Käydään se historia lyhyesti läpi. Laurila menetti pataljoonankomentajansa, nelisenkymmentä miestä ja kirkonmäen iltakymmeneltä 4.3. Koko Vuoksen pohjoisranta jäi neuvostotykistön ampuma-alan piiriin. 8. D antoi jo klo 23 käskyn ottaa asemat takaisin.
Kevyt Osasto 8:n eskadroona oli kyseessä, ja tehtävänä oli ottaa Äyräpään kirkonmäki takaisin 5.3.1940. Vastaisku- ja valtaustehtävän sai eskadroonan kolme joukkuetta ja yksi konekiväärijoukkue. Konekiväärimiehet olivat Ylistarosta. Osaston vahvuus oli noin 120 miestä, joista kolme joukkueellista siis yritti lähtöasemistaan ylös.
Kello 5:50 suomalaisten tykistö ampui hyökkäyksen lähtölaukaukset. Kranaatteja ammuttiin vain 10-12 kappaletta, vaikka vahvemmasta tykistökeskityksestä oli ollut puhetta. Kun kranaattituli loppui, komensi luutnantti Peltola eskadroonan hyökkäykseen. Vaikeaa oli. I joukkueen edessä oli hyökkäysmaastona aukea, jota ei ollut kukaan yön pimeydessä huomannut.
Venäläisten tykistö- konekivääri ja pikakivääritulitus oli raivoisaa. Yhteydet hyökkäävään joukkoon menivät poikki. Klo 8 tuli komentopaikalle tieto, että koko eskadroona tuhoutuu, jos hyökkäystä jatketaan. Ilmeisesti joku sivullinen JR 23:sta osasi tehdä analyysin. Komentajan antamaa vetäytymiskäskyä ei saatu kuitenkaan vietyä eteenpäin.
Elokuvassa kaikki käy minuuteissa. Tosiasiassa suomalaiset onnistuivat valtaamaan osia ensimmäisen puolustuslinjan pesäkkeistä ja arviolta 19 suomalaissotilasta pääsi lähelle tavoitetta eli kirkon raunioiden lähelle. Suomalaisilla ei ollut kuitenkaan tarpeeksi voimia pitää haltuun otettuja alueita, ja pian neuvostojoukkojen vastahyökkäys pakotti harvaan käyneen joukon irti. Takaisin lähtöasemaan palasi vain kymmenen miestä.
Yritystä ei todellakaan puuttunut, mutta olihan se itsemurhahomma aivan liian pienelle joukolle, joka oli kaiken lisäksi ensimmäistä kertaa taistelutehtävässä. Venäläisiä oli siellä jo kuin Vilkkilässä kissoja.