Ollaan vain, mutta sitten täytyy kysyä miltä kannalta sitä realismia lähdetään arvioimaan?
Onko realismia se, että esimerkiksi tunnustamme että me vain satuimme asettumaan kasakan naapuriin ja koska kasakoita on enemmän, me joudumme joskus myötäilemään kasakan mielipiteitä ja pitämään sordiinoa heidän tekemisistään. Eli Sveitsiläistä realismia. Tätä realismia jotkut kutsuvat nykyään suomettumiseksi ja pahaksi asiaksi.
Vai onko realismia se, että etsimme aina kasakan pahimman vihollisen ja pyrimme kaikin tavoin heidän kavereikseen. Voidaksemme sanoa kasakalle mitä ja milloin haluamme ja joskus myös mitä se kasakan vihollinen haluaa. Näin teimme Saksan kanssa ja jotkut haluavat meidän tekevän nyt texasilaisten suhteen.
Minä en osaa sanoa kumpi noista on hyvä tai huono tapa. Molemmilla on hintansa. Mutta jos realismia halutaan, niin pitää muistaa että realismi riippuu aina näkökulmasta
.
.
