Suomi oikeistolaistuu ja vasemmisto ja Vihreät muuttuu "V/V-Persoonien" temmellyskentäksi ja kaikki puolueet tahtovat olla keskiluokan asianajajia
(V/V-Persoona= joissakin keskusta/ oikeistolaisten politiikan keskustelupalstoilla leikkisästi nimetty "vihervajakki")
Perussuomalaiset oikeistolaistuivat, vasemmistoliiton EU-asento vaihtui – 10 havaintoa suuresta vaalitutkimuksesta
Puolueiden kannatuksenvaihtelut ovat muuttuneet aikaisempaa äkkinäisemmiksi, mutta isän puoluekannan vaikutus näyttää olevan hieman vahvempi kuin äidin, käy ilmi tuoreesta tutkimuksesta.
POLITIIKKA 15.7.2016 11:32
Piia Elonen
HELSINGIN SANOMAT
OUTI PYHÄRANTA
Perussuomalaisten eduskuntavaalivalvojaiset Ostrobotniassa 2015. Kuvassa Ossi Sandvik, Timo Soini ja Riikka Slunga-Poutsalo.
Kuuntele
SUOMALAINEN politiikka vaikuttaa tasalaatuiselta ja rauhalliselta. Isoja muutoksia kuitenkin löytyy, kun kunnolla tutkitaan.
Perussuomalaiset ovat mainostaneet itseään uutena työväenpuolueena, mutta samaan aikaan puolueen äänestäjäkunta on siirtynyt oikealle. Vasemmistoliitto opittiin tuntemaan EU-kriittisenä puolueena, mutta nyt vasemmistoliiton kannattajat suhtautuvat keskimääräistä suopeammin EU-Suomeen.
Tämä käy ilmi
Jussi Westisen,
Elina Kestilä-Kekkosen ja
Aino Tiihosentutkimuksesta, jossa perattiin äänestäjien arvo- ja asennemuutoksia. Tutkimusartikkeli on osa politiikan jättitutkimusta, joka julkistettiin perjantaina Porissa Suomi-Areena-tapahtumassa. Lähes 500-sivuisen tutkimuksen ”Poliittisen osallistumisen eriytyminen” ovat toimittaneet tutkimusjohtaja, professori
Kimmo Grönlund sekä yliopistolehtori, akatemiatutkija
Hanna Wass. Tutkimuksen pääkohde ovat kevään 2015 eduskuntavaalit.
KUN TARKASTELLAAN suhtautumista verotukseen, yrittäjyyteen, markkinatalouteen sekä kuntiin ja valtioon, perussuomalaisten äänestäjät ovat siirtyneet aikaisempaa enemmän oikealle.
”Perussuomalaisten ilmeinen oikeistolaistuminen merkitsee myös sitä, että sen äänestäjät ovat sosioekonomiselta orientaatioltaan nykyisin lähempänä hallituskumppaneidensa eli kokoomuksen ja keskustan äänestäjiä”, kolmikon artikkelissa todetaan.
OIKEISTO-VASEMMISTOJAOTTELUN ulkopuolella äänestäjiä jakaa suhtautuminen Euroopan unionin kehitykseen ja Suomen asemaan siinä.
Jaottelu on luultavasti ollut äänestäjissä olemassa aikaisemminkin, mutta perussuomalaisten tarjoama vaihtoehto toi sen paremmin näkyviin. Perussuomalaisista tuli juuri sopiva puolue nihkeästi EU:hun suhtautuville, mutta aikaisemmissa vaaleissa ja tutkimuksissa myös vasemmistoliitto profiloitui EU-kriittisyydellään. Nyt tuore tutkimus löytää vasemmistoliiton kannattajista keskimääräistä myönteisempää suhtautumista EU:hun sitoutumiseen. Tässä vasemmistoliiton kannattajat ovat lähentyneet vihreitä.
Kaikkein myönteisemmin EU:hun suhtautuvat kuitenkin kokoomuksen kannattajat. Kokoomuslaiset poikkeavat muista puolueista myös siinä, että oikeastaan ainoana puolueena kokoomus voi saada kannattajiltaan tukea yhteiskunnalliselle remontille, jossa rahat ja ihmiset keskitettäisiin harvoille kaupunkiseuduille ja jossa tuloeroja ei voimakkaasti yritettäisi kaventaa verotuksella ja sosiaaliturvalle.
Edellä kerrottu on vain yksi havainto (1) useita tutkimushankkeita yhdistelevästä suurtutkimuksesta. HS käy seuraavassa vaalitutkimusraportin muita havaintoja.
2 Puoluejohtajien merkityksestä
Puolueen puheenjohtajan vaikutusta äänestyspäätökseen ei tiedetä, ja sitä on tutkimuksen keinoin vaikea mitatakaan.
Kuitenkin voidaan sanoa, että puoluejohtaja voi olla puolueensa suosioon verrattuna vahvuus tai rasite.
Valtio-opin dosentti
Åsa von Schoultzin tutkimuksen mukaan ylivoimaisesti eniten äänestäjiin omalla suosiollaan vedonnut puheenjohtaja on
Suvi-Anne Siimes. Hän johti vasemmistoliittoa 1998–2006.
Muita puoluettaan suositumpia puheenjohtajia ovat olleet
Timo Soini (ps) vuonna 2007,
Stefan Wallin (r) vuonna 2011,
Matti Vanhanen (kesk) 2007,
Juha Sipilä (kesk) vuonna 2015,
Carl Haglund (r) vuonna 2015 sekä
Paavo Arhinmäki (vas) 2011.
Sen sijaan puolueensa menestyksen jarruttajiksi tutkimus arvioi
Antti Rinteen (sd) vuonna 2015,
Eero Heinäluoman (sd) vuonna 2007 sekä
Osmo Soininvaaran(vihr) vuonna 2003.
HEIKKI SAUKKOMAA / LEHTIKUVA
Puoluejohtaja voi olla puolueelleen joko vahvuus tai rasite. Vasemmistoliiton edellinen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki eduskunnan täysistunnossa keskiviikkona 9. joulukuuta 2015.
3 Äänestäjien asenteista
Tutkimuksessa havaittiin, ettei ammattiasema enää määritä puoluekantaa entisaikojen tapaan. Rinnalle on tullut erilaisia elämäntapoja sekä tasa-arvoon ja kansallismielisyyteen liittyviä näkemyksiä, jotka jakavat kansalaisia vapaamielisiin ja perinteisempiin äänestäjiin.
EU:n kehitykseen, maahanmuuttoon, globalisaatioon, moraalikysymyksiin ja vähemmistöjen oikeuksiin liittyvät asiat jäsentävät puoluevalintaa yhä enemmän.
Kaikki tämä mylläytyy keskusteluksi yhteisvastuusta. Poliittinen keskustelu käydään nyt sitä, mikä tai ketkä asetetaan etusijalle. Keskustelua voi käydä kansallisvaltion sisällä, mutta myös globaalisti, kun ajatellaan vaikkapa pakolaisvirtoja tai ilmastonmuutosta.
”Pidemmällä aikavälillä tämä voi johtaa edustuksellisuuden ongelmaan, kun kansalaisten keskuudessa tietyille arvopainotuksille olisi kysyntää, mutta puoluejärjestelmä ei tarjoa niille edustajaa”, Jussi Westisen, Elina Kestilä-Kekkosen ja Aino Tiihosen tutkimusraportissa todetaan.
Maahanmuuton lisääntyminen on todellinen testi vapaalle liikkuvuudelle ja inhimillisille arvoille.
”Osa tuntee solidaarisuutta myös muita hankalassa tilanteessa olevia kohtaan, mutta osa kokee, että oman maan ongelmissa on tarpeeksi ratkomista, eikä yli kansallisten rajojen menevään solidaarisuuteen ole varaa eikä tarvetta”, tutkimuksessa arvioidaan.
4 Liikkuvista äänestäjistä
Puolueiden kannatuksenvaihtelut ovat muuttuneet aikaisempaa äkkinäisemmiksi.
Poliittinen kiinnittyminen puolueisiin on heikentynyt. Äänestäjät tekevät valintojaan aiempaa enemmän lyhytaikaisten tekijöiden perusteella, esimerkiksi hallituksen suoriutumisen tai kampanjoiden mukaan.
Maltilliset äänestäjät samaistuvat todennäköisesti useampaan puolueeseen.
Tästä seuraa, että äänestäjät tekevät äänestyspäätöksensä myöhään ja vaikeasti ennakoitavasti.
Vuoden 2015 vaaleissa joka kymmenes äänestäjä päätti äänestämänsä puolueen vasta vaalipäivänä.
Kolmannes päätti puolueen kahtena viimeisenä viikkona, akatemiatutkija
Peter Söderlundin tutkimuksen tulokset kertovat.
5 Työväenpuolueista
Työntekijät ei ylipäätään enää ole mikään yhtenäinen joukko, jolle olisi automaatio äänestää tiettyä puoletta.
Globalisaatio erittelee työntekijöitä voittajiin ja häviäjiin. Tämä on siirtänyt perinteistä vastakkainasettelua työntekijöiden ja työnantajien väliltä työntekijäryhmien välille.
Suurtutkimuksen puoluevalintaa käsittelevässä luvussa havaittiinkin, että yhteys työväestön ja vasemmistoliiton äänestämisen väliltä on pitkälti purkautunut. Maasta puuttuu nyt oikeasti vasemmistolainen työväenpuolue. Sdp on yhä työväenpuolue, mutta samaan aikaan ison siivun työntekijöiden äänistä vie perussuomalaiset.
”Globalisoituvassa taloudessa pärjäävät parhaiten yrittäjät ja työntekijät, jotka työskentelevät kansainvälisillä ja kilpailulle avoimilla aloilla sekä ylipäänsä kansalaiset, jotka suhtautuvat kansainvälistymiskehitykseen myönteisesti. Sen sijaan sellaisilla aloilla työskentelevät yrittäjät ja työntekijät, joille kansainvälistyminen ja avoin kilpailu ovat uhkia, sekä ne, joilla on voimakas kansallinen identiteetti, ovat globalisaation myötävaikutuksessa syntyneessä yhteiskunnallisessa tilanteessa heikommilla”, tutkimuksessa todetaan.
Jos samaa jakoa sovelletaan puolueisiin ja niiden kannattajiin, perussuomalaiset suuntautuu voimakkaammin kohti kansallista identiteettiä, ja esimerkiksi kokoomus puolestaan suhtautuu myönteisemmin kansainvälistymiskehitykseen.
Perinteisesti ajatellaan, että johtajat ja ylemmät toimihenkilöt suuntautuvat oikeistolaisemmin kuin duunarit.
Jos tarkastellaan suhdetta talouden vapauteen vasemmistoliiton, Sdp:n ja vihreiden kannattajien keskuudessa, johtajat ja ylemmät toimihenkilöt ovat kuitenkin nyt julkistetun tutkimuksen mukaan enemmän vasemmalla kuin samojen puolueiden työntekijä-äänestäjät.
”Tiukimmin korkean verotuksen ja laajojen julkisten palveluiden valtiosta pitävät kiinni vasemmistoliittoa äänestävät ylemmät toimihenkilöt ja toimihenkilöt. Tulos kääntää päälaelleen perinteiset käsitykset ammattiluokan ja taloudellisten näkemysten välisestä yhteydestä”, tutkija Jussi Westinen kirjoittaa.
Myös yliopistokoulutuksen saaneet sijaitsevat keskiarvosta jonkin verran vasemmalle.
Ylipäätään käsitys siitä, mikä on vasemmistolaista ajattelua, on muuttunut. Esimerkiksi nuoret liittävät vanhempia ikäluokkia useammin myönteisen suhtautumisen maahanmuuttoon vasemmistolaisuuteen.
6 Äänten periytymisestä
Puoluekannatuksesta on tullut yksityisasia, jopa perheen sisällä.
Isän puoluekannan vaikutus näyttää olevan hieman vahvempi kuin äidin.
Oikeistolaiset äänet periytyvät vahvemmin kuin vasemmistolaiset. Tuloksessa kyse on ennen kaikkea kyse epäjatkuvuudesta aikaisemman kommunismin ja nykyisen punavihreyden välillä.
Niillä, jotka eivät tiedä isänsä puoluekantaa tai sitä ei ole, suosituin puolue oli perussuomalaiset.
7 Vaalipiirien yhdistämisestä
Kun Kymen ja Etelä-Savon vaalipiirit sekä Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiirit yhdistettiin, selvä häviäjä oli Kymenlaakso. Vielä vuonna 2008 Kymenlaaksosta valittiin 8 kansanedustajaa, vuosi sitten keväällä enää 4.
Samaan aikaan uusissa vaalipiireissä kampanjointikulut nousivat 30–100 prosenttia, kun keskimäärin maassa nousu oli alle 10 prosenttia.
8 Vaalinuutisoinnista mediassa
Suuret välineet STT ja Helsingin Sanomat korostivat vaaliuutisoinnissaan 2015 ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä talouspolitiikkaa.
Dosentti, erikoistutkija
Erkka Railon ja tohtorikoulutettava
Sini Ruohosentutkimus arvioi, että näistä kahdesta talouspolitiikalla oli suurempi vaikutus äänestyspäätöksiin.
Talouspolitiikkapainotuksen olisi voinut kuvitella hyödyttävän valtiovarainministeripuolueen istuvaa puheenjohtajaa.
Kuitenkin tutkimuksen mukaan juuri Sdp:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri
Antti Rinne jäi uutisissa heikompaan asemaan. Talouspolitiikkaa käsittelevissä uutisissa Sdp jäi suhteellisen vähäiselle näkyvyydelle. Pääministeripuolue kokoomus ja jopa oppositiopuolue keskusta saivat enemmän näkyvyyttä.
Tutkijat tulkitsevat, että Rinteelle ei missään vaiheessa muodostunut omistajuutta oman ministeriönsä asioihin. Heidän mukaan Sdp ja Rinne kärsivät jonkinlaisesta uskottavuusongelmasta talouspolitiikan julkisuudessa keväällä 2015. Myös valtiovarainministeriön sopeutusluvut asettivat ministeriön oman ministerin eli Antti Rinteen toistuvasti altavastaajan asemaan.
Tutkimuksen mukaan kokoomus hallitsi julkisuutta myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsittelevissä STT:n uutisissa.
Tutkijoiden mukaan heidän analyysinsa osoittaa, että puolueet ovat eriarvoisessa asemassa politiikan julkisuudessa. Keskusta hyötyi asemastaan gallupsuosikkina, mikä toi näkyvyyttä. Kokoomus puolestaan sai nostetta pääministeripuolueasemasta. Sdp ja etenkin perussuomalaiset jäivät heikommalle näkyvyydelle.
Kuitenkin perussuomalaiset onnistuivat luomaan elävän yhteyden äänestäjiinsä esimerkiksi Facebookin kautta.
9 Sosiaalisesta mediasta
Ehdokkaiden osalta murros tapahtui jo vuoden 2011 vaaleissa, jolloin sosiaalista mediaa alettiin enemmän käyttää hyödyksi.
Vuoden 2015 vaaleissa ehdokkaista yli 70 prosenttia käytti kampanjoinnissa Facebookia, noin 60 prosentti hyödynsi verkkosivuja ja noin puolet Twitteriä. Blogi oli lähes 60 prosentilla, mutta Instagramia käytti vain hieman useampi joka kymmenes ehdokas. Luvut käyvät ilmi valtio-opin dosentti, akatemiatutkija
Kim Strandbergin työstä.
Naisehdokkaat käyttivät sosiaalista mediaa aktiivisemmin kuin miehet. Toisin kuin alkuvuosina, enää sosiaalinen media ei ole mikään nuorisoehdokkaiden juttu. Eniten sosiaalisen median aktiivista käyttöä näyttää selittävän ehdokkuus isossa puolueessa sekä kansanedustaja-asema. Sosiaalinen ja usein ilmainen media ei siis välttämättä näytä tasaavan resurssieroja pienten puolueiden tai tuntemattomampien ehdokkaiden hyväksi.
Ne jotka käyttivät verkkoa paljon, käyttivät aktiivisemmin myös perinteistä mediaa.
Äänestäjillä samanlaista murrosta ei näy. Sosiaalista mediaa tai muuta verkkoa käytetään maltillisesti, käyttöasteen nousu on ollut lievää. Alle kolmannes kansalaisista lukee vaaliuutisia verkosta, noin neljännes käyttää vaalikoneita, mutta Facebookia, Twitteriä, blogeja, Youtubea tai ehdokkaiden verkkosivuja seurataan vaalimielessä vain vähän. Vaaleja ei juuri seurata verkosta, jos kansalaisella itsellään ei ole entuudestaan kiinnostusta politiikkaan tai taipumusta yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen.
10 Twitteristä
Twitter on tutkituimpia sosiaalisen median palveluita. Niinpä sitä tutkittiin myös suuressa vaalitutkimuksessa.
Kuitenkin sillä on vain vähäinen rooli kansalaisten poliittisessa viestinnässä. Vaikka näkemykset Twitterissä ovat hyvin rajatulta joukolta, tutkimuksen mukaan toimittajat mielellään nostavat tviittejä esiin esimerkkinä julkisesta mielipiteestä.
Vaikka Twitteriä pidetään demokraattisena ja sosiaalisena välineenä, kansainvälisen tutkimuksen mukaan ehdokkaat eivät käytä Twitteriä tai muitakaan sosiaalisen media välineitä kovin vuorovaikutteisesti. Keskustelun sijaan ne toimivat enemmin yksisuuntaisen massaviestinnnän alustoina.
Viime keväisessä suomalaistutkimuksessa havaittiin, että aktiivisimpia tviittaajia ovat vihreiden ja kokoomuksen ehdokkaat. Sen sijaan perussuomalaisten, Kd:n ja vasemmistoliiton ehdokkaat hyödynsivät Twitteriä vähän. Alueellisesti käyttäjiä oli vähiten Ahvenanmaan, Lapin ja Satakunnan vaalipiireistä.
”Ehdokkaiden julkaisemien twiittien määrän perusteella Twitter näyttäytyy lähinnä kokoomuksen ja vihreiden kilpakenttänä, jolla kamppaillaan suurten vaalipiirien äänistä”, viiden ihmisen yhteisessä tutkimusartikkelissa todetaan.
MARKKU ULANDER
Puolueiden puheenjohtajat vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki, kd:n Päivi Räsänen, keskustan Juha Sipilä, perussuomalaisten Timo Soini, kokoomuksen Alexander Stubb, sdp:n Antti Rinne, rkp:n Carl Haglund ja vihreiden Ville Niinistö MTV:n vaalikeskustelussa Helsingissä 18. maaliskuuta 2015
