baikal kirjoitti:
Eihän sitä nyt pikku vittuilusta kukaan mitään bännejä saa.
Eli pst suorastaan RYNNÄKÖI torjumaan ps-ajoneuvoja. Millainen elinkaari mahtaa olla pst-ryhmällä, joka taistelee tiensä tienvarteen läpi ruumisröykkiöiden, ainaski puoli tuntia, ja sitten aivan YLLÄTTÄEN alkaa sohia ps-vaunuja päin. Jotka tietenkään eivät tiedä ympäristön tapahtumista mitään.
Jos opetettu malli on tuo, niin sitten en tosiaan ymmärrä aiheesta mitään. Sanon vaan voi voi.
Hankala aihe pukea sanoiksi...
Kyllähän perus lähtökohta pitäisi tosiaan olla se että pst-miehet (ja muutkin) ovat valmiina asemissa kun vaunut tulevat A-etäisyydelle (puolustus/viivytystaistelu) ja tällöinhän taistelumateriaali on valmiiksi asemissa.
Aina puhutaan aseman vaihtamisesta ensimmäisen laukauksen jälkeen... henk.koht pysyisin kes miehenä niillä sijoillani jonkinlaisessa suojassa (ellei tarkoituksena ole poistua paikalta kokonaan) koska tulenavauksen jälkeen myös vastustajan vaunut avaavat tulen vähintäänkin summittaisesti oletettuun torjuntatulen suuntaan, mikä tarkoittaa sitä että ilmassa on hetken päästä kk-kuulaa&sirpaletta vähintäänkin runsaasti. Jos on tarve siirtyä ns.toiselle suunnalle esim. vaihtoasemiin, niin harkitsisin osan singoista sijoittamista sinne jo valmiiksi ja/tai osa singoista on ainakin lauottu jo pois ensimmäisessä tulenavauksessa jolloin nelivedolla eteneminen aina helpottuu ja jos singoille on tarve toisella suunnalla on paine helpottanut varmaan jo sillä nykyiselläkin suunnalla.
Perustilanteessa jossa esim. joukkue/komp. avaa tulen uralla eteneviä vaunuja vastaan sivusta metsän sisältä on maali vaunuille suht pienellä etäisyydellä oleva esim. 100-200m leveä kaistale metsää josta vilkkuu sieltä täältä suuliekkejä. En koe että yksittäinen kes lähtölaukaus tarkoittaa 100% varmuudella sitä poterossasi on kohta tst-vaunu sirpalelaukaus, todennäköisemmin sitä että poteron ympärillä paukkuu ja räiskyy yleisesti sitä sun tätä = kaikista järjettömin hetki alkaa vaihtaa asemaa. Jos oikein kohdalle alkaa osumaan, niin naamaa turpeeseen vaan ja antaa "laukaisuvuoro" jollekkin porukan muista sinkomiehistä (tässähän on se yksi kes lkm liittyvistä "hienouksista").
Pst-ohjukset ym. pidemmän kantaman harvalukuiset, monasti jääkäreistä erillään toimivat aseet ovat asia erikseen, ne toimivat vaunujen optiikan/tähystyksen kannalta optimaalisilla etäisyyksillä + ohjuksen lähtöpöhäys savuineen muodostaa kaukaisemmassa kasvilisuudessa selkeästi havaittavan yksittäisen maalin johon vaunujen huomio keskittyy. Siellä aseman vaihtaminen on paljon perustellumpaa, maastosta/asemista riippuen ei kuitenkaan itsestäänselvyys.
Mitä tulee hyökkäykseen, niin vaunujen kimppuun käyminen jalkamiesten voimin hyökkäysperiaatteella on suht marginaalivaihtoehto, jos maasto siihen antaa mahdolilisuuden, niin en todellakaan usko että singot liikkuvat aivan kärjen mukana syöksyen. Kyllä ne sieltä perästäkin tulevat kunhan vaunujen suojana ollut jv on kenties saatu pois tieltä ja tälläisessä tapauksessa ei varmasti kuormata kuin yksi tuubi sinkomiehen selkään jolloin se nelivedolla eteneminen otolliseen laukaisupaikkaan on edes jollain lailla mahdollista.
Meillä PsPr PstOhjj:ssa KES oli vain mp-tiedustelijoilla (2kpl per ukko, 6x2=12kpl) niistäkin selässä kulki yleensä vain yksi ja loput vaunussa. Apilasten määrää en ihan varmasti muista, olisiko niitäkin ollut jokaiselle ohjusryhmälle 3kpl (1kpl per ukko, yhteensä 12kpl), mutta eihän sekään sitä tarkoittanut että koko arsenaalia raahataan jatkuvasti ja jokapaikkaan selässä mukana. Jos ryhmityttiin ohjusasemiin, otettiin ohjus mukaan, jos pienemmälle etäisyydelle, niin Apilakset. Jos lähdettiin koukkaamaan (hyökkäämään) esim. kohdattua tiedusteluvaunua vastaan, niin kaikki raskas kalusto jäi vaunuihin, PKM tulitukeen ja yleensä Apilaksetkin varmistamaan ettei vaunut tule uraa myöten silmille. Koukkaavan porukan mukaan tiedustelijoita kessillä tai kenties yksi apilas jollekkin selkään.
Ei ole kovin realistista olettaa että jalkamiesten voimin lähdettäisiin hyökkäämään niin suuren vaunu määrän kimppuun että ongelmaksi tulee se että sinkomiehet eivät saa mukaansa tarpeeksi sinkoja. Valmistellussa tilanteessa asemat on sijoitettava niin että liikkuvat vaunut asemien edessä lähes mihin tahansa, niin aina jonkun sinkomiehen asemista kyetään niihin osumaan. Eli sinkomiehet eivät singahtele vaunujen perässä vaan vaunut ovat aina jonkun(joidenkin) aseman A-sektorilla.