Kiitos KIM mielenkiintoisesta tehtävästä. Tässäpä vähän pst:hen heikonlaisesti perehtyneen amatöörin hajatelmia.
Huomioin ensiksi sen, että pst-aseita on käytössä vähänlaisesti. Raskaita kertasinkoja on vain 8 kpl, eli yksi per odotettu vihollisen tst-vaunu. En usko tämän riittävän, ja suhtaudun hiukan skeptisesti KESin kykyyn luotettavasti tuhota taisteluvaunu.
Oletan tässä seuraavassa muutaman asian:
1) Kahlaamosta ei pääse vaunuilla.
2) Käytössä on viuhkapanosta 2010, ainakin muutamia kappaleita.
3) Tielle on mahdollista kaivaa ja auttavasti naamioida miinasijoja 2-4 tellusta ja viuhkapanoksesta 2010 (räjäytin) koostuville hävityspanoksille.
4) Kylkipanokset ovat mallia KP 87 eli kevyt, kun muita ei PV:n kalustoesittelystä löydy.
Toiminta-ajatus.
Joukkue tuhoaa vihollisen kärkikomppanian vastuualueellaan ylläköillä ja hyödyntämällä vihollisessa syntyneen hämmennyksen ja kauhun avaamia tilaisuuksia iskevään toimintaan. Kärkikomppanian tuhouduttua joukkue tuhoaa sitä seuraavan pataljoonan materiaalia ja elävää voimaa.
Toiminnassa pyritään yllätykseen ja perkeleellisen tuliylivoiman luomiseen lyhyeksi aikaa. Taistelemaan jäädään vain otollisissa tilanteissa, muuten irtaudutaan tai suojaudutaan. Vihollisen annetaan maistaa räjähtävää tyhjyyttä.
Lisäksi vihollista häiritään ja sen materiaalia ja elävää voimaa tuhotaan väijytyksistä.
Polvikosken siltaa ei missään olosuhteissa jätetä ehjänä vihollisen käsiin.
Ryhmitys.
Tuliylivoiman luomiseksi ja johtamisen sekä viestityksen helpottamiseksi joukkue taistelee pääosin kootusti, vahvennettuna pst-partioilla. Kaksi ryhmää, TJ sekä molemmat käytettävissä olevat pst-partiot valmistelevat piilopoterot Kivikkokankaalle seuraillen soveltavin osin karttapiirrosta. Lisäksi kaivetaan vara-asemat alueen pohjoispuolelle (merkki Väistöalue osoittaa summittaisen sijainnin, mahdollisesti joudutaan kaivautumaan lähemmäksi). Tämä siksi, koska Kivikkokankaan mutka on siinä määrin ilmiselvä väijytyspaikka, että siihen saattaa ropsahtaa epäsuoraa tulta.
Tämän lisäksi vapaaehtoisia, nohevia taistelijoita (1-3, mahdollisesti rajamiehiä) käytetään miehittämään tähystyspaikka Pitkäaholla (Tähy 1, 3 ja 4, tai joku näistä). Tarkoituksena on saada ennakkovaroitus kärkikomppanian tulosta, sen marssijärjestyksestä ja siitä, kääntyykö osa etelään Sortovaaran tielle tai suon pohjoispuolella ja Kivikkovaaran pohjoispuolitse kulkevalle uralle. (Pelkään hiukan joukkueellisen+ koukkaavan Sortovaaran tieltä ampumaradalle(?), metsämatkaa on vain noin 400 metriä, maasto on mäkeä eli luultavasti ei upottavaa, ja tien pää on helppo löytää.)
Jotta tähystäjien ei tarvitsisi tyytyä pelkkään liikenteenlaskentaan, heille annetaan kaksi tähysteistä panssaripanosta (selitän kohta) ja muutamia viuhkapanoksia. Maaleina on 1) aktiivisella suojajärjestelmällä varustetut tst-vaunut 2) johtovaunut 3) mikä tahansa muu tst-vaunu. Viuhkapanoksilla katkaistaan mahdollisten tapahtunutta ihmettelemään tulevien jalkautujien maallinen taival. Luonnollisesti räjäyttäminen hoidetaan piilopoterosta, joka suojataan viuhkapanoksella, ja josta on myös katsottu valmiiksi turvallinen poistumisreitti. Tällä räjäytyksellä pyritään paitsi muonavahvuuden vähentämiseen, myös siihen, että vihollisen liike pysähtyy hetkeksi ja Kivikkokankaan väijyasemat ehditään miehittää.
Ainakin yksi tähystäjä jätetään radion kanssa valvomaan Polvikosken sillan räjäytintä (VP2010 ja 2-3 tellua), ehdottomana ohjeena vääntää kahvasta jos joukkueeseen ei saada yhteyttä ja vihollinen tulee yli. Mielellään niin, että ainakin yksi vaunu on keskellä siltaa. Tähystäjän hommana on räjäyttämisen jälkeen rynnätä kahlaamolle hoivaamaan sinne asetettuja viuhkapanoksia. Tämä voisi mahdollisesti olla myös viestiryhmän tehtävä, koska jos homma kusee täysin, niin komppanialle pitäisi saada pikaisesti viesti epäonnistumisesta ja sillan räjäyttämisestä.
Loput ukot n. puoliryhmästä jätän omaksi reservikseni.
Vihollisen pääosa tuhotaan ennen Kivikkokankaan tienristeystä sijaitsevassa väijytyksessä keskitetyllä sinkotulella. Loput kuolevat improvisoituihin tähysteisiin panssaripanoksiin. Nämä rakennetaan asettamalla 2-3 telamiinaa tai 1 kylkipanos tien keskelle kaivettuun miinasijaan; kylkipanoksen pitäisi purra taisteluvaununkin pohjalevyyn. Tellujen alle laitetaan viuhkapanos 2010, joka toimii räjäyttimenä. Räjäytystä varten vedetään vähintään tuplajohdotus, syvälle, niin ettei raivain katkaise johtoa.
Valmistelut.
Kun käytössä on noin 6 h, odotan käyttäväni ajan suunnilleen seuraavasti: 1 h käskynjakoon ja asemien valintaan, 3-4 h asemien valmisteluun ja panostukseen, 1 h toiminnan harjoitteluun. Erityisesti harjoitellaan irtautumista.
Tien alta kulkee kartan mukaan kaksi siltarumpua/vast (Rumpu 1 ja 2). Nämä panostetaan neljällä telamiinalla per rumpu, käyttäen viuhkapanoksia räjäyttiminä. Väliin jäävä n. 400 metrin pätkä tietä on tappotannerta, jonka reunat varustetaan lukuisilla viuhkapanoksilla ja jonka länsipäätä tukitaan lisäksi panssaripanoksilla (2 kpl) ja murroksella väijytyspaikan ohittamisen vaikeuttamiseksi. Neljä panssaripanosta kaivetaan myös tälle pätkälle tietä sopiviin kohtiin. Pohjamiinoista ja yhdestä tähysteisestä panssaripanoksesta tehty varamiinoite lasketaan osapuilleen tienristeyksen (Miinoite 1) ja Miinoite 2-merkin välille. Pari pohjamiinaa ja 1 panssaripanos jätetään tien pohjoispuolella olevan uran tukkimiseen (Miin. 3).
Rumpujen ja sillan panostamisen jälkeen jäljellä on laskujeni mukaan 29 tellua ja 6 kylkipanosta. Näistä tehdään 16 improvisoitua panssaripanosta (9 á 3 tellua, 1 á 2 tellua, 6 kylkipanosta), joista väijytyspaikalle, varamiinoitteeseen ja Tähyjen käytettäväksi käytetään yhteensä 10.
Lopuista 6 panoksesta 4 kaivetaan tielle Kivikkokankaan ja sillan välille. Jos kärkikomppania saadaan tuhottua Kivikkokankaan väijytykseen, näitä voidaan sitten käyttää pataljoonan jallittamiseen. 2 panosta käytetään vaihtoasemaan sillan länsipuolelle.
Valmisteluksi kaivetaan ensisijaisesti hyvät, katetut piilopoterot väijypaikkoihin (ml. Kivikkokankaan länsipuolen tielle asennettujen panosten väijypaikat). Toissijaisesti kaivetaan vaihtoasemat. Suurempia asemia ei rakennella, eikä varmaan ehditäkään, pl. mahdollisesti sirpalesuojat ajoneuvoille. Traktoreita käytetään, jos se onnistuu jättämättä ilmasta tai maasta näkyviä jälkiä. Jos se ei onnistu, niitä käytetään estemurrosten tekemiseen ja valemiinoitteiden kaapimiseen tiehen.
Tausta-ajatus tässä on se, että koska panssareihin pystyviä aseita on vähän, haluan tuhota vaunuja enkä vain katkoa teloja; tähän tähysteinen "IED" sopii telamiinaa paremmin. Mieluummin käytän liikaa r-ainetta kuin liian vähän! (Rumpuun pitänee myös laittaa enemmän, koska sen päiden tiivistäminen on hankalampaa ja räjähdys pyrkii suuntautumaan rummun molemmista päistä sivuille.) Tähysteisellä panoksella on myös mahdollista tuhota raivaimella varustettu vaunu. Rumpuja haluan käyttää siksi, koska tiehen kaivettu kuoppa saattaa kuitenkin herättää epäilykset; näin olisi mahdollista napata ainakin vaunu tai pari, vaikka sieltä tultaisiin miinaharavien kanssa jalkaisin.
Rumpu 1:n länsipuolelle kaadetaan estemurros niin, että kärkivaunu joutuu hidastamaan rummun kohdalla. Jos vain hermot pitävät, tässä odotetaan niin kauan että komppania sumppuuntuu tuolle tappotantereelle.
Suunnitelma.
Kivikkokankaan asemat miehitetään, kun Pitkäaholla pamahtaa.
Tulenavauksen merkkinä on jojon suorittama Rumpu 1-panoksen räjäyttäminen, toivon mukaan ensimmäisen yli ajavan tst-panssarin alla; tämän jälkeen Rumpu 2-panoksen hoitaja saa räjäyttää oman paukkunsa, kun vihollisvaunu (mielellään viimeinen tai tst-psv) on sen päällä. Hyvässä lykyssä sumppuun saadaan koko komppania. Rumpu 2:a ei räjäytetä jos sillä ei saada vaunua, tässä tapauksessa se säästetään pataljoonan kiusaksi.
Tässä kohdassa vihollisella pitäisi olla jäljellä enintään 6, mahdollisesti 5 ja erittäin hyvällä tuurilla 4 toimintakykyistä tst-panssaria. Toivon mukaan ainakin yksi lisää napataan tuhoamisalueella olevilla panssaripanoksilla. Sitten soitetaan paksuilla torvilla jäljelläoleviin, ja väijytykseen kipataan suoraa ja epäsuoraa tulta ja viuhkapanosten vipuja väännellään niin kauan kunnes vihollinen tuhoutuu, ammukset loppuvat, tai 15 minuuttia on kulunut. Tässä kohdassa irtaudutaan uraa pitkin länteen, pois tykistön alta ja kohti uusia seikkailuja. Uran tukkona ollut miinoite, tai ainakin pohjamiina, puretaan mukaan jos se onnistuu isommitta riskeittä. Jos vihollista jää joukkuetta enemmälti väijytysalueen ulkopuolelle, irtautuminen tehdään krh-tulen ja savustuksen suojissa mahdollisimman nopeasti, jotta ehditään toiseen paikkaan eikä jäädä koukkauksen jalkoihin. Eli käytännössä ammutaan singot tulialueelle pysähtyneisiin vaunuihin, ja sitten irti.
Jos vihollinen tuleekin voimalla Sortovaaran tien ja ampumaradan kautta, väijytyksen suuntaa muutetaan 90 astetta kohti tienristeystä. Jos vihollinen tulee yhtäaikaa myös Kivikkokankaan pohjoispuolelta kulkevaa uraa myöten, väijytys vedetään takaisin väistöalueelle, jos aikaa on. Jos ei ole, toimitaan tilanteen mukaan, ja vaikutetaan viholliseen esim. panoksilla omaa paljastumista välttäen. Pelkotilana tässä on loukkuun jääminen Kivikkokankaan länsipuolen notkelmaan vihollisen tullessa tietä ja pohjoispuolen uraa, tai kaikkia kolmea uraa pitkin; paikka on himpun turhan ilmeinen väijytykselle.
Jos vihollista on jäljellä, seuraava väijytys rakennellaan heti Polvikosken sillan länsipuolelle, jossa on valmiina kaksi panssaripanosta. Tien varrella olevat panssaripanospoterot miehitetään. Tässä vaiheessa voi olla hyvin niin, että taistelupsv:hen pystyviä raskaita sinkoja ei enää ole jäljellä, mutta taisteluvaunuja on vielä. Sille ei sitten voi mitään; sitten tuhotaan miehistövaunuja ja miehistöä, ja väistetään tstpsv:n tulen alta. Yksinäistä tst-psv:tä voinee KESseilläkin kurmottaa. Toiminta-ajatuksena, päästetään sillalta yli enintään muutama vihollisen vaunu, sitten pamautetaan silta ja lopuilla pst-aseilla pyritään lannistamaan yli päässeet. Jos vihollisen eloonjääneet ajavat häikäilemättä läpi väijytyksestä ja varamiinoitteesta, eikä joukkue ehdi sillalle ennen sitä, se räjäytetään ja joukkue valmistautuu pataljoonan häiritsemiseen.
Kokkokankaalla olkoon viimeinen asema, jos sinne asti päästään/joudutaan. En näe ilmakuvassa tätä ennen oikein hyviä väijypaikkoja. Toiveena on, että reservi miehittäisi nämä asemat tarpeen vaatiessa; irtautuminen sinne saakka traktoreilla ja lantikalla tietä pitkin vaikuttaa himppasen riskialttiilta, ja mieluummin jäisin häiritsemään pataljoonaa tien pohjoispuolen ja joen itäpuolen maastoon.
En mene 100% takuuseen että tällä tuhotaan koko komppania, mutta pienellä määrällä onnea aika monta vakanssia saataneen avattua.