Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen

[YliKoo]

Meidän ei kai kannata jatkaa miekkailua. Yritän kuitenkin täsmentää muutamaa seikkaa siltä varalta, että joku muu osallistuisi keskusteluun. Olen, ja varmaan ollut ollut, viestinnässäni epäselvä, ja sitä pahoittelen.

Ahaa, tää on nyt tämä tyyli laji sitten. Koitetaan vielä kerran vaikka kyllä sä olet jo pelisi paljastanut.

En pelaa mitään peliä, olen kertonut oman näkemykseni jo avausviestissä siitä, kuinka asiat ovat nähdäkseni menneet. Siinä olen pysynyt. Olen liittänyt tapahtuneita asioita ajatusteni tueksi tietäen, että muitakin asioita on varmuudella tapahtunut. Niistä olen utelias kuulemaan, en halukas itsearvoisesti vänkäämään.

Kekkonen kuten liian moni muukin uskoi, oletti, näki tulevaisuuden niin, että ajopuun lailla Suomi muun euroopan mukana ennemmin tai myöhemmin joutuu sen tosiasian eteen että sosialistinen järjestelmä tulee hallitsevaksi valtiomuodoksi. Suomi neuvostoliiton naapurissa luonnollisesti joutuu omaksumaan muiden puskuri valtioiden tapaan kommunismin.

Tuo oli varteenotettava riski. Kekkonen lähti sitä torjumaan, edistäminen olisi ollut helppoa hänen vallankäytöllään, Neuvostoliiton vastustaminen hankalampaa, mutta niin tapahtui.

Tämä visio ei vanhalle ryssän vihaajalle ollut mikään tavoite tai päämäärä kuten sinä haluat koko aika vänkätä, vaan hänen väärän vision mukainen väistämätön tulevaisuus.

Nyt en ymmärrä. En ole väittänyt, että kommunismi tai sosialismi olisi ollut Kekkoselle tavoite tai päämäärä. Luultavasti en nyt ymmärrä jotakin?

Koska hän oli niin varma asiasta oli pyrkyrin paras olla riittävän ajoissa ja hyväksyä muuttunut ympäristö tosiasiana. Koska tuleva kohtalo oli väistämätön vaikkakin ei toivottu oli hän vastuullisena johtajana velvoitettu tekemään siirtyminen mahdollisimman kivuttomasti ja ilman soraääniä.

Jos Kekkonen olisi ollut varma tuosta kommunismin/sosialismin ja Neuvostoliiton valtapiiriin joutumisesta, miksi hän olisi tapellut vastaan? Edistäminen olisi ollut helpompaa kuin vastustelu.

Hänen visionsa oli väärä. Mutta matkalla oltiin ja kuten 70-luku osoitti hallittu liuku lähti jo ihan käsistä kun alkoi olemaan niitä kiirehtijöitä joille sosialismi ei ollut pelkästään väistämätön kohtalo vaan päämäärä.

Luotan siihen että osaat tämänkin venkoilla ihna umpikieroon.

Jos ymmärsin oikein, Suomessa oli voimia jotka halusivat oikeasti luoda sosialistisen valtion, ja antautua veljeskansojen ihanaan joukkoon. Näitä Kekkonen pyrki pitämään kurissa, ja nyt myöhemmin tiedämme kuinka kävi.
Olen pitänyt pahimpina suomettujina poliitikkoja, jotka hakivat henkilökohtaista nostetta Tehtaankadulta, sekä kulttuuripiirejä. Media, Yle etunenässä, teki oman osansa tunnollisesti.

Toistan väitteeni siitä, että hänen vallankäytöllään sosialismin/kommunismin edistäminen olisi ollut helppoa. Henkilökohtainen valta olisi jopa kasvanut, jos olisimme ollut vaikka Itä-Saksan tapainen satelliittivaltio.

Nuo ovat alkuperäiset väittämäni, ja niissä pysyn. Jos keskustelu jatkuu ja joku muuten kuin pelkillä mielipiteillä muuta osoittaa, täytyy sitten miettiä asiaa, koska tosiasioiden kiistäminen ei kuulu vahvuuksiini.

Mielipiteitä on hyvä olla, ja kieroilua kannattaa aina välttää.

 

[Alassalmi]

Ansiokasta työtä YliKoo, lopputulos on kiistaton. Mitä sitten jos syntiä on kertynyt ja Urkki soudellu vierasta venettä.
Tiedämme mikä paine oli kylmänsodan aikana Berliinissä, joten ei se pieni ollut Suomeenkaan.
Mielestäni Kekkosen johtoajatus oli koko ajan, ettei sotaa missään tapauksessa, koska olimme juuri ja juuri kahdesta edellisestä selvinneet, maailman tilanne oli sellainen, että aseellista tukea ei ollut mistään saatavilla. Pitää muistaa, että emme edellisistäkään selvinneet, pelkästään omilla voimilla ja välineillä. Pitihän meidän hädässä turvautua saksmanneihin, olemme taistelleet natsien rinnalla, takkeja piti pienen maan johtajan käännellä, silloin oli selviämisen ehto.
Se on sellainen sika tuo naapuri, ettei sen kans painiessa pysy paita puhtaana. Ryöttyy varmasti.

 

[Vonka]

Älä viitsi. Et edes kohdannut tärkeimpiä argumentteja. Et esimerkiksi vastannut kohtiin, kuten miksei demokraattinen vaihtoehto olisi voinut toimia tai miksi Suomi olisi välttämättä joutunut miehitetyksi ilman Kekkosta.

Keskusteluketju on kylläkin mestarillinen esimerkki historiakeskustelusta, jossa vahvasti sitoutunut ja kantansa lukinnut näkökulma kohtaa faktapohjaisen kritiikin.

Kerronpa, mitä tässä ketjussa tapahtuu. Esität linjasi, jonka mukaan Kekkonen oli välttämätön Suomen ulkopoliittisen vakauden varmistamiseksi kylmän sodan paineissa. Argumentit rakentuvat riskien korostamiselle, vahvalle johtajuudelle ja tälle dikotomialle: joko Kekkonen tai miehitys / kommunistinen vallansiirto.

Viestisi sisältävät olkiukko -tyyppisiä yksinkertaistuksia, väärän dikotomian ja argumentaatiovirheitä, joissa vastakkaiset näkökulmat sivuutetaan kokonaan eikä reagoida niihin. Pelon ja riskien jatkuva korostaminen ja vaihtoehtojen vähättely luovat vaikutelman, että et huomaa ollenkaan esitettyjä konkreettisia vastaväitteitä, vaikka niitä annetaan useaan kertaan.

Keskustelu osoittaa systemaattisesti näitä heikkouksia. Monet muut tuovat keskusteluun historiallisen kontekstin, realistisia vaihtoehtoja ja täsmällisiä vastaväitteitä, joita vain päättäväisesti sivuutat ja laitat uuden epistolan. Sait minulta konkreettisia historiallisen päätöksenteon esimerkkejä, @chigeen'a haastoi henkilökohtaisen narratiivisi ja moni muukin vaati vähän kunnon todisteita väitteille, että Kekkonen olisi ollut ainoa mahdollinen johtaja.

Keskustelussa sinänsä kokonaisuutena syntyy monipuolinen ja faktapohjainen näkökulma Kekkosen kaudesta. Argumentit käyvät läpi historian, riskit ja vaihtoehdot, ja keskustelu rikastaa ymmärrystä Kekkosen merkityksestä ja poliittisen johtajuuden rajoista.

Kokonaisuutena ketju toimii opettavaisena esimerkkinä siitä, miten narratiivinen sitoutuminen sumentaa kykyä tunnistaa vastapuolen perustellut argumentit. Samalla se osoittaa, että johdonmukainen kritiikki, faktapohjaiset tarkennukset ja kysymykset vaihtoehdoista pystyvät paljastamaan yksipuolisten näkemysten puutteet ja edistämään historian monipuolista tarkastelua.

Eli lähes missään viestissä ei ole ollut informaatiota, joka olisi minun näkökulmaltani avannut asiaa lisää. Päinvastoin, oleellisiin kysymyksiin ei ole tullut vastauksia.

 

[Solidsnake]

Älä viitsi. Et edes kohdannut tärkeimpiä argumentteja. Et esimerkiksi vastannut kohtiin, kuten miksei demokraattinen vaihtoehto olisi voinut toimia tai miksi Suomi olisi välttämättä joutunut miehitetyksi ilman Kekkosta.

Keskusteluketju on kylläkin mestarillinen esimerkki historiakeskustelusta, jossa vahvasti sitoutunut ja kantansa lukinnut näkökulma kohtaa faktapohjaisen kritiikin.

Kerronpa, mitä tässä ketjussa tapahtuu. Esität linjasi, jonka mukaan Kekkonen oli välttämätön Suomen ulkopoliittisen vakauden varmistamiseksi kylmän sodan paineissa. Argumentit rakentuvat riskien korostamiselle, vahvalle johtajuudelle ja tälle dikotomialle: joko Kekkonen tai miehitys / kommunistinen vallansiirto.

Viestisi sisältävät olkiukko -tyyppisiä yksinkertaistuksia, väärän dikotomian ja argumentaatiovirheitä, joissa vastakkaiset näkökulmat sivuutetaan kokonaan eikä reagoida niihin. Pelon ja riskien jatkuva korostaminen ja vaihtoehtojen vähättely luovat vaikutelman, että et huomaa ollenkaan esitettyjä konkreettisia vastaväitteitä, vaikka niitä annetaan useaan kertaan.

Keskustelu osoittaa systemaattisesti näitä heikkouksia. Monet muut tuovat keskusteluun historiallisen kontekstin, realistisia vaihtoehtoja ja täsmällisiä vastaväitteitä, joita vain päättäväisesti sivuutat ja laitat uuden epistolan. Sait minulta konkreettisia historiallisen päätöksenteon esimerkkejä, @chigeen'a haastoi henkilökohtaisen narratiivisi ja moni muukin vaati vähän kunnon todisteita väitteille, että Kekkonen olisi ollut ainoa mahdollinen johtaja.

Keskustelussa sinänsä kokonaisuutena syntyy monipuolinen ja faktapohjainen näkökulma Kekkosen kaudesta. Argumentit käyvät läpi historian, riskit ja vaihtoehdot, ja keskustelu rikastaa ymmärrystä Kekkosen merkityksestä ja poliittisen johtajuuden rajoista.

Kokonaisuutena ketju toimii opettavaisena esimerkkinä siitä, miten narratiivinen sitoutuminen sumentaa kykyä tunnistaa vastapuolen perustellut argumentit. Samalla se osoittaa, että johdonmukainen kritiikki, faktapohjaiset tarkennukset ja kysymykset vaihtoehdoista pystyvät paljastamaan yksipuolisten näkemysten puutteet ja edistämään historian monipuolista tarkastelua.

Mielestäni tämä oli kuitenkin hyvä ketju huolimatta eri näkemyksistä kekkoseen, kaikki eivät kuitenkaan ole eläneet kekkosen aikaa tai syvemmin perehtyneet kekkosen touhuihin. Diktaattori se kuitenkin oli jonkunlainen

 

[Vonka]

Mielestäni tämä oli kuitenkin hyvä ketju huolimatta eri näkemyksistä kekkoseen, kaikki eivät kuitenkaan ole eläneet kekkosen aikaa tai syvemmin perehtyneet kekkosen touhuihin. Diktaattori se kuitenkin oli jonkunlainen

Kyllä, hyviä juttuja nousi esiin.