Sanoisin että suojeluaseen lupaa ei pitäisi antaa ainakaan henkilölle, joka menee em. paikkaan jos voisi sen välttää.
Riippuu tietysti aika paljon monesta asiasta, mm.
- kuinka paljon uhka on kohonnut; esim. hieman kohonnut vs uhan realisoituminen on täysin varmaa
- kuinka vakava uhka on: esim huutelu tms. seksuaalinen häirintä vs kunniamurhan kohteeksi joutuminen
- kuinka helposti olisi vältettävissä; esim istuu bussissa eri paikkaan, vs joutuu menemään hoteliin yöksi tai muuttamaan toiselle paikkakunnalle
Esim. suojeluaseen kanssa päihtyneiden tai muuten epäilyttävien henkilöiden lähelle tai tyypillisiin ko. henkilöiden kohtaamispaikkoihin meneminen, jos meneminen olisi vältettävissä, olisi mielestäni raskauttavaa. Jos voi vaihtaa kadun puolta, kiertää korttelin, valita eri reitti, mennä seuraavalla metrolla, jättä ostokset tekemättä tai ruoka syömättä jne. niin tilanteiden välttäminen tulisi olla pakollista.
En ihan hirvittävästi sälyttäisi väistämisvelvollisuutta syyttömälle veronmaksajalle.
Toki viisas väistää, mutta pakon tasolle säätäminen olisi aika ongelmallista. Esim se kaupassa käynti: lähikaupassa ei voi käydä kun siinä edustalla hilluu narkomaaneja ym, ja julkisillakaan ei voi mennä koska sielläkin joutuu aina odottamaan seuraavaa kulkuvälinettä jne. Mene sitten taksilla kauppaan tai jätä mutka kotiin, vaikka juuri niiden kulmilla notkuvien ukkojen takia se suojeluase on hankittu. Mutta kun on mahdollisuus väistää, niin sitten väistetään...
Mielestäni shall issue tavoittelu ei vastaa tarkoituksenmukaisesti akuuteimmin tavoiteltavia tarpeita. Keskeistä olisi saada suojeluaselupa ensin mahdolliseksi henkilöille, joihin kohdistuu tunnistettu tai kohonnut väkivallan uhka. Järjestelmän kehityksen ja syntyneiden kokemuksien myötä sallitun kirjoa voisi sitten monipuolistaa.
Joo, ei shall issue ole kovin realistinen, mutta jotkut objektiiviset kriteerit olisi syytä olla. Toisaalta, ei ajokortissakaan ole tarveharkintaa, vaan kun tietyt kriteerit täyttyvät niin kortin voi hakea.
Mielestäni poliisin tulisi esim. lähestymiskieltotapauksissa aktiivisesti tukea yksilön mahdollisuuksia puolustaa itseään. Esim. kaasulupaa, tai lupaa kantaa teleskooppipatukkaa tms. voitaisiin aktiivisesti ehdottaa. Suojeluasekin voisi olla listalla, jos henkilö tai joku hänen välittömästä lähipiiristä olisi ominaisuuksiensa ja osaamisensa puolesta soveltuva.
Varsinkin lähestymiskieltotilanteissa sumutinluvan saamisen pitäisi olla läpihuutojuttu, jos henkilö on soveltuva. Ja sitä pitäisi mielestäni myös suositella, tai ainakin esittää asiaa.
Kaasusumutin on käsittääkseni ainoa itsepuolustusväline, jonka kantaminen on laillista itsepuolustustarkoituksessa. Joko lupavapaa sumutin, tai sitten kunnon väline johon hankitaan lupa. Sen sijaan esim. TKP on laissa puukkoa ankarammin käsitelty väline, eikä se edes sovellu kovin hyvin nk jokamiehen välineeksi.
Ainakin syyttäjä-, vankeinhoito- ja ulosottolaitoksien puolella luulisi olevan henkilöitä, joilla uhat ovat huomattavasti keskimääräistä suurempia. Suomen tilanteen tasoa kuvaa, että em. henkilöt eivät yleensä tunnu varsinaisesti pelkäävän itsensä tai läheistensä puolesta. Vaikuttavat toki tekevän valintoja esim. oman saavutettavuutensa ja kulkemisensa suhteen. Vastaavat valinnat olisivat mahdollisen suojeluaseen kantajallakin edessä...
Tässä taannoinhan eräs käräjätuomari sai sakot, kun toi (lataamattoman) käsiaseen töihin, koska pelkäsi vastaajan puolelta tulevaa uhkaa.
Sosiaalipuolella voisi myös olla tarvetta, esim. toimeentulotuki- ja huoltajuusasioiden kanssa työskentelevillä. Itse olen ollut paikallakin, kun laitokseen sijoitettu nuori ilmaisi tyytymättömyytensä asiaa käsittelevän virkamiehen päätökseen siirtää kullannuppu toiseen laitokseen. Toki puheet ovat puheita, mutta kyllä väkivaltaan taipuvainen teini voi oikeastikin toteuttaa uhkauksensa.
