Oikeusupseerilla vanheni jutut pöydälle ja syyte napsahti.
Syytetty kiistää tahallisen teon. Hänen mukaansa viivytys ja vanhenemiset johtuivat liiallisesta työkuormasta, henkilöstön vähyydestä ja vaihtumisesta.
www.kouvolansanomat.fi
– Vastaaja on kertonut useasti esimiehilleen, että sotilasoikeuden hoidon asioita ei ehditä käsitellä säädetyissä aikamääreissä. Tämä johtuu
oikeudenhoitosektorin liiallisesta työkuormasta, henkilöstön vähyydestä ja liiallisesta vaihtumisesta sekä sen muassa ammattitaidon huomattavasta vaihtelusta, kirjallisessa vastauksessa sanotaan.
Kun ammattitaidon vaihtelusta puhutaan, niin herää kysymys, että miksi ihmeessä sotilaosoikeuden asiat yleensäkään ovat upseerin/opistoupseerin hommana, eikä esim. sotilaslakimiehen? Jos siinä jostain mystisestä syystä täytyy olla sotilasvirassa oleva henkilö, niin tekee lakimiehestä tai muuten siviilissä oikeudellisesti oppineesta henkilöstä erikoisupseerin. Onko siinä muutenkaan järkeä teettää tuollaista hommaa upseerilla, joista on muutenkin pula, jos siviilipuolelta voisi löytyä hommaan sopivia tekijöitä siviili- tai sotilasvirkaan nimitettäväksi. PV:ssä pitäisi ehkä jonkun muutenkin miettiä, onko jokainen sotilasvirka sellainen, johon pitää käydä PV:n omat koulut ja kurssit, jos työ on jotain missä ei sotilasoppeja käytetä (tekniikka ja lääkintä sentään poikkeuksena, tosin miksi ei kenttäsairaanhoitajallakin voisi olla tehtävässään esim. opistoupseeri asteikolla määrättävä palvelusarvo, jos on varusmiespalveluksensa suorittanut). Edunvalvonta tulisi tällaisissa muutoksissa tietenkin ensimmäisenä vastaan. Siviilikoulutettu sotilasvirassa on esim. kaaderiupseerin uramahdollisuuksista pois, ja sehän ei tietenkään veljeskunnalle sovi.