Näkökulma: Venäjän "aktiivinen tiedustelu" on turvallisuusuhka
Tiistai 9.8.2016 klo 13.35
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016080922049092_uu.shtml
Suomessa tulisi ymmärtää paremmin Venäjän harjoittaman "aktiivisen tiedustelun" vaikutuksia, kirjoittaa valtiotieteiden tohtori Alpo Rusi.
(AP)
Kysymys on jo Neuvostoliiton aikana maan turvallisuuspalvelujen kehittämistä menetelmistä vaikuttaa esimerkiksi Yhdysvaltojen, mutta myös Suomen sisä- ja ulkopolitiikkaan.
Donald Trumpin epäillään hyötyvän Venäjän tuesta, jota tarjotaan aktiivisen tiedustelun keinoilla.
Arkady Ostrovsky on The Economist-julkaisun Venäjän ja Itä-Euroopan asioiden vastaava toimittaja, joka käsittelee New York Timesissa
Vladimir Putinin johtaman Venäjän harjoittamaa hybridisotaa, kuten disinformaation levittämistä ja aktiivista tiedustelua. Hänen mukaan Venäjän tiedustelupalvelut ovat kultivoineet suhteita WikiLeaks-vuotosivustoon, jonka kautta saatettiin julkisuuteen Demokraattisen puolueen sisäistä sähköpostiaineistoa.
Ostrovskyn mukaan Venäjä on tehnyt kyberiskuja Suomea ja Baltian maita vastaan. Tämä huomautus on hänen artikkelinsa sivujuoni, eikä herättäne laajempaa huomiota. Suomen osalta tunnetuin tapaus on ulkoministeriön raportointia vuosien ajan koskenut hakkerointi. Artikkeli tuo esille silti historian, jolla on laajempaa merkitystä, etenkin kun arvioidaan suomettumista. Kylmän sodan aikana muodostui tavaksi, että suomalaisten poliitikkojen yhteydenpitoa Neuvostoliiton, puhumattakaan sen satelliittien turvallisuuspalvelujen edustajiin ei pääsääntöisesti kriminalisoitu, kuten Suojelupoliisin edustaja totesi syksyllä 1989 eduskunnan valiokunnassa.
///
Supon - ja silloisen poliittisen johdon - ratkaisua voidaan vuoden 2016 näkökulmasta moittia. Silloiset päättäjät tekivät päätöksen pitkälti omassa asiassa. KGB:llä ja sotilastiedustelu GRU:lla oli poliittisia kontakteja, toisin sanoen niin sanottuja "operatiivisia avustajia", jotka neuvostotiedustelun ohjeistojen perusteella kontrolloivat jollain tavoin Suomen demokraattista prosessia. KGB oli kiinnostunut vaikutusvaltaisista henkilöistä.
Suomalaiset operatiivit etsiskelivät kaapeista neuvostovastaiset poliitikot, journalistit ja virkamiehet. Arkistot vahvistavat, että KGB antoi erityistä tukea Neuvostoliiton laajempia tavoitteita edistäville suomalaispoliitikoille, mutta samalla saattoi diskreditoinnin ja syrjinnän kohteeksi henkilöitä, joita se piti "separatisteina" siinä mielessä, että nämä henkilöt olivat joko arvostelleet Neuvostoliittoa tai suomalaisia KGB:n tukemia poliitikkoja. Puolueet jakautuivat neuvostomielisiin ja neuvostovastaisiin fraktioihin. RKP:n kansanedustaja
Georg C. Ehrnrooth on ollut asiakirjatodistein KGB:n "aktiivisen tiedusteluoperaation" uhri 1972. RKP käytännössä erotti hänet KGB:n painostuksesta.
Artikkeli jatkuu ilmoituksen jälkeen
///
Ehrnroothin tapaus paljastaa vain jäävuoren huipun. Toisaalta taas
Kalevi Sorsa ja hänen lähipiirinsä saivat KGB:n elokuussa 1982 antaman ohjeistuksen mukaan erityistä tiedustelun tukea toiminnalleen. Erikseen on tietenkin mainittava Urho Kekkosen kausi, jolloin hän itse ja hänen lähipiirinsä konsultoivat KGB:n edustajia Suomen asioista. Varmasti menetyksellisesti Suomen kannalta. Mutta ei aina. SKP oli käytännössä "viides kolonna". Kuten entinen Venäjän Suomen lähettiläs
Juri Derjabin 2012 totesi, "suomettuminen oli kaksisuuntainen latu, mutta monet käyttivät Kremlin korttia omaksi edukseen". Supon olisi tullut selvittää ainakin nämä Kremlin kortin käyttäjät ja heidän sitoumuksensa.
Kun näin ei tapahtunut, mitä tämä voi tarkoittaa muuta kuin sitä, että Neuvostoliitto pystyi vaikuttamaan suoraan Suomen sisä- ja ulkopolitiikkaan. Sorsa oli pääministeri useita kertoja ja vuodesta 1987 ulkoministeri. Voiko Sorsaa verrata
Viktor Janukovytsiin siinä mielessä, että hän oli Venäjän tukema Ukrainan presidentti vuoteen 2014, vai onko niin, kuten Supon pitkäaikainen päällikkö
Seppo Tiitinen 2002 totesi: "Tunkio ei pöyhien parane"? Hauskasti sanottu, mutta se ei peitä ikäviä tosiseikkoja. Poliisien tulisi olla lahjomattimia. Harvoin poliittisella nimityksellä tämä ehto täyttyy.
Uusimpien selvitysten mukaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen maan turvallisuuspalvelut toipuivat nopeasti. Lisäksi maan johtoon vuonna 2000 nousi KGB:n everstiluutnanttina uransa KGB:ssä päättänyt Vladimir Putin, joka oli 1998-1999 KGB:n korvanneen FSB:n päällikkönä. Putinilla on tarkat tiedot suomalaisista KGB:n operatiiveista. Tämä tarjoaa hänelle monia mahdollisuuksia. Ketkä ovat erityisvastuussa siitä, että kansallisen turvallisuuden nimissä on peitetty KGB:n ja sen apujärjestöjen suomalaisten operatiivien verkostot? Kyse ei ole turhasta tunkion pöyhimisestä, vaan kansallisesta turvallisuudesta.
ALPO RUSI
