Kesä -44 ja Airo
- Viestiketjun aloittaja kaislajääkäri
- Aloitus PVM
Occamin partaveitsi:
Ei tarvi mitään salaliittoja. Toiveajattelu siitä etteivät venäläiset uhraa joukkojaan toissijaiselle suunnalle, tiedustelutietojen väärä tulkitseminen ja ylimielinen asenne venäläisten sotataitoon riittävät.
Johan ja Jan-Christian Lupanderin kirjassa Karelska näset 1944 (Norstedts 2012) on sekä tausta yllätykselle että Viipurin menetyksen taustat selvitetty hyvin, ilman mitään salaliittoteorioita.
Viipurin menetyksessä oli kyse prikaatista jjoka kyllä oli levännyt, mutta jopsta 2/3 osaa oli taistelukokematon eikä prikaatia oltu ehditty kouluttaa/harjoittaa yhdessä ollenkaan. Prikaati myös siirtyi paikalle ilman a-tarvikkeita kuten oli tapana, mutta prikaati ei saanut täydennystä, kuten sille olisi kuulunut. Prikaatin tykistölle kävi samoin ja "satavilla oleva" muu tykistö oli lähinnä teoriassa saatavilla. Prikaatinkomentaja oli kyvykäs, kuten myös yksi rykmentinkomentajista. Muut sitten.. Prikaatin vastuualueen raja oli väärin vedetty koilisessa ja prikaatn ryhmitys puolustukseen meni persiilleen. Puuttuvasta harjoituksesta johtuen joukot eivät tunteneet johtajiaan eivätkä siksi voineet luottaa heihin.
Tarvitaanko muuta?
Ei tarvi mitään salaliittoja. Toiveajattelu siitä etteivät venäläiset uhraa joukkojaan toissijaiselle suunnalle, tiedustelutietojen väärä tulkitseminen ja ylimielinen asenne venäläisten sotataitoon riittävät.
Johan ja Jan-Christian Lupanderin kirjassa Karelska näset 1944 (Norstedts 2012) on sekä tausta yllätykselle että Viipurin menetyksen taustat selvitetty hyvin, ilman mitään salaliittoteorioita.
Viipurin menetyksessä oli kyse prikaatista jjoka kyllä oli levännyt, mutta jopsta 2/3 osaa oli taistelukokematon eikä prikaatia oltu ehditty kouluttaa/harjoittaa yhdessä ollenkaan. Prikaati myös siirtyi paikalle ilman a-tarvikkeita kuten oli tapana, mutta prikaati ei saanut täydennystä, kuten sille olisi kuulunut. Prikaatin tykistölle kävi samoin ja "satavilla oleva" muu tykistö oli lähinnä teoriassa saatavilla. Prikaatinkomentaja oli kyvykäs, kuten myös yksi rykmentinkomentajista. Muut sitten.. Prikaatin vastuualueen raja oli väärin vedetty koilisessa ja prikaatn ryhmitys puolustukseen meni persiilleen. Puuttuvasta harjoituksesta johtuen joukot eivät tunteneet johtajiaan eivätkä siksi voineet luottaa heihin.
Tarvitaanko muuta?
Ja sitten jatketaan.
Mitä siihen koko Kannaksen tilanteeseen tulee, niin en ole kyllä nähnyt yhdenkään taisteluihin osallistuneen siunanneen noita maatalouslomia. Melkoinen osa (tykistön) kalustotappioista oli seurausta siitä, että vetolaitteet ja osa hevosista olivat maataloustöissä. Jv.-puolella taas olisi kaivattu kokeneita miehiä rivissä.
On ehdottoman totta, että tiedustelutietoja on erittäin helppo tulkita jälkikäteen, kun lopputulos tiedetään. Siitä huolimatta kesällä 1944 oli niin paljon seikkoja, jotka viittasivat suurhyökkäyksen tuloon, että virhe on melkeinpä anteeksiantamaton. Saksalaisten tiedot, radiotiedustelu, ilmakuvat, joukkojen havainnot, kaikki tuo viittasi tulossa olevaan. Mutta ihminen on erehtyväinen ja lehmä märehtiväinen.
Sitä linjapuolustusta nyt tuskin olisi ehditty hylätä ja kouluttaa uutta taistelutapaa, mutta Pääpuolustusasemasta olisi pitänyt osata vetää päävoimat VT-linjalle, ja tehdä siihen se ensimmäinen tasa. Sitten VKT-linja olisi pitänyt varustaa ja vahvistaa, kuten oli aiottukin ja suunniteltukin. Nimenomaan linnoittaminen lyötiin Kannaksella lähes täysin laimin koko asemasodan ajan, kun sekä etulinja että VKT-linja olivat huonolla tolalla.
Ylipäänsä Suomen Armeijan passivoituminen ja henkinen rappio asemasodan aikana oli käsittämätöntä, kun vain odotettiin Saksan voittavan sodan. Olisi niitä linnoituslaitteita sentään voinut rakentaa ja joukkoja kierrättää. Täysin käsittämätöntä tämä oli siinä vaiheessa, kun Saksan häviä oli jo nähtävissä (Paasosen esitelmän mukaan jo -43). Nimenomaan tästä vastuu lankeaa armeijan johtoon.
Se on eri kysymys, olisiko strateginen isku VT-asemaan voitu pysäyttää. Siihen ladattiin kuitenkin niin paljon painoa ja voimaa, että sen torjuminen olisi ollut joka tapauksessa arpapeliä. Kuitenkin se ensi-isku olisi osunut "tyhjään" Pääasemaan ja vahvemman VT-linjan läpäisyä olisi pitänyt valmistella pitempään kuin nyt - sehän tehtiin melkein liikkeestä. Tällöin mahdollisesti läpi päässyt vihollinen olisi kuitenkin ollut merkittävästi heikompi VKT-linjaa vastaan kuin nyt oli. Mielestäni 2.Divisioonan toiminta osoittaa, että jonkinlaisia mahdollisuuksia olisi ollut, mikäli leiviskät olisi hoidettu paremmin. Juurikaan parempiin rauhanehtoihin en oikein usko.
Mitä siihen koko Kannaksen tilanteeseen tulee, niin en ole kyllä nähnyt yhdenkään taisteluihin osallistuneen siunanneen noita maatalouslomia. Melkoinen osa (tykistön) kalustotappioista oli seurausta siitä, että vetolaitteet ja osa hevosista olivat maataloustöissä. Jv.-puolella taas olisi kaivattu kokeneita miehiä rivissä.
On ehdottoman totta, että tiedustelutietoja on erittäin helppo tulkita jälkikäteen, kun lopputulos tiedetään. Siitä huolimatta kesällä 1944 oli niin paljon seikkoja, jotka viittasivat suurhyökkäyksen tuloon, että virhe on melkeinpä anteeksiantamaton. Saksalaisten tiedot, radiotiedustelu, ilmakuvat, joukkojen havainnot, kaikki tuo viittasi tulossa olevaan. Mutta ihminen on erehtyväinen ja lehmä märehtiväinen.
Sitä linjapuolustusta nyt tuskin olisi ehditty hylätä ja kouluttaa uutta taistelutapaa, mutta Pääpuolustusasemasta olisi pitänyt osata vetää päävoimat VT-linjalle, ja tehdä siihen se ensimmäinen tasa. Sitten VKT-linja olisi pitänyt varustaa ja vahvistaa, kuten oli aiottukin ja suunniteltukin. Nimenomaan linnoittaminen lyötiin Kannaksella lähes täysin laimin koko asemasodan ajan, kun sekä etulinja että VKT-linja olivat huonolla tolalla.
Ylipäänsä Suomen Armeijan passivoituminen ja henkinen rappio asemasodan aikana oli käsittämätöntä, kun vain odotettiin Saksan voittavan sodan. Olisi niitä linnoituslaitteita sentään voinut rakentaa ja joukkoja kierrättää. Täysin käsittämätöntä tämä oli siinä vaiheessa, kun Saksan häviä oli jo nähtävissä (Paasosen esitelmän mukaan jo -43). Nimenomaan tästä vastuu lankeaa armeijan johtoon.
Se on eri kysymys, olisiko strateginen isku VT-asemaan voitu pysäyttää. Siihen ladattiin kuitenkin niin paljon painoa ja voimaa, että sen torjuminen olisi ollut joka tapauksessa arpapeliä. Kuitenkin se ensi-isku olisi osunut "tyhjään" Pääasemaan ja vahvemman VT-linjan läpäisyä olisi pitänyt valmistella pitempään kuin nyt - sehän tehtiin melkein liikkeestä. Tällöin mahdollisesti läpi päässyt vihollinen olisi kuitenkin ollut merkittävästi heikompi VKT-linjaa vastaan kuin nyt oli. Mielestäni 2.Divisioonan toiminta osoittaa, että jonkinlaisia mahdollisuuksia olisi ollut, mikäli leiviskät olisi hoidettu paremmin. Juurikaan parempiin rauhanehtoihin en oikein usko.
Päämajassa ylin sotajohto tiesi jo talvella -42, että Saksa ei voita sotaa.
Sodasta ei kuitenkaan voitu irroittaitua koska Pohjois-Suomessa oli merkittävät saksalaisjoukot ja Viro täynnä saksalaisvoimaa. Piti vain sinnitellä ja katsoa miten tilanne kehittyy. Valtion ylin poliittinen johto ymmärsi saman kesällä -42. Sotavoimille ja kansalle asiaa ei haluttu kertoa, jottei puolustustahto romahtaisi.
Kannaksella tehtyjä, tai oikeastaan tekemättömiä, toimia voi ihan syyllä arvostella. Olisi pitänyt ja jos, eivät kuitenkaan ole kovinkaan hedelmällisiä metodeja.
Suomen irroittautuminen vaati, että Saksa oli heikentynyt tarpeeksi. Kun se oli selviö, Suomi irrottautui. Mielenkiintoista on, että vaikka Hitlerin kätyreillä oli suunnitelmia vallankaappaukseksi Suomessa, Hitler ei käskenyt suunniteltavaksi Suomen miehittämistä. Unkarin osaltahan hän otti raivarin Unkarin irroittautuessa. Käski miehityksen ja asensi kätyrit valtaan. Suomen osalta jopa peruutti Tanne West suunnitelman, eli Ahvenanmaan valtauksen. Tanne Osthan, eli Suursaaren yritetty valtaaminen 15.9.1944, oli varsinainen ryssiminen. Sehän myös tapahtui pari viikkoa ennen kuin suomalaiset niin "petollisesti" käänsivät aseensa saksalaisia vastaan, Tornion maihinnousulla, joka lopetti Syysmanöövereiksi kutsutun operettisodan.
Airohan oli vailla rintamakomentajan kokemusta ollut erittäin älykäs äärimmäisyysmies, jota vastoinkäymiset ei ollut moderoinut. Valitettavasti.
Sodasta ei kuitenkaan voitu irroittaitua koska Pohjois-Suomessa oli merkittävät saksalaisjoukot ja Viro täynnä saksalaisvoimaa. Piti vain sinnitellä ja katsoa miten tilanne kehittyy. Valtion ylin poliittinen johto ymmärsi saman kesällä -42. Sotavoimille ja kansalle asiaa ei haluttu kertoa, jottei puolustustahto romahtaisi.
Kannaksella tehtyjä, tai oikeastaan tekemättömiä, toimia voi ihan syyllä arvostella. Olisi pitänyt ja jos, eivät kuitenkaan ole kovinkaan hedelmällisiä metodeja.
Suomen irroittautuminen vaati, että Saksa oli heikentynyt tarpeeksi. Kun se oli selviö, Suomi irrottautui. Mielenkiintoista on, että vaikka Hitlerin kätyreillä oli suunnitelmia vallankaappaukseksi Suomessa, Hitler ei käskenyt suunniteltavaksi Suomen miehittämistä. Unkarin osaltahan hän otti raivarin Unkarin irroittautuessa. Käski miehityksen ja asensi kätyrit valtaan. Suomen osalta jopa peruutti Tanne West suunnitelman, eli Ahvenanmaan valtauksen. Tanne Osthan, eli Suursaaren yritetty valtaaminen 15.9.1944, oli varsinainen ryssiminen. Sehän myös tapahtui pari viikkoa ennen kuin suomalaiset niin "petollisesti" käänsivät aseensa saksalaisia vastaan, Tornion maihinnousulla, joka lopetti Syysmanöövereiksi kutsutun operettisodan.
Airohan oli vailla rintamakomentajan kokemusta ollut erittäin älykäs äärimmäisyysmies, jota vastoinkäymiset ei ollut moderoinut. Valitettavasti.
EK kirjoitti:
Kahta Viipurissa ollutta pataljoonankomentajaa oli rankaistu edellisenä keväänä viinan kanssa lotraamisesta. Toinen oli tämä majuri, joka langetti itselleen rangaistuksen. Lisäksi on sanottu, että upseeriston kontra sotaväen keskinäiset suhteet olivat poikkeuksellisen huonot ja luottamusta ei ollut laisinkaan. Miehistö, aut ja ups. olivat vittuuntuneet siitä, että ylimmän upseeriston sekoilut oli pääosin kuitattu villaisella, kun toisaalta miehistö oli kärsinyt rangaistukset täysmääräisenä. Kaikkea tällaista. Kaksi majuria käytti alaisistaan melko vinkeitä nimikkeitä: sika, huoranpenikka, lutikka jne.jne.
Huomatkaa: suhteet olivat POIKKEUKSELLISEN huonot. Tämä on kirjattu tuoreeltaan -44. Eli VOI VIITATA siihen, että huonot suhteet eivät olleet yllätys enää kenellekään, mutta käytettiin määritelmää poikkeuksellisen.......
Tuossa viittamassani kirjassa, jossa kirjoittajina on kaksi ruotsalaistunutta pohjanmaan suomenruotsalaista, jotka ovat siis täysmääräisesti pystyneet käyttämään suomenkielisiä lähteitä, tehdään mielenkiintoinen vertaus Siiranmäen taisteluun, eli miksi Siiranmäessä menestyttiin ja Viipurissa homma meni persiilleen? Vastauksina kirjassa annetaan harjoituksen kautta saavutettu luottamus johtajiin/sen puuttuminen ja tykistön tuki/sen puuttuminen. Lisäksi verrataan Adolfin edestä johtamista ja sitä että Viipurissa vain yksi rykmentin komentajista edes kävi asemissa ennen rähinää.
fulcrum
Greatest Leader
baikal kirjoitti:
Yliarvioit sodan- ja maan johdon. Saksassa, jossa oli vielä paremmat tiedot, vielä laajalti uskottiin jos ei ihan murskavoittoon, niin kuitenkin vähintään jonkunlaiseen kelvolliseen rauhaan. Miksipä Suomessa oltaisiin oltu sen paremmin tilanteesta perillä?
Japanin johtohenkilöt, jotka kyllä tarkkaan tiesivät miten maa makaa, elättelivät vielä elokuussa 1945 toiveita jonkunlaisesta edullisesta rauhasta. Se on hämmästyttävää, uskon voima.
fulcrum kirjoitti:
Paasonen piti sekä Päämajassa että eduskunnassa laajat selonteot Saksan tilanteesta ja kuva oli lohduton - Saksa ei voi voittaa. Tämä vastasi melko tarkkaan myös Mannerheimin hlökohtaista käsitystä. Suomessa oli "tieto", mitä tulee tapahtumaan.
Se sodasta irrottautuminen oli tietenkin mahdottomuus tuossa tilanteessa. Saksalaiset Lapissa, vilja- ja aseriippuvuus Saksasta, Neuvostoliitto naapurina ja Länsivaltojen vihamielisyys tekivät tilanteen Suomelle tukalaksi. Jos poliittinen ja sodanjohto vakavissaan esitti länsivalloille maihinnousua Petsamoon -44, että sakemannit lähtevät, mutta puna-armeija ei tule tilalle, niin jokainen ymmärtää, että aika limitissä mentiin.
adam7 kirjoitti:
Tyrjän rykmentti on hankala vertailukohta, kun Piri-Aatu on niin ristiriitainen persoona. Kuitenkin huolimatta halusta kiillottaa omaa kilpeä, oli Ehrnrooth oikeasti hyvä komentaja. Ei virheetön, mutta hyvä. Ymmärsi muun muassa pitää reservin kapteeni Aimo Raassinan II pataljoonan komentajana, tosin osa kunniasta kuuluu myös Martolalle.
Kun kirjoitin 2. D:n toiminnasta, on merkillepantava ennen kaikkea tykistön käyttö. Martola antoi ampua tykistöllä enemmän kuin monessa muussa yhtymässä ammuttiin. Tämä tosin kostautui Vuosalmen torjuntataisteluissa putkien kulumisella, mutta kuitenkin. Tulenkäyttö Siiranmäessä oli moninkertaista samanaikaiseen Kuuterselkään verrattuna, ja Äyräpäässä ja Vuosalmella ammuttiin suhteessa enemmän kuin Ihantalassa.
Siteeraan jälleen kerran Ehrnroothia: "Jalkaväen tärkein tehtävä on estää vihollisen jalkaväkeä pääsemästä oman tykistön tuliasemiin."
Toinen tärkeä seikka oli pst.-aseistuksesta huolehtiminen. Martolahan kuskasi ennen suurhyökkäystä näkemänsä esitelmän jälkeen nyrkkejä ja kauhuja ensin upseereille esiteltäväksi ja sitten miehistölle käytettäväksi. Näin ei ollut esim. 10.D:ssa.
RDF kirjoitti:
Salausmääräykset. Aseet jaettaisiin ja koulutettaisiin joukoille tarpeen vaatiessa. Harmi vain, että tarpeen vaatiessa kouluts jäi aika vähäiseksi ja ensimmäisissä taisteluissa jakamistakaan ei ehditty tehdä. Esim. Jääkäriprikaatin tiedusteluhyökkäys Polviselkään tehtiin ilman lähitorjunta-aseita. Tuo hyökkäys muuten oli yksi pahimpia hölmöntölväyksiä koko sodassa. Lähitorjunta-aseita jäi käsittääkseni varikoille yhdessä (IV AK:n tykistökomentaja Sippolan määräyksestä) jakamattomien tykistön ampumatarvikkeiden kanssa.
EK kirjoitti:
Jos salausmääräykset olivat oikeasti SE syy, niin voi voi, pitää sanoa. Odotettiin siis "harmaata vaihetta" sodan aikana tilanteessa, jossa NL oli kasvattanut sotapotentiaalinsa jo hirmuiseksi. Mitä siitä pitää ajatella? Ei muuta kuin että voivoi.
Oliko sotaväsymys uuvuttanut tosiasiassa suomalaiset(kin) hyvinkin uneliaaseen tilaan, tästä on muitakin viitteitä kuin tämä tapaus? Sotaväsymys on yksinkertainen selitys moneen kohtaan, ehkä jopa selittävinkin. Kun sotaväsymys raportoitiin joukoissa jo aikaa niin olisko komentajatkaan olleet sille immuuneja? Tokkopa.
Onhan joku väläyttänyt syyksi toimittajan eli sakujen vaatimusta, ettei ko. asetta oteta esiin ja näkösälle ennenkuin sakujen hyväksynnästä, joka annetaan erikseen pyynnöstä.
Joku tykistön upseeri kirjassaan valotti niitä hallinnollisia ja byrokraattisia kiemuroita, joita pitkä sota tuotti toimintaan. Ikäänkuin unohdettiin, että sotahan tässä on perhana eikä mikään ra-varuskuntatoiminta.
Karuimman teesin mukaan Italiaa, Japania ja Suomea kuvasi yksi yhteinen nimittäjä: mikään näistä sotavaltioista ei kyennyt kehittymään tilanteen vaatimusten mukaan koko sodan aikana. Kyse ei ole vain resursseista vaan myös ajattelutavoista ja asenteista.
Olen epäortodoksisesti joskus pohtinut, pitikö sittenkin alkaen vuodesta -41- lopusta lähtien ryhtyä paimentamaan jääkäriupseeristoa toisiin tehtäviin ja kylmästi miehittää ko. tehtäviä nuoremmalla kaartilla, jolle olisi yksinkertaisesti annettu purtavaksi kaikki ne tiedot, joita sakut saivat kokemuksistaan Itärintamalla? Kenellä olisi ollut Suomessa munaa tarpeeksi pistää jääkäriupseeristo ansaitulle eläkkeelle, sivuun polttopisteestä? Olisiko ko. toimija kovin kauan edes elänyt, jos olisi tuollaista puuhaillut?
On nimittäin monessa kohtaa viitteitä siitä, että urautuneet ja Misse-joen latvoille henkisesti jumiutuneet jääkärit olivat tukkona nuoremmalle upseeristolle, joka turhautui ja vittuuntui toisarvoisissa tehtävissä. Olisi todennäköisesti ollut viisas peliliike antaa tilaa nuoremmille ja toisenlaisen näkemyksen ja koulutuksen saaneelle väelle.
Tässä olisi jollekin itsetuhoiselle tutkijalle sarkaa, vääntää tuo asia auki. Saisko tuohon rahoituksen? Ei, koska aihe on liian epäortodoksinen, jopa rienaava.
Tvälups
Ylipäällikkö
Jääkäriupseereissa oli lahjakkuuksia (http://fi.wikipedia.org/wiki/Lennart_Oesch) ja vätyksiä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Taavetti_Laatikainen).
Henkilösuhteet vaikuttivat (ja tekevät edelleen) henkilöiden urakehitykseen.
Esimerkiksi Valo Nihtilän "laakerit" menivät esimiehille niin Talvi- kuin Jatkosodassa. Sai sitten myös syntipukin osan esimiestensä puolesta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Valo_Nihtil%C3%A4
Tutkittavaa aiheesta riittää, toivottavasti johtopäätöksistä otetaan myös opiksi, pelkän tutkimuksen sivumäärän tuottamisen sijaan.
Henkilösuhteet vaikuttivat (ja tekevät edelleen) henkilöiden urakehitykseen.
Esimerkiksi Valo Nihtilän "laakerit" menivät esimiehille niin Talvi- kuin Jatkosodassa. Sai sitten myös syntipukin osan esimiestensä puolesta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Valo_Nihtil%C3%A4
Tutkittavaa aiheesta riittää, toivottavasti johtopäätöksistä otetaan myös opiksi, pelkän tutkimuksen sivumäärän tuottamisen sijaan.
baikal kirjoitti:
Syitä on monia, salausmääräykset yhtenä. Puutuminen oli asemasodan aikana kai aika kattavaa ylhäältä alas asti. Panssaridivisioona oli poikkeus, muttei ainoa. Esim. 2.Divisioona pärjäsi hyvin, 5.Divisioona usein Laatokan Karjalaan unohdettuna, 6. Divisioona, miksei 3. Divisioona ja onhan näitä.
Edelleen Adamin vihaamaa jossittelua harrastaaksemme, joukkojen kierrättäminen eri paikoilla ja johtajien kierrättäminen, olisivat voineet estää puutumusta.
Ei sitä epäonnistumista voida kuitenkaan pelkkien jääkäriupseerien kontolle pistää. Airo ei ollut jääkäriupseeri, Mannerheim ei ollut jääkäriupseeri eikä Nihtilä ollut jääkäriupseeri. Kaikki keskeisillä paikoilla ja kaikkien toiminnasta voidaan löytää puutteita. Vastaavasti Martola, Blick ja Vihma olivat jääkäriupseereita. Näistäkö olisi pitänyt luopua?
Mitä siihen tutkimukseen tulee, niin anna mennä. Ei rahoittajilla ole nykyään pidäkkeitä tuollaisten aiheiden rahoittamiseen, ei missään nimessä. Enemmän on painoa sillä, miten realistisen suunnitelman esität. MPKK tuskin rahoittaa, jos et ole opiskelija. Tuskin sittenkään, sillä tuollainen aihe alkaa siellä olla jo aika passé, jos et määrittele tutkimuskysymystä melko tarkkaan. Nykyään keskittyvät jo uudempiin sotiin.
kaislajääkäri
Eversti
Minua edelleenkin kiinnostaa tuo väitetty Airon "aktio" tiedustelutietojen pimittämisestä Marskilta toukokuun lopulla. Miksi ja mitä sillä oli saavutettavissa?
a) Airo ei aidosti uskonutkaan hyökkäykseen, ja halusi välttää turhaa hässäkkää
b) Airo uskoi hyökkäyksen tulevan, mutta halusi välttää ylireagointia
c) Airo uskoi hyökkäyksen tulevan, mutta vasta myöhemmin
d) Airo kyllä uskoi hyökkäykseen, muttei sen tavattomaan voimaan ja kuvitteli asemien pitävän kohtuullisen ajan
e) väite tiedon pimittämisestä ei pidäkään paikkaansa
Tiedon pimittämisessä Marskilta ei ole järkeä kuin vaihtoehdossa a. Muutoinhan vanha M olisi kaksinverroin järkkynyt hyökkäyksen todella alkaessa, kuten tapahtuikin...
Mielenkiintoista on myöskin Päämajan jo ilmeisesti vuoden -43 puolelta alkaneet käskyt varautumisesta suurhyökkäykseen ja niiden toistaminen ja korostaminen havaittaessa varautumisen ja linnoittamisen olevan edelleenkin puutteellista. Aika hämmästyttävää! Päämaja antoi käskyjä, ja huomasi ettei niitä noudateta. Oli kuitenkin sota-aika. Miksei "päitä alkanut putoilla" ja käskyjen noudattamista edellytetty ja pantu toimeen? Jotenkin kuulostaa punakaartin hommilta, jossa asiat päätetään huutoäänestyksellä...
Ilmeisesti sotaväsymys oli todellakin saavuttanut myös Päämajan.
a) Airo ei aidosti uskonutkaan hyökkäykseen, ja halusi välttää turhaa hässäkkää
b) Airo uskoi hyökkäyksen tulevan, mutta halusi välttää ylireagointia
c) Airo uskoi hyökkäyksen tulevan, mutta vasta myöhemmin
d) Airo kyllä uskoi hyökkäykseen, muttei sen tavattomaan voimaan ja kuvitteli asemien pitävän kohtuullisen ajan
e) väite tiedon pimittämisestä ei pidäkään paikkaansa
Tiedon pimittämisessä Marskilta ei ole järkeä kuin vaihtoehdossa a. Muutoinhan vanha M olisi kaksinverroin järkkynyt hyökkäyksen todella alkaessa, kuten tapahtuikin...
Mielenkiintoista on myöskin Päämajan jo ilmeisesti vuoden -43 puolelta alkaneet käskyt varautumisesta suurhyökkäykseen ja niiden toistaminen ja korostaminen havaittaessa varautumisen ja linnoittamisen olevan edelleenkin puutteellista. Aika hämmästyttävää! Päämaja antoi käskyjä, ja huomasi ettei niitä noudateta. Oli kuitenkin sota-aika. Miksei "päitä alkanut putoilla" ja käskyjen noudattamista edellytetty ja pantu toimeen? Jotenkin kuulostaa punakaartin hommilta, jossa asiat päätetään huutoäänestyksellä...
Ilmeisesti sotaväsymys oli todellakin saavuttanut myös Päämajan.
Talvisodan menestykset, hyökkäysvaiheen menestykset ja Syvärillä saavutetut menestykset pienempien hyökkäysten torjunnassa loivat menestyksen kulttuurin, joka ei sitten mun maailman edistyessä ei pystynyt vastaamaan tosimaailman kehittymiseen. Sama tietysti koskee Nokiaa.
aj77
Greatest Leader
kaislajääkäri kirjoitti:
Ihme homma. Vielä ihmeempää on se, että suurhyökkäys ei alkanut ihan tuosta noin vain yllättäen vaan joukkojon siirto tarvitsi ison logistiikan jota kaukopartiot ja muut tiedustelut seurasivat viikko kaupalla. Samoin kuin etulinjassa kuunneltiin moottoreiden jurraamista samalla kun naapurin puolelta kaivettiin hautoja kohti suomalaisten asemia.
Toisinsanoen olisi naapuri voinut laittaa ison kyltin jo Toukokuussa että täältä pian tullaan.
kaislajääkäri
Eversti
aj77 kirjoitti:
Exactly. Onhan tätä asiaa jo puitu maailman tappiin, ja varsinaista "oikeaa" vastausta emme tule koskaan saamaan.
Occamin partaveitsi on kait todennäköisin parturi.