Kyllä kansallisvaltio nyt vaan on suhteellisen uusi keksintö. Luokkaa pari sataa vuotta vanha. Minä yksilönä haluan elää valtiossa, jossa ykslönoikeuksia kunnioitetaan, yhteisistä asioista päätetään demokraattisesti, talous pyörii pääosin kapitalistisen markkinatalouden puitteissa, mutta kuitenkin niin, että heikoimmistakin yhteiskunnan jäsenistä pidetään huolta. Se, tapahtuuko tämä Suomen, Euroopan vai koko maailman puitteissa, on minulle toissijainen asia. Olen sen verran ollut tekemisissä muiden maiden kansalaisten kanssa, että tiedän, että samanlaisia ihmisiä olemme pohjimmiltaan kaikki. Vaikka emotionaalisella tasolla esim. kannatankin Suomea urheilukisoissa, minun on rationaalisessa päätöksenteossa mahdotonta asettaa yhtä kansaa toisten edelle. Etenkään siis silloin, kun lähtökohtana on se, että suunnilleen kaikki ainakin Euroopan kansat kannattavat noita yllä mainitsemiani liberaalin demokratian perusarvoja. Toki sitten, jos niitä aletaan kyseenalaistaa (kuten vaikkapa ISIS tai Putin tekee), niin sitten en siihen porukkaan tunne erityistä yhteenkuuluvuutta.