Tunnettu sotilas
Sota teki Pekka Toverista ensin median lemmikin ja sitten kansanedustajan. Mutta politiikka saa hänet irvistelemään: ilman sitä olisi niin paljon helpompaa käydä sotia.
Tilaajille
Hanna Mahlamäki HS
29.2. 6:00
MIKÄ täydellinen sotilaan man cave. Se on ensimmäinen ajatus kokoomuksen kansanedustajan
Pekka Toverin työhuoneessa Eduskuntatalossa.
Hänen eduskunta-avustajansa ja entinen Pääesikunnan assistenttinsa,
Airi Laurila esittelee huonetta, kun odottelemme itse Toveria paikalle.
”Pekan I love me -osasto”, kuten Laurila sitä kutsuu, koostuu sotilaallisista muistoesineistä, joita on kertynyt vuosikymmenten varrelta. Kenraalimajuri evp Toveri on ehtinyt paljon.
On patsaita, pienoismalleja, muistolaattoja, Pantteri-panssarivaunulla kuvitettu seinäkello, puukkoja, koristeltu miekka, jonkinlainen ryhmysauva – muistoja ja tunnustuksia Saksasta Afganistaniin ja Yhdysvaltoihin.
Toveri jäi reserviin Pääesikunnan tiedustelupäällikön tehtävästä vuonna 2020. Pari vuotta myöhemmin Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyssotansa Ukrainassa. Siitä lähtien Toveria on viety.
Ensimmäisenä hänet keksi Maikkari. Toverin näkökulmasta vaikutti siltä, että koska Suomen aktiivipalveluksessa olevasta kenraalikunnasta kukaan ei voinut eikä ehtinyt puhua medialle Euroopassa käynnistyneestä sodasta, hänen näkemyksilleen oli kysyntää.
Hän tuntee sodankäynnin ja Venäjän ja mikä parasta: hän osaa puhua niistä rennosti ja kiinnostavasti. Toimittajat tottuivat saamaan häneltä nopeita sound biteja, tulkintoja ja tarvittaessa pitkiä studioanalyysejä. Sota järkytti ja kiinnosti,
Putin myi. Toverikin myi.
Mutta mitä hän sanoi? Hänen näkemyksensä ovat olleet iso vaikutin siihen, minkälainen käsitys suomalaisille on syntynyt tilanteesta – minkälainen ilmapiiri Suomeen on tullut.
Slava ukrajini, suomalaisetkin opettelivat huutamaan ja tunsivat kohtalonyhteyttä ukrainalaisten kanssa talvisodan takia.
NYT sota on pitkittynyt, ja tilanne näyttää Ukrainan kannalta lohduttomalta. Motivaatio jatkaa aseapua Ukrainalle on monessa länsimaassa koetuksella. Moni on jo turtunut niihin järkyttäviin viesteihin, jotka kaksi vuotta sitten saivat toimimaan.
Satelliittikuvista ja somevideoista näki, miten alkeellisia virheitä Venäjän asevoimat teki.
Välillä oli toivoa siitä, että asiat voisivat mennä paremminkin. Oliko Toveri joskus väärässä näinä vuosina?
Hän alkaa vastata rauhallisesti: vaikka hän on taustaltaan panssarimies, hän on oppinut jotain tiedustelijoilta. Olihan hän Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö.
”Sen opin tiedustelusta, että kauhean ehdottomasti ei kannata sanoa asioita.”
”Aina kannattaa sanoa, että ehkä, mahdollisesti. Olen aina pyrkinyt pistämään sen pilkku mutta sinne perään.”
Vaikka hän on ollut suorasukainen ja näkemyksellinen, hän sanoo korostaneensa sodan arvaamattomuutta.
Yhdestä asiasta hän myöntää kuitenkin olleensa selkeästi väärässä.
Se oli Ukrainan kauan odotettu vastahyökkäys viime vuonna.
”Uskoin, että niillä on ihan realistisia mahdollisuuksia, kun ne pistää kaiken peliin, all in.”
Vaikka oli Ukrainan asevoimien osaamisongelmia ja venäläisten miinoja vastassa, hän uskoi Ukrainan läpimurtoon. Mutta ei. Se oli virhearvio.
”Samaa tarinaa ruvettiin kertomaan omallekin kansalle, et ei me tarvita ketään, me pärjätään yksin.”
Kansanedustaja Pekka Toveri (kok) ajoi Eduskuntatalon pater noster -hissillä vierailijaryhmän katsellessa. KUVA: OUTI PYHÄRANTA / HS
SUOMEN asevoimissa on Toverin mukaan ollut tarkka ja realistinen käsitys Venäjän kyvyistä. Mutta muualla lännessä Venäjä on arvioitu kahdestikin väärin.
Hän kertoo, että Venäjän vuoden 2021 pääsotaharjoituksen Zapadin taistelunäytöksen videoita katsottiin lännessä, ja niiden perusteella Venäjä arvioitiin liian vahvaksi.
Suomalaiskenraalit ihmettelivät läntisen median kirjoittelua siitä, että Venäjän ilmavoimat on saanut arvokasta taistelukokemusta Syyriasta.
”Ne lentää siellä 2–4 koneen osastossa, pudottaa rautapommeja asutuskeskuksiin ja sairaaloihin, joissa ei ole mitään ilmapuolustusta. Mitä se opettaa sulle sodankäynnistä?”
Tämän virhearvion takia lännessä luultiin, että Venäjä marssii suorinta tietä Kiovaan ja Ukraina on saman tien mennyttä.
Sitten paljastuivat heikkoudet. Satelliittikuvista ja somevideoista näki, miten alkeellisia virheitä Venäjän asevoimat teki.
Se johti virhearvioon numero kaksi.
”Venäjän asevoimat on yhdessä asiassa maailman paras. Niillä on maailman paras tappionsietokyky”, Toveri sanoo.
”Se tarkoittaa sitä, että niitä vaan tulee. Se yhdestoistakin tulee. Niillä ihmisillä ei ole mitään merkitystä.”
Siihen Toveri on tietenkin tyytyväinen, että Venäjän uhasta voi nyt puhua suoraan. Toista oli ennen. Sanottiin, että Suomella on ”uskottava itsenäinen puolustus”.
”Sehän oli myytti.”
”Mitä enemmän tiesit todellisesta suorituskyvystä, sitä selvempää oli, että olisi syytä liittoutua.”
Toverin mukaan niin sanottiin, jotta Neuvostoliitolle saatettiin sanoa kylmän sodan aikana, että emme tarvitse ”apua” puolustusasioissa.
”Ja tätä samaa tarinaa ruvettiin kertomaan omallekin kansalle, et ei me tarvita ketään, me pärjätään yksin. Mut sehän on vale.”
Toveri muistuttaa, että Suomi ei ole pärjännyt yksin aiemminkaan. Sisällissodassa tarvittiin saksalaisia, talvisodassa ruotsalaisia.
”Jatkosodassa oltaisiin kuoltu pelkästään nälkään ilman Saksan tukea. Ei me olla koskaan pärjätty yksin.”
Ennen Nato-jäsenyyttä kansa oli pitkään enemmän jäsenyyttä vastaan, mutta upseerit eivät. Mitä korkea-arvoisempi upseeri, sitä vankempi oli Nato-kannatus, Toveri sanoo.
”Mitä enemmän tiesit todellisesta suorituskyvystä, sitä selvempää oli, että olisi syytä liittoutua.”
TOVERI on toisen polven ammattisotilas, mutta uravalinta ei ollut itsestään selvä. Uraa viitoitti kimmoke, jonka hän sai 1970-luvulla ollessaan Norssin lukiossa.
Silloin politiikka vyöryi kouluihin. Kommunistityttö huusi Toverille koulussa, että tämän isä on sika, koska on sotilas, ja myös sian poika on sika.
”Totesin, että tosta hyvästä menen inttiin ja pidän huolen, että kaltaisesi ihmiset ei tule koskaan valtaan tässä maassa”, hän selittää.
Isä oli sanonut, että sotilaan ammatti on hieno mutta ei sovi kaikille.
”Opin vihaamaan simputusta ja metsästin simputtajia koko urani”, hän kuvailee 1980-luvun ilmapiiriä.
Varjopuolista huolimatta intti sopi Toverille, ja hän viihtyi. Kadettikoulun viimeisenä vuotena, 1985, hän meni naimisiin. Perheeseen syntyi kolme lasta.
”Kun aikuinen tuli taloon, niin penskat rupesivat käyttäytymään.”
1990-luvun puolivälissä Toveri oli majurina Hämeen sotilasläänin esikunnan operatiivisella osastolla hakkaamassa leipääntyneenä vuosibudjettia, kun puhelin soi.
Häntä pyydettiin mukaan Bosnian Nato-operaatioon. Kyselemättä vaimoltaan hän suostui. Kyllä se ymmärtää, hän sanoi soittajalle.
Hänen isänsä oli ollut kolmessa YK-operaatiossa. Perinteisissä YK-operaatioissa sotilaiden varustus oli usein kevyt ja mahdollisuus käyttää aseellista voimaa vähäinen tai olematon. Toveri ei ollut halunnut ”kiertäväksi maalitauluksi”.
Bosniassa kyse oli Naton ensimmäisestä suuresta kriisioperaatiosta, jossa sotilailla oli myös raskaat aseet ja valtuudet käyttää niitä. Tehtävänä oli valvoa rauhansopimuksen toimeenpanoa.
Valvontatehtävissä sotilaat kohtasivat joskus paikallisten vastalauseita. Jos joku portti ei auennut, sotilaat soittivat taisteluhelikopterit paikalle fläpättämään, Toveri kertoo. Voimankäytön vilauttaminen toimi.
”Kun aikuinen tuli taloon, niin penskat rupesivat käyttäytymään.”
Kansainväliset operaatiot olivat motivoivia – tai kuten Toveri kuvaa: ”kyllä Suomessakin voi istua kanttiinissa syömässä makkaraa, mutta mielenkiintoisempaa se on siellä”.
Kansainväliset operaatiot ovat opettaneet suomalaissotilaille paljon.
”Esimerkiksi lääkintäkoulutus meni valovuoden eteenpäin.”
Suomalaisilla sen sijaan on ollut rooli Venäjä-tuntemuksen levittäjänä. Yhdysvalloissa Venäjän-tiedustelua vähennettiin reilusti kylmän sodan päätyttyä. Sen uudelleen rakentaminen kestää Toverin mukaan kauan.
Itse hän on ollut kahteen otteeseen Yhdysvalloissa. Vuosina 2005–2007 hän toimi yhteysupseerina Norfolkissa, jossa sijaitsevan Naton esikunnan alaisuuteen Suomikin toivoo pääsevänsä.
Vuosina 2016–2019 hän toimi puolustusasiamiehenä Suomen suurlähetystössä Washingtonissa.
Ensimmäiselle komennukselleen Toveri lähti perheensä kanssa, mutta eräässä harjoituksessa hän tapasi Yhdysvaltain ilmavoimissa palvelleen
Siobhán Crusen.
Harjoituksen jälkeen alkoi sähköpostien vaihto, ja vuonna 2009 hänestä tuli uusi rouva Toveri. Nyt puoliso työskentelee siviilivirassa Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystössä.
”Sotaa ei voi käydä vain vähän.”
Pekka Toveri on ollut vajaan vuoden eduskunnassa. Sotilasoperaatioissa politiikan merkitys on turhauttanut häntä, mutta sotilasuransa jälkeen hän haluaa käyttää osaamistaan politiikassa. KUVA: OUTI PYHÄRANTA / HS
AFGANISTAN oli hänen uransa kovin paikka. Suomalaisia loukkaantui paljon, ja toiseksi viimeisenä päivänä suomalainen yliluutnantti kuoli räjähdyksessä ajettuaan miinaan.
”Menin sanomaan saksalaiselle kenraalimajurille, joka oli meidän komentaja, että seuraavana päivänä on lähdössä rotaatiolento. Me otamme hänet mukaan.”
Niin suomalaisjoukko palasi kotiin, yksi sinkkiarkussa. Hänen lisäkseen Afganistanissa kuoli toinenkin suomalaissotilas.
”Vaikka sanotaan, että Jumala suojelee hulluja ja viinanystäviä, niin kyllä se oli aika todennäköistä.”
Pitääkö suomalaisten nyt Naton jäsenmaana vain turtua tähän? Toverin mukaan riskit riippuvat operaatioista.
”Putin on pystynyt vetämään punaisia viivoja ja määrittämään, minkälaista apua Ukraina saa, kuinka paljon ja miten sitä käytetään.”
”Sotaa ei voi käydä vain vähän”, hän sanoo.
Afganistanissa niin tehtiin aina välillä. Suomessakin osa poliitikoista ajatteli, että on tärkeää mennä ”näyttämään lippua”, Toveri sanoo. Jos ei ole oikeutta käyttää voimaa, sotilaat ovat maalitauluja.
Mutta jos oli valtuudet käyttää aseita eli ”putsata laakso talebaneista”, tappioita ei tullut.
POLITIIKKA sotkee sotimista nyt Ukrainassa. Toveri selittää, että jos kaikki lännen sotilasapu olisi annettu ”eturavissa”, Ukraina olisi saanut heitettyä venäläiset kokonaan pois sen valtaamilta alueilta.
Mutta ei. On annettu liian vähän aseita, liian myöhään, usein liian vanhoja.
”Reflektiivinen kontrolli, mistä venäläiset aina puhuu, eli saadaan vastustaja toimimaan psykologisilla keinoilla niin kuin halutaan, näyttää toimivan.”
Tällä hän tarkoittaa sitä, että sodan alusta asti monet länsimaat ovat rajoittaneet raskaiden aseiden antamista Ukrainalle.
Viimeksi keskustelu on koskenut Yhdysvaltain F-16-hävittäjiä tai saksalaisia Taurus-ohjuksia, joita Ukraina on pyytänyt käyttöönsä jo pitkään. Ennen niitä on keskusteltu monista muista asetyypeistä pohtien, ovatko ne liian raskaita ja voiko niillä hyökätä myös Venäjän maaperälle.
Jarruttelusta ovat vastanneet niin Yhdysvaltain presidentti
Joe Biden kuin Saksan liittokansleri
Olaf Scholzkin.
”Putin on pystynyt vetämään punaisia viivoja ja määrittämään, minkälaista apua Ukraina saa, kuinka paljon ja miten sitä käytetään.”
Keskustelu siitä, minkälaisia aseita Ukrainalle voi antaa ja miten niitä voi käyttää, saa Toverin irvistelemään.
“Miten länsimainen poliitikko ajattelee. Sitä ei pystynyt mitenkään ymmärtämään. Miten nämä on niin tyhmiä!”
www.is.fi
