulisi Suomen historian suurin it-järjestelmähanke. Ja maailman ensimmäinen sote-tietojärjestelmä, jossa yhdistettäisiin sosiaali- ja terveystoimi.
Se maksaisi hirveästi, useita satoja miljoonia euroja. Mutta lopputulos olisi hyvä.
Oli arvioitu, että helsinkiläisten terveyskeskuslääkärien työajasta jopa puolet kului tietokoneen ääressä. Husin johto lupasi, että uutta järjestelmää olisi helppo käyttää. Se ei veisi niin paljon aikaa kuin vanhat.
Ensimmäiset epäilevät uutiset ilmestyivät nopeasti.
Selvitys siitä, mikä potilastietojärjestelmä sopisi parhaiten Suomeen, oli tilattu konsulttiyhtiö Accenturelta. Se oli suositellut kahta suurta amerikkalaista yritystä. Molemmat olivat kiinnostuneita Suomesta ja valmiita muokkaamaan järjestelmäänsä Suomen tarpeisiin.
Toinen yrityksistä oli Epic. Se oli Yhdysvaltain suurin sairaalatietojärjestelmien toimittaja. Yhtiön kymmenentuhannen työntekijän pääkonttori Wisconsinissa muistutti fantasiakaupunkia. Joka toisen amerikkalaisen terveystiedot olivat Epicin järjestelmässä.
Vuonna 2012 kävi ilmi, että Accenturella oli kaksoisrooli: se ja Epic olivat ryhtyneet yhteistyöhön. Epicin järjestelmän saattoi hankkia Suomeen vain tekemällä yhteistyötä Accenturen kanssa. Markkinatuomioistuimen mukaan hankintalakia ei rikottu, mutta eihän se hyvältä näyttänyt.
Uusi potilasjärjestelmä kiinnosti vihreiden kuntavaaliehdokasta
Otso Kivekästä. Hän oli opiskellut tietojenkäsittelytiedettä Helsingin yliopistossa, ja hänen vanhempansa olivat lääkäreitä. Hän alkoi seurata hanketta blogissaan.
On siis Accenturen ehdotuksesta käytännössä päätetty, että potilastietojärjestelmät koko Suomeen tulee toimittamaan Accenture, Kivekäs kirjoitti blogiinsa kesäkuussa 2012.
Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, Kivekäs on Helsingin kaupunginvaltuutettu ja valtuuston entinen puheenjohtaja. Hän työskentelee ohjelmistokehitysjohtajana kasvuyrityksessä.
Kivekkään mielestä Accenture onnistui myymään Husille ajatuksen siitä, että Suomessa oli kahden suuren it-talon oligopoli, joka täytyi rikkoa. Nuo kaksi isoa olivat kotimainen Tieto ja kanadalainen CGI. Melkein kaikki valtion ja kuntien tietojärjestelmät olivat päätyneet niille. Siksi ne saattoivat laskuttaa asiakkaitaan miten tahtoivat.
Kivekäs kuvaa kymmenen vuoden takaista tilannetta: esimerkiksi Vantaa maksoi CGI:lle toimeentulotuen nettihakemusten järjestelmästä 1,9 miljoonaa euroa. Minkä tahansa muutoksen tekeminen maksoi satatuhatta euroa.
”Kaikki julkiset toimijat olivat Tiedon ja CGI:n toimittajaloukussa ja talutusnuorassa.”
Toimittajaloukulle on it-maailmassa nimi:
vendor lock. Se tarkoittaa sitä, että vain järjestelmän myyjä pystyy kehittämään ohjelmistoa. Se voi rahastaa korjauksilla ja päivityksillä vuosikausien ajan.
Uutta potilastietojärjestelmää alettiin kutsua Apotiksi. Nimi keksittiin sanoista asiakas- ja potilastietojärjestelmä.
Apotista teetettiin konsultilla riskianalyysi. Helsingin terveyslautakunta salasi analyysin, mutta Kivekäs latasi sen verkkoon. Sehän oli julkinen asiakirja.
Riskejä näytti olevan paljon. Konsultinkin mielestä Apotti oli liian suuri. Niin suuri, että sitä oli vaikea ymmärtää. Jos se ostettaisiin, päästäisiinkö siitä ikinä eroon?
Keväällä 2015 Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunta hyväksyi tarjouspyynnön. Siinä määriteltiin, millainen Apotin pitäisi olla. Tarjouspyynnössä oli melkein kaksituhatta sivua. Toimintavaatimuksia oli yli neljätuhatta.
Kivekäs olisi ehkä saanut lautakunnan jäsenet äänestämään vastaan. Hän oli it-jaoston puheenjohtaja, häntä olisi varmaan kuunneltu.
Mutta hän tuli siihen tulokseen, että hanketta kannatti jatkaa. Vaikka se oli liian suuri.
Hankkeen päätöksenteko on bysanttilaisen monimutkaista, Kivekäs kirjoitti blogiinsa.
Ostopäätös tehtiin. Tarjouskilpailun Epicille hävinnyt yritys valitti markkinaoikeuteen mutta hävisi.
Mikään hanke ei saa olla too
big to fail, Kivekäs pohti blogissaan. Hänestä suuriakin julkisia hankkeita täytyi voida keskeyttää, jos ne eivät saavuttaneet tavoitteitaan.
Vuoden 2018 lopussa Apottia alettiin käyttää ensimmäisessä suomalaisessa sairaalassa, Vantaan Peijaksessa.
Tuliko Apotista liian suuri? Niin suuri, ettei hanketta myöhemmin uskallettu kaataa?
”Kyllä”, Kivekäs sanoo nyt. ”Se oli just sitä. Että mitä sitten tehdään, jos tämä kaatuu.”
Hänestä kaikki potilastietojärjestelmät ovat ”uskomattoman surkeita” käyttää.
”Se on koko alan ongelma. Ne on ihan kuraa käytännössä kaikki.”
Kivekäs katsoo Apottia ohjelmistokehittäjän näkökulmasta. Hän myöntää, että terveydenhuolto on vaikea ala. Siinä on niin paljon yllättäviä tilanteita.
Potilas valittaa mahakipua, kuten tuhat edellistä potilasta. Mutta hänellä voi silti olla jokin sairaus, jota lääkäri ei ole koskaan nähnyt.
Saara Sotala alkoi käydä somekeskustelua lääkäreiden kanssa. Sellaisten, jotka käyttivät Apottia joka päivä.
Mutta siis miten VOI OLLA tehty semmonen järjestelmä, jossa lääkelistan voi helposti saada Catch-22:een, jota ei saa pois ilman että joku koskee pellin alle? eräs lääkäri ihmetteli.
Mikä on Catch-22? Joku tietokonepeli? toinen kysyi.
Eiku klassikkokirja, https://en.wikipedia.org/wiki/Catch-22. Tarkoittaa tilannetta, jossa jäädään just tolleen jumiin, että ei voi X ennen kuin Y, mutta ei voi Y ennen kuin X.
Lääkärit kuvailivat toisilleen absurdeja tilanteita, joihin olivat joutuneet Apotin kanssa. Monet olivat käyttäneet sitä jo kaksi kolme vuotta. Silti ongelmia tuntui olevan jatkuvasti. Apotin laboratoriovälilehti esimerkiksi. Se oli niin sekava, että moni tunnusti katsovansa labratulokset yhä vanhasta ohjelmasta.
Apotti tuntui heistä järjettömän epäloogiselta ja epäintuitiiviselta. Jokainen polku piti opetella ulkoa.
Joku kirjoitti:
Klikkailua vaaditaan tuhottomasti.
Kun Apotti-tukiportaalissa julkaistiin lääkäreitä varten uusi ohjeistus
reseptikeskusyhteyden katkaisusta, joku kopioi sen ryhmään:
Jatkossa tällä lomakkeella tulee pyytää reseptikeskuksen ja Apotin kotilääkkeen välisen yhteyden poistamista potilaan kotilääkelistalta ilman reseptikeskuksen päivittämistä. Tämän jälkeen resepti poistuu Apotin sisäiseltä kotilääkelistalta ja palautuu yhteensovitusnäkymään. Katkaisun jälkeen reseptin voi yhteensovittaa uudelleen ja lisätä Apotin kotilääkelistalle käyttäjän toimesta. Käyttäjän tulee poistaa itse katkaistu määräys.
Kirjoittaja ei ymmärtänyt ohjetta.
Mulla on apottikoulutus, ja ei kyllä lainkaan aukea tämä viesti. Mitä siinä tapahtuu tai ei tapahdu ja kenen pitää tehdä jotakin ja miksi.
Älkää naurako siellä. Mä en oikeasti tajua, pitääkö mun tehdä jotain ja jos niin koska pitää.
Sotalan Facebook-kirjoitukseen tuli lääkäreiltä 350 vastausta. Hän sai myös yksityisviestejä ja meilejä. Niitä lähettivät eri-ikäiset lääkärit, terveyskeskuksista ja sairaaloista ja eri erikoistumisaloilta. Hän printtasi ne kaikki, kuutisenkymmentä A4-arkkia.
Heinäkuussa 2022 Sotala kanteli Apotista Valviraan, sosiaali- ja terveysalan valvontavirastoon.
Siinä vaiheessa Apottia käytti yhdeksässä kunnassa 47 000 työntekijää. Heistä kymmenesosa oli lääkäreitä. Apotin avulla hoidettiin joka kolmannen suomalaisen sosiaali- ja terveysasioita.
Apotti vaarantaa potilasturvallisuutta, Sotala kirjoitti valitukseen. Hänestä Apottia oli niin vaikea ja työläs käyttää, että potilaiden hoito kärsi.
Sotala nosti esiin kaksi mielestään tärkeintä ongelmaa. Ensimmäinen oli Apotin lääkelista.
Sen ylläpito söi valtavasti lääkäreiden aikaa. Listaa oli vaikea hahmottaa. Se meni helposti sekaisin, kun potilas siirtyi päivystyksen, ajanvarauspoliklinikan, osaston ja kodin välillä. Aiemmin lopetettuja lääkkeitä ilmestyi takaisin ja käytössä olevia katosi. Annosteluun tuli mokia. Lääkemääräysvirheet lisääntyivät.
Toinen asia liittyi siihen, miten Apotti järjesti potilastiedot. Apotissa lääkärin oli paljon vaikeampi hahmottaa potilaan tilannetta kuin aikaisemmin. Kun yksi lääkäri kirjasi havaintonsa, toiset lääkärit eivät löytäneet sitä. Tärkeää tietoa hukkui tietomassaan.
Apotissa oli niin paljon ulkoa opeteltavia yksityiskohtia, että virheitä sattui koko ajan. Apotin juuri oikeanlainen käyttö oli ”aivan poikkeuksellisen vaikeaa”.
Kun työntekijät valittivat ongelmista, heille sanottiin, etteivät he osanneet käyttää Apottia. Heitä kehotettiin menemään Apotin ohjeportaaliin. Siellä esimerkiksi lähetteen teosta oli yli sata sivua ohjeita.
Syksyyn mennessä kantelun oli allekirjoittanut 619 lääkäriä. Eri alojen erikoislääkäreitä, nuoria erikoistuvia lääkäreitä ja lääketieteen kandidaatteja, parikymmentä ylilääkäriä eri sairaaloista Uudeltamaalta, osastonlääkäreitä, professoreita, dosentteja, terveyskeskuslääkäreitä, hammaslääkäreitä.
Miltä Apotti näyttää, kun sen avaa tietokoneen ruudulle? Voisiko siitä saada valokuvan? Voisiko videoida, kun joku käyttää sitä?
”Meille on sanottu, ettei sitä saa kuvata”,
Minna Halinen sanoo. Hän on yleislääketieteen erikoislääkäri ja työskentelee osastonlääkärinä Husin päivystyksessä Helsingin Meilahdessa.
Tätä kirjoitusta varten haastateltiin yhtätoista lääkäriä, jotka käyttävät Apottia. Kaikki heistä vahvistivat sen, että Apottia on kielletty kuvaamasta. Ohje on tullut ”ylempää”.
Peijaksen sairaalan päiväkirurgiassa Apotti otettiin käyttöön syksyllä 2019. Henkilökuntaa kiellettiin vastaamasta toimittajien kysymyksiin. Ne piti ohjata viestintään.
MEDIALLE ei mitään tietoa, ohjeissa luki.
”Meitä kiellettiin antamasta Apotista kielteistä tietoa ulkopuoliselle”, eräs Husin osastonylilääkäri sanoo. Lääkärit saivat ohjeet ”ydinviesteistä”, jotka Husin ylin johto oli hyväksynyt. Apotti tulee näkymään sujuvampana hoitona, niissä sanottiin.
Toinen erikoislääkäri vertaa Apotin ruutunäkymää amerikkalaiseen television uutiskanavaan. ”Alhaalla juoksee pörssikurssit ja ylhäällä sää, ja pikkukuvassa nurkassa menee eilinen lähetys. Apotti on sellainen.”
”Siinä on jumalattomasti kohtia.”
”Näytössä on valikko-otsikoita sata, ja kun niistä klikkaa yhden, tulee toinen sata lisää”, Husin kirurgi sanoo. ”Ja valtaosa on sellaisia, joita en ikinä käytä, ja ne eivät ole missään loogisessa järjestyksessä, eivät aakkosjärjestyksessä eivätkä missään muussakaan.”
Lääkärit eivät löydä Apotista tarvitsemaansa tietoa.
”Sydänlääkärin arvio ja vanhuksen vaipanvaihdosta tehty kirjaus ovat Apotin silmissä samanarvoisia”, Minna Halinen sanoo.
Hän puhuu Apotista haastattelussa omalla nimellään. Monet lääkärit eivät uskalla. Tai halua. Eivät sen jälkeen, kun he itse tai heidän kollegansa ovat saaneet esihenkilöiltä nuhteita.
Halinen tekee väitöskirjaa potilasturvallisuudesta. Hän kertoo, että kun Apotti tuli, monet lääkärit tekivät siitä tikettejä. Siis ilmoittivat ongelmista ja ehdottivat parannuksia. Monet tekivät myös ”haiproja”, ilmoituksia vaaratilanteista.
”Mutta Haipro-järjestelmässä ei ole yksiselitteistä kohtaa, jossa voisi ilmoittaa, että vaara johtuu Apotista.”
Halinen selittää, milloin Apotti on vaarallisimmillaan: kun potilaalla on pitkä sairaushistoria, runsaasti lääkkeitä ja paljon hoitokontakteja terveyskeskuksessa ja kotisairaanhoidossa.
”Kun tällainen potilas tulee päivystykseen, en saa selville, mikä on hänen lääkityksensä.”
”En kerta kaikkiaan löydä sitä tietoa.”
Jokin aika sitten Halinen teki itsekin vaaratapahtumailmoituksen. Yöpäivystäjä ei ollut ruuhkan takia ehtinyt selvittää potilaan lääkitystä Apotista. Siihen olisi mennyt liian kauan aikaa, sillä muita potilaita odotti jonossa. Huonokuntoinen potilas joutui olemaan seuraavaan päivään saakka päivystyksessä. Ajateltiin, että aamulla vuoroon tuleva lääkäri selvittää lääkkeet. Mutta sitä ennen potilaan kunto ehti heiketä vaarallisesti.
Kristiina Koivula työskentelee Hyvinkään sairaalassa päivystyksen osastonylilääkärinä.
”Edelleen joka kerta, kun potilasta ollaan siirtämässä päivystyksestä toiseen, homma menee pieleen”, hän kertoo sähköpostiviestissä. ”Potilasta ei saada hoidettua, kun Apotti pitää hoitaa ensin.”
Vuonna 2020 Koivula lähetti useita ilmoituksia Apotin ongelmista Husin hallintoon ja Apotti Oy:lle. Muutamien kuukausien kuluttua hän sai Husin tietohallinnosta sähköpostin.
Siinä ilmoitettiin, että ”Hyvinkäältä tulee liikaa haiproja”. Koivulalta kysyttiin, mitä hän oikein halusi niillä viestittää. Hän vastasi lähettävänsä niitä tiedoksi, että Apottia voitaisiin korjata.
”Tämän jälkeen sain Husin yhtymähallinnosta ohjeen, että haittatapahtumailmoituksia ei tule enää laittaa eteenpäin vaan ne pitää käsitellä omassa yksikössä.”
Koivulasta tuntui, että Apotin ongelmat haluttiin lakaista piiloon. Että virheistä syyllistettiin käyttäjiä. Muutosvastarintakin mainittiin.
Minna Halinen sanoo, että Apotin kanssa on koko ajan epävarma olo. Se johtuu monesta asiasta. Yksi niistä on niin sanottu rakenteinen kirjaaminen.
”Mun lempiaihe!”
Lääkärit ovat tottuneet kirjoittamaan tai sanelemaan potilaasta tiiviin potilaskertomuksen. Kun seuraava lääkäri lukee sen, hän saa nopeasti selville, mikä potilasta vaivaa ja miten tätä on hoidettu.
”Tässä toimii vain sanallinen teksti”, Husissa työskentelevä kirurgi sanoo.
Siis tähän tyyliin:
Siisti 2 cm viiltohaava vasemmassa III sormessa, huuhdeltu. Sormen vitaalit, motoriikka ja tunnot normaalit. Lidokaiini johtopuudutuksessa sulku knoppiompeleilla. 3 ommelta. Kirjallinen ohje hoidosta. Tikkien poisto 7 vrk.
”Tällä tavalla on syntynyt jatkuva sairauskertomus”, sanoo sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri
Leena Norvio. Hän työskentelee osastonylilääkärinä Husin Hyvinkään sairaalassa. ”Sitä on voinut skrollata edestakaisin, ja sitä on ollut helppo lukea.”
Apotissa tiedot pitäisi kuitenkin kirjata valikoiden avulla rakenteisesti, näin:
Potilas tunnistettu: Kyllä
Vamma:
Sijainti: Yläraaja
Sijainnin tarkennus: Vasen III
Syvä haava: Ei
Haavan pituus (cm): 2
Syvyys: Ihon läpi
Vierasesine: Ei vierasesineitä
Jänteen vaurio: Ei
Hermovaurio: Ei
Ja niin edelleen, vähintään parikymmentä klikkausta. (Ylilääkäri
Emil Heinäaho Terveystalosta kirjoitti tämän esimerkin äskettäin someen, jossa se herätti vilkasta keskustelua.)
”Lääkärin työssä rakenteisuus ei oikein toimi”, eräs erikoislääkäri sanoo. Hän tekee paljon myös tutkimusta.
”Kukaan ei käytä sitä”, sanoo keuhkolääkäri
Heikki Ekroos. Hän työskentelee ylilääkärinä Porvoon sairaalassa. ”Täällä hoidetaan sairaita ihmisiä, eikä autotehtaan ajattelutapa toimi.”
Lääkärit siis ohittavat rakenteisen kirjaamisen ja sanelevat. Sitä varten on puheentunnistusohjelma — se ei ole osa Apottia.
”Me halutaan mieluummin proosatekstiä”, Leena Norvio sanoo. ”Rakenteisesti kirjatun tekstin luettavuus on hirvittävän huono, varsinkin jos on pitkä sairaushistoria.”
Rakenteisuus luotiin alun perin amerikkalaiseen terveydenhuoltoon, Norvio arvelee. Siellä jokaisesta toimenpiteestä laskutetaan potilasta tai tämän vakuutusyhtiötä.
”Meille se myytiin niin, että sillä saadaan hyvin tilastoja. Että voidaan johtaa tiedolla, ja tutkimuskin hyötyy, kun Apotista on helppo imuroida tietoja.”
”Mikään näistä ei ole totta.”
Ennen Apottia
Kaisla Mannerla oli käyttänyt Efficaa, Dynamic Healthia, Uranusta ja Pegasosta. Hän ei muista tarvinneensa niihin koulutusta. Ne oppi tunneissa, korkeintaan päivissä.
Mannerla on 39-vuotias geriatrian erikoislääkäri. Hän hoitaa vanhoja ihmisiä Helsingin sairaalassa.
Hänestä koulutettiin Apotti-tukihenkilö. Koulutuksia oli päiväkaupalla. Niiden aikana tuli epätoivoinen olo.
Mannerla on käyttänyt Apottia puolitoista vuotta. Hankaluuksia tulee yhä joka päivä. Mistä pääsee näkemään, milloin kotihoidossa oleva potilas on viimeksi saanut injektiolääkkeen? Mistä näkee kotihoitopotilaan verensokerin seurannan?
Hänestä tuntuu järjenvastaiselta, että Apotti on tehnyt hänen työstään niin vaikeaa.
”Mikään koulutus ei riitä siihen, että Apottia pystyisi hallitsemaan ja sen käyttö olisi vaivatonta”, hän kirjoittaa sähköpostissa. Hänestä on epäoikeudenmukaista, että Apotti vie niin suuren osan hänen voimavaroistaan ja aiheuttaa niin paljon stressiä.
Varsinkin lääkeosion kanssa on turhauttava taistella.
”Se on kaikkein pahin.”
Yksi lääkäri kutsuu lääkeosiota helvetilliseksi Minotauruksen labyrintiksi. Kuljetaan sokeana sokkelossa, kehää, päädytään aina uusiin umpikujiin. Kulman takana uhkaa hirviö nimeltä Vakava Haittatapahtuma.
Monimutkaisia kliksuttelusarjoja, omituisia linkityksiä. On oltava koko ajan tarkkana, tai Apotti muuttaa esimerkiksi lääkkeen aloitusajan, jonka lääkäri kerran on jo valinnut valikosta.
Erityisen vaarallinen on lääkepumppuosio. Siihen pitää kirjata neljän vuorokauden lääkeannos. Mutta lääkäri tai hoitaja voi helposti tulkita sen vuorokausiannokseksi, Mannerla sanoo.
Ongelmaa ratkomaan perustettiin vuosi sitten työryhmä.
”Mutta Apotti totesi heti, ettei tätä osiota ole mahdollista muuttaa.”
”Jos järjestelmää on mahdotonta oppia hallitsemaan, kenen vastuu lopulta on?”
Keväällä 2022 Apotti teetti terveyskeskuksissa tyytyväisyyskyselyn. Tyytymättömimpiä olivat lääkärit. He antoivat Apotille arvosanan 1,9/6.
Hannu Välimäki myöntää, että se on todella huono arvosana. Yleensä tällaisissa kyselyissä päästään ainakin 3,5:een.
Välimäki on tietojenkäsittelyn ammattilainen ja Apotti Oy:n toimitusjohtaja. Hän on johtanut hanketta keväästä 2013. Kukaan muu ei tunne Apotin vaiheita yhtä hyvin.
Myös Lääkäriliiton kyselyssä Apotti on pärjännyt huonosti. Huonommin kuin mikään muu potilastietojärjestelmä, jota Suomessa käytetään.
Epäonnistuiko Apotti rakentamaan lääkäreille hyvän työkalun?
”Kyllähän me epäonnistuttiin”, Hannu Välimäki sanoo.
Apotti on maksanut tähän mennessä vähintään 625 miljoonaa euroa. Yhdeksän kunnan ja Husin omistamassa Apotti Oy:ssä Helsingissä työskentelee viisisataa ihmistä, mutta ainakin vielä rahavirta kulkee Suomesta Yhdysvaltoihin.
Epicin kanssa on tehty kymmenen vuoden sopimus. Vuoden 2026 jälkeen sopimus jatkuu toistaiseksi. Välimäen mukaan irtisanomisaika on Apotti Oy:n puolelta vuosi, Epicin puolelta kolme vuotta.
Miksi Apottia on niin vaikea käyttää?
Epicin järjestelmästä on muualtakin Euroopasta huonoja kokemuksia. Yhden brittiläisen sairaalan se ajoi kaaokseen niin, että johto lopulta erosi. Tanskassa lääkäriliitto vaati aluksi, että käyttöönotto Kööpenhaminassa keskeytetään.
Tänä syksynä yli 40 norjalaista lääkäriä kirjoitti Norjan terveysviranomaiselle ja vaati Epicin tietojärjestelmähankkeen pysäyttämistä. Norjalaislääkärit kutsuvat sitä helvetinalustaksi. Se on pilkkanimi järjestelmän norjankielisestä nimestä
Hellseplatformen.
Välimäki sanoo, että käytettävyys oli ”ykkösprioriteetti hankinnasta lähtien”. Se kuulostaa hämmentävältä. Apotin hankinnassa mentiin potilasturvallisuus ja tietosuoja edellä. Tähän tulokseen tuli esimerkiksi filosofian tohtori
Hannu Vilpponen, joka tutki julkisten tietojärjestelmien hankintaa väitöskirjassaan. Ja tietysti oli vahdittava myös hintaa, kuten julkisissa hankinnoissa aina.
Toimitusjohtaja Välimäki puolustaa lääkärien inhoamaa rakenteista kirjaamista: se on aina samanlaista, vaikka kirjaaja vaihtuu. Hän muistuttaa, että Apotista haluttiin ”toiminnanohjausjärjestelmä”, joka ”määrämuotoistaa” kaikki työt.
”Sinne on rakennettu työnkulut: tällaista potilasta hoidetaan tällä tavalla. Jos esimerkiksi potilasta, jolla on makuuhaavariski, ei ole käyty kääntämässä, se hälyttää.”
”Me nähdään Apotissa paljon mahdollisuuksia.”
Välimäki korostaa, että Apotin valmistelussa on ollut mukana paljon myös lääkäreitä. Aluksi hankkeen ohjaus- ja kehitysryhmissä tosin oli enemmän hallintohenkilöitä, kuten juristeja ja ekonomeja. Mutta toki hanketta edistämässä on ollut koko ajan myös Husin johtavia lääkäreitä, sellaisia kuin
Aki Lindén ja
Markku Mäkijärvi.
Välimäen mukaan nyt on meneillään ”käytettävyyden kehitysohjelma Apotti 2.0”.
Entä miksi Apottia ei saa kuvata?
Välimäen mukaan kielto johtuu tekijänoikeuksista. Apotti Oy:n tulkinnan mukaan Epicin kanssa tehty sopimus kieltää näyttöruudun valokuvaamisen.
Professori
Antti Oulasvirta olisi halunnut nähdä, miten Apotti toimii. Kun se otettiin käyttöön, hän yritti päästä katsomaan sitä.
Oulasvirta on käyttöliittymien professori Aalto-yliopiston sähkötekniikan korkeakoulussa. Hän tutkii käyttöliittymiä ja ihmisen kanssa vuorovaikuttavaa tekoälyä.
Apottiin tutustuminen osoittautui vaikeaksi.
Oulasvirta ihmettelee valokuvauskieltoa. Kun Apotista on tehty Aallossa tutkimusjulkaisuja, niissäkään ei ole yhtään kuvaa käyttöliittymästä. Oulasvirta ei muista koskaan kuulleensa vastaavasta. Kun jotain yritetään salailla, hälytyskellojen pitäisi soida, hän sanoo.
”Sitä ei näytetä siksi, ettei paljastuisi, miten huonon näköinen se on.”
Viimein Oulasvirta sai kurkistaa ruudulle. Hän on myös puhunut Apotista lääkärien kanssa. Vaimokin on lääkäri.
On Apotissa hyviäkin asioita, hän sanoo.
Ja hän ymmärtää kyllä, mistä monet ongelmat johtuvat. Terveydenhuollon tietojärjestelmät ovat ”uskomattoman monikerroksisia”. Mitä suurempi järjestelmä on, sitä vaikeampaa siihen on rakentaa hyvä käyttöliittymä.
On helppo tehdä käyttöliittymä, jossa on kymmenen toimintoa, tai sata. ”Mutta on aivan järkyttävän vaativaa, jos pitää olla satatuhatta toimintoa.”
Oulasvirta mainitsee taulukkolaskentaohjelma Excelin. ”Se on kertaluokkaa vähemmän monimutkainen kuin Apotti. Mutta sekin on vaikea. Ihmisten pitää käydä kursseja, että sen oppii.”
Oulasvirran mielestä Suomessa ei ole välitetty tietojärjestelmien käytettävyydestä.
”Meillä on paljon asiantuntijaorganisaatioita, joissa ei ole mitään osaamista käytettävyydestä. Hus on niistä yksi.”
Kun järjestelmät ovat olleet pieniä, työntekijät ovat oppineet ne, vaikka ne ovat olleet sekavia. ”Mutta nyt Suomessa pitäisi tehdä seuraava digiloikka. Sinne ei enää päästäkään vanhoin menetelmin.”
Lisäksi Applen Iphone ja älypuhelinsovellukset ovat näyttäneet, miten helppoa tietotekniikka voi olla käyttää. Se nostaa odotuksia.
Oulasvirta vertaa käyttöliittymää siihen, kun ihminen tulee uuteen vieraaseen kaupunkiin. Aluksi eksyy, on opeteltava reitit.
”Los Angelesissa on helppo navigoida. Pisa on paljon vaikeampi.”
Hyvin suunniteltu käyttöliittymä auttaa suunnistamisessa.
”Tässä Apotti on mielestäni epäonnistunut.”
Kun Apottia rakennettiin, käyttäjiä ei hänen mielestään kuunneltu, ”ei oikeasti”. Heitä kyllä osallistettiin, kuten tapana on. Vermossa pidettiin tilaisuus, johon oli kutsuttu satoja hoitajia ja lääkäreitä. Valkokankaalla näytettiin vaihtoehtoja. Osanottajat äänestivät punaisilla ja vihreillä lapuilla.
Oltiin kuuntelevinaan. Mutta tärkeät päätökset teki joku muu. Ja kun Apotti otettiin käyttöön, sitä ei systemaattisesti testattu työpaikoilla. Sekin oli Oulasvirran mielestä iso virhe.
Apottia on puolusteltu sanomalla, että se ”auttaa johtamaan tiedolla”.
”Tiedolla johtaminen on uusi paradigma”, Oulasvirta sanoo. ”Johto haluaa dataa. Mutta kuka sen kerää?”
Kuka saa hyödyn, kuka tekee työn? Siitä rakenteisessa kirjaamisessakin on pohjimmiltaan kysymys.
”Mikä on lääkärin turva, ettei hänen työtään hutiloida tällaisella järjestelmällä?”
Viimein löytyy kaksi lääkäriä, jotka lupaavat näyttää Apottia.
Mutta sadoilla veromiljoonilla tehtyyn hankintaan pitää tutustua salaa. Lääkäri lukitsee oven.
Hän istuutuu työpöytänsä ääreen, tarttuu hiireen ja kirjautuu tietokoneelleen. Apotti käynnistyy.
Näyttöruudulle avautuu sarakkeiden ja rivien valtameri. On välilehtiä ja osioita, freimejä ja valikoita, joiden takaa aukeaa uusia välilehtiä ja uusia valikoita ja uusia freimejä ja uusia osioita.
Apotin käyttöliittymä näyttää rakentuvan lähinnä tekstistä. Lääkäri näyttää pikkuruisia valikkorivejä, joihin ei tahdo osua hiirellä.
Hän klikkaa auki potilastietojen kirjauslistan. Se koostuu linkeistä. Niitä yksi kerrallaan hiirellä napsauttamalla saa näkyviin potilaasta tehdyt merkinnät: lääkärien kirjaukset, hoitajien kirjaukset, fysioterapeuttien, kotihoidon…
Koskaan ei voi olla varma, ettei jotain tärkeää jää huomaamatta. Lääkäreitä se ahdistaa.
Lääkäri skrollaa listaa alaspäin.
”Mistään et tiedä, mikä on sellainen linkki, jossa on jotain asiaa, ja missä on vain uusittu Burana.”
Hän klikkailee eteenpäin.
”Laboratorio-osuus näyttää tältä. Me ei käytetä tätä, tää on niin kökkö. Me mennään aina Weblabiin, joka meillä on ollut varmaan 15–20 vuotta. Me katsotaan sieltä.”
Lääkäri on alansa huippuasiantuntija. Joskus yksin huoneessaan hän puhuu Apotille. Sanoo, että höpö höpö Apotti. Apotti huomauttaa milloin mistäkin turhasta, kysyy, että
Oletko varma?
”Tänään me löydettiin, että verensokerithan on tässä kohtaa!”
Lääkäri kuulostaa ilahtuneelta.
Hän osaa käyttää Apottia riittävän hyvin niin, että selviää rutiineista. Mutta vastaanottoaikoja on tässäkin sairaalassa täytynyt pidentää vartilla, kuten monessa muussakin. Puolen tunnin sijaan tarvitaan 45 minuuttia, 45 minuutin sijaan tunti. Ainakin sen verran ylimääräistä aikaa kuluu potilaan tietojen etsimiseen ja kirjauksiin ja lääkelistaan.
Toisinaan Apotti jättää hänet jumiin eikä tarjoa minkäänlaista ulospääsyä. Silloin lääkäri tuntee raivoa.
Mutta mitä kohtaan? Apottia? Koodia?
Lääkäri klikkaa yhtä välilehteä. Siitä avautuu
Uloskirjautumisnavigaattori. Potilaan kotiuttaminen sairaalasta on aivan erityisen mutkikasta. Usein viikonloppuisin käy niin, ettei kukaan ehdi tai osaa tehdä sitä. Silloin potilas jätetään odottamaan maanantaita.
Joskus lääkäri miettii, ehtiikö kriittisesti sairas potilas kuolla, ennen kuin hän löytää Apotista tiedot, jotka tarvitsee.
Jos kuolema ehtii ensin, on klikattava auki
Vainajanavigaattori.
Lääkäri Saara Sotala on miettinyt, miksi Apotin ongelmat häiritsevät häntä niin paljon. Miksei hän ajattele, kuten jotkut lääkärit, että no, tällaista tietotekniikka nyt vaan on. Miksei hän luovuta ja anna olla.
Kun hän alkoi organisoida kantelua Valviraan, hän sai nuhtelevan puhelun Hus-kollegalta. Kollega sanoi, että kuule, tälle Apotille sinä ja minä emme mahda mitään.
Lääkärit ovat sillä tavalla kunnianhimoisia, että haluavat hoitaa potilaansa hyvin, Sotala sanoo. Monet ovat hyvin tunnollisia.
”Sellaisen työn Apotti tekee mahdottomaksi.”
Siitä on vaikea päästä yli.
eikä ollut edes pyökkiä, vaan mäntyä. Notta osaa sitä muutkin ottaa katetta kuin keravalaiset.
