Tässä aiheessa keskustelemme kasvavasta venäläisvähemmistöstä osana suomalaista yhteiskuntaa ja sen mahdollisista turvallisuuspoliittisista vaikutuksista. Minkäänlaista ksenofobista vihapuhetta, loukkaavia ilmaisuja ja muuta muukalaisvihamielisyyttä emme hyväksy. Sellaiset ei tee hyvää foorumin keskusteluilmapiirille, maanpuolustustyölle taikka suomalaiselle yhteiskunnalle. Ainakin juhlapuheissa on kehuttu suomalaisen sotilaan oikeudentuntoa, emmekä halua tahrata tätä mainetta.
Venäläisvähemmistö kasvaa Suomessa nopeaan tahtiin. On ennustettu, että venäläisvähemmistön väkiluku ohittaa ruotsinkielisten määrän tulevaisuudessa. Suomesta löytyy jo monia kuntia, joissa venäjä on puhutuin vieras kieli. Maantieteemme ansiosta on tietysti täysin luonnollista, että meillä on kookas ja kasvava venäläisvähemmistö. Jokainen Itä-Suomessa käynyt tietää, että ainoa ero itä-suomalaisen ja venäläisen pitäjän välillä on se, että Venäjällä polttoaine on halvempaa (liikennekulttuurissa voi olla myös joitain pieniä eroja). Ei sovi unohtaa historiaakaan: kauppaa on käyty pietarilaisten kanssa iät ja ajat, ja onhan Suomi ollut osa Venäjän keisarikuntaa, eikä tuo aika ollut Suomen historian kurjinta aikaa. Suomen nykyinen pääministeri, monen muun etulinjan poliitikon ohella, on muiden seikkojen (mm. venäjän kielen opetuksen lisääminen ja parempien liikenneyhteyksien) ohella vaatinut viisumivapautta Suomen ja Venäjän välille, joten on nähtävissä, että tulevaisuudessa Suomen itärajan ylittävä liikenne tulee vain kasvamaan.
Presidentti Putinin mukaan Venäjä tulee tarvittaessa suojelemaan ulkomailla olevia venäläisiä (keinovalikoimaan kuuluu myös aseellinen voimankäyttö). Suomalaiselle tämä ei ole mitenkään erikoinen asia: jokainen suomalaista mediaa seurannut tietää, että Suomessa keskustellaan siitä, pitäisikö Suomen suojella ulkomaille Isis-terrorijärjestön palvelukseen lähteneitä Suomen kansalaisia. Ajatus ulkomailla oleskelevien kansalaisten suojelemisesta ei siis ole mitenkään vieras suomalaisille. Joku voisi jopa todeta, että tavallisten kansalaisten suojeleminen on ymmärrettävämpää kuin Isis-terroristijärjestön palvelukseen lähteneiden kansalaisten suojeleminen, mutta en ota kantaa tähän sensitiiviseen aiheeseen.
Venäjä siis voi tarpeen vaatiessa käyttää jopa aseellista voimaa puolustaakseen ulkomailla olevia venäläisiä. Tämä tietysti voi herättää huolta, mutta onko tämä todella sellainen asia, josta pitäisi huolestua?
Mikäli Suomi pysyy edes jota kuinkin tolkullisena maana, ei meillä ole syytä huoleen.
Mitkä ovat keskeiset venäläisvähemmistöön liittyvät turvallisuusuhat?
Ensimmäinen uhka, joka on todennäköisyydeltään ja odotusarvoisilta vaikutuksiltaan selkeästi suurin, on arkinen rikollisuus sekä järjestäytynyt rikollisuus. Viittaan tällä omaisuus-, väkivalta-, seksuaali-, ja huumerikollisuuteen. En ole perehtynyt kattavasti Venäjän järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan, mutta yleisesti rikollisuuden osalta voi todeta, että venäläisvähemmistömme ei erottaudu erityisen negatiivisesti vakavien rikoksien osalta rikostilastoissa. Pietarin ydinalueet ovat turvallisempia kuin monen länsi-eurooppalaisen kaupungin lähiöt, joten uhkaa ei pidä liioitella. Venäläiset Suomessa eivät segregoidu omille asuinalueilleen, ”Russiatowneja” ei siis ole muodostumassa. Kuinka tätä uhkaa mitigoidaan? En osaa sanoa, mutta varmaan oikeuslaitos ja poliisi osaa toimia tämän uhan minimoimiseksi, ja tietysti hyvällä kotouttamisella voidaan aikaansaada hyviä tuloksia. Sivuutan nämä uhat, sillä aiheen fokus on laajemmassa turvallisuuspoliittisessa aspektissa, mutta nämä arkisemmat uhatkin on tietysti hyvä pitää mielessä ja foorumilta saattaa löytyä henkilöitä, jotka voivat asiantuntemuksellaan valaista tätä sisäisen turvallisuuden aspektia.
Toinen uhka on suomalaisuudesta vieraantuneet venäläiset, jotka voivat jopa aktiivisesti toimia Venäjän hyväksi. Pahin, joskin hyvin epätodennäköinen skenaario (ainakin lyhyellä aikajänteellä), on tietysti se että tälläisten henkilöiden lukumäärä olisi niin suuri, että Venäjä joutuisi tulemaan heidän avukseen. Tämä on hyvin epätodennäköinen skenaario, siitä pitää huolen elintasoero, kotoutuminen ja sivistysvaltion olemassaolo. Näistä seikoista huolimatta varmasti kuitenkin löytyy pieni määrä henkilöitä, jotka toimivat Venäjän hyväksi. Kuinka tälläisen laajamittaisempi leviäminen torjutaan? Fiksulla kotouttamis- ja maahanmuuttopolitiikalla. Otetaan Suomen venäläiset osaksi suomalaisuutta. Mitään syrjintää ei tietenkään tule harrastaa, sillä se vierauttaa. Venäläisvähemmistölle tulee tarjota oikeanlaista informaatiota, ja on pidettävä huoli siitä, etteivät he muodosta maailmankuvaansa vain venäläisten tietolähteiden perusteella. Ottamatta Yleen sen kummemmin kantaa on todettava, että Ylen venäjänkieliset uutiset on hyvä juttu.
Kolmas uhka on tietysti venäläisvähemmistön käyttäminen keppihevosena Venäjän voimapolitiikalle. Tämä lienee selvästi todennäköisempi uhka kuin edellä mainitsemani toinen uhka, mutta tähän eivät Suomen venäläiset ole syyllisiä. Aina löytyy syy, jos on haluja tappelemiseen, ja tarvittaessa tekosyy voi olla venäläisvähemmistön puolustaminen. Kuinka tätä torjutaan? Fiksulla puolustus- ja turvallisuuspolitiikalla. Pidetään huolta suomalaisten maanpuolustustahdosta ja Puolustusvoimien riittävästä resursoinnista. Teoriassa voimme tarvittaessa jopa liittyä sotilasliittoon. Myös hyvin kotoutunut venäläisvähemmistö voi maailmalle viestittää, että emme tarvitse Venäjän ”apua”.
Toisaalta voi jopa ajatella, että siltoja rakentava venäläisvähemmistö mitigoi Venäjän uhkaa. Miksipä ryhtyä sotimaan sellaista maata vastaan, jossa paikalliset venäläistaustaiset ihmiset elävät onnellisesti ja ovat esimerkki maiden välisestä ystävyydestä?
Käytännössä niin kauan, kun Suomessa majailevilla venäläisillä on asiat hyvin, ei meillä ole mitään syytä pelästyä tätä vähemmistöä. Tietysti on huomioitava, että joskus tunne menee järjen ohi - vaikka asiat olisi hyvin, voi veri vetää itään. Valppaana pitää tietysti olla, ja mikäli tilanne muuttuu on kyettävä reagoimaan nopeasti, tietenkin muistaen, että suuri laiva ei käänny nopeasti.
Naiivi ei pidä olla. Suureen joukkoon mahtuu kaikenlaista vipeltäjää, joukossa varmasti on myös aktiivisesti vieraan vallan hyväksi toimivia ihmisiä. Voi myös olla, että jotkut pyrkivät käyttämään vähemmistöä hyväkseen omien päämääriensä ajamiseen. On tiedostettava epäkohdat, epäkohdista on voitava puhua avoimesti, ja niihin tulee puuttua tarpeen vaatimilla keinoilla.
Venäläiset sopeutuvat melko hyvin Suomeen, vaikka eivät aivan kantaväestön tasolla olekkaan keskeisissä sopeutumista kuvaavissa tilastoissa. Meidän on silti tehtävä kaikkemme, ettemme vierauta heitä. Normaalit käytöstavat ja vieraanvaraisuus ovat täysin riittäviä asioita – enempää ei suomalaisilta voi tai tarvitse vaatia. Kotoutuminen on kaksipuolinen prosessi, joten on myönnettävä, että aivan kaikki ei ole meistä suomalaisista kiinni. Suomen venäläiset ovat luonnollinen osa suomalaista yhteiskuntaa, ja suhtautumisemme heihin kertoo yhteiskuntamme arvopohjasta. Tietysti venäläisvähemmistö muuttaa suomalaista yhteiskuntaa: venäjänkielisten ohittaessa ruotsinkielisten määrän keskusteluun väistämättä nousee kysymys siitä, tulisiko venäjän kielen korvata ruotsin kieli Suomen toisena virallisena kielenä. Luonnollisesti Suomen venäläiset osallistuvat tähän demokraattiseen prosessiin siinä missä muutkin suomalaiset.
Asia on lopulta melko yksinkertainen. On pidettävä huoli siitä, että venäläisvähemmistö kokee itsenäisen Suomen olevan heidän etujensa mukainen asia. Suomen venäläisillä on tietysti oikeus identiteettiinsä, mutta se ei saa olla räikeästi ristiriidassa suomalaisuuden kanssa. Suomalaisten ja venäläisten arvopohjat ovat melko lähellä toisiaan, joten mistään tekemättömästä tempusta ei ole kyse. Mitä enemmän syrjintää koetaan, sitä vähemmän samaistutaan kantaväestöön. Emme saa luoda venäläisvähemmistöä, joka kokee Venäjän edun menevän Suomen edun edelle! Samalla pidetään huoli suomalaisten maanpuolustustahdosta ja PV:n riittävästä resursoinnista, niin hyvä tulee. Henkilökohtaisesti kannatan myös Nato-jäsenyyttä, mutta lienee kaikille selvää, että sitä emme tule saavuttamaan. Mutta eiköhän ilmankin pärjätä, myös kasvavan venäläisvähemmistön kanssa – ja voihan sitä kansainvälistä yhteistyötä syventää ilman Nato-jäsenyyttäkin. Suurin uhka Suomen maanpuolustukselle lienee suomalaisten maanpuolustustahdon laskeminen.
Yhteenvetona voi todeta, että lyhyellä aikavälillä venäläisvähemmistö ei näytä muodostavan minkäänlaista uhkaa. Ennustehorisontin pidentyessä epävarmuus kasvaa, ja voi olla, että pidemmällä aikavälillä uhat ovat suurempia. Toisaalta näistä ei kannata liikaa murehtia: pidemmän aikavälin uhkien preventoimiseksi tulisi toimia jo nyt, ja sitä emme tule tekemään - eikä varmaan ole syytäkään tehdä mitään, joten tulevaisuuden uhat ovat tulevaisuuden murheita. Suomella ja Euroopalla on suurempiakin murheita kuin kohtalaisen hyvin sopeutuvat venäläiset maahanmuuttajat.
Huom! Palstalla on muissa aiheissa käyty laadukasta faktoihin perustuvaa keskustelua maahanmuutosta. Tässä aiheessa keskitymme venäläisvähemmistöön ja sen turvallisuuspoliittisiin vaikutuksiin. Pyritään pitäytymään aiheessa eikä mennä offtopiciin.
Venäläisvähemmistö kasvaa Suomessa nopeaan tahtiin. On ennustettu, että venäläisvähemmistön väkiluku ohittaa ruotsinkielisten määrän tulevaisuudessa. Suomesta löytyy jo monia kuntia, joissa venäjä on puhutuin vieras kieli. Maantieteemme ansiosta on tietysti täysin luonnollista, että meillä on kookas ja kasvava venäläisvähemmistö. Jokainen Itä-Suomessa käynyt tietää, että ainoa ero itä-suomalaisen ja venäläisen pitäjän välillä on se, että Venäjällä polttoaine on halvempaa (liikennekulttuurissa voi olla myös joitain pieniä eroja). Ei sovi unohtaa historiaakaan: kauppaa on käyty pietarilaisten kanssa iät ja ajat, ja onhan Suomi ollut osa Venäjän keisarikuntaa, eikä tuo aika ollut Suomen historian kurjinta aikaa. Suomen nykyinen pääministeri, monen muun etulinjan poliitikon ohella, on muiden seikkojen (mm. venäjän kielen opetuksen lisääminen ja parempien liikenneyhteyksien) ohella vaatinut viisumivapautta Suomen ja Venäjän välille, joten on nähtävissä, että tulevaisuudessa Suomen itärajan ylittävä liikenne tulee vain kasvamaan.
Presidentti Putinin mukaan Venäjä tulee tarvittaessa suojelemaan ulkomailla olevia venäläisiä (keinovalikoimaan kuuluu myös aseellinen voimankäyttö). Suomalaiselle tämä ei ole mitenkään erikoinen asia: jokainen suomalaista mediaa seurannut tietää, että Suomessa keskustellaan siitä, pitäisikö Suomen suojella ulkomaille Isis-terrorijärjestön palvelukseen lähteneitä Suomen kansalaisia. Ajatus ulkomailla oleskelevien kansalaisten suojelemisesta ei siis ole mitenkään vieras suomalaisille. Joku voisi jopa todeta, että tavallisten kansalaisten suojeleminen on ymmärrettävämpää kuin Isis-terroristijärjestön palvelukseen lähteneiden kansalaisten suojeleminen, mutta en ota kantaa tähän sensitiiviseen aiheeseen.
Venäjä siis voi tarpeen vaatiessa käyttää jopa aseellista voimaa puolustaakseen ulkomailla olevia venäläisiä. Tämä tietysti voi herättää huolta, mutta onko tämä todella sellainen asia, josta pitäisi huolestua?
Mikäli Suomi pysyy edes jota kuinkin tolkullisena maana, ei meillä ole syytä huoleen.
Mitkä ovat keskeiset venäläisvähemmistöön liittyvät turvallisuusuhat?
Ensimmäinen uhka, joka on todennäköisyydeltään ja odotusarvoisilta vaikutuksiltaan selkeästi suurin, on arkinen rikollisuus sekä järjestäytynyt rikollisuus. Viittaan tällä omaisuus-, väkivalta-, seksuaali-, ja huumerikollisuuteen. En ole perehtynyt kattavasti Venäjän järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan, mutta yleisesti rikollisuuden osalta voi todeta, että venäläisvähemmistömme ei erottaudu erityisen negatiivisesti vakavien rikoksien osalta rikostilastoissa. Pietarin ydinalueet ovat turvallisempia kuin monen länsi-eurooppalaisen kaupungin lähiöt, joten uhkaa ei pidä liioitella. Venäläiset Suomessa eivät segregoidu omille asuinalueilleen, ”Russiatowneja” ei siis ole muodostumassa. Kuinka tätä uhkaa mitigoidaan? En osaa sanoa, mutta varmaan oikeuslaitos ja poliisi osaa toimia tämän uhan minimoimiseksi, ja tietysti hyvällä kotouttamisella voidaan aikaansaada hyviä tuloksia. Sivuutan nämä uhat, sillä aiheen fokus on laajemmassa turvallisuuspoliittisessa aspektissa, mutta nämä arkisemmat uhatkin on tietysti hyvä pitää mielessä ja foorumilta saattaa löytyä henkilöitä, jotka voivat asiantuntemuksellaan valaista tätä sisäisen turvallisuuden aspektia.
Toinen uhka on suomalaisuudesta vieraantuneet venäläiset, jotka voivat jopa aktiivisesti toimia Venäjän hyväksi. Pahin, joskin hyvin epätodennäköinen skenaario (ainakin lyhyellä aikajänteellä), on tietysti se että tälläisten henkilöiden lukumäärä olisi niin suuri, että Venäjä joutuisi tulemaan heidän avukseen. Tämä on hyvin epätodennäköinen skenaario, siitä pitää huolen elintasoero, kotoutuminen ja sivistysvaltion olemassaolo. Näistä seikoista huolimatta varmasti kuitenkin löytyy pieni määrä henkilöitä, jotka toimivat Venäjän hyväksi. Kuinka tälläisen laajamittaisempi leviäminen torjutaan? Fiksulla kotouttamis- ja maahanmuuttopolitiikalla. Otetaan Suomen venäläiset osaksi suomalaisuutta. Mitään syrjintää ei tietenkään tule harrastaa, sillä se vierauttaa. Venäläisvähemmistölle tulee tarjota oikeanlaista informaatiota, ja on pidettävä huoli siitä, etteivät he muodosta maailmankuvaansa vain venäläisten tietolähteiden perusteella. Ottamatta Yleen sen kummemmin kantaa on todettava, että Ylen venäjänkieliset uutiset on hyvä juttu.
Kolmas uhka on tietysti venäläisvähemmistön käyttäminen keppihevosena Venäjän voimapolitiikalle. Tämä lienee selvästi todennäköisempi uhka kuin edellä mainitsemani toinen uhka, mutta tähän eivät Suomen venäläiset ole syyllisiä. Aina löytyy syy, jos on haluja tappelemiseen, ja tarvittaessa tekosyy voi olla venäläisvähemmistön puolustaminen. Kuinka tätä torjutaan? Fiksulla puolustus- ja turvallisuuspolitiikalla. Pidetään huolta suomalaisten maanpuolustustahdosta ja Puolustusvoimien riittävästä resursoinnista. Teoriassa voimme tarvittaessa jopa liittyä sotilasliittoon. Myös hyvin kotoutunut venäläisvähemmistö voi maailmalle viestittää, että emme tarvitse Venäjän ”apua”.
Toisaalta voi jopa ajatella, että siltoja rakentava venäläisvähemmistö mitigoi Venäjän uhkaa. Miksipä ryhtyä sotimaan sellaista maata vastaan, jossa paikalliset venäläistaustaiset ihmiset elävät onnellisesti ja ovat esimerkki maiden välisestä ystävyydestä?
Käytännössä niin kauan, kun Suomessa majailevilla venäläisillä on asiat hyvin, ei meillä ole mitään syytä pelästyä tätä vähemmistöä. Tietysti on huomioitava, että joskus tunne menee järjen ohi - vaikka asiat olisi hyvin, voi veri vetää itään. Valppaana pitää tietysti olla, ja mikäli tilanne muuttuu on kyettävä reagoimaan nopeasti, tietenkin muistaen, että suuri laiva ei käänny nopeasti.
Naiivi ei pidä olla. Suureen joukkoon mahtuu kaikenlaista vipeltäjää, joukossa varmasti on myös aktiivisesti vieraan vallan hyväksi toimivia ihmisiä. Voi myös olla, että jotkut pyrkivät käyttämään vähemmistöä hyväkseen omien päämääriensä ajamiseen. On tiedostettava epäkohdat, epäkohdista on voitava puhua avoimesti, ja niihin tulee puuttua tarpeen vaatimilla keinoilla.
Venäläiset sopeutuvat melko hyvin Suomeen, vaikka eivät aivan kantaväestön tasolla olekkaan keskeisissä sopeutumista kuvaavissa tilastoissa. Meidän on silti tehtävä kaikkemme, ettemme vierauta heitä. Normaalit käytöstavat ja vieraanvaraisuus ovat täysin riittäviä asioita – enempää ei suomalaisilta voi tai tarvitse vaatia. Kotoutuminen on kaksipuolinen prosessi, joten on myönnettävä, että aivan kaikki ei ole meistä suomalaisista kiinni. Suomen venäläiset ovat luonnollinen osa suomalaista yhteiskuntaa, ja suhtautumisemme heihin kertoo yhteiskuntamme arvopohjasta. Tietysti venäläisvähemmistö muuttaa suomalaista yhteiskuntaa: venäjänkielisten ohittaessa ruotsinkielisten määrän keskusteluun väistämättä nousee kysymys siitä, tulisiko venäjän kielen korvata ruotsin kieli Suomen toisena virallisena kielenä. Luonnollisesti Suomen venäläiset osallistuvat tähän demokraattiseen prosessiin siinä missä muutkin suomalaiset.
Asia on lopulta melko yksinkertainen. On pidettävä huoli siitä, että venäläisvähemmistö kokee itsenäisen Suomen olevan heidän etujensa mukainen asia. Suomen venäläisillä on tietysti oikeus identiteettiinsä, mutta se ei saa olla räikeästi ristiriidassa suomalaisuuden kanssa. Suomalaisten ja venäläisten arvopohjat ovat melko lähellä toisiaan, joten mistään tekemättömästä tempusta ei ole kyse. Mitä enemmän syrjintää koetaan, sitä vähemmän samaistutaan kantaväestöön. Emme saa luoda venäläisvähemmistöä, joka kokee Venäjän edun menevän Suomen edun edelle! Samalla pidetään huoli suomalaisten maanpuolustustahdosta ja PV:n riittävästä resursoinnista, niin hyvä tulee. Henkilökohtaisesti kannatan myös Nato-jäsenyyttä, mutta lienee kaikille selvää, että sitä emme tule saavuttamaan. Mutta eiköhän ilmankin pärjätä, myös kasvavan venäläisvähemmistön kanssa – ja voihan sitä kansainvälistä yhteistyötä syventää ilman Nato-jäsenyyttäkin. Suurin uhka Suomen maanpuolustukselle lienee suomalaisten maanpuolustustahdon laskeminen.
Yhteenvetona voi todeta, että lyhyellä aikavälillä venäläisvähemmistö ei näytä muodostavan minkäänlaista uhkaa. Ennustehorisontin pidentyessä epävarmuus kasvaa, ja voi olla, että pidemmällä aikavälillä uhat ovat suurempia. Toisaalta näistä ei kannata liikaa murehtia: pidemmän aikavälin uhkien preventoimiseksi tulisi toimia jo nyt, ja sitä emme tule tekemään - eikä varmaan ole syytäkään tehdä mitään, joten tulevaisuuden uhat ovat tulevaisuuden murheita. Suomella ja Euroopalla on suurempiakin murheita kuin kohtalaisen hyvin sopeutuvat venäläiset maahanmuuttajat.
Huom! Palstalla on muissa aiheissa käyty laadukasta faktoihin perustuvaa keskustelua maahanmuutosta. Tässä aiheessa keskitymme venäläisvähemmistöön ja sen turvallisuuspoliittisiin vaikutuksiin. Pyritään pitäytymään aiheessa eikä mennä offtopiciin.
