Kännitopiikki

Mitä opetusmateriaalia nyt on vaadittu luovutettavaksi ja millä perusteella? :unsure:
Nyt kun ollaan kännitopicissa, eli voidaan sanoa mitä sattuu, niin ainakin minulta on sekä rehtori että kaupungin koulupalvelukeskus vaatineet laatimiani opetusmateriaaleja omaan käyttäänsä.

Molemmissa tapauksissa vastasin (VES on täysin selvä, eli omalla ajalla ilman erillistä korvausta laadutti opetusmateriaali on opettajan henkilökohtaista omaisuutta) että pyytäjät saavat vetää käteen.
 
:cautious:

Joskus vuosikymmeniä sitten sukulaiset pisti konearmeijan paskaksi Laatokan Karjalassa. Ja katsoivat vierestä, kun toinen vastaava kaatui Sohjananjoella ("Pääsikö ne saksalaiset yli?" - "Ei. Ne kuoli.")

Akan sukulaiset käveli Taliin kesällä 1944 ja vastasi karkuun juokseville, että "On se ryssä ennekin pahana ollu!" ja "Jos tulleepi suru puserhon, nin otamma puseron pois!" Ja siihen raukesi kaartin panssariarmeijakunta.

Itse en eläissäni ole väistänyt sen enempää tuli-, terä-, tai lyömäasetta. Ja kuten jo aiemmin olen kertonut, elon erään rehtorin määräykseen opetusmateriaalin luovuttamisesta vastannut "Tappaa et ilikiä ja tiineeksi et saa."

Joten nuolaisen kellarissani moottorisahani laippaa ja sanon: "UUH-MAMA! Come, to Butt-Head!"
Älä välitä. Aikanaan minun sukulaiseni menivät Lumiseen Sotaan ja tulivat takaisin kuka mitenkin paskaksi ammuttuna. Yksi lopetti itsensä välirauhan aikana kun liian paljon jäi kentälle fyysisesti ja henkisesti. "Sodan rasituksiin ja vaivoihin" oli virallinen termi. En tiedä tuhosivatko paljon ketäkin. Kai osansa. Mutta sitä ei ole pidetty minun suvussani sen enempää kuin vaimoni suvussa suurena sankaritarinana vaikka historiaa sotakentiltä löytyy aika pitkälti jonka hautamuistomerkkeihin kirjatut sukunimemme niin suomessa kuin muualla maailmassa todistavat.

Jäljellä olleet menivät sitten jatkamaan seuraavaan kapinaan 1941. 1944 kesällä pappi sanoi Helsingissä jo silloin vanhalle isoisälleni "Kyllä Herra vielä meille voiton suo" johon isoisäni vastasi hiukan kalseasti "En tiedä, mutta veljeni tietääkseni uivat Syvärissä sen mitä kykenevät jos hengissä vielä ovat mutta suuntana on länsi". He tulivat takaisin jälleen kuka mitenkin vammaisena. Kukaan ei kauaa sodan jälkeen elänyt. Paitsi ukkini. Joka kuskasi Helsingissä pommituksissa kuolleita ja ammuksia tykeille kunnes auto räjähti alta Tullinpuomin kohdalla. Isoveljensä kuoli melkein nälkään Suokissa sisällissodan jälkeen eikä hänestä enää eläjäksi ollut. Kuoli muutamia vuosia myöhemmin. Mummoni kätkettiin niihin aikoihin pienenä lapsena uuniin kun valkoiset tulivat jakamaan "oikeutta" köyhille. Jakoivat myös. Ja hyveelliset papit eivät hautaakaan olisi suoneet kun joku oli ammuttu "punaisena" joka tarkoitti oikeasti köyhää. Isäni suku oli sitten eri asia. Siitä en tiedä mitä tekivät enkä kauheasti haluakkaan tietää.

Tarinoita riittäisi, mutta sanottakoon niin, että ehkä perintönä suvun tuolta puolen minulle on jäänyt se, että en usko sen kummemmin kenenkään kommentteja ilman faktoja enkä pidä ketään auktoriteettina vain tittelin tai ideologian takia.

Taitaa tämä sairaalloinen tarve katsoa asioita kaikilta kanteilta näkyä täälläkin:).
 
Älä välitä. Aikanaan minun sukulaiseni menivät Lumiseen Sotaan ja tulivat takaisin kuka mitenkin paskaksi ammuttuna. Yksi lopetti itsensä välirauhan aikana kun liian paljon jäi kentälle fyysisesti ja henkisesti. "Sodan rasituksiin ja vaivoihin" oli virallinen termi. En tiedä tuhosivatko paljon ketäkin. Kai osansa. Mutta sitä ei ole pidetty minun suvussani sen enempää kuin vaimoni suvussa suurena sankaritarinana vaikka historiaa sotakentiltä löytyy aika pitkälti jonka hautamuistomerkkeihin kirjatut sukunimemme niin suomessa kuin muualla maailmassa todistavat.

Jäljellä olleet menivät sitten jatkamaan seuraavaan kapinaan 1941. 1944 kesällä pappi sanoi Helsingissä jo silloin vanhalle isoisälleni "Kyllä Herra vielä meille voiton suo" johon isoisäni vastasi hiukan kalseasti "En tiedä, mutta veljeni tietääkseni uivat Syvärissä sen mitä kykenevät jos hengissä vielä ovat mutta suuntana on länsi". He tulivat takaisin jälleen kuka mitenkin vammaisena. Kukaan ei kauaa sodan jälkeen elänyt. Paitsi ukkini. Joka kuskasi Helsingissä pommituksissa kuolleita ja ammuksia tykeille kunnes auto räjähti alta Tullinpuomin kohdalla. Isoveljensä kuoli melkein nälkään Suokissa sisällissodan jälkeen eikä hänestä enää eläjäksi ollut. Kuoli muutamia vuosia myöhemmin. Mummoni kätkettiin niihin aikoihin pienenä lapsena uuniin kun valkoiset tulivat jakamaan "oikeutta" köyhille. Jakoivat myös. Ja hyveelliset papit eivät hautaakaan olisi suoneet kun joku oli ammuttu "punaisena" joka tarkoitti oikeasti köyhää. Isäni suku oli sitten eri asia. Siitä en tiedä mitä tekivät enkä kauheasti haluakkaan tietää.

Tarinoita riittäisi, mutta sanottakoon niin, että ehkä perintönä suvun tuolta puolen minulle on jäänyt se, että en usko sen kummemmin kenenkään kommentteja ilman faktoja enkä pidä ketään auktoriteettina vain tittelin tai ideologian takia.

Taitaa tämä sairaalloinen tarve katsoa asioita kaikilta kanteilta näkyä täälläkin:).
Juuriko meinaat, että ne tyypit, jotka toppasivat Puna-armeijan sekä talvisodassa että kesällä 1944 olisivat voineet tehdä juuri muutkin, jos Maaliman tuulet olisivat toisin puhaltaneet?

Mie kans veikkaan, että kaikki ne omien ja akan sukujen sankarit olisivat mieluummin eläneet ne 17-35 ikävuodet ihan normaalisti, eivätkä sankaritekoja tehden.

Poislukien ne pari poikkeustapausta!
 
Juuriko meinaat, että ne tyypit, jotka toppasivat Puna-armeijan sekä talvisodassa että kesällä 1944 olisivat voineet tehdä juuri muutkin, jos Maaliman tuulet olisivat toisin puhaltaneet?

Mie kans veikkaan, että kaikki ne omien ja akan sukujen sankarit olisivat mieluummin eläneet ne 17-35 ikävuodet ihan normaalisti, eivätkä sankaritekoja tehden.

Poislukien ne pari poikkeustapausta!
Voipi olla, että tarkoitan juuri sitä. Ja samalla voi olla, että tarkoitan myös sitä, että ne, jotka nykyään kovasti huutavat rajojen tarkastuksia, tiukkoja linjoja ja kuka mitäkin eivät joko kuulu siihen kansanosaan joka joutui myllyyn aikanaan tai ovat näitä "poikkeustapauksia" kuten kauniisti sanot.

Jotenkin tuntuu myös siltä, että näitä "poikkeustapauksia" on paljon enemmän rauhan aikana kuin silloin kun ruuti oikeasti palaa. Voin toki olla väärässäkin.

Historia, mitä kovasti rakastan, on siitä huono aine, että kukaan ei oikeasti tunne, miltä suurten tapahtumien eläminen oikesti tuntui kun niitä ihmiset elivät. Jos tuntisivat, ehkä halu luoda uutta historiaa olisi vähäisempi.
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Voipi olla, että tarkoitan juuri sitä. Ja samalla voi olla, että tarkoitan myös sitä, että ne, jotka nykyään kovasti huutavat rajojen tarkastuksia, tiukkoja linjoja ja kuka mitäkin eivät joko kuulu siihen kansanosaan joka joutui myllyyn aikanaan tai ovat näitä "poikkeustapauksia" kuten kauniisti sanot.

Jotenkin tuntuu myös siltä, että näitä "poikkeustapauksia" on paljon enemmän rauhan aikana kuin silloin kun ruuti oikeasti palaa. Voin toki olla väärässäkin.

Historia, mitä kovasti rakastan, on siitä huono aine, että kukaan ei oikeasti tunne, miltä suurten tapahtumien eläminen oikesti tuntui kun niitä ihmiset elivät. Jos tuntisivat, ehkä halu luoda uutta historiaa olisi vähäisempi.
Viekkaan, että ollaan ihan samoilla linjoilla. Mutta se mitä tarkoitin niillä poikkeustapauksilla, olivat ne, jotka mieluummin olivat tappamassa muita ihmisiä kuin elivät rauhassa.

Vaikka omassa suvussakin on niitä, jotka olivat tosi hyviä siinä tappamisessa, mutta silti pystyivät sopeutumaan takaisin siviilielämään.
 
Viekkaan, että ollaan ihan samoilla linjoilla. Mutta se mitä tarkoitin niillä poikkeustapauksilla, olivat ne, jotka mieluummin olivat tappamassa muita ihmisiä kuin elivät rauhassa.

Vaikka omassa suvussakin on niitä, jotka olivat tosi hyviä siinä tappamisessa, mutta silti pystyivät sopeutumaan takaisin siviilielämään.
Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit poikkeustapauksilla. Olen tavannut näitä.

On yksi asia olla hyvä tappaja ja toinen asia nauttia tappamisesta. Mutta turhaa minä tätä kommentoin kun selkeästi sinä tiedät eron aivan yhtä hyvin ja olemme asiasta aika lailla samaa mieltä.

Toisaalta on joskus hyvä puhua näistäkin asioista ihan periaatteen vuoksi.
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Nyt kun ollaan kännitopicissa, eli voidaan sanoa mitä sattuu, niin ainakin minulta on sekä rehtori että kaupungin koulupalvelukeskus vaatineet laatimiani opetusmateriaaleja omaan käyttäänsä.

Molemmissa tapauksissa vastasin (VES on täysin selvä, eli omalla ajalla ilman erillistä korvausta laadutti opetusmateriaali on opettajan henkilökohtaista omaisuutta) että pyytäjät saavat vetää käteen.
Juurikin näin. Tosin olen parempaa omatuotantoani jakanut ihan omasta aloitteestani kollegoille, jos heitä sattuisi kiinnostamaan. Paskat tuntini piilotan visusti. Pari innovaatiotani päätyivätkin erääseen työkirjaan, ja olen odotellut niistä rojalteja, tai edes tunnustusta. Odottavan aika on pitkä… :ROFLMAO:
 
Viimeksi muokattu:
Juurikin näin. Tosin olen parempaa omatuotantoani jakanut ihan omasta aloitteestani kollegoille, jos heitä sattuisi kiinnostamaan. Paskat tuntini piilotan visusti. Pari innovaatiotani päätyivätkin erääseen työkirjaan, ja olen odotellut niistä rojalteja, tai edes tunnustusta. Odottavan aika on pitkä… :ROFLMAO:
Kyllä minäkin pyytäville jaan ja jopa ilomielin, mutta jos tullaan olemattomalla esimiehen auktoriteetilla sopimusten vastaisesti uhkailemaan jälkiseuraamuksilla, niin hieman ynseähkösti vastailen. Eikä nyt puhuta mistään parista tehtävästä vaan useamman vuoden kursseista teksteineen, tehtävineen, kokeineen sellaisessa aineessa, johon ei tuolloin valtakunnallista materiaalia ollut.
 
Elä hyvä mies lotraa kaljan kanssa, jalompiakin litkuja on🙄
Ensinnäkin minulla niin huono viinapää nykyään että bissendaalis riittänee. Toisennakin mitään muuta ei ole kotona enkä tunne tai tiedä mitään alkoholi-wolttia joka tois kotiin niin pitänee tyytyä tähän metalliseen sylinterinmuotoiseen astiaan pakattuun keskiketterään.
 
Ensinnäkin minulla niin huono viinapää nykyään että bissendaalis riittänee. Toisennakin mitään muuta ei ole kotona enkä tunne tai tiedä mitään alkoholi-wolttia joka tois kotiin niin pitänee tyytyä tähän metalliseen sylinterinmuotoiseen astiaan pakattuun keskiketterään.
Kai huomasit kaataa tuoppiin ja lorauttaa vaahdon pintaan. jossakin olen kuvan tuollaisesta tuopillisesta innokkaan oluen ystävän kourassa :rolleyes:
 
Kai huomasit kaataa tuoppiin ja lorauttaa vaahdon pintaan. jossakin olen kuvan tuollaisesta tuopillisesta innokkaan oluen ystävän kourassa :rolleyes:
Juu tietenkin. Vapauttaa hiilihappoa ettei röyhtäisytä niin ja myös aroomeja. No tuoppiin en kaatanut vaan kotona on pinttilasi = 58cl.

olglas-standard-3.jpg
 
Pari kaljaa tänään. Ja näköjään Youtube tarjosi 6 tuntia Mozartia.

Maanantaina reilut 3,5 tuntia palaveeraamista työajan päättymisen jälkeen. Ja kaiken huippuna viimeiseen palaveriin vastapuoli jätti saapumatta, joten tuli sitten oltua 40 minuuttia ylimääräistä. Sitten kauppaan ja viikon ruokaostosten kanssa kotiin.

Tiistaina loppuu muutenkin tunti ja vartti myöhemmin kuin muilla.

Keskiviikkona oli työhyvinvointi-tapahtuma, eli käveltiin tunti marraskuisessa vesisateessa, kuunneltiin tunti aluehallintoviraston historiaa (joo-o, ihan oikeasti) ja sitten kuunneltiin reilu tunti siitä, että ihminen on erilainen sisältä ja toisenlainen ulospäin, etenkin tuntemattomille. Ja tämä viimeinen virtuoosi vieläpä veti vartin pitkäksi. Olipa ihan vitusti työhyvinvointia kohottava kokemus. Loppuillasta tunti tukiopetustuntien järjestelyyn.

Torstaina neljä tuntia palavereja työajan päättymisen jälkeen. Sitten kämpille kaupan kautta. Illalla tunti tukiopetustuntien ennakoivaan kirjaamiseen järjestelmään.

Tänään ei mennyt kuin tunnin verran palavereihin työajan jälkeen.

Ja ettei käy kateeksi, niin noista palavereista ei saa pennin latia, vaan ne kuuluvat palkkauksen etuihin. Samoin tuo työhyvinvointi-systeemi. Ja nuo tukiopetustuntien kirjaamiset. Joita muuten tulee sitten vielä vähintään tunti lisää, kun pitää merkitä noihin laadittuihin läpysköihin, että onko oppilas osallistunut tukiopetukseen vai ei ja jos on, onko tukiopetuksella mahdollisesti ollut vaikutusta.

Ja noissa palavereissa parasta on, että järjestelmän virheen takia noin 80% huoltajista ei pysty täyttämään heille etukäteen lähetettyä lomaketta, jossa pitäisi olla oppilaan, huoltajan ja opettajan mietelmiä. Ja kun sitten kuittaan palaverin pidetyksi ja kaavakkeen täytetyksi, se häviää järjestelmään, eikä sitä näe enää kukaan. Paitsi admin-oikeuksilla varustetut henkilöt toisesta, rinnakkaisesta hallinnon järjestelmästä. :ROFLMAO:

Kuitenkin nuo palaverit sinänsä vituttavat sangen vähän, koska mielestäni kodin ja koulun kontakteja ei lähtökohtaisesti koskaan ole liikaa. Kuitenkin se, että 27 oppilaan luokassa ne vievät sen 9 tuntia ja ne on pidettävä koulupäivän jälkeen, vähän kuormittaa. Samoin tuo tukiopetus on joillekin oppilaille nyt tarpeen ja niistä tunneista jopa maksetaan, mutta tuo kirjaaminen on käsittämättömän raskas systeemi, että ei ole kunnon tosikaan.

Mutta joka tapauksessa jonkun kaljan meinasin naksauttaa tänään.

Ai jai jai, arviointikeskusteluja mennään nyt täällä. 24 mukulaa * 0,5h ja valmistelut. Onneksi on enää 3 pitämäti.

Mikäli en ihan kieroon katsonut niin eikös tänään ole jo helmikuun 1.? On... Varsinkin kun tipaton alkoi jo Tapaninpäivästä. Pari bissukkaa, saunaa ja pulled pork-hampurilaisia. Kuitenkin parin kympin pertsalenkurakin jo tänään vedettynä.
 
Täysin asiaton kommentti mutta Jetron ja Huutokauppakeisari tyylisten heppujen
joutuminen virtauksiin ei juuri heretä mielenkiintoa suuntaan tai toiseen.
Toki helppoheikeille on tarpeensa mutta puheet pitää jättää omaan arvoonsa.
 
Hiihtoloma alko ja ei tarvi vääntäytyä huomenna töihin. Rakas naisystävänikin lähti sopivasti vanhemmilleen kun siellä suunnalla on huomenna eräs työkeikka, siispä pyhitän illan ja osan yöstäkin sihauhteluun.
 
Back
Top