viimeinen mohikaani
Majuri
Ihan mielenkiintoinen ajatus, mutta vaatii hieman perusteluja - yritin itsekin nimittäin pohtia, minkä tuotantomuodon osalta tuo tilanne voisi tulla kysymykseen, että purkaminen on taloudellisesti kannattavaa.... Noista kiinteistä kustannuksista valtaosa on kuitenkin nimenomaan käytettyyn pääomaan eli tehtyyn rakentamisinvestointiin sitoutuneita kustannuksia (ts. lainat ja muut rahoitusmuodot), eikä noista pääse eroon, vaikka voimalaitoksen purkaisikin. Löydätkö itse jonkun hyvän esimerkin tuotantomuodosta, mikä olisi ensimmäisenä tulilinjalla (ihan aidosti kiinnostaa tämä, hyvän pointin nostit)?
Määritelmän mukaan kiinteiden kustannusten määrä ei riipu myynnin määrästä, vaan ne syntyvät tuotantovalmiuden ylläpidosta. Tässä kohtaa laskin kiinteisiin kustannuksiin myös tuotantovalmiuden ylläpitoon tarvittavat investoinnit ihan riippumatta siitä, miten ne kirjanpidossa menee. Ehkä olisi ollut selkeämpää puhua investoinneista, joita tarvitaan tuotannon ylläpitoon. Eli tavallaan vastaat omaan kysymykseesi seuraavassa kappaleessa:
Toki sähkön keskihinnan laskiessa uusien investointien kannattavuus heikentyy, kuten heikentyy myös vanhoihin laitoksiin tehtävän investoinnin kannattavuus (isommat perusparannukset ja modernisoinnit), joten "luonnollisen poistuman" kautta laitoksia varmasti tippuisi pois niiden tullessa käyttöikänsä päähän.
Vanha laitos "tulee käyttöikänsä päähän" yleensä siinä vaiheessa, kun jokin keskeinen komponentti pitäisi uusia. Tuotantokustannukset ja sähkön tuleva hintataso vaikuttavat ratkaisevasti investoinnin kannattavuuteen. Jos investointilaskelma näyttää negatiivista, niin investointi jää tekemättä ja laitos puretaan pois. Sekä sähkön tuotantokustannuksiin (esim. päästökauppa) että hintaan (esim. tuulivoimatuet) vaikutetaan energiapolitiikalla. Politiikan tavoitteena on päästä kaikesta fossiilisesta eroon, maksoi mitä maksoi.
Tyynien päivien varalle iso lauhdevoimala olisi ollut ihan kiva mutta sille löytynyt maksajaa, joten se purettiin pois. Toisaalta, jos markkinoilla olisi ollut vielä enemmän tuulivoimaa painamassa sähkön hintaa negatiiviseksi, niin meillä olisi pian muutama ydinvoimala vähemmän (ensimmäinen 2027 ja toinen 2030). Onneksi Fortum teki suuren investointipäätöksen ja haki Loviisan laitoksille jatkolupaa. Se ei kuitenkaan ollut mikään itsestäänselvyys, sillä jossakin maissa myös ydinvoima tarvitsee valtion tukea ollakseen kannattavaa.