Keskustelua sotaelokuvista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vlad
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Irkkusotilas katselee Louhimiehen Tuntemattoman ja kommentoi näkemäänsä. Tuntuu tykkäävän erityisesti Rokasta. "This guy is tough as hell. Takes no shit from officers." :D


 
YliKoo kirjoitti:
Onko kukaan katsonut tätä

www.episodi.fi

Vielä hetken Yle Areenassa: Hurjasta taistelusta kertova sotaleffa – sata sotilasta kohtaa tuhansien joukon

Australialainen sotaelokuva kertoo Long Tânin taistelusta Vietnamin sodassa. Pääosassa nähdään Viikingit-tähti Travis Fimmel.
www.episodi.fi www.episodi.fi
Klikkaa laajentaaksesi...

Mikfin70 kirjoitti:
Olen ja pidin melkoisen realistisena eli kannattaa katsoa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Suosittelut myös täältä, on paremmasta päästä pienemmän budjetin sotaleffoja. Ja mielenkiintoinen taistelu tuo mistä leffa kertoo.

Tästä mielestäni oli keskusteluakin tässä ketjussa, mutten enää äkkiseltään onnistunut löytämään.

Suora linkki Areenaan:

areena.yle.fi

Vaarallisen lähellä

Yksittäistä taistelua ainutlaatuisen tarkkaan seuraava jännittävä sotaelokuva, jossa australialaisista ja uusiseelantilaisista sotilaista koostuva komppania joutuu yllättäen keskelle suurtaistelua Vietnamissa vuonna 1966. Pääosissa Travis Fimmel, Richard Roxburgh, Luke Bracey ja Daniel Webber...
areena.yle.fi areena.yle.fi
 
tulikomento kirjoitti:
Mollen Tuntematon tänään TV 2 klo 21.30.

areena.yle.fi

Tuntematon sotilas

Kolmella Jussilla palkittu elokuvaversio Väinö Linnan sotaromaanista. O: Rauni Mollberg. Rooleissa mm. Risto Tuorila, Pirkka-Pekka Petelius, Paavo Liski, Pertti Koivula ja Kari Väänänen. (1985)
areena.yle.fi areena.yle.fi
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämän Mollbergin version kanssa kasvoin lapsuuden ja nuoruuden, joten itselleni suosikkiversio :) (y) Tätä pitkää en ole kovin usein katsonut, täytynee itsenäisyyspäivänä Areenalta laittaa pyörimään
 
Siitä on paljon aikaa kun katsoin jonkun version Mollbergin tuntemattomasta. Yritin eilen lähteä avoimella mielellä, ilman ennakkoasennetta katsomaan. Alas tultiin rytinällä. Mielestäni tuo on jonkinasteinen Tuntemattoman häpäisy, eikä asteikon lievimmästä päästä.

Tapahtumien järjestystä voi tulkinnan mukaan tietenkin muutella, mutta kun se on tehty sillä tavoin mielivaltaisesti, että kohtaukset jäävät irrallisiksi ja dialogi ei etene loogisella tavalla, on sitä mielestäni vaikea taiteellisella tai jollakin tulkinnalla perustella. Lumen määrä eri kohtausten välillä on ainainen ongelma, ymmärrän että kohtauksia filmataan oman aikataulunsa mukaan mutta katsojaa voisi vähän kunnioittaa.

Kk etenee ensimmäiseen hyökkäykseen ilman henkilökohtaisia aseita, ja koko ensimmäinen hyökkäys on käsittämätön sekamelska. Hyökkäys alkaa konekiväärien tulituksella, jonka seassa jalkaväki lähtee rynnäkköön. Sekavaa se varmasti on ollut todellisuudessakin, tarkoitan lähinnä niitä ristiriitaisuuksia joita tuossa on.

Kk:lla on välillä kypärät, välillä ei. Konekiväärijoukkueen varajohtajalla on konepistooli, täydennysmiehenä tulevalle alikersantille mietitään joukkueenjohtajan paikkaa, Rokalla on välillä rähinäremmi ja pistooli jne. Bensapommit on tietenkin elokuvallinen tehoste joita ei malteta olla käyttämättä.

Tuli taas mieleen, että oliko tuo Mollbergin keskisormen näyttö sodankäyneelle sukupolvelle. 1985 oli suuri osa veteraaneista vielä hyvissä voimissaan. JR 8 ikäluokka lienee ollut jotakin 1910 eli elokuvan ilmestyessä eläkkeen kynnyksellä.

En tunne Mollbergin aatemaailmaa, mutta väkisinkin puskee mieleen vasemmistolainen "intellektuelli" jonka - yllätys yllätys - vasemmistolainen taidemaailma nostaa jalustalle.

Kiusasi tyttärensä terapiaan ja poikansa mielisairaalaan, siis kiistelty ja arvostettu ohjaaja - suurimmat kunnianimitykset joita toisiaan tukevat vasemmistopiirit voivat toisilleen antaa.
 
YliKoo kirjoitti:
Kk etenee ensimmäiseen hyökkäykseen ilman henkilökohtaisia aseita, ja koko ensimmäinen hyökkäys on käsittämätön sekamelska. Hyökkäys alkaa konekiväärien tulituksella, jonka seassa jalkaväki lähtee rynnäkköön.
Klikkaa laajentaaksesi...
Katsoin myös eilen ja huomasin ensimmäistä kertaa kiväärien puuttuvan. Puuttui muistaakseni myös siinä, kun Hietanen haahuilee metsässä ja eksyy muusta porukasta.
Eikös silloin kun tykistö lopetteli ja Kariluoto ei saanut hyökkäystä lähtemään, niin Koskela käski konekiväärien ampua, ettei jäisi väliä. Kai ne sitten lopettivat, kun ilmaantui selkiä eteen.
Muuten samaa mieltä, niitä sekoiluja oli. Osa kohtauksista jäänyt leikkauspöydälle, kun on liian pitkää pukannut.
Niissä kaikissa versioissa on hyvää ja huonoa.
Ekassa varusmiehet olivat nelikymppisiä, eikä ollut rahaa satsata esim. pyroon ja
joukkokohtauksiin.
Mustavalkoiseen oli helppo ympätä autenttisia kohtauksia.
Mollbergin ja Louhimiehen versioissa on Äänislinnaan käytetty turhan paljon aikaa.
Nämä on tietysti makuasiota.
Se mikä tuntuu omalta, riippuu varmasti myös siitä, minkä ikäisenä mitäkin on katsonut ja minkä on nähnyt ensimmäisenä.
@Kutale taisikin viitata asiaan.
Itse olen mukulasta asti katsonut mv-versiota.
Mollbergin versiota ehkä vähiten, mutta justiinsa "sen" ikäisenä, kun sijoittaa itsensä joka paikkaan.
Louhimiehen ohjaamaakin 3-4 kertaa.
Siinä näkyy raha, näyttelijät ovat hyviä ja oikean ikäisiä, vaikka Hirviniemeä Hietasena on nyttemmin vaikea sulattaa.
On varmaan tullut kolmisenkymmentä kertaa katsottua telkkarista, muutama kerta elokuvateatterissa ja tietysti videolla ja DVD:llä löytyy kaikki.
Siinä välissä sitten Apokalypse.Now:ta,
Das Boot:tia, Band of Brothersia ja Talvisotaa tietenkin. Silviisiin.
 
YliKoo kirjoitti:
Siitä on paljon aikaa kun katsoin jonkun version Mollbergin tuntemattomasta. Yritin eilen lähteä avoimella mielellä, ilman ennakkoasennetta katsomaan. Alas tultiin rytinällä. Mielestäni tuo on jonkinasteinen Tuntemattoman häpäisy, eikä asteikon lievimmästä päästä.

Tapahtumien järjestystä voi tulkinnan mukaan tietenkin muutella, mutta kun se on tehty sillä tavoin mielivaltaisesti, että kohtaukset jäävät irrallisiksi ja dialogi ei etene loogisella tavalla, on sitä mielestäni vaikea taiteellisella tai jollakin tulkinnalla perustella. Lumen määrä eri kohtausten välillä on ainainen ongelma, ymmärrän että kohtauksia filmataan oman aikataulunsa mukaan mutta katsojaa voisi vähän kunnioittaa.

Kk etenee ensimmäiseen hyökkäykseen ilman henkilökohtaisia aseita, ja koko ensimmäinen hyökkäys on käsittämätön sekamelska. Hyökkäys alkaa konekiväärien tulituksella, jonka seassa jalkaväki lähtee rynnäkköön. Sekavaa se varmasti on ollut todellisuudessakin, tarkoitan lähinnä niitä ristiriitaisuuksia joita tuossa on.

Kk:lla on välillä kypärät, välillä ei. Konekiväärijoukkueen varajohtajalla on konepistooli, täydennysmiehenä tulevalle alikersantille mietitään joukkueenjohtajan paikkaa, Rokalla on välillä rähinäremmi ja pistooli jne. Bensapommit on tietenkin elokuvallinen tehoste joita ei malteta olla käyttämättä.

Tuli taas mieleen, että oliko tuo Mollbergin keskisormen näyttö sodankäyneelle sukupolvelle. 1985 oli suuri osa veteraaneista vielä hyvissä voimissaan. JR 8 ikäluokka lienee ollut jotakin 1910 eli elokuvan ilmestyessä eläkkeen kynnyksellä.

En tunne Mollbergin aatemaailmaa, mutta väkisinkin puskee mieleen vasemmistolainen "intellektuelli" jonka - yllätys yllätys - vasemmistolainen taidemaailma nostaa jalustalle.

Kiusasi tyttärensä terapiaan ja poikansa mielisairaalaan, siis kiistelty ja arvostettu ohjaaja - suurimmat kunnianimitykset joita toisiaan tukevat vasemmistopiirit voivat toisilleen antaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mollbergin kaikki elokuvat on tuollaista sekavaa ja amatöörimäistä sotkua. Suomi oli tuolloin 1985 vielä täysin ryssän alla ja tuokin elokuva kuvastaa sitä. On tuossa vasemmistolaista paatosta. Tosin mollberg ei olisi hyvää elokuvaa pystynyt tekemään missään ajassa. Ainoa hyvä puoli tuossa oli että näyttelijät oli nuorempia kuin vanhemmassa Tuntemattomassa.
 
tulikomento kirjoitti:
Mollen Tuntematon tänään TV 2 klo 21.30.

areena.yle.fi

Tuntematon sotilas

Kolmella Jussilla palkittu elokuvaversio Väinö Linnan sotaromaanista. O: Rauni Mollberg. Rooleissa mm. Risto Tuorila, Pirkka-Pekka Petelius, Paavo Liski, Pertti Koivula ja Kari Väänänen. (1985)
areena.yle.fi areena.yle.fi
Klikkaa laajentaaksesi...

Pari poikaa samasta alokaskomppaniastani on alussa siinä paidattomana kutsuntatarkastuksessa vai mikä se kohtaus on. Mollberg oli kuulemma varmalla kädellä valinnut rumimmat ja erikoisimmat apukoulun kaverit lähikuviin, sellaiset, jotka nykyään kai suurimmaksi osaksi saisivat mielenkiintoiset paperit. 1984, jolloin sitä filmattiin, vielä kaikki menivät.

Molle vei elokuvasta kaiken huumorin. Sitten siinä on kohtaus, jossa lotat pesevät upseerien selkiä. Tiedetään, että siinä kohtaa veteraanit yleensä nousivat yleisöstä ja lähtivät menemään. Se oli sitten siinä, heidän mielestään. Tästä syystä minäkään anna tuolle mitään nyökkäystä, vaikka monin osinhan se on ihan puolikuntoinen leffa.
 
YliKoo kirjoitti:
Siitä on paljon aikaa kun katsoin jonkun version Mollbergin tuntemattomasta. Yritin eilen lähteä avoimella mielellä, ilman ennakkoasennetta katsomaan. Alas tultiin rytinällä. Mielestäni tuo on jonkinasteinen Tuntemattoman häpäisy, eikä asteikon lievimmästä päästä.

Tapahtumien järjestystä voi tulkinnan mukaan tietenkin muutella, mutta kun se on tehty sillä tavoin mielivaltaisesti, että kohtaukset jäävät irrallisiksi ja dialogi ei etene loogisella tavalla, on sitä mielestäni vaikea taiteellisella tai jollakin tulkinnalla perustella. Lumen määrä eri kohtausten välillä on ainainen ongelma, ymmärrän että kohtauksia filmataan oman aikataulunsa mukaan mutta katsojaa voisi vähän kunnioittaa.

Kk etenee ensimmäiseen hyökkäykseen ilman henkilökohtaisia aseita, ja koko ensimmäinen hyökkäys on käsittämätön sekamelska. Hyökkäys alkaa konekiväärien tulituksella, jonka seassa jalkaväki lähtee rynnäkköön. Sekavaa se varmasti on ollut todellisuudessakin, tarkoitan lähinnä niitä ristiriitaisuuksia joita tuossa on.

Kk:lla on välillä kypärät, välillä ei. Konekiväärijoukkueen varajohtajalla on konepistooli, täydennysmiehenä tulevalle alikersantille mietitään joukkueenjohtajan paikkaa, Rokalla on välillä rähinäremmi ja pistooli jne. Bensapommit on tietenkin elokuvallinen tehoste joita ei malteta olla käyttämättä.

Tuli taas mieleen, että oliko tuo Mollbergin keskisormen näyttö sodankäyneelle sukupolvelle. 1985 oli suuri osa veteraaneista vielä hyvissä voimissaan. JR 8 ikäluokka lienee ollut jotakin 1910 eli elokuvan ilmestyessä eläkkeen kynnyksellä.

En tunne Mollbergin aatemaailmaa, mutta väkisinkin puskee mieleen vasemmistolainen "intellektuelli" jonka - yllätys yllätys - vasemmistolainen taidemaailma nostaa jalustalle.

Kiusasi tyttärensä terapiaan ja poikansa mielisairaalaan, siis kiistelty ja arvostettu ohjaaja - suurimmat kunnianimitykset joita toisiaan tukevat vasemmistopiirit voivat toisilleen antaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Konekiväärimiesten henkilökohtainen ase oli ohjesäännön mukaan pistooli, mutta niitä ei käytännössä juurikaan liiennyt.
 
tulikomento kirjoitti:
Tänään kakkosella klo 21 Pekka Parikan Talvisota.

areena.yle.fi

Talvisota

Antti Tuurin romaaniin perustuva suurelokuva lakeuden miesten taistelusta Taipaleenjoella monikymmenkertaista vihollista vastaan. N: Taneli Mäkelä, Vesa Vierikko, Timo Torikka. O: Pekka Parikka. (1989)
areena.yle.fi areena.yle.fi
Klikkaa laajentaaksesi...

Tässä taas on täyden kympin leffa. 4. K eli kauhavalaiset sotivat siinä Terenttilän lisäksi Vuosalmella.

Näinhän se menikin. Taipaleesta sen verran, että elokuvahan ei anna kokonaiskuvaa. Taipaleessa keskisuomalaiset pysäyttivät Stalinin hyökkäyksen ja vakauttivat tilanteen. Keskisuomalaiset olivat lopulta sodan loppuun asti Kirvesmäen ja Terenttilän kuopissa, joista Laurila lähti sitten Vuosalmelle ja Äyräpäähän.

Laurilan rykmentistä (JR 23) nimenomaan kauhavalaiset pääsivät ensimmäisenä eteen, 6. joulukuuta illalla. Kirvesmäen alalohkon etulinjaan. Muutenhan rykmentti otti rintamavastuun vasta 17.12. ja oli 27.12. asti. Sitten se oli levossa ja taas edessä 7.– 16.1.1940, jolloin olivat ne Mustaojansuun kasemattien taistelut. Siitä oli taas lepoa 5. helmikuuta saakka. Taipaleen suunnan suurhyökkäyksen torjuntaan rykmentti osallistui 11.–19. helmikuuta. Laurila osallistui vielä posliinipoikien jättämien asemien valtaamiseen takaisin. Sitten sen piti päästä kuukaudeksi lepoon (missä tahansa maailmassa rykmenttiä olisi pidetty täysin loppuunpalaneena) mutta tilanne kun oli paha ja Suomi ilman reservejä, rykmentti siirrettiin Vuosalmelle.

Pahoin kuluneet keskisuomalaisetkin piti vapauttaa lepoon helmikuussa loppuaikoina, ja nekin oli jo vedetty jo vähän taaemmas, kun se uusi ns. posliinidivisioona (21.D) petti kokemattomuuttaan jo ensimmäisessä kunnon hyökkäyksessä niin, että lepo muuttui vastahyökkäykseksi. 21. Divisioona oli tottumaton. Se oli käskyn mukaisesti tehty niistä joukoista, jotka olivat jääneet perustamispaikoille varsinaisen kenttäarmeijan perustamisen jälkeen. Ne olivat kotitäydennysjoukkoja Etelä-Suomesta. Kyllä ne siitä sitten pystyivät itsekin sotimaan, kun vähän tottuivat, mutta ei sieltä enää kukaan joulukuusta asti ollut lepoon päässyt. Jylhäkin menetti loppuaikoina Terenttilän kuoppiin monet niistä soinilaisista pojista, jotka vielä olivat Koukunniemen verisen tulikasteen ja pitkän sodan jälkeen selvinneet.

Näitä kotitäydennysmiehiä oli muuallakin. Esimerkiksi Laurilalla oli loppuaikoina siellä Vasikkasaaressa nurmijärveläisiä kotitäydennysmiehiä joukkueellinen. Miten heille kävi, en tiedä.

Eli JR 30 (Kemppi) ja JR 23 (Laurila) olivat aika kuuluisia. Niinhän legendat syntyvät. Ei siellä helppoa ollut. Linnankankaalle päässeet pääsivät vähän helpommalla koko sodan. Sellaista sota on. Joku paikka on painopiste. Hirvittävä paine kohdistui Kirvesmäkeen ja Terenttilään, etenkin helmikuun helvettiviikoilla.

Voittamattomiksi pataljooniksi Taipaleen taistelujen jälkeen kutsutaan virtolaisten ja pihlajavetisten (nyk. osa Keuruuta) pataljoonaa (komentajana myöhemmin Mannerheim-ristin saanut majuri Polón) ja Uuraisten pataljoonaa (komentajana kapt. Lieska). Ne olivat Taipaleessa alusta loppuun, eivätkä milloinkaan jättäneet asemia ilman käskyä ja osallistuivat verisiin vastahyökkäyksiin silloin. kun edessä oli joku muu joutunut antamaan vähän siimaa. Eivät aina käskystäkään jättäneet asemaa. Ihan viimeisinä päivinä kaksi Pihlajaveden poika oli enää Terenttilän viitosessa, kun se käskettiin jättää. He kieltäytyivät ja kaatuivat paikalleen. Heidän mielestään siinä ei ollut mitään järkeä, että sodan aikana saman tukikohdan puolustamiseen ja valtaamiseen takaisin vastahyökkäyksillä menee koko kylä ja sitten yks kaks käsketään jättää se tukikohta ilmaiseksi. Niinpä viimeiset pojat eivät suostuneet. Nämä tapahtumat siellä ovat jääneet ikuisiksi ajoiksi Suomen sotahistoriaan. Se Jylhän runon "Kaivo" tyyppikin on totta: Erik Kujala lähti korsusta hakemaan haavoittuneelle vettä ja kaatui kaivolle päivää ennen rauhaa. Hänet on haudattu Virtain Killinkosken sankarihautaan.

Sodissa virtolainen Karttilan perhe menetti kaikki neljä poikaansa. On tehty hienoja kirjoja, mutta elämä on ollut vielä hurjempaa ja hirveämpää kuin mikään tarina tavoittaa.

Hurjimmat Taipaleen taistelut nähtiin loppuaikoina. Valtava ilmatoiminta, tykistötoiminta ja kaksi divisioonaa (kolmas reservissä) yrittää läpimurtoa. Sitähän tässä elokuvassa ei enää kuvata enkä tiedä, olisiko sellaista budjettia että saisi edes kalpean aavistuksen, mitä on, kun kuormaa kaatuu ilman sekunninkaan taukoa tuntikausia.

Tosielämän eroista elokuviin pitää sanoa sekin, että Taipaleessa suomalainen tykistö tuki jopa poikkeuksellisen paljon jalkamiesten taistelua, usein hajottaen kokonaisten pataljoonien hyökkäykset lähtöasemiinsa. Elokuvassa tämä on käännetty ihan toiseksi.

Viimeisenä rauhan tultua Taipaleesta lähti suomalaisista joukko-osastoista pataljoona Polón.

Laurilan rykmentti oli kyllä kova porukka, vaikka ei siellä joella ollutkaan alussa eikä lopussa. Rykmentti menetti pelkästään kaatuneina 682 miestä. Sen ensimmäisessä pataljoonassa (Isokyrön, Vähäkyrön ja Laihian reserviläiset) oli sodan lopussa enää 19 miestä. Se oli pataljoonan vahvuus.

Ei muuta kunniaa.
 
Viimeksi muokattu:
EXLT2 kirjoitti:
Konekiväärimiesten henkilökohtainen ase oli ohjesäännön mukaan pistooli, mutta niitä ei käytännössä juurikaan liiennyt.
Klikkaa laajentaaksesi...
Toden totta.

Ainakin Määtällä
1701785085890.png

Hietasella
1701785118693.png

ja Lehdolla on pistoolit

1701785152510.png

Se että Kariluodolla on myös kp, on jotenkin ymmärrettävää, hommannut sen jostakin ja kantaa sitä, Siis Kariluoto on jv-jojo

1701785198824.png

Lähtöjumalanpalveluksessa mainitsemillasi on pistoolit

1701785891021.png

:salut:
 
Viimeksi muokattu:
Vonka kirjoitti:
Tässä taas on täyden kympin leffa. 4. K eli kauhavalaiset sotivat siinä Terenttilän lisäksi Vuosalmella.

Näinhän se menikin. Taipaleesta sen verran, että elokuvahan ei anna kokonaiskuvaa. Taipaleessa keskisuomalaiset pysäyttivät Stalinin hyökkäyksen ja vakauttivat tilanteen. Keskisuomalaiset olivat lopulta sodan loppuun asti Kirvesmäen ja Terenttilän kuopissa, joista Laurila lähti sitten Vuosalmelle ja Äyräpäähän.

Laurilan rykmentistä (JR 23) nimenomaan kauhavalaiset pääsivät ensimmäisenä eteen, 6. joulukuuta illalla. Kirvesmäen alalohkon etulinjaan. Muutenhan rykmentti otti rintamavastuun vasta 17.12. ja oli 27.12. asti. Sitten se oli levossa ja taas edessä 7.– 16.1.1940, jolloin olivat ne Mustaojansuun kasemattien taistelut. Siitä oli taas lepoa 5. helmikuuta saakka. Taipaleen suunnan suurhyökkäyksen torjuntaan rykmentti osallistui 11.–19. helmikuuta. Laurila osallistui vielä posliinipoikien jättämien asemien valtaamiseen takaisin. Sitten sen piti päästä kuukaudeksi lepoon (missä tahansa maailmassa rykmenttiä olisi pidetty täysin loppuunpalaneena) mutta tilanne kun oli paha ja Suomi ilman reservejä, rykmentti siirrettiin Vuosalmelle.

Pahoin kuluneet keskisuomalaisetkin piti vapauttaa lepoon helmikuussa loppuaikoina, ja nekin oli jo vedetty jo vähän taaemmas, kun se uusi ns. posliinidivisioona (21.D) petti kokemattomuuttaan jo ensimmäisessä kunnon hyökkäyksessä niin, että lepo muuttui vastahyökkäykseksi. 21. Divisioona oli tottumaton. Se oli käskyn mukaisesti tehty niistä joukoista, jotka olivat jääneet perustamispaikoille varsinaisen kenttäarmeijan perustamisen jälkeen. Ne olivat kotitäydennysjoukkoja Etelä-Suomesta. Kyllä ne siitä sitten pystyivät itsekin sotimaan, kun vähän tottuivat, mutta ei sieltä enää kukaan joulukuusta asti ollut lepoon päässyt. Jylhäkin menetti loppuaikoina Terenttilän kuoppiin monet niistä soinilaisista pojista, jotka vielä olivat Koukunniemen verisen tulikasteen ja pitkän sodan jälkeen selvinneet.

Näitä kotitäydennysmiehiä oli muuallakin. Esimerkiksi Laurilalla oli loppuaikoina siellä Vasikkasaaressa nurmijärveläisiä kotitäydennysmiehiä joukkueellinen. Miten heille kävi, en tiedä.

Eli JR 30 (Kemppi) ja JR 23 (Laurila) olivat aika kuuluisia. Niinhän legendat syntyvät. Ei siellä helppoa ollut. Linnankankaalle päässeet pääsivät vähän helpommalla koko sodan. Sellaista sota on. Joku paikka on painopiste. Hirvittävä paine kohdistui Kirvesmäkeen ja Terenttilään, etenkin helmikuun helvettiviikoilla.

Voittamattomiksi pataljooniksi Taipaleen taistelujen jälkeen kutsutaan virtolaisten ja pihlajavetisten (nyk. osa Keuruuta) pataljoonaa (komentajana myöhemmin Mannerheim-ristin saanut majuri Polón) ja Uuraisten pataljoonaa (komentajana kapt. Lieska). Ne olivat Taipaleessa alusta loppuun, eivätkä milloinkaan jättäneet asemia ilman käskyä ja osallistuivat verisiin vastahyökkäyksiin silloin. kun edessä oli joku muu joutunut antamaan vähän siimaa. Eivät aina käskystäkään jättäneet asemaa. Ihan viimeisinä päivinä kaksi Pihlajaveden poika oli enää Terenttilän viitosessa, kun se käskettiin jättää. He kieltäytyivät ja kaatuivat paikalleen. Heidän mielestään siinä ei ollut mitään järkeä, että sodan aikana saman tukikohdan puolustamiseen ja valtaamiseen takaisin vastahyökkäyksillä menee koko kylä ja sitten yks kaks käsketään jättää se tukikohta ilmaiseksi. Niinpä viimeiset pojat eivät suostuneet. Nämä tapahtumat siellä ovat jääneet ikuisiksi ajoiksi Suomen sotahistoriaan. Se Jylhän runon "Kaivo" tyyppikin on totta: Erik Kujala lähti korsusta hakemaan haavoittuneelle vettä ja kaatui kaivolle päivää ennen rauhaa. Hänet on haudattu Virtain Killinkosken sankarihautaan.

Sodissa virtolainen Karttilan perhe menetti kaikki neljä poikaansa. On tehty hienoja kirjoja, mutta elämä on ollut vielä hurjempaa ja hirveämpää kuin mikään tarina tavoittaa.

Hurjimmat Taipaleen taistelut nähtiin loppuaikoina. Valtava ilmatoiminta, tykistötoiminta ja kaksi divisioonaa (kolmas reservissä) yrittää läpimurtoa. Sitähän tässä elokuvassa ei enää kuvata enkä tiedä, olisiko sellaista budjettia että saisi edes kalpean aavistuksen, mitä on, kun kuormaa kaatuu ilman sekunninkaan taukoa tuntikausia.

Tosielämän eroista elokuviin pitää sanoa sekin, että Taipaleessa suomalainen tykistö tuki jopa poikkeuksellisen paljon jalkamiesten taistelua, usein hajottaen kokonaisten pataljoonien hyökkäykset lähtöasemiinsa. Elokuvassa tämä on käännetty ihan toiseksi.

Viimeisenä rauhan tultua Taipaleesta lähti suomalaisista joukko-osastoista pataljoona Polón.

Laurilan rykmentti oli kyllä kova porukka, vaikka ei siellä joella ollutkaan alussa eikä lopussa. Rykmentti menetti pelkästään kaatuneina 682 miestä. Sen ensimmäisessä pataljoonassa (Isokyrön, Vähäkyrön ja Laihian reserviläiset) oli sodan lopussa enää 19 miestä. Se oli pataljoonan vahvuus.

Ei muuta kunniaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Antti Tuurin Talvisota -kirja tuli luettua joskus teinipoikana. Muistikuva on, että Tuurin kirja pohjautuu hyvin vahvasti Pohjanmaan talvisodan veteraanien omiin kertomuksiin ja haastatteluihin.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top