Tuossahan ne yllä tuli; sota on raakaa puuhaa ja vihollinen yrittää kaikin keinoin ottaa meiltä hengen pois, tuhota tuntemamme yhteiskunnan ja tehdä olot läheisillemme mahdollisimman kurjiksi.
Jossain muistelmakirjallisuudessa, ehkä Kansa Taisteli -lehdessä, on mieleen jäänyt kohta. Siinä muistelija kertoo arvostamastaan aseettomasta taistelijasta, joka toimi lääkintämiehenä. Hyvin urhea kaveri.
Sitten kerran hän tuli komentopaikalle. Itkien katkerasti. Ja pyysi saada itselleen aseen ja aseenkäyttökoulutuksen. Venäläinen oli tullut ja tappanut lääkintämiehen haavoittuneet, eikä lämäri ollut pystynyt puolustamaan heidän henkeään, vaan joutui väistymään. Jotenkin riipaiseva kirjoitus.