Huhta
Greatest Leader
Nykyisen lupakäytännön pääongelmat:
1. Lupaviranomaisena voi olla henkilö, joka sekä vihaa aseita eikä edes ymmärrä niistä mitään. Tilanne vertautuu siihen, että yhdistelmäajoneuvokorttikoulutusta vetäisi autoilua vihaava henkilö, jolla on vain B-ajokortti ja joka ei osaa peruuttaa perävaunun kanssa.
Vertaisin pikemminkin siihen, että Ajovarman tiskillä ajokorttilupahakemuksia käsittelee vihreitä äänestävä täti, jolla ei ole ajokorttia. Ei sen tädin tarvitse opettaa ajamista tai pitää autoista. Täti tekee paperityöt lakien, asetusten ja ohjeiden (ei irvailua yhteinäistämisohjeesta, kiitos) mukaisesti tai saa potkut.
2. Tarveharkinta perustuu aina subjektiivisuuteen eikä siten voi olla sama kaikille.
Tästä samaa mieltä. Selkeämmin säädelty järjestelmä olisi hyvä.
3. Lupakäytännössä saivarrellaan epäolennaisuuksilla kuten asetyypeillä ja kalibereilla. Ajatuksena on absurdia, että henkilö katsotaan luotettavaksi kantamaan haulikkoa, mutta ei vaikkapa itselataava kivääriä.
Niin kipeää kuin se tekeekin, niin sanoisin tässä käytännössä olevan perää. Toisella on mahdollisuus ampua pidemmälle, tarkemmin ja suuremmalla tulinopeudella. Se Las Vegasissa hotellihuoneen ikkunasta festarialueelle ammuskellut jannu tuskin olisi saanut aikaan vastaavaa jälkeä tavallisella metsästyshaulikolla.
Suurempi kysymys on sitten ulkonäöllä saivartelu, eli miksi Benelli Argo on hyväksyttävä metsästyskivääri, mutta H&K MR308 ei. Eihän tällä pysäytetty Breivikiäkään, vaikka Norjassa vain kivannäköiset aseet ovat sallittuja metsästykseen. Itselataava kivääri on itselataava kivääri ja sillä sipuli.