Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja YliKoo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
baikal kirjoitti:
Ukk ja hänen kontaktinsa. Maarit tyrkkö on kiinnostanut minua, kun olen tarkastellut hänen perhetaustaansa. Se aiheuttaa minussa aina hmmm mietteitä. Perhetausta on tiukasti ikl ss ym. Ja hmmm.
Klikkaa laajentaaksesi...
Hei, tämä oli mulle ihan uutta tietoa. 👍Täytyypäs ottaa kirjahyllystä matrikkeli käteen ja vähän tutkia noita Maaritin sukulaisia.
 
chigeen'a kirjoitti:
Hei, tämä oli mulle ihan uutta tietoa. 👍Täytyypäs ottaa kirjahyllystä matrikkeli käteen ja vähän tutkia noita Maaritin sukulaisia.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ymmärtääkseni urkki oli nuorena vahvassa ryssävihassa, paljonkohan sitä oli tallessa vanhoilla päivillä?

Ihminen ei kuitenkaan muutu niin älyttömästi vanhetessaan, ennemminkin osaa paremmin piilottaa mielipiteitään... :unsure:
 
Kekkonen ja asekätkentä, kuuluisa puhe oikeusministerinä, tuota puhetta on tulkittu monella tapaa. Tuossa vaiheessa ase kätkentä oli paljastunut,oli turha pyristellä, valpo ja kommunistit painoi silmät kiiluen päälle. Kekkonen piti puheensa, oliko taktinen ns anteeksipyyntö jolla saatiin rauhoitettua kohkaamista ja kommunisteilta ja valpolta propakanda asetta vähemmälle. Puhe aiheutti luottamuspulan sotilaiden ja Kekkosen välille, joka korjaantui vasta Kekkosen presidenttiyden aikana. Sotilaat huomasivat, että ei Kekkosen kommunismin viha ollut hävinnyt, vaan mukautunut aikaansa. Suuri osa sotilaista palasi tehtäviinsä ja eteni urallansa kenraali kuntaan ja kansanedustajiksi asti.
Jos Kekkonen olisi ollut komukka niinkuin moni väittää, niin olisimme kommari valtiona ainakin käyneet.
Edelleen Sutela olisi vaihdettu heti pois komentajan paikalta.
Asekätkentähän oli todella tehokas, vaikka toisella tapaa kuin oli ajateltu, kommunistit suomessa ja venäläiset säikähti, ettei ilman taistelua suomi muutu komukkavaltioksi.
Isänmaallisia miehiä kyllä rangaistiin isänmaallisuudesta, siinä se häpeänpaikka
 
Suomen vahvuus tähänasti, suurissa/pääministeri puolueissa on ollut tolkun/isänmaallista väkeä, myös demareissa Tannerilaiset, Koivisto yksi näistä, Törnin joukossa sodan käynyt. Vennamon voi luonnehtia kokoomuksesta oikealle, nykyisen perussuomalaisten paikalle.
Mitä jos meillä olis nyt Tarjan ja Tuomiojan vahtivuoro?
 
chigeen'a kirjoitti:
Samea silmäinen antipaatti vastaa kysymykseen, miksi.

Tausta;

Valvontakomission Zdanovin alainen eversti Feodorov totesi, että sotilaspiirin 2. ye-upseerin asettaminen hoitamaan asekätkentää oli armeijan virallisen määräyksen mukainen.
Ei siis ollut kyse kiellettyjen suojeluskuntien toiminnasta eikä muusta rikollisesta.
Tämän jälkeen tiettävästi Zdanov sanoi asekätkennästä, että "so what" mitä sitten ja vielä, että jokaisen maan armeijan tehtävänä on suunnitella liikekannallepanoa.

Kekkonen;

Asia olisi jäänyt tähän mutta sitten muuan vuosia sivussa valokeilasta ollut pyrkyri näki tässä mahdollisuutensa. Teki hartiavoimin työtä jotta saisi valvontakomission kiinnostumaan asiasta. Vasta kun Suomea osaksi neuvostoliittoa junailevat kommunistit saatiin mukaan ja yhdessä kekkosen kanssa saivat valvontakomission ymmärtämään miten loistava tilaisuus tässä olisi puhdistaa Suomi aloitekykyisistä miehistä, alkoi viimein tapahtumaan. Asekätkentään valikoitui Suomen ehdottomasti parhaat miehet. . Näillä miehillä oli kaikki ne isänmaan kannalta tärkeät hyveet jotka kekkoselta puuttui. Tämän lisäksi he eivät elätelleet mitään harhakuvitelmia siitä mihin on syytä varautua kun aseistetut ryssänkätyrit tulevat aamuhämärissä kotoa hakemaan ilman selityksiä mustan auton kyytiin. Katyn.
Se oli hinta minkä he olivat olleet valmiit maksamaan jo vuosia rintamalla ollessaan. Siellä ei tosin tarvinnut odottaa vihollisen tulevan omista joukoista selän takaa. Ei varsinkaan sellaiselta taholta joka oli suu vaahdossa vaatinut vuosia heiltä suurempaa uhri valmiutta osallistumatta itse muuta kuin kynän pyöritykseen. Nyt tämä sama henkilö oli Suomen korkein laillisuuden edustaja ja yhdessä ihmissaastan kanssa jotka olivat vaatineet puolen kansan osan kosto likvidoimista, masinoi kaikkien laillisuus periaatteiden vastaisen puhdistus operaation parantaakseen omaa asemaansa ryssien silmissä.

No nyt joku loihii sanomaan että eipäs tullut mitään Katynia ja pidätyksetkin olivat vain muutamasta viikosta muutamaan vuoteen kuritushuonetta. Että hyvinhän siinä kävi. Vaan silloin, kun tämä osuu omalle kohdalle olosuhteissa joissa muu kansa jo tanssahtelee rauhan askareissa, oma sotasi ei ole loppunut vaan 1500 kaltaisesi kanssa käskettynä suoritat sinulle annettua tehtävää, voit tietysti harmitella huonoa tuuria. Kun paljastuu kuka ja ketkä ovat kaiken takana, ei ryssät, ei edes alkuun omat kommunistit vaan juuri tämän kaltaisia tekoja vielä hetki sitten kaikilta muilta edellyttänyt aseveli henkinen taustahahmo, on petos aika lievä ilmaisu sille miltä on tuntunut. "Aseveljen" vihollisen hyväksi suorittama valtiopetos. Luulen että jos asekätkijöiltä olisi kysytty rintamalla ollessa mikä on pahin rikos mihin voisi syyllistyä, niin eiköhän se ole tässä.

Kaikki mitä tähän liittyy on niin laaja petosten, valehtelun, vähä-älyisten ihmisten keksimien tekaistujen syytteiden vyyhti etten sitä nyt ala tässä oman perheeni osalta enempää avaamaan. 100% ryssän touhua. Jos kuvittelee että näiden kokemusten jälkeen yksikään uskoi sanaakaan mitä kekkonen väitti tekevänsä Suomen, ei itsensä hyväksi, niin ei ymmärrä näiden miesten sielunelämää yhtään. Tässä tämä subjektiivinen osuus ja perintönä siirtynyt kokemus kekkosesta.

Objektiivisuus ottaa tietysti pahasti osumaa tämän johdosta. Mutta se joka ei nää että kaiken tuon päälle kun vielä rakennettiin henkilö-kultti ja historia kirjoitettiin palvelemaan tätä kulttia jossa lähestulkoon kaikki kekkosen toimet on selitettävissä Suomen edun mukaisiksi ei kyllä yhtään sen objektiivisemmin kykene asiaa käsittelemään.

Yksi asia mikä erityisesti on sitä ihteään. Tämä lausuma että; jälkiviisaus on kaikkein helpointa. Voin vannoa ettei kaikkien ole tarvinnut jälkikäteen viisastella mihin ryssältä tilattu yksinvaltius johtaa. Kyllä se oli jo nähtävissä heti sodan jälkeen.

Ps:

Yks jos toinenkin aivan aiheesta kammoksuu Trumppia tänä päivänä. Missä suurimmat eroavaisuudet hallintotavassa ovat. Ryssää tuokin tarvii avukseen valtaan nousussa väittäessään pelastavansa kansakunnan ulkoisilta uhilta. Jos onnistuu perskairaamaan perustuslain ja istuu presidenttinä vielä pari kolme kautta niin eiköhän dementia tuollakin ole tarttunut jo koko kansaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Erittäin hyvä kirjoitus.
Kekkosen ideologia oli Kekkonen, mies oli valmis mihin tahansa saadakseen valtaa ja sen jälkeen säilyttääkseen valtansa.
Siinä sivussa Suomi pysyi itsenäisenä, joka sinänsä on hieno saavutus, mutta Kekkosen isänmaa oli Kekkonen ja sitä mies palveli.
Huonompiakin diktaattoreita on maailmassa ollut, mutta varmasti myös parempia.
 
kimmo.j kirjoitti:
Erittäin hyvä kirjoitus.
Kekkosen ideologia oli Kekkonen, mies oli valmis mihin tahansa saadakseen valtaa ja sen jälkeen säilyttääkseen valtansa.
Siinä sivussa Suomi pysyi itsenäisenä, joka sinänsä on hieno saavutus, mutta Kekkosen isänmaa oli Kekkonen ja sitä mies palveli.
Huonompiakin diktaattoreita on maailmassa ollut, mutta varmasti myös parempia.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuolla tasolla peli on karua. Valta otetaan ja siitä myös pidetään kiinni. Kekkonen osasi omilla hetkillään parhaiten ja häikäilemättömimmin.
 
StepanRudanskij kirjoitti:
Tuolla tasolla peli on karua. Valta otetaan ja siitä myös pidetään kiinni. Kekkonen osasi omilla hetkillään parhaiten ja häikäilemättömimmin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Niimpä. Keskustelussa on yritetty keksiä olisiko asiat voitu hoitaa demokraattisemmin. Ja mikä merkitys oli ukk n vehkeilemillä noottitilauksilla? Miksi h tissä asekätkentäjuttu ulotettiin tuhansiin ihmisiin, nl ei sitä osannut edes vaatia? Miksi piti lyödä tuollainen määrä ihmisiä, joilla ei ollut kansanvastainen agenda?

Pitikö aloitekykyisimmät nuhdella aktiivisesti pois kuningastieltä? Aivan. Miten pitkälle ukk oli valmis menemään, jotta hänen ikioma tavoitteensa täyttyy? Miettikäähän sitä. Karvat nousee pystyyn, kun sitä pohtii.
 
Suomen omat kotikommunistit valpon avulla alkoivat jahtaamaan ase kätkijöitä. Siihen kyllä löytyi intoa.
Kekkosella oli aikanaan sellainen valta, että jos kommunismi olis ollu hänen agenda niin sellainen olisi tullut, auringon varmasti.
Kantahenkilökunnan ja upseeriston kuva Kekkosesta ei ole epäisänmaallinen, puhumattakaan kommunistinen,peluri kylläkin, selvittelin muutamilta vanhimmilta tuota Kekkos käsitystä. Itse olen tuota kantahenkilökuntaa, jo reservissä.
 
baikal kirjoitti:
Niimpä. Keskustelussa on yritetty keksiä olisiko asiat voitu hoitaa demokraattisemmin. Ja mikä merkitys oli ukk n vehkeilemillä noottitilauksilla? Miksi h tissä asekätkentäjuttu ulotettiin tuhansiin ihmisiin, nl ei sitä osannut edes vaatia? Miksi piti lyödä tuollainen määrä ihmisiä, joilla ei ollut kansanvastainen agenda?

Pitikö aloitekykyisimmät nuhdella aktiivisesti pois kuningastieltä? Aivan. Miten pitkälle ukk oli valmis menemään, jotta hänen ikioma tavoitteensa täyttyy? Miettikäähän sitä. Karvat nousee pystyyn, kun sitä pohtii.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tässä se koko juttu on.
 
Me suomalaiset naureskelemme venäläisten psykologiaa, kun heillä on vahvan tsaarin kaipuu.

Suomessa syntyi ehkä Kekkosen pitkän valtakauden seurauksena ajatus, että järjestelmä toimii, koska tämä ihminen on siinä. Se on psykologisesti ymmärrettävää. Yritän vähän miettiä, mikä ero tässä on pysyvästi autoritäärisiin maihin.

Suomessa on poikkeuksellisen korkea luottamus viranomaisiin. Se on enemmänkin refleksi, ei arvio. Se on yleensä vahvuus kriiseissä (korona, turpo, talous), mutta voi johtaa ajatteluun, että kun valtio sanoo näin, sen täytyy olla oikein.

Keskustelu ei kriiseissä kohdistu siihen, ovatko päätökset perusteltuja, vaan siihen, häiritseekö kritiikki yhteistä rintamaa, K-linjaa, YYA:ta, mitä hyvänsä. Keikuttaako joku venettä, kun me olemme sitä ja tätä mieltä. Tämä muistuttaa enemmän alamaisuuden psykologiaa kuin demokratian ihannetta.

Huomio kohdistuu nopeasti yksittäisiin kasvoihin. Pääministeriin tai presidenttiin eli “selkeään johtajaan” poikkeusoloissa. No ei Orpo ole osannut temmata tuollaista hullua karismaa, mutta Marin kailotti Uudenmaan sulut ja pysy kotona, maskit naamaan -käskyt ja kansa voihki onnesta. Äiti tietää...

Kysymys on oikeastaan siitä, minkä linjan eduskunta ja virkakunta valitsevat mutta meille kyse on siitä, onko johtaja riittävän jämäkkä. Tämä on pehmeä versio tsaariajattelusta.

Ero Venäjään on siinä, että meillä tätä voi, saa ja pitää kyseenalaistaa. Valitettavasti tätä tehdään meillä liian vähän.

Aasinsilta takaisin Kekkoseen: eräs politiikan tutkija hymähti parikymmentä vuotta sitten, että Tuure Junnila oli oikeastaan aivan kaikessa oikeassa, mutta eduskunnassa hänen kahvipöytäänsä ei ollut tunkua. Sellainen on Suomi. On se muutakin, mutta meidän pitää olla enemmän kriittisiä.
 
Alassalmi kirjoitti:
Suomen omat kotikommunistit valpon avulla alkoivat jahtaamaan ase kätkijöitä. Siihen kyllä löytyi intoa.
Kekkosella oli aikanaan sellainen valta, että jos kommunismi olis ollu hänen agenda niin sellainen olisi tullut, auringon varmasti.
Kantahenkilökunnan ja upseeriston kuva Kekkosesta ei ole epäisänmaallinen, puhumattakaan kommunistinen,peluri kylläkin, selvittelin muutamilta vanhimmilta tuota Kekkos käsitystä. Itse olen tuota kantahenkilökuntaa, jo reservissä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämä olkiukko vaan jaksaa tulla esiin koko aika. Toivottavasti viimeisen kerran.
Kekkonen ei tavoitellut Suomeen kommunismia eikä aidosti pitänyt tai luottanut ryssiin. Eikä täälläkään kukaan, eikä edes kekkoskriitikko Rautkallio tällaista esitä. . Olkiukko taitaa olla ainoa joka on tuota mieltä.

UKK kuitenkin oli siinä käsityksessä että kylmän sodan voitto menee sosialisti leirin nimiin, ei hänen ansiostaan vaan hänestäkin huolimatta ja Suomi toivottavasti säilyttää itsenäisyyden jossain määrin tuon prosessin lopputuloksena. Kansa on parasta huomaamatta sopeuttaa tähän vääjäämättömän kehityskulkuun jottei synny liian äänekästä vastarintaa joka voisi aktivoida neuvostoliiton toimet tai peräti sisällissodan. Tässä varmasti myös vaikutti ne hänen omat kokemukset vuodelta 1918. Tämän johdosta oli tarpeen antaa niin paljon siimaa vasemmistolle kuin uskalsi ja latistaa oikeiston viimeinenkin pihinä. Tämä riskin otto oli muodostumassa Suomelle kohtalokkaaksi ellei NL olisi romahtanut.

Siis, vielä kerran!. Kekkonen ei tavoitellut Suomen siirtymistä sosialismiin. Mutta viimeistään 70-luvulle tultaessa ei enää kovin moni avainpaikalla ollut päättäjä, sen enempää kuin Kekkonenkaan, uskonut Suomen selviävän kuivin jaloin kylmästä sodasta. Puolueettomuuden tunnustus olisi parasta mitä meille oli tarjolla tuon näkemyksen mukaan. Tuohon aikaan vaan se puolueettomuus tarkoitti vahvasti itään kallellaan olemista. Ja sen tien päässä odotti sosialismi. Ei siis mikään tavoite vaan tosiasia johon päätymistä Kekkonen ei halunnut tietoisesti kiirehtiä mutta tuon henkilökohtaisen valta-asemansa pönkittämiseksi oli niin monesti käyttänyt ryssiä hyväkseen ettei paluuta enää ollut. Kyseessä oli siis enemmän seuraus kuin syy.

Kekkosen poistuttua pahnoille makaamaan Suomen pelastus oli Koiviston kansansuosio ja Karjalaisen alkoholismi. Ryssä tajusi pelanneensa väärää korttia liian pitkään ilman vaihtoehtoista suunnitelmaa. Ote lipesi. Olivat tuudittautuneet liian helppoon kehityskulkuun joka eteni Kekkosen kauden lopulla jo omalla painollaan.

Tämä ei tarkoita että olisivat luovuttaneet edes Koiviston suhteen vaan tuosta eteenpäin täytyi levittää operaatiota jolloin tietysti kärki tylsyy. Omat varamiehet vaihdettiin (Väyrynen) ja kokoomuksen kaltaiset oppositiot "suomitettiin". Laskelmissa ei vaan osattu ottaa huomioon perestroikan tuhoisaa vaikutusta.

Ps. Tuosta asekätkennästä olisi ehkä syytä tarkistuttaa se seikka missä järjestyksessä asiat eteni kekkosen, kommareiden ja lopulta valvontakomission suhteen. Varsinkin jos on yhtään kiinnostusta yrittää ymmärtää mistä antipatia kekkosta kohtaan tuon asian tiimoilta kumpuaa. Upseeriston mielipiteet versus uran tiellä olevat pidäkkeet eivät ole ihan yhteismitallisia.
 
Lisäksi Koiviston tullessa valituksi oli neukkulan loisto himmennyt jo pahasti ja kaikki siellä tiesivät että rommelia pukkaa ennemmin tai vielä ennemmin. Suomessa toki poliitikkojen palvontahumppa jatkui siihen rommeliin asti.
 
Vonka kirjoitti:
Viimeinen lause on ihan oikein, mutta Suomi olisi pysynyt jopa itsenäisempänä ilman Kekkosta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Hyvin todennäköisesti, mutta se menee vahvasti jossittelun puolelle.
Toinen kysymys, oliko osa tästä itsenäisyyden puutteista tosia asiassa kotimaista alkuperää?
Omasta mielestäni ehdottomasti, keksimme itse merkittävän osan itsenäisyyden rajoitteista.
 
tankki-tapsa kirjoitti:
Lisäksi Koiviston tullessa valituksi oli neukkulan loisto himmennyt jo pahasti ja kaikki siellä tiesivät että rommelia pukkaa ennemmin tai vielä ennemmin. Suomessa toki poliitikkojen palvontahumppa jatkui siihen rommeliin asti.
Klikkaa laajentaaksesi...
Neuvostoliitto oli ulospäin vielä vahva Koiviston aloittaessa 1982, ja vaikka se oli kurja ja köyhä, se onnistui vielä pullistelemaan. Se oli globaalisti vaarallinen vaihe. Mutta kahdeksan vuotta myöhemmin näytti siltä, että nyt pienelle irtiotolle menestys on varmaa.

Kuitenkin Kekkosen perässähiihtäjät lopettivat nuoleskelun maailmanennätykset. Poikkeuksena muiden muassa Väyrynen, joka teetätti kyhäelmän, jota Åbo Akademi kutsui väitöskirjaksi. Se esitti, että Neuvostoliitto säilyy suurvaltana, ja että Euroopan kahtiajako on pysyvä. Oli kaksi vuotta siihen, että Berliinin muuri murtui.

Sen tapahduttua, heti syyskuussa 1990 Suomi antoi yksipuolisen nootin, jossa se ilmoitti pitävänsä Pariisin rauhansopimuksen sotilaallisia artikloja vanhentuneina. Perusteena oli Euroopan turvallisuustilanteen muutos ja Saksan yhdistyminen. Tällöin Neuvostoliitto oli vielä olemassa, vaikkakin henkitoreissaan. YYA meni sitten 1991 Neuvostoliiton mukana.

1992 Venäjän kanssa tehtiin naapuruussopimus ilman sotilaallisia velvoitteita ja keskinäistä avunantopakkoa.

Tie Euroopan unioniin oli auki.

Kekkosen haamu jatkoi (ja jatkaa vielä), vaikka ikäluokka ikäluokalta tietenkin vaikutus himmenee. Suomettuminen sinänsä ei sormia napsauttamalla kadonnut, mutta se on ehkä jo toisen langan juttu. Sen verran voi varmaan sanoa, että kyse ei enää ollut vain Kekkosesta, vaan virkamieskunnasta, toimittajista ja poliittisesta eliitistä
jotka olivat sisäistäneet suomettuneen ajattelutavan.

Koivisto oli varovainen mutta vähensi tietoisesti Neuvostoliiton suoraa vaikutusta sisäpolitiikkaan. Erityisenä ansiona pidän sitä, että hän ei suostunut Neuvostoliiton vihjailuihin hallituskokoonpanoista.
 
Vonka kirjoitti:
Neuvostoliitto oli ulospäin vielä vahva Koiviston aloittaessa 1982, ja vaikka se oli kurja ja köyhä, se onnistui vielä pullistelemaan. Se oli globaalisti vaarallinen vaihe. Mutta kahdeksan vuotta myöhemmin näytti siltä, että nyt pienelle irtiotolle menestys on varmaa.

Kuitenkin Kekkosen perässähiihtäjät lopettivat nuoleskelun maailmanennätykset. Poikkeuksena muiden muassa Väyrynen, joka teetätti kyhäelmän, jota Åbo Akademi kutsui väitöskirjaksi. Se esitti, että Neuvostoliitto säilyy suurvaltana, ja että Euroopan kahtiajako on pysyvä. Oli kaksi vuotta siihen, että Berliinin muuri murtui.

Sen tapahduttua, heti syyskuussa 1990 Suomi antoi yksipuolisen nootin, jossa se ilmoitti pitävänsä Pariisin rauhansopimuksen sotilaallisia artikloja vanhentuneina. Perusteena oli Euroopan turvallisuustilanteen muutos ja Saksan yhdistyminen. Tällöin Neuvostoliitto oli vielä olemassa, vaikkakin henkitoreissaan. YYA meni sitten 1991 Neuvostoliiton mukana.

1992 Venäjän kanssa tehtiin naapuruussopimus ilman sotilaallisia velvoitteita ja keskinäistä avunantopakkoa.

Tie Euroopan unioniin oli auki.

Kekkosen haamu jatkoi (ja jatkaa vielä), vaikka ikäluokka ikäluokalta tietenkin vaikutus himmenee. Suomettuminen sinänsä ei sormia napsauttamalla kadonnut, mutta se on ehkä jo toisen langan juttu. Sen verran voi varmaan sanoa, että kyse ei enää ollut vain Kekkosesta, vaan virkamieskunnasta, toimittajista ja poliittisesta eliitistä
jotka olivat sisäistäneet suomettuneen ajattelutavan.

Koivisto oli varovainen mutta vähensi tietoisesti Neuvostoliiton suoraa vaikutusta sisäpolitiikkaan. Erityisenä ansiona pidän sitä, että hän ei suostunut Neuvostoliiton vihjailuihin hallituskokoonpanoista.
Klikkaa laajentaaksesi...
Hyvä. Nyt osuu.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top