Paljon riippuu siitä, millaiseksi järjestelmä rakennettaisiin. Jos kyse on amerikkalaistyylisestä shall-issuesta, niin voihan sen rakentaa niin, että pitää ensin odotella 2 vuotta hakemuksen jättämisen jälkeen. (Vrt. urheiluperusteisten lyhyiden aseiden 2 vuoden "cooling-off period", anteeksi, harrastustodistus, johon riittää 10 ampumakertaa, mutta joiden pitää jakautua 2 vuoden ajalle.)
Jos taas kyse olisi may-issuesta, niin voi kyseenalaistaa, monellako on aikaa odotella 2 vuotta salamurhaaja perässään. Mutta tällöin joudutaan pohtimaan todistustaakan tasoa - käsittääkseni monessa suojeluaseet sallivassa maassa kyseessä on käytännössä kuollut lainkirjain. Eikä ehkä aivan syyttä, sillä alapuolisesta huolimatta en tunne/tiedä ketään henkirikoksen uhrina kuollutta.
Eikös poliisi saa jo nykyisellään käyttää ihan kaikkea rekistereistä kaivettavissa olevaa tietoa lupaharkinnan tukena? Toki yhdenvertaisuuslaki jne. voivat jonkin verran asettaa rajoitteita.
Virossahan tuo kyllä taidettiin tehdä, että venäläiset riisuttiin luvallisista aseista. Mutta onhan siinä kysymysmerkkejä... Kuten että miksi joku kanniskelisi asetta muuten vain tiettyjen ihmisten tai kohteiden nurkilla, jos salamurha ei ole välitön? Ja toisaalta, jos kyse on Venäjän valtiosta, niin kai niillä on muitakin keinoja saada aseita rajojen sisäpuolelle kuin luvallinen prosessi?
Islamistit puolestaan pitäisi poistaa ensin kuljetusalalta. Ampuma-aseelta voi puolustautua joko taistelemalla tai pakenemalla, mutta jos ruuhkabussi ajaa sillalta vesistöön, niin se on käytännössä siinä. Tällä hetkellä alalla on paljon uskonnollista väkeä, parroista päätellen, mutta vaikka uskonnollisuudessa ei ole mitään vikaa sinänsä, joudutaan kysymään, kuinka pitkä on tie fundamentalismista terrorismiin.