Jarmo Huhtanen HS
Julkaistu: 7.12. 2:00 , Päivitetty: 7.12. 11:59
SÄKYLÄ.
PORIN PRIKAATI valmistautuu aloittamaan suojelukoulutuksen oikeilla taisteluaineilla. Ensimmäiset aidoilla taisteluaineilla koulutettavat varusmiehet astuvat palvelukseen ensi vuoden alussa.
Koulutuksessa käytetään sariinia ja sinappikaasua. Molemmat aineilla on niin pelottava maine, että niiden käyttö varusmieskoulutuksessa on herättänyt huolta varsinkin varusmiesten vanhemmissa.
Suojelukoulutusta sariinilla ja sinappikaasulla ei anneta kaikille varusmiehille vaan lähinnä Säkylän varuskunnan Suojelukomppaniassa palveleville. Lisäksi muista varuskunnista tulee yksittäisiä suojeluryhmiin kuuluvia varusmiesjohtajia koulutukseen.
Puolustusvoimat kouluttaa myös kantahenkilökuntaa, kriisinhallintahenkilöstöä sekä eräitä viranomaisia, kuten poliiseja ja palomiehiä. Ensimmäisistä viranomaiskoulutuksista on jo sovittu.
Aitoja taisteluaineita on aiemmin vain simuloitu. Kaikki varusmiehet käyvät lisäksi normaalissa sotilaskoulutuksessaan läpi niin kutsutun suojanaamarin tiiveyskokeen, jossa harjoituskaasuna käytetään kyynelkaasua.
SÄKYLÄN varuskunnassa oli joulukuun alussa hiljaista. Suuri osa varusmiehistä oli kuljetettu toiselle puolelle Suomea: he osallistuivat Puolustusvoimien pääsotaharjoitukseen, joka järjestettiin Kaakkois-Suomessa.
Koskematon ohut lumipeite peitti varuskunnan harjoitusalueen keskellä olevaa uutta kolmen hehtaarin kokoista taisteluainekoulutuspaikkaa, joka valmistui vasta tänä vuonna.
Aluetta on aidattu, mutta se ei juuri erotu ympäristöstä. Siihen kuuluu taisteluaineiden levitysalueiden lisäksi puhdistuspaikkoja, tiiveyskoekontti ja varastotiloja.
Suojelukoulutuksessa valmistaudutaan niin kutsuttujen cbrn-aseiden (chemical, biological, radiological, nuclear) eli kemiallisten, biologisten sekä säteily- ja ydinaineiden käyttöön.
”Cbrn-aseiden ja -aineiden sotilaallista ja terroristista käyttöä ei voida sulkea pois. Viime vuodet ovat osoittaneet konkreettisilla esimerkeillä, että arvio on täysin oikea”, sanoo Satakunnan pioneeri- ja viestipataljoonan komentaja Jarkko Patrikainen.
”Maailmalla on ollut tapauksia, joissa niitä on käytetty. Siihen me varaudumme.”
Porin prikaatista käsin toimii myös niin kutsuttu cbrn-partio, joka toimii suojelutoiminnan valmiusosastona.
Cbrn-partio on muodostettu Puolustusvoimien kantahenkilökunnasta. Partio ja sen kalusto on hätätilanteiden varalta hyvin nopeassa lähtövalmiudesta ympäri vuoden.
Suomalaiset asevelvolliset ovat viimeksi osallistuneet oikeilla taisteluaineilla annettavaan koulutukseen vuonna 2016 Ruotsissa.
Tuolloin koulutus liittyi siihen, että Suomi osallistui vuonna 2017 Naton nopean toiminnan joukkojen joukkopooliin suojelun erikoisosastolla. Kansainväliseen koulutustaso- ja valmiusvaatimuksiin kuuluu harjoittelu oikeilla taisteluaineilla.
Everstiluutnantti Jarkko Patrikainen (vas.), kapteeni Kari Pailamo ja vääpeli Mikko Liimatainen esittelevät uutta taisteluaineiden koulutusaluetta Säkylän varuskunnassa. (KUVA: VESA-MATTI VÄÄRÄ)
SARIINI ja sinappikaasu ovat kansainvälisesti kiellettyjä taisteluaineita. Kemiallisten aseiden kieltosopimus sallii kuitenkin niiden pienimuotoisen valmistamisen ja kehittämisen tutkimus- ja koulutuskäyttöön.
Säkylän varuskunnassa käytetyt sariini- ja sinappikaasut valmistaa Puolustusvoimien tutkimuslaitos. Valmistetut määrät ovat Puolustusvoimien mukaan pieniä.
Harjoituksissa käytetyt sariini ja sinappikaasu ovat turvallisuussyistä laimennettuja harjoitusversioita. Tarkkaa laimennussuhdetta ei kerrota.
”Käytännössä emme voi harjoitella sellaisilla pitoisuuksilla, että jos vaikka joku kaatuisi ja naamari olisi niin huonosti kasvoilla, että syntyisi akuutisti vaarallinen tilanne”, sanoo vääpeli Mikko Liimatainen.
”Sariini on todella laimeata, ja sinappikaasu on suurin piirtein puolet sataprosenttisesta.”
Liimatainen on yksi vain kolmesta suomalaisesta sotilaasta, joilla on lisenssi toimia taisteluainekouluttajana Suomessa. Hän on hankkinut pätevyytensä Ruotsissa, jossa annetaan vastaavaa koulutusta.
Liimatainen on ollut mukana muun muassa kansainvälisessä operaatiossa, jossa hävitettiin Syyrian kemiallisia taisteluaineita vuosina 2013–2014.
Vaikka koulutuksessa käytetyt taisteluaineet on laimennettu, eivät ne ole vaarattomia. Ne aiheuttavat suojaamattomalle ihmiselle päänsärkyä ja pahoinvointia.
Puolustusvoimien käyttämä AP4C-ilmaisin, jota käytetään taisteluaineiden havainnointiin. (KUVA: VESA-MATTI VÄÄRÄ)
Sariini ja sinappikaasu ovat ennen kaasuuntumistaan nestemäisiä. Ne on valittu suojelukoulutukseen siksi, että niitä tiedetään käytetyn tositoimissa.
Niiden ominaisuudet poikkeavat myös toisistaan, mikä monipuolistaa koulutusta.
Sinappikaasu esimerkiksi haihtuu hitaasti, kun sitä levitetään maastoon. Kaasun käyttäjä saa siten tällaisen saastutetun alueen pitkäksi ajaksi pois käytöstä, kunnes kaasu on täysin haihtunut.
”Sariini sen sijaan haihtuu nopeasti, eikä sillä saada samalla tavalla aluetta pois käytöstä pitkäksi aikaa, mutta sariinilla on ihmiseen hirvittävät vaikutukset, koska se haihtuu nopeasti ja pitoisuudet ovat hetkessä suuria”, kertoo Liimatainen.
Sariinimyrkytys iskee minuuteissa, mutta sinappikaasulla myrkytysoireiden tulo voi viedä tunteja tai jopa päiviä.
Hazmatid 360 -kenttäanalysaattori, jota käytetään taisteluaineiden tarkempaan analyysiin. (KUVA: VESA-MATTI VÄÄRÄ)
Miksi koulutuksessa pitää käyttää oikeita taisteluaineita, jotka tiedetään vaarallisiksi?
”Tässä on isona juttuna asenteellisen osaamisen kehittäminen. Pyrimme arkipäiväistämään suhtautumista taisteluaineisiin. Ne mielletään helposti todella luotaantyöntäviksi”, selittää kapteeni Kari Pailamo.
Pailamo on Porin prikaatissa suojelun erikoisosaston johtaja ja Puolustusvoimien suojelun osaamiskeskuksen vetäjä.
Suojelun osaamiskeskus on noin kymmenen sotilaan asiantuntijaorganisaatio. Erikoisosasto on taas poikkeusolojen joukko. Se on Puolustusvoimien organisaatiossa suojelualan kärkiyksikkö, jonka miehityksestä merkittävä osa on reserviläisiä.
Oikeiden taisteluaineiden käytöllä halutaan myös lisätä sotilaiden ja muiden viranomaisten luottamusta suojavarusteisiin.
”Arkipäiväistäminen tarkoittaa sitä, että ymmärrämme, mitä ne taisteluaineet ovat ja miten niitä vastaan suojaudutaan. Että kokemus vastaisi todellisuutta eikä mielikuvia. On se aivan eri asia, kun ilmassa on oikeaa taisteluainetta. Ajatusmaailmallisesti sillä on tosi iso merkitys, onko kyse simulaattorista vai oikeista aineista.”
Vääpeli Mikko Liimataisen kädessä on moderni suoja-asu, jonka rakenne sisältää aktiivihiiltä. (KUVA: VESA-MATTI VÄÄRÄ)
Taustalla on myös kansainvälinen vertailukelpoisuus. Suomalaiset eivät voi ilmoittautua kansainvälisiin valmiustehtäviin, jos heillä ei ole koulutusta ja osaamista aidoista aineista.
”Sen vuoksi olemme aikaisemmin käyneet ulkomailla tällaisissa harjoituksissa, että voimme ilmoittaa itsemme erilaisiin valmiustehtäviin.”
Aitoja taistelukaasuja käytetään myös realistisissa oloissa tehtävään suoja-, näytteenotto- ja ilmaisinvälineiden toimintakuntoisuuden testaamiseen. Aiemmin sitä on tehty lähinnä Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen laboratoriossa.
Kapteeni Kari Pailamo esittelee näytteiden kuljetusastiaa. Taustalla on everstiluutnantti Jarkko Patrikainen. (KUVA: VESA-MATTI VÄÄRÄ)
Suomi ei valmistaudu käyttämään kaasuaseita vaikka sitä kohtaan hyökättäisiin taistelukaasuilla.
”Se on kertakaikkisesti poissuljettu mahdollisuus, jos sitä katsoo operatiivisen suunnittelijan näkökulmasta. Sen strategiset vaikutukset olisivat niin epäedullisia”, sanoo everstiluutnantti Patrikainen.
”Parasta ennalta ehkäisyä kaasuasetta vastaan on se, että kykenee suojautumaan ja selvittämään sen, mistä on kyse.”
TAISTELUAINEIDEN käyttö ei ole ollut suomalaisille aina vieras ajatus.
Atso Haapanen kertoo kirjassaan Taistelukaasut (Docendo 2017), että Suomessa suunniteltiin jo 1920-luvulla käytettävän tulevassa sodassa fosgeenia ja sinappikaasua, koska niitä oli helppo valmistaa ja ne sopivat suomalaiseen maastoon.
Kaasukranaateilla tehtiin koeammuntoja pitkin 1920-lukua. 1930-luvulla armeija teki eläinkokeita sinappikaasulla, fosgeenilla ja klooripikriinillä. Hevosia pakotettiin muun muassa sinappikaasupilveen.
Testien mukaan voimakkaat kaasupitoisuudet aiheuttivat hevosille täydellisen sokeuden sekä vaikean mutta ohimenevän hengitystien vahingoittumisen.
Ilmavoimat testasi 1930-luvulla ilmasta käsin tehtävää kaasusumutusta Santahaminan ja Viipurin edustalla.
Ilmavoimilla olikin sumunkehityslaitteita, joita voitiin käyttää suojasavun tai taistelukaasun levittämiseen.
Puolustusvoimilla oli lisäksi esimerkiksi läkkipellistä tehtyjä maastonsaastutussäiliöitä, joihin olisi asennettu taistelukaasua. Ne räjäytettiin pienellä trotyylipanoksella.
Suojanaamariharjoituksissa käytettiin jo 1930-luvulla oikeaa taistelukaasua. Huoneeseen laskettiin tuolloin pienenä pitoisuutena tukahduttavaa klooripikriiniä.
Pitoisuus arvioitiin omalla nenällä, eli haistelulla varmistettiin, että tuntui vain pieni taistelukaasun haju.
Kaasunsuojeluvälineitä esiteltiin Santahaminassa vuonna 1942. (KUVA: SA-KUVA)
Talvi- ja jatkosodan ajalta on viitteitä siitä, että Neuvostoliitto olisi käyttänyt suomalaisia vastaan joissain tilanteissa todennäköisesti vahingossa taistelukaasuja, mutta mitään varmoja todisteita siitä ei ole.
Suomessa valmistauduttiin jatkosodan aikana niin sanotun Y-tehtaan (yperiitti) eli sinappikaasutehtaan rakentamiseen. Se ei kuitenkaan ehtinyt valmistua ennen sodan loppumista.
Suomalaiset kävivät kesällä 1943 Saksassa katsomassa saksalaisten näytöstä, jossa syaanivetyä suihkutettiin lentokoneesta eläinten päälle. Kaasu tappoi heti kaikki koe-eläimet, kuten kissat ja koirat.
Matkasta tehdyn raportin mukaan suomalaiset olivat pyytäneet saksalaisilta taistelukaasua, mutta niitä ei ollut luvattu.
Erilaisia kaasu- eli suojanaamareita vuonna 1942. (KUVA: SA-KUVA)
Erilaiset taisteluaineet kuuluivat sodan kuvaan myös kylmän sodan aikana.
Majuri Juha Hollanti kertoo ensi viikolla tarkastettavassa väitöskirjassaan Alivoimaisen taktiikka: suomalaisen taktisen ajattelun tarkastelu, että Suomessa arvioitiin 1960-luvun lopulla, että kemiallisten aineiden käyttö oli todennäköistä erityisesti paikallisissa sodissa.
Suomessa kemiallisten aseiden käyttöön varauduttiin kehittämällä suojanaamaria ja suojaviittaa. Suomalaisten käsityksen mukaan yli kolmasosassa Neuvostoliiton taktisissa ohjuksissa oli kemiallinen taistelukärki.
Puolustusvoimat testasikin aktiivisesti taisteluaineita koe-eläimiin Helsingin edustalla olevassa Harakan saaressa.
Hevosia, koiria, rottia, hiiriä ja kaneja altistettiin muun muassa sinappikaasulle, levisiitille ja fosgeenille 1960-luvulle asti. Erikoisen hyvänä koe-eläimenä pidettiin hevosta, koska se oli herkempi sinappikaasulle kuin ihminen.
Kaasunsuoja-asu vuodelta 1942. Kuva on Santahaminasta. (KUVA: SA-KUVAT)
Sotasaaliiksi saatuja suojanaamareita käytettiin myös himmentämään ajovaloja. (KUVA: SA-KUVA)
.
