Käyttääkö aseettoman palveluksen suorittaja asetta sodassa?

Tämä nyt on rankkaa yksinkertaistamista ja yleistämistä, mutta eettisiin arvoihin vetoavaan aseettomaan sotilaaseen luotan enemmän kuin samoin syin siviilipalveluksen valinneeseen. Toki molemmissa haarukka on laaja ja muutakin syitä on.
 
Aseeton palvelu on jokaisen oma valinta. Omassa varusmiespalveluksessa oli yksi vakaumuksellisista syistä aseettoman valinnut, joka kävi täsmälleen saman läpi kuin me muutkin, miinus aseet, tietysti. Kantoi telamiinat, raahasi konekivääriäkin, mutta ei ottanut vastaan minkäänlaista asekoulutusta. Lämärihän siitä tehtiin, tietysti. Ehdottomasti kunnioitan tällaista enemmän kuin esim. siviilipalvelusmiestä, sillä uskon tällaisen valinnan olevan oikeasta vakaumuksesta johtuvaa. Valitaan vaikea tie, ilman helpotuksia. Sivareista en voi samaa sanoa, niin monta sivaria tunnen jotka ovat valinneet sen palvelustavan puhtaasti sluibailu-mielessä.

Aseettomassa palvelussa näen suurimpana ongelmana lähinnä sen, ettei kyseisestä kaverista tule taakka tai turvallisuusriski taisteleville tovereilleen sota-aikana. Tehtävävalinnoilla tietysti tämä voidaan hoitaa aika pitkälle, mutta kuten täällä jo sanottiinkin, sota on aika vilkkaan liikkuvaa aikaa, jolloin yllärit tulevat puun takaa ihan pyytämättäkin. Ettei sitten kävisi niin kuin veli JR49:n esiintuomassa karussa esimerkissä:

JR49 kirjoitti:
Jossain muistelmakirjallisuudessa, ehkä Kansa Taisteli -lehdessä, on mieleen jäänyt kohta. Siinä muistelija kertoo arvostamastaan aseettomasta taistelijasta, joka toimi lääkintämiehenä. Hyvin urhea kaveri.
Sitten kerran hän tuli komentopaikalle. Itkien katkerasti. Ja pyysi saada itselleen aseen ja aseenkäyttökoulutuksen. Venäläinen oli tullut ja tappanut lääkintämiehen haavoittuneet, eikä lämäri ollut pystynyt puolustamaan heidän henkeään, vaan joutui väistymään. Jotenkin riipaiseva kirjoitus.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kaikesta huolimatta, pidän hiukan luonnottomana sitä, ettei edes itseään suostu suojelemaan äärimmäisillä keinoilla. Henkiinjäämisvietti on geeneissä.
 
Viimeksi muokattu:
Takaperin katsoen niin vaikka sivarista oli hyötyä työllistymisen kannalta (turva-alalle), huomaa että se oli tavallaan menetetty tilaisuus esim. väestönsuojelun koulutuksen kannalta. Peruskurssit toki käytiin mutta käytännön harjoittelua kyllä kaivattaisiin. Niin saatanasti. Ohjaajiakin (intin käyneitä) vitutti kun epämääräiselle tilanteelle ei oikein tehdä mitään.
 
Osasto 31 kirjoitti:
Takaperin katsoen niin vaikka sivarista oli hyötyä työllistymisen kannalta (turva-alalle), huomaa että se oli tavallaan menetetty tilaisuus esim. väestönsuojelun koulutuksen kannalta. Peruskurssit toki käytiin mutta käytännön harjoittelua kyllä kaivattaisiin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Varmasti sivarista olisi ammennettavissa enemmän hyötyjä kokonaisturvallisuus-käsitteen palvelemiseen. En tiedä nykytilaa, mutta aikoja sitten kuuli kyllä aika lenseitä juttuja sivari-palveluksesta Lapinlahdella vai mikä se on. Joutenoloa ja lusimista....en tiedä, ei se ole kenellekään hyväksi.
 
Joo, Lapinjärvellä elää tietynlaisessa limbossa sen jälkeen kun kaikki kurssit on käyty. Mitään ei voi oikein tehdä ennen kuin löytää (itse) palveluspaikan, ja paikalla tietenkin oltava. Hulluksi siinä tulee.
 
Aquilifer kirjoitti:
Aseeton palvelu on jokaisen oma valinta. Omassa varusmiespalveluksessa oli yksi vakaumuksellisista syistä aseettoman valinnut, joka kävi täsmälleen saman läpi kuin me muutkin, miinus aseet, tietysti. Kantoi telamiinat, raahasi konekivääriäkin, mutta ei ottanut vastaan minkäänlaista asekoulutusta. Lämärihän siitä tehtiin, tietysti. Ehdottomasti kunnioitan tällaista enemmän kuin esim. siviilipalvelusmiestä, sillä uskon tällaisen valinnan olevan oikeasta vakaumuksesta johtuvaa. Valitaan vaikea tie, ilman helpotuksia. Sivareista en voi samaa sanoa, niin monta sivaria tunnen jotka ovat valinneet sen palvelustavan puhtaasti sluibailu-mielessä.

Aseettomassa palvelussa näen suurimpana ongelmana lähinnä sen, ettei kyseisestä kaverista tule taakka tai turvallisuusriski taisteleville tovereilleen sota-aikana. Tehtävävalinnoilla tietysti tämä voidaan hoitaa aika pitkälle, mutta kuten täällä jo sanottiinkin, sota on aika vilkkaan liikkuvaa aikaa, jolloin yllärit tulevat puun takaa ihan pyytämättäkin. Ettei sitten kävisi niin kuin veli JR49:n esiintuomassa karussa esimerkissä:



Kaikesta huolimatta, pidän hiukan luonnottomana sitä, ettei edes itseään suostu suojelemaan äärimmäisillä keinoilla. Henkiinjäämisvietti on geeneissä.
Klikkaa laajentaaksesi...
En pysty nennä lämäriks koska pelkään verts ja b-paperit xd
 
esjonne1 kirjoitti:
En pysty nennä lämäriks koska pelkään verts ja b-paperit xd
Klikkaa laajentaaksesi...
Onko allergioita? Noilla lähtökohdilla voisit päästä eläintenhoitajaksi (rakuuna) hoitamaan hevosia aseettomassa palveluksessa. Sitä kautta sitten reservissä Maakuntakomppaniaan niiden kuljetuskaluston miehenä voisit päästä eteenpäin huolehtimaan niiden valjakoista ja pääsisit etenemään vaikka alikersantiksikin asti.
 
MeriTJ kirjoitti:
Onko allergioita? Noilla lähtökohdilla voisit päästä eläintenhoitajaksi (rakuuna) hoitamaan hevosia aseettomassa palveluksessa. Sitä kautta sitten reservissä Maakuntakomppaniaan niiden kuljetuskaluston miehenä voisit päästä eteenpäin huolehtimaan niiden valjakoista ja pääsisit etenemään vaikka alikersantiksikin asti.
Klikkaa laajentaaksesi...
ei ole allergioita
 
MeriTJ kirjoitti:
Onko allergioita? Noilla lähtökohdilla voisit päästä eläintenhoitajaksi (rakuuna) hoitamaan hevosia aseettomassa palveluksessa. Sitä kautta sitten reservissä Maakuntakomppaniaan niiden kuljetuskaluston miehenä voisit päästä eteenpäin huolehtimaan niiden valjakoista ja pääsisit etenemään vaikka alikersantiksikin asti.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tai sitten rakuunatykistöön? Siitä sitten Maakuntapatteristoon.
 
Eiköhän vastaus ole annettu. :)
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top