Kesä -44 ja Airo
- Viestiketjun aloittaja kaislajääkäri
- Aloitus PVM
Pyllyvaltteri
Alikersantti
Ok. Mielenkiintoisia dokumentteja. Ovatko olleet kauankin saatavilla?Tuossa näyttävät tulleen perille (27.3.-28.3.).
ps. Kertovat että vahvalla uskolla on hyvä läpäisykyky
Vonka
Supreme Leader
Ok. Mielenkiintoisia dokumentteja. Ovatko olleet kauankin saatavilla?
ps. Kertovat että vahvalla uskolla on hyvä läpäisykyky
Ennen niitä sai lukulainaan Valtion Sota-arkistosta, kun täytti kaavakkeen. Nyt ne ovat Kansallisarkistossa ja digitoituna. Ihan kaikki ei ole, muiden muassa jotkin Valpon asiakirjat ovat rajoituksen alaisia.
@Vonka: Ei mikään ErJP6 vaan JP6.
Jääkäripataljoonat kesä 1944:
Jääkäripataljoonat kesä 1944:
- JP 1, JP 6 (+URR, HRR) = RvPr
- JP 2, JP 3, JP 4, JP 5 (+ TäydJP) = JPr/PsD
- JP 1 = 1941 oli RvPr:n 3. joukkoyksikkö (toiset URR ja HRR)
- JP 2, JP 3, JP 4 = 1941 1.JPr (vm. perusteinen)
- JP 5, JP 6, JP 7 = 1941 2.JPr (res. perusteinen)
- 2.JPr hajotettiin muihin joukkoihin kun vanhimmat ikäluokat kotiutettiin tammikuussa 1942. 2.JPrE + osa huoltojouoista siirettin perusettavan PsPr:n esikunnaksi + huoltojoukoiksi (joka edelleen liitettiin kesällä 1942 perustettuun PsD:n).
- Pääosin JP 5 lakkautettiin ja nimiannettiin lakkautetulle vm perusteselle I/JR52:lle joka edelleen siirrettin nimellä JP5 1.JPr:iin (joka edelleen liitettiin kesällä 1942 perustetuun PsD:n)
- JP6:een siirrettiin nuorimmat reserviläiset JP 5:stä ja JP 7:stä. Nuorennettu JP 6 siirrettiin keväällä 1942 osaksi RvPr:a
- JP 7:aan siirrettiin kotiutettavat reserviläiset jotka kotiutettiin ja yksikkö lakkautettiin
- Muutoinkin loppu 2.JPr:n henkilöstö siirrettiin pääosin täydentämään 1.JPr:a.
Viimeksi muokattu:
Vonka
Supreme Leader
Ei suinkaan CVjne. Vuonna 1943 perustetulla Erillisellä Jääkäripatajoona 6:lla ei ole mitään tekemistä hyökkäysvaiheen JP 6:n kanssa, joka kotiutettiin 1942. Usein on luultu.
Päämaja määräsi 2.6. 1943 RvPr:n komentajaa perustamaan tämän joukko-osaston. Tehtävä lankesi Lappeenrannassa Ratsuväen koulutuskeskukselle. Ensimmäinen komentaja oli Jorma Vetre (myöhemmin JP 1:n komentaja). Miehistön keksi-ikä perustamisvaiheessa oli 19 vuotta ja kesän 1944 torjuntataisteluissa 20 vuotta.
Luonnollisesti tätäkin sanotaan yksinkertaisesti kuutoseksi. Se taisteli Lempaalassa, Sykiälä-Sahakylässä, Viipurinlahdella ja Ilomantsissa. Ilomantsissa sitä pidettiin aika ratkaisevassa roolissa: se katkaisi Kuolismaan tien huoltolangan ja torjui venäläisen merijalkaväen aukaisuyritykset, hyökkäsi Utrioon ja Lutikkavaaraan. Suhteelliset tappiot olivat suomalaisten joukko-osastojen Ilomantsin suurimmat.
Vonka
Supreme Leader
Mutta jos kesään 1944 palataan. Tunnelmista varmaan kertoo tämänkin hyvin koulutetun pataljoonan kohtalo.
Kuutonen käskettiin lähtemään Oolannista mallilla rapido. Ninpä pataljoona seilasi kahdella aluksella Turkuun ja sitä vastaan tuli pataljoonan komentaja, joka oli tulossa kotilomalta Suomesta. Paluukuljetuksessa pataljoona hajosi siis kahteen palaan.
Kesäkuun 13. päivänä pataljoona oli tullut pikavauhtia Vammeljärvelle. Sille ei ollut osoitettu tykistön tulenjohtajaa, vaikka sen piti toimia painopistesuunnassa RvPr:n nyrkkinä, ja ainoat pst-aseet olivat 40 miinaa ja neljä pst-kivääriä.
Pataljoonalle annettiin 14.6. monta toimenpidesuuntaa: Vammelsuun lohko, Lehtikuusimetsän lohko, sekä I/JR53:n Sahakylän lohko sekä Mustamäen suunta. 1. Jääkärikomppania määrättiin yhdellä konekiväärijoukkueella vahvennettuna Liikolaan valmiiksi erillistehtävään toimimaan Mustamäen ja Kuuterselän suuntiin.
Pataljoonankomentaja oli lähettänyt 2. Jääkärikomppanian vastaiskuun Sahakylään, koska I/JR53 oli lähtenyt hipsimään. Niinpä pataljoonan iskuvoima oli hajalla. 4.K ja 3.K marssivat yhden historian suurimman aluekohtaisen tykistökeskityksen ja lentopommituksen läpi Sykiälään. 3.K menetti epäsuorassa tulessa upseerinsa yhtä kornettia lukuunottamatta eikä oikein sinä päivänä tiennyt missä mentiin.
1. Punalippuinen panssariprikaati vahvennettuna automaattiasein varustetulla kärkipataljoonalla hyökkäsi Mustamäentietä Sykiälään miltei samalla minuutilla, kun komppania oli tullut paikalle ja iskenyt perseet tauolle. Vain yksi kk oli varmistamassa tien varressa, muut olivat miten kuten, tilanne epäselvä. 3.K irtautui ja 4.K suojasi improvisoidusti eli tyhjensi vaunujen kannet miehistä. Panssarit alkoivat sitten linnustaa kyläaukealla olevaa ilman pst-aseistusta olevaa porukkaa ja löi komppanian hajalle, panssarit jatkoivat lounaaseen kohti Vammeljärven eteläpäätä ja yllättivät pian Melanderin oikein kunnolla. 4.K kokoontui joen takana ja jatkoi sitten erillisissä viivytystehtävissä kuusi päivää suojaten 10.D:n irtautumista, määrättiin sitten pataljoonan kanssa lepoon: askel oli ehkä sentin mittainen.
1.K, joka oli erillistehtävässä, soti hiukan pohjoisempana, tiedustellen 14.6 Mustamäessä ja myöhemmin suojaten Kanneljärven-Uudenkirkon yhdystien. Jääkärit räjäyttivät myös sillan panssarivaunujen nenän edestä. Pioneerit olivat juosseet karkuun, vaikka panos oli valmis. Alikersantti Paukku sai tästä myöhemmin Vapaudenristin. Aamulla 15.6 klo 8.30 paine oli niin kova, vihollisjoukkoja takana, että komppania vetäytyi Kanneljärveltä.
Kuutonen käskettiin lähtemään Oolannista mallilla rapido. Ninpä pataljoona seilasi kahdella aluksella Turkuun ja sitä vastaan tuli pataljoonan komentaja, joka oli tulossa kotilomalta Suomesta. Paluukuljetuksessa pataljoona hajosi siis kahteen palaan.
Kesäkuun 13. päivänä pataljoona oli tullut pikavauhtia Vammeljärvelle. Sille ei ollut osoitettu tykistön tulenjohtajaa, vaikka sen piti toimia painopistesuunnassa RvPr:n nyrkkinä, ja ainoat pst-aseet olivat 40 miinaa ja neljä pst-kivääriä.
Pataljoonalle annettiin 14.6. monta toimenpidesuuntaa: Vammelsuun lohko, Lehtikuusimetsän lohko, sekä I/JR53:n Sahakylän lohko sekä Mustamäen suunta. 1. Jääkärikomppania määrättiin yhdellä konekiväärijoukkueella vahvennettuna Liikolaan valmiiksi erillistehtävään toimimaan Mustamäen ja Kuuterselän suuntiin.
Pataljoonankomentaja oli lähettänyt 2. Jääkärikomppanian vastaiskuun Sahakylään, koska I/JR53 oli lähtenyt hipsimään. Niinpä pataljoonan iskuvoima oli hajalla. 4.K ja 3.K marssivat yhden historian suurimman aluekohtaisen tykistökeskityksen ja lentopommituksen läpi Sykiälään. 3.K menetti epäsuorassa tulessa upseerinsa yhtä kornettia lukuunottamatta eikä oikein sinä päivänä tiennyt missä mentiin.
1. Punalippuinen panssariprikaati vahvennettuna automaattiasein varustetulla kärkipataljoonalla hyökkäsi Mustamäentietä Sykiälään miltei samalla minuutilla, kun komppania oli tullut paikalle ja iskenyt perseet tauolle. Vain yksi kk oli varmistamassa tien varressa, muut olivat miten kuten, tilanne epäselvä. 3.K irtautui ja 4.K suojasi improvisoidusti eli tyhjensi vaunujen kannet miehistä. Panssarit alkoivat sitten linnustaa kyläaukealla olevaa ilman pst-aseistusta olevaa porukkaa ja löi komppanian hajalle, panssarit jatkoivat lounaaseen kohti Vammeljärven eteläpäätä ja yllättivät pian Melanderin oikein kunnolla. 4.K kokoontui joen takana ja jatkoi sitten erillisissä viivytystehtävissä kuusi päivää suojaten 10.D:n irtautumista, määrättiin sitten pataljoonan kanssa lepoon: askel oli ehkä sentin mittainen.
1.K, joka oli erillistehtävässä, soti hiukan pohjoisempana, tiedustellen 14.6 Mustamäessä ja myöhemmin suojaten Kanneljärven-Uudenkirkon yhdystien. Jääkärit räjäyttivät myös sillan panssarivaunujen nenän edestä. Pioneerit olivat juosseet karkuun, vaikka panos oli valmis. Alikersantti Paukku sai tästä myöhemmin Vapaudenristin. Aamulla 15.6 klo 8.30 paine oli niin kova, vihollisjoukkoja takana, että komppania vetäytyi Kanneljärveltä.
Viimeksi muokattu:
Olen kanssasi hiukan eri mieltä tuosta Erillisestä. 2.JPr:n hajottamisesta lienemme samaa mieltä. Tässä yhteydessähän de facto tosiaan JP 5, 6 ja 7 lakkautettiin ja osin nimet annettiin toisille joukoille jotka kuuluivat 1.JPr:iin (esim. tuo entinen 14.D:n I/JR52), E:stä tuli PsPrE ja esim JP 6:n komentaja evl Susi määrättiin JP 4 komentajaksi. En kyllä edelleenkään osta tuota tarinaasi ErJP6:sta. En ole ko nimeen kyllä törmännyt...Olen ymmärtänyt JP 6 nimenomaan kuului uudelleen perustamisen jälkeen RvPr:iin sen 4.pataljoonana, vaikka se tilapäiseti alistettiin RvPr:sta Meriv:lle Ahvenanmaan seikkailun ajaksi.
Ymmärtääkseni JP 6 eli nuorimmat reserviläiset koko 2.JPr:sta lähettiin RvPr:iin täydennykseksi (JP 1:een?). Se että päätyivätkö he tosiaan vain JP 1:een vai täydennettiinkö kesällä 1943 uudelleen perustettua JP 6:a myös näillä kokeneilla reserviläisillä ei ole varmaa... Siinä mielessä olet oikeassa että yksikkö ei sinänsä kokonaisuutena siirtynyt RvPr:iin.
Kun tunnet näemmä keveiden joukkojen historiaa niin kerroppas koska JP 1-JP 5 kuuluivat saman komentajan johtoon?
Vonka
Supreme Leader
Tiedot ovat everstiluutnantti Juutilaisen kirjoittamasta historiikista Nuoren jääkärin tie: Jääkäripataljoona 6 1943 - 1944. Siinä kerrotaan perustamisvaiheen virallinen nimi. Tuolla nimellä joukko-osasto löytyy myös sotilaan kantakortista, joka on pöydälläni. Olisiko "Erillinen" tehty juuri erotuksen vuoksi paperille, siis siitä hyökkäysvaiheen pataljoonasta? Mutta käytännössä sitten puhuttu kuutosesta.
Kuulostaa erikoiselta mutta onhan tuo mahdollista. Jos joukko perustetaan RvPr:n komentajan toimesta osaksi RvPr:ia, RvKoulK:n henkilöstöllä ei siinä kyllä hirveästi "erillistä" ole. Yleensä Nimike ErP varattiin suoraan divisioona johdossa olleille rykmenteistä irrallaan olleille pataljoonille, joita jäi kenttä-armeijaan kun vanhimmat ikäluokat kotitattiin ja divisiooniin jäi kolmen JR:n sijaan 2xJR ja ErP (hyvin usein nämä tosin käytännössä toimivat osana jotakin rykmenttiä sille alisitettuna...). Poikkeus on tietenkin ErP 4 jolle annettiin "tavallisen pataljoonan" nimi peite syistä.
Tarviipa etsiä tuo kirja käsiini.
Pyllyvaltteri
Alikersantti
kin
Nyt kun on kannas kahlattu läpi, niin otetaans tähän väliin seuraava skenaario ; puna-armeija olisinkin aloittanutkin 9.4.-44 operaation Syvärin ylityksellä- mihin olisi liittynyt tietysti maihinnousu suomalaisten sivustaan. Vasta tämän jälkeen, ehkä viikon viiveellä olisi Valkeasaaressa jytissyt. Päämajan huomio olisi tällöin ollut keskittynyt Aunukseen, joten kuinka nopeasti olisi puolustuksen painopiste saatu siirretty kannakselle, olisiko Mikkelissä esiintynyt ristivetoa? Olisiko reservejä yleensäkään saatu siirrettyä kannakselle ( kiinni operaatioissa ), kun nytkin oltiin lähes viime tipassa??
Nyt kun on kannas kahlattu läpi, niin otetaans tähän väliin seuraava skenaario ; puna-armeija olisinkin aloittanutkin 9.4.-44 operaation Syvärin ylityksellä- mihin olisi liittynyt tietysti maihinnousu suomalaisten sivustaan. Vasta tämän jälkeen, ehkä viikon viiveellä olisi Valkeasaaressa jytissyt. Päämajan huomio olisi tällöin ollut keskittynyt Aunukseen, joten kuinka nopeasti olisi puolustuksen painopiste saatu siirretty kannakselle, olisiko Mikkelissä esiintynyt ristivetoa? Olisiko reservejä yleensäkään saatu siirrettyä kannakselle ( kiinni operaatioissa ), kun nytkin oltiin lähes viime tipassa??
Pyllyvaltteri
Alikersantti
Siis 9.6.
Vonka
Supreme Leader
Voimaryhmän jakaminen kahteen koriin - Kannakselle ja Syvärille - ja Viipurissa olisi liehunut Suomen lippu, ainakin aselepohetkellä! Syvärillä olisi hyvinkin voinut kokeilla jäykkää puolustusta.
Se, mitä pelättiin, ja mikä esti keskittymästä pelkästään Kannakseen, oli se, että vihollinen olisi voinut vaikkapa kymmenen divisioonan voimin hyökätä Seesjärven molemmin puolin Maaselän kannaksen joukkojen selustaan. Tätä eversti Kuussaari pelkäsi jo talvella antaessaan vastineen Nihtilän katsaukseen. Joissakin käskyissä reserviä käsketään valmistautumaan toimimaan Kannaksen tai Maaselän suuntaan - vielä toukokuussa.
Se, mitä pelättiin, ja mikä esti keskittymästä pelkästään Kannakseen, oli se, että vihollinen olisi voinut vaikkapa kymmenen divisioonan voimin hyökätä Seesjärven molemmin puolin Maaselän kannaksen joukkojen selustaan. Tätä eversti Kuussaari pelkäsi jo talvella antaessaan vastineen Nihtilän katsaukseen. Joissakin käskyissä reserviä käsketään valmistautumaan toimimaan Kannaksen tai Maaselän suuntaan - vielä toukokuussa.
fulcrum
Greatest Leader
Pitää muistaa ettei Puna-armeijalla ollut Suomen operaatioon käytettävissä rajattomasti jalkaväkeä, paljon vähemmän kuin mitä esim. oli talvisodassa. Bagration ja muut operaatiot etelämpänä veivät resursseja. Heilläkään ei siis ollut varaa hajauttaa voimiaan kovin moneen projektiin.
Tämä ilmeisesti osaltaan vähän hämäsi Suomen sodanjohtoa, yliarvioitiin se miesmäärä jonka vihollisen katsottiin tarvitsevan menestyksekkääseen läpimurto-operaatioon ja kun laskeskeltiin (sinänsä ihan oikein) ettei sellaista ollut irroitettavissa, niin oltiin turvassa. Panssari- ja tykistöaseen materiaalinen kehitys korvasi kuitenkin miesmäärää.
Tämä ilmeisesti osaltaan vähän hämäsi Suomen sodanjohtoa, yliarvioitiin se miesmäärä jonka vihollisen katsottiin tarvitsevan menestyksekkääseen läpimurto-operaatioon ja kun laskeskeltiin (sinänsä ihan oikein) ettei sellaista ollut irroitettavissa, niin oltiin turvassa. Panssari- ja tykistöaseen materiaalinen kehitys korvasi kuitenkin miesmäärää.