Kevyen kranaatinheittimen korvaus

pstsika kirjoitti:
Kyllähän tuo 81 mm krh on melkoinen kissanpieru loppujenlopuksi. Kaivautuneeseen viholliseen ei saada oikein minkäänlaista vaikutusta jos ei ihan kohdalle osu ja sirpelevaikutuskin on aika pieni. Suojaamattomaan maaliin ampuessa tietysti ihan jees ja hyvänä puolena se, että helppo kuljettaa painonsa takia ja pystyy nopeaan tulenavaukseen.

Oli melkoinen pettymys Nipan ake-ammunnoissa, kun kevyet heittimet ampuivat iskua 150 metrin päähän ja myöhemmin tuli tepasteltua maalialueella, joka ei ollut kärsinyt juuri ollenkaan. Äänikin tuossa on paljon vaatimattomampi kuin psv-kanuunassa.

Käyttivätkö taistelukranaattia vai harjoitusammusta? Aikanaan pääsin itse ampumaan suora-ammuntaa krh 71 /81mm ja käytimme siinä 2 eri ammusta joista se keltainen ilman r-ainetta ja yhdellä pienellä panoksella oli perustulitoimintaa varten.

A-alueella pääsimme ampumaan jo HE-ammusta jossa oli jonkin verran r-ainetta, mutta ei juuri sirpaleita. Kouluttaja sanoi että kranaatti on "kova" mutta se EI ole varsinainen tst-ammus jollaisia käytettäisiin tositoimissa. Räjähti kyllä ja lensi sen maksimimatkan kuten tst-ammus mutta muistaakseni todellinen sirpalekranaatti oli vain tositoimia varten. En ole kuitenkaan korhoro joten en tiedä pääsivätkö siellä ampumaan niitä oikeita.

Nykyään vähemmän kaivetaan niitä kuoppia ainakaan naapurin toimesta hyökkäyksessä. Kaivautuminen uudelleen ja uudelleen sopii huonosti nykyaikaiseen hyökkäyssodankäyntiin. Hyvin kevyt heitin silti ruhjoi vihollista talvi/jatkosodassa vaikka vallihaudoissa siellä maattiinkin. Pirullisimpana piirteenä naapurin kuvasivat krh:n kykyä iskeä hautojen pohjalle kun tykistö roimi yleensä laakeasti yli ja alle.

Ääni on vain psykologinen tekijä ja tehokkaammin pelkoa luo haavoittuneiden ja kaatuneiden suuri määrä kuin kova jyske. Jos äänellä mitattaisiin niin silloinhan esim. Musti olisi jalkaväen tehokkain ase ja sitä se ei todellakaan ole.
 
Kun muutakaan KRH ketjua satu silmiin, niin laitampa tänne:

http://en.wikipedia.org/wiki/XM395_Precision_Guided_Mortar_Munition

Kiinnostaisi vain tietää, että onko tuo CEP= 1m. tuolla laserilla vaiko GPS ohjauksella. Jotenkin veikkaan laseria.
 
Einomies1 kirjoitti:
pstsika kirjoitti:
Kyllähän tuo 81 mm krh on melkoinen kissanpieru loppujenlopuksi. Kaivautuneeseen viholliseen ei saada oikein minkäänlaista vaikutusta jos ei ihan kohdalle osu ja sirpelevaikutuskin on aika pieni. Suojaamattomaan maaliin ampuessa tietysti ihan jees ja hyvänä puolena se, että helppo kuljettaa painonsa takia ja pystyy nopeaan tulenavaukseen.

Oli melkoinen pettymys Nipan ake-ammunnoissa, kun kevyet heittimet ampuivat iskua 150 metrin päähän ja myöhemmin tuli tepasteltua maalialueella, joka ei ollut kärsinyt juuri ollenkaan. Äänikin tuossa on paljon vaatimattomampi kuin psv-kanuunassa.

Käyttivätkö taistelukranaattia vai harjoitusammusta? Aikanaan pääsin itse ampumaan suora-ammuntaa krh 71 /81mm ja käytimme siinä 2 eri ammusta joista se keltainen ilman r-ainetta ja yhdellä pienellä panoksella oli perustulitoimintaa varten.

A-alueella pääsimme ampumaan jo HE-ammusta jossa oli jonkin verran r-ainetta, mutta ei juuri sirpaleita. Kouluttaja sanoi että kranaatti on "kova" mutta se EI ole varsinainen tst-ammus jollaisia käytettäisiin tositoimissa. Räjähti kyllä ja lensi sen maksimimatkan kuten tst-ammus mutta muistaakseni todellinen sirpalekranaatti oli vain tositoimia varten. En ole kuitenkaan korhoro joten en tiedä pääsivätkö siellä ampumaan niitä oikeita.

Nykyään vähemmän kaivetaan niitä kuoppia ainakaan naapurin toimesta hyökkäyksessä. Kaivautuminen uudelleen ja uudelleen sopii huonosti nykyaikaiseen hyökkäyssodankäyntiin. Hyvin kevyt heitin silti ruhjoi vihollista talvi/jatkosodassa vaikka vallihaudoissa siellä maattiinkin. Pirullisimpana piirteenä naapurin kuvasivat krh:n kykyä iskeä hautojen pohjalle kun tykistö roimi yleensä laakeasti yli ja alle.

Ääni on vain psykologinen tekijä ja tehokkaammin pelkoa luo haavoittuneiden ja kaatuneiden suuri määrä kuin kova jyske. Jos äänellä mitattaisiin niin silloinhan esim. Musti olisi jalkaväen tehokkain ase ja sitä se ei todellakaan ole.

Sirpaleammuksia ne oli. En tiedä noista sen tarkemmin vai onko 81 mm krh:lla muutakin kuin sirpale-, valo- ja savuammuksia?
Maalialueen maaperästä löytyi todella runsaasti pieniä sirpaleita siinä vaiheessa kun tepastelin siellä. Samoin löytyi pyrstöjä.

Kahdella heittimellä siihen taidettiin ampua eli "tulitukiryhmällä".
 
On kevyille heittimille koulutuskäyttöön mm. latausharjoitusammus, joka etenkin pakkasella tahtoo jäädä putkeen. Tästä lempinimi "kurkkari".

Sirpalekranaatista on eri versioita ja osa oli ainakin aikanaan varoetäisyyden vuoksi mallia -sisältää r-ainetta ihan nimeksi-
 
pstsika kirjoitti:
.

Oli melkoinen pettymys Nipan ake-ammunnoissa, kun kevyet heittimet ampuivat iskua 150 metrin päähän ja myöhemmin tuli tepasteltua maalialueella, joka ei ollut kärsinyt juuri ollenkaan. Äänikin tuossa on paljon vaatimattomampi kuin psv-kanuunassa.
Eipä sen kranaatin ole tarkoituskaan tehdä isoa kuoppaa vaan levittää sirpaleita räjähtäessään. Jos kranaatit ammutaan herkkinä, kranu räjähtää jo ohueen varpuun tai paksumpaan heinään osuessaan. Maahan tunkeutuneen kranaatin sirpaleista osa jää kuopan reunoihin.
Lääkintähenkilöstön kannalta ne pienet sirpaleet taitavat olla kaikista hankalimpia poistettavia...
 
suksisissi kirjoitti:
pstsika kirjoitti:
.

Oli melkoinen pettymys Nipan ake-ammunnoissa, kun kevyet heittimet ampuivat iskua 150 metrin päähän ja myöhemmin tuli tepasteltua maalialueella, joka ei ollut kärsinyt juuri ollenkaan. Äänikin tuossa on paljon vaatimattomampi kuin psv-kanuunassa.
Eipä sen kranaatin ole tarkoituskaan tehdä isoa kuoppaa vaan levittää sirpaleita räjähtäessään. Jos kranaatit ammutaan herkkinä, kranu räjähtää jo ohueen varpuun tai paksumpaan heinään osuessaan. Maahan tunkeutuneen kranaatin sirpaleista osa jää kuopan reunoihin.
Lääkintähenkilöstön kannalta ne pienet sirpaleet taitavat olla kaikista hankalimpia poistettavia...

No, ainakin niitä pieniä sirpaleita on suhteessa enemmän. Ja jos ne pistää ukon pois pelistä, niin miksi käyttää isompaa?
 
Tuollaiset kranaatinheitinkonekiväärit ovat yllättävän epäkäytännöllisiä laajemmassa käytössä, koska ne painavat yleensä jotain 30 kiloa tyhjänä ja ne tarvitsevat ajoneuvon, jotta niitä voisi siirrellä paikasta toiseen. Suomen metsäisessä maastossa tuollainen ei liikkuisi suksilla kulkevan sissijoukon mukana, vaan se toimisi pääasiassa tukikohdan laidalla, helikopterista käsin, tai panssariajoneuvon katolla.

Modernit, XM29 OICW pohjalta kehitetyt, pääosin jalkaväelle suunnatut XM25-kevytkranaatinheittimet esimerkiksi painavat vain 6.35 kg, eikä niitä tarvitse kuljettaa ajoneuvolla paikasta toiseen, vaan ne kulkisivat ensisijaisesti jalkaväen mukana. Tuollainen XM25 ratkaisisi aika laajan panssarintorjunta ongelman, koska ''keltainen valtio'' käyttää laajasti, nopeita kevyesti panssaroituja ajoneuvoja, joiden torjumiseen ensilinjan taistelijoiden ja sissien pitää varautua kömpelöin kerta-singoin, joita voi käyttää vain kerran ja kappalehinta on aika korkea, samoin paino, joka rajoittaa olennaisesti jalkaväen mukana liikkuvien sinkojen määrää. Kevytkranaatinheittimellä voi tuhota myös pesäkkeitä, joita varten tämä vehje käyttää myös älyammuksia, jotka sirpaloituvat kohteen yläpuolella. Kapasiteettia löytyy 4 kranua/lipas. Lippaathan kulkevat näppärästi mukana. Käyttömahdollisuudet ovat erittäin monipuoliset. Tätä laitetta ei myöskään tarvitse ''saattaa käyttökuntoon'', vaan ase on välittömästi käyttövalmis. Myös yönäkökyky ominaisuus löytyy. XM25:n massavalmistus alkaa jo ensivuonna (2013) ja tuolloin sillä olisi aluksi tarkoitus aseistaa pelkästään amerikkalaissotilaita 12,500 kappaleella, jolloin niitä olisi tarkoitus käyttää periaatteella 1 XM25/ryhmä.
Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/XM25_CDTE

Alustava kappalehinta on $25,000, jonka kylläkin odotetaan laskevan järjestelmän yleistyessä. Kovat panokset maksavat $35. Jokatapauksessa valtava säästö ja käytännön etu, jos sitä verrataan kertasinkoihin, jotka maksavat ja painavat mallista riippuen paljon enemmän. Niillä on erittäin rajatut käyttömahdollisuudet ja myös akut ehtyvät itsessään varastossa, joka rajaa niiden käyttöikää olennaisesti. Eikä ihme, nehän kun alunperin tarkoitettiin taistelupanssarivaunujen torjumiseen.
Nykyiset PV:n käyttämien kertasinkojen kappalehinta ja paino:
M72 LAW (Suomen puolustusvoimilla, tyyppinimellä 66 KES 75) 670 €, paino 2.5 kg
APILAS €2,000, paino 9 kg
NLAW €20,000, paino 12,5 kg

Ammustyypit:
xm25-ammunition-22mm-ammo.jpg
 
Last edited by a moderator:
XM25:n paukut maksavat tuhat taalaa per ammus, koska joka ainoa niistä ammuksista joudutaan kokoamaan käsin. Mutta jos hintaa saadaan hilattua alaspäin tuntuvasti niin aseessa kuin ammuksessa, niin mikä ettei, se on varmasti soiva peli joukkueen tukitoimiin kk:n taikka tk:n viereen. Siltikin KRH on KRH eikä se epäsuoran murkulan tulo niskaan siitä mihinkään muutu, oli se sitten metsässä, suon laidalla taikka vaarin mökissä kukkulan takana.
 
ctg kirjoitti:
''XM25:n paukut maksavat tuhat taalaa per ammus, koska joka ainoa niistä ammuksista joudutaan kokoamaan käsin.''

Ainoastaan kokeelliset prototyyppiammukset masoivat $1,000 kappaleelta, kun asetta testattiin Afganistanissa muutama vuosi takaperin. Mutta nykyiset, massavalmistetut ammukset maksavat kylläkin vain $35 kappaleelta. (Alunperin niiden odotettiin maksavan $24.)
http://en.wikipedia.org/wiki/XM25_CDTE#History

Vielä parikymmentävuotta sitten tuon tyyppisiä aseita oli vain videopeleissä ja niille on aina ollut huutava tarve. Nykyään ne ovat täyttä todellisuutta ja kysyntä on kasvanut osin pelienkin innoittamana valtavaksi. Mullistavalle jalkaväen-aseelle on olemassa valtava markkinarako ja hinta putoaa tuosta vielä paljon. Myös monet muut valtiot kehittävät vastaavanlaista asetta, joten kilpailua on luvassa. Sen tiedetään lisäävän jalkaväen taistelutehokkuutta huimasti. Itse näkisin tuollaisen ihanteelliseksi jalkaväen tulitukiaseeksi Suomen olosuhteisiin ja käyttötarpeeseen nähden, erityisesti sissi-toiminnan vaatimuksia ajatellen.
 
Kaukovittuilija kirjoitti:
ctg kirjoitti:
''XM25:n paukut maksavat tuhat taalaa per ammus, koska joka ainoa niistä ammuksista joudutaan kokoamaan käsin.''

Ainoastaan kokeelliset prototyyppiammukset masoivat $1,000 kappaleelta, kun asetta testattiin Afganistanissa muutama vuosi takaperin. Mutta nykyiset, massavalmistetut ammukset maksavat kylläkin vain $35 kappaleelta.
http://en.wikipedia.org/wiki/XM25_CDTE#History

"As of February 2011, the weapon had been fired 55 times at a cost of $1,000 each, but the cost is now expected to be $35 per shot when in full production, scheduled from 2012."

Expected = uskotaan.

Sitten kun niitä tulee sieltä hihnalta ulos tuolla 35:n taalan kappalehinnalla niin uskon sitä ennen en usko.
 
Kaukovittuilija kirjoitti:
ctg kirjoitti:
''XM25:n paukut maksavat tuhat taalaa per ammus, koska joka ainoa niistä ammuksista joudutaan kokoamaan käsin.''

Ainoastaan kokeelliset prototyyppiammukset masoivat $1,000 kappaleelta, kun asetta testattiin Afganistanissa muutama vuosi takaperin. Mutta nykyiset, massavalmistetut ammukset maksavat kylläkin vain $35 kappaleelta. (Alunperin niiden odotettiin maksavan $24.)
http://en.wikipedia.org/wiki/XM25_CDTE#History

Vielä parikymmentävuotta sitten tuon tyyppisiä aseita oli vain videopeleissä ja niille on aina ollut huutava tarve. Nykyään ne ovat täyttä todellisuutta ja kysyntä on kasvanut osin pelienkin innoittamana valtavaksi. Mullistavalle jalkaväen-aseelle on olemassa valtava markkinarako ja hinta putoaa tuosta vielä paljon. Myös monet muut valtiot kehittävät vastaavanlaista asetta, joten kilpailua on luvassa. Sen tiedetään lisäävän jalkaväen taistelutehokkuutta huimasti. Itse näkisin tuollaisen ihanteelliseksi jalkaväen tulitukiaseeksi Suomen olosuhteisiin ja käyttötarpeeseen nähden, erityisesti sissi-toiminnan vaatimuksia ajatellen.

Täysin merkityksetön vehje meidän olosuhteisiin. Jos taistelija tietää vihulaisen sijainnin metrin tarkkuudella, niin lähtee siitä henki ihan perinteisellä rynkyllä. Tuolla laaserpyssyllä on nihkeätä mitata etäisyyttä oikeaan saniaiseen, jotta murkulan sytytys saadaan säädettyä oikeaksi.
 
JOKO kirjoitti:
Kaukovittuilija kirjoitti:
ctg kirjoitti:
''XM25:n paukut maksavat tuhat taalaa per ammus, koska joka ainoa niistä ammuksista joudutaan kokoamaan käsin.''

Ainoastaan kokeelliset prototyyppiammukset masoivat $1,000 kappaleelta, kun asetta testattiin Afganistanissa muutama vuosi takaperin. Mutta nykyiset, massavalmistetut ammukset maksavat kylläkin vain $35 kappaleelta. (Alunperin niiden odotettiin maksavan $24.)
http://en.wikipedia.org/wiki/XM25_CDTE#History

Vielä parikymmentävuotta sitten tuon tyyppisiä aseita oli vain videopeleissä ja niille on aina ollut huutava tarve. Nykyään ne ovat täyttä todellisuutta ja kysyntä on kasvanut osin pelienkin innoittamana valtavaksi. Mullistavalle jalkaväen-aseelle on olemassa valtava markkinarako ja hinta putoaa tuosta vielä paljon. Myös monet muut valtiot kehittävät vastaavanlaista asetta, joten kilpailua on luvassa. Sen tiedetään lisäävän jalkaväen taistelutehokkuutta huimasti. Itse näkisin tuollaisen ihanteelliseksi jalkaväen tulitukiaseeksi Suomen olosuhteisiin ja käyttötarpeeseen nähden, erityisesti sissi-toiminnan vaatimuksia ajatellen.

Täysin merkityksetön vehje meidän olosuhteisiin. Jos taistelija tietää vihulaisen sijainnin metrin tarkkuudella, niin lähtee siitä henki ihan perinteisellä rynkyllä. Tuolla laaserpyssyllä on nihkeätä mitata etäisyyttä oikeaan saniaiseen, jotta murkulan sytytys saadaan säädettyä oikeaksi.

Hieman monimutkaisen vehkeen ovat tehneet. Meinaan, että Ruottalaiset meni kehittämään sen CG:n ammuksen johon saa säätää etäisyyden manuaalisesti ja etäisyys saadaan tarvittaessa haravoimalla, eikä tarvita mitään integroitua etäisyysmittaria. Ja haluttaessa aseen saisi varmaan pienemmässä koossa.
 
JOKO kirjoitti:
Kaukovittuilija kirjoitti:
ctg kirjoitti:
''XM25:n paukut maksavat tuhat taalaa per ammus, koska joka ainoa niistä ammuksista joudutaan kokoamaan käsin.''

Ainoastaan kokeelliset prototyyppiammukset masoivat $1,000 kappaleelta, kun asetta testattiin Afganistanissa muutama vuosi takaperin. Mutta nykyiset, massavalmistetut ammukset maksavat kylläkin vain $35 kappaleelta. (Alunperin niiden odotettiin maksavan $24.)
http://en.wikipedia.org/wiki/XM25_CDTE#History

Vielä parikymmentävuotta sitten tuon tyyppisiä aseita oli vain videopeleissä ja niille on aina ollut huutava tarve. Nykyään ne ovat täyttä todellisuutta ja kysyntä on kasvanut osin pelienkin innoittamana valtavaksi. Mullistavalle jalkaväen-aseelle on olemassa valtava markkinarako ja hinta putoaa tuosta vielä paljon. Myös monet muut valtiot kehittävät vastaavanlaista asetta, joten kilpailua on luvassa. Sen tiedetään lisäävän jalkaväen taistelutehokkuutta huimasti. Itse näkisin tuollaisen ihanteelliseksi jalkaväen tulitukiaseeksi Suomen olosuhteisiin ja käyttötarpeeseen nähden, erityisesti sissi-toiminnan vaatimuksia ajatellen.

Täysin merkityksetön vehje meidän olosuhteisiin. Jos taistelija tietää vihulaisen sijainnin metrin tarkkuudella, niin lähtee siitä henki ihan perinteisellä rynkyllä. Tuolla laaserpyssyllä on nihkeätä mitata etäisyyttä oikeaan saniaiseen, jotta murkulan sytytys saadaan säädettyä oikeaksi.

Ihan näin ruohonjuuritason taistelijan näkökulmasta, ottaisin kyllä mielelläni ryhmän kokoonpanoon jonkinlaisen sirpalevaikutteisen tulitukiaseen. Oli se sitten kiväärikranaatin laukaisulaite, sinko johon on olemassa sirpalelaukaus, 60mm pikkuheitin, tuollainen hieno ja kallis kranaattikivääri tai ihan mitä vain, mutta kunhan olisi jotain millä voisi ampua kiven taakse tai ojaan piiloutunutta vihulaista jonka sijainti tiedetään suunnilleen mutta ei täsmälleen ja johon ei ole suoraa tulilinjaa. Jos samalla vehkeellä voisi vaikuttaa myös kevyesti panssaroituihin ajoneuvoihin yms., se olisi kiva bonus.
 
JOKO kirjoitti:
Kaukovittuilija kirjoitti:
ctg kirjoitti:
''XM25:n paukut maksavat tuhat taalaa per ammus, koska joka ainoa niistä ammuksista joudutaan kokoamaan käsin.''

<snip> ... tiedetään lisäävän jalkaväen taistelutehokkuutta huimasti. Itse näkisin tuollaisen ihanteelliseksi jalkaväen tulitukiaseeksi Suomen olosuhteisiin ja käyttötarpeeseen nähden, erityisesti sissi-toiminnan vaatimuksia ajatellen.

Täysin merkityksetön vehje meidän olosuhteisiin. Jos taistelija tietää vihulaisen sijainnin metrin tarkkuudella, niin lähtee siitä henki ihan perinteisellä rynkyllä. Tuolla laaserpyssyllä on nihkeätä mitata etäisyyttä oikeaan saniaiseen, jotta murkulan sytytys saadaan säädettyä oikeaksi.

Täysin merkityksetön? Olen eri mieltä. Pallomeri-olosuhteissa (ei pelkästään sissijoukoilla) on trendikästä "vaikuttaa", ja eikös tuollaisella aseella voisi saada yhtä ja toista muutakin ikävää aikaan kuin vain "pudotettua rynkyllä kaksi keltaisen kärkimiestä". Lainaan taas artikkelia:
Mikäli tulenkäyttö on satunnaista, tuotetut tappiotkin jakautuvat satunnaisesti. Tämä saattaa johtaa tilanteeseen, jossa vihollisen suorituskyvyistä jokaista
on kulutettu 10%, mutta jokainen toimii edelleen 90% teholla, mikä mahdollistaa operaation jatkamisen.
Kohdentamalla vaikutus pääosin yhteen avainsuorituskykyyn se saadaan esimerkiksi 40 % teholle, jolloin vihollisen hyökkäys hidastuu tai jopa pysähtyy.
Vaikuttamisen tehtävänä on siis kertautuvien ja kriittisten tappioiden tuottaminen vastustajalle. Näin muodoin ajattelumallissa on uusia sävyjä. <snip> ... on pyrittävä aktiivisesti tuottamaan tappioita. Tehtävätaktiikka soveltuu tähän hyvin. On kyettävä myös herkullisten maalien metsästämiseen. Toiminnan on aina oltava hyvin organisoitua ja kurinalaista, jotta vältytään toiminnanvapauden
tuoman innovatiivisuuden sooloiluriskin toteutumiselta.
Uudistettu taistelutapa pirstoo taistelukenttää yhä monimuotoisemmaksi. Joukkojen useat vaihtoehtoiset tehtävät ylläkköineen, jakautuminen pieniin taistelupartioihin syvyyteen ja pyrkimys aktiiviseen tappioiden
tuottamiseen muuttavat varmasti tulen käytön periaatetta - ainakin pitäisi.

Jos näköetäisyyden päästä saisi viestiaseman oveen reiän ...? ... tulenjohtovaunun antennit kappaleiksi ... ? ... huoltorekat pysähtymään ..? raivausajoneuvon kylkeen paukkua vaikka pelotteeksi ..? Jne. Singolla en osu, rynkky ei tehoa, epäsuora ei yllä tai ampuu hehtaarille. Kyllä ideoita olisi.
 
OldSkool kirjoitti:
JOKO kirjoitti:
Kaukovittuilija kirjoitti:
ctg kirjoitti:
''XM25:n paukut maksavat tuhat taalaa per ammus, koska joka ainoa niistä ammuksista joudutaan kokoamaan käsin.''

<snip> ... tiedetään lisäävän jalkaväen taistelutehokkuutta huimasti. Itse näkisin tuollaisen ihanteelliseksi jalkaväen tulitukiaseeksi Suomen olosuhteisiin ja käyttötarpeeseen nähden, erityisesti sissi-toiminnan vaatimuksia ajatellen.

Täysin merkityksetön vehje meidän olosuhteisiin. Jos taistelija tietää vihulaisen sijainnin metrin tarkkuudella, niin lähtee siitä henki ihan perinteisellä rynkyllä. Tuolla laaserpyssyllä on nihkeätä mitata etäisyyttä oikeaan saniaiseen, jotta murkulan sytytys saadaan säädettyä oikeaksi.

Täysin merkityksetön? Olen eri mieltä. Pallomeri-olosuhteissa (ei pelkästään sissijoukoilla) on trendikästä "vaikuttaa", ja eikös tuollaisella aseella voisi saada yhtä ja toista muutakin ikävää aikaan kuin vain "pudotettua rynkyllä kaksi keltaisen kärkimiestä". Lainaan taas artikkelia:
Mikäli tulenkäyttö on satunnaista, tuotetut tappiotkin jakautuvat satunnaisesti. Tämä saattaa johtaa tilanteeseen, jossa vihollisen suorituskyvyistä jokaista
on kulutettu 10%, mutta jokainen toimii edelleen 90% teholla, mikä mahdollistaa operaation jatkamisen.
Kohdentamalla vaikutus pääosin yhteen avainsuorituskykyyn se saadaan esimerkiksi 40 % teholle, jolloin vihollisen hyökkäys hidastuu tai jopa pysähtyy.
Vaikuttamisen tehtävänä on siis kertautuvien ja kriittisten tappioiden tuottaminen vastustajalle. Näin muodoin ajattelumallissa on uusia sävyjä. <snip> ... on pyrittävä aktiivisesti tuottamaan tappioita. Tehtävätaktiikka soveltuu tähän hyvin. On kyettävä myös herkullisten maalien metsästämiseen. Toiminnan on aina oltava hyvin organisoitua ja kurinalaista, jotta vältytään toiminnanvapauden
tuoman innovatiivisuuden sooloiluriskin toteutumiselta.
Uudistettu taistelutapa pirstoo taistelukenttää yhä monimuotoisemmaksi. Joukkojen useat vaihtoehtoiset tehtävät ylläkköineen, jakautuminen pieniin taistelupartioihin syvyyteen ja pyrkimys aktiiviseen tappioiden
tuottamiseen muuttavat varmasti tulen käytön periaatetta - ainakin pitäisi.

Jos näköetäisyyden päästä saisi viestiaseman oveen reiän ...? ... tulenjohtovaunun antennit kappaleiksi ... ? ... huoltorekat pysähtymään ..? raivausajoneuvon kylkeen paukkua vaikka pelotteeksi ..? Jne. Singolla en osu, rynkky ei tehoa, epäsuora ei yllä tai ampuu hehtaarille. Kyllä ideoita olisi.

http://en.wikipedia.org/wiki/Milkor_MGL Raivausajoneuvoon voi tosiaan jäädä pelotteeksi ja mihinkään piiska-antenneihin tuskin osuu, mutta muihin kyllä saa jälkeä aikaan.
 
Samses kirjoitti:
ottaisin kyllä mielelläni ryhmän kokoonpanoon jonkinlaisen sirpalevaikutteisen tulitukiaseen.

Onko tässä on jotain vikaa, kun ei ole Puolustusvoimille kelvannut? Speksien perusteella MGL olisi loistava ase sissitoimintaan, kaupunkisodankäyntiin, rannikkojääkäreille jne. jne. Toisin kuin krkk, MGL on yhden miehen kannettavissa.

m32-loading.jpg


m32-multishot-grenade-launcher.jpg
 
Korsumajuri kirjoitti:
Samses kirjoitti:
ottaisin kyllä mielelläni ryhmän kokoonpanoon jonkinlaisen sirpalevaikutteisen tulitukiaseen.

Onko tässä on jotain vikaa, kun ei ole Puolustusvoimille kelvannut? Speksien perusteella MGL olisi loistava ase sissitoimintaan, kaupunkisodankäyntiin, rannikkojääkäreille jne. jne. Toisin kuin krkk, MGL on yhden miehen kannettavissa.

m32-loading.jpg


m32-multishot-grenade-launcher.jpg

Erityisolosuhteet?
 
m32-multishot-grenade-launcher.jpg


2006%2006%2004%20Korpivainio%2006.preview.jpg



Ensimmäisen kuvan maastoon tuollaiset mielestäni sopii. Jälkimmäisen kuvan tutumpaan maastoon ei niinkään.
 
JOKO kirjoitti:
Ensimmäisen kuvan maastoon tuollaiset mielestäni sopii. Jälkimmäisen kuvan tutumpaan maastoon ei niinkään.
Tuon kuvan perusteella viidakkoveitsen pitäisi olla osa suomalaisen taistelijan varustusta. Kun tehokas etäisyys aseelle on n. 400m, sellaisia (ja lyhyempiä) aukeita on maa pullollaan.

En mitenkään näe, että Suomen maasto olisi karsivana tekijänä. Syyn sille että noita ei ole ostettu esim. rannikkojääkäreille tai kaupunkitaistelijoille, täytyy olla joku muu.
 
MGL olisi tosiaan omasta mielestäkin erittäin varteenotettavan tuntuinen peli. Paljon parempi kuin nuo Suomen jalan liikkuvat tonnikeiju-körkit. Jos tuollaiset eivät sovi suomalaiselle pitkälti kevyenä taistelevalle jalkaväelle, niin en tiedä mikä sitten sopii... Mieluummin sitä yhden tuollaisen ja yhden PKM:n sijoittaisi uuden tst-tavan mukaiseen jv-ryhmään, kuin kaksi PKM:ää.

Valmistaja tarjoaa nykyisin kahta uudistunutta mallia: 40x46mm kranua syövä versio on entistä kompaktimpi 4 kilon painollaan ja uusia 40x51mm medium velocity-kranuja käyttävä malli on sekin vanhoja kevyempi 5 kilon painoisena; siinä voi toki käyttää myös noita vanhempia 40x46mm ammuksia. MV-kranuilla sanotaan olevan valmistajasta riippuen kantamaa 600-800 metriin asti ja nopeutta 110m/s molemmin puolin, eli lentävät kaiketi huomattavasti pienemmällä kaarella kuin 40x46mm kranut. 600-800 metriin ampuva, 6 laukauksen lippaalla varustettu ja monipuolisen ammusvalikoiman omaava kevyt yhden miehen kannettavissa oleva tukiase... ei kuulosta lainkaan hassummalta.

Juu, toki menee aivan kamalan vaikeaksi kun ampujan pitää raahata mukana rynkkyä. Siltikin niin tuntuu toimivan moni maa maailmassa, viimeisimpänä USMC. E-Afrikassa MGL-krenatööri raahaa mukanaan Galil ARM:n sikäläistä versiota, joka taitaa olla suomirynkkyä pidempi sekä vajaan kilon verran painavampi.

Ei luulisi, että ihan mahdottomissa hinnoissa nuokaan aseet pyöri mutta köyhälle toki kaikki on kallista.
 
Back
Top