Hesarissa tänään:
Hirvittäviin rikoksiin syyllistynyt natsijohtaja Heinrich Himmler ei katunut tekojaan, kertoo kansainvälisesti arvostettu elämäkerta
Heinrich Fraenkelin ja Roger Manvellin tekemä Heinrich Himmlerin elämäkerta saatiin vihdoin suomeksi.
Himmler puhumassa SS-miehille. Kuvanottoaika ei ole tiedossa. Kuva: DPA
Jukka Petäjä
Julkaistu: 23.3. 13:37
Elämäkerta
Heinrich Fraenkel ja Roger Manvell: Heinrich Himmler – SS:n ja Gestapon päällikkö (The Sinister Life of the Head of the SS and Gestapo). Suom. Pertti Jokinen. Minerva. 360 s.
AIKA EI OLE kohdellut hyvin
Heinrich Fraenkelin ja
Roger Manvellin monien myöhempien tutkimusten tietopankkina toiminutta teosta Heinrich Himmler – SS:n ja Gestapon päällikkö, joka julkaistiin alkukielisenä laitoksena jo vuonna 1965. Holokaustin yhden säälimättömimmän ja julmimman toteuttajan elämäkerta vaikuttaa pahasti vanhentuneelta. Yksi syy siihen on se, että suomennos ilmestyy 54 vuotta kirjan julkaisun jälkeen.
Toinen syy on se, että moni myöhemmin kirjoitettu elämäkerta on tuonut monia uusia tietoja natsi-Saksan SS-joukkojen ylipäällikön toiminnasta ja elämästäkin. Tässä katsannossa Heinrich Fraenkelin ja Roger Manvellin kirjalta ei yllätyksiä kannata odottaa.
YHÄ EDELLEEN uusia painoksia poikiva Heinrich Himmlerin elämäkerta seuraa luonnollisesti tarkasti SS-valtakunnanjohtajan vaiheita erityisesti natsi-Saksan kohtalonvuosina – oman lukunsa muodostavat Hitlerin nousu valtaan ja SS:n luominen. Tuttua tavaraa, ei paljastuksia tai keskeisiä faktoja, jotka olisivat jääneet myöhemmältä tutkimukselta katveeseen.
Felix Kersten 1920-luvulla. Kuva: WIKIMEDIA COMMONS
Ison siivun elämäkerrassa saa Heinrich Himmlerin ja hänen Tartossa syntyneen suomalaisen henkilääkärinsä, hieroja
Felix Kersteninvaikeasti määriteltävä ystävyys. Luotettavamman ja kattavamman kuvan tästä arvoituksellisesta ystävyydestä antaa kuitenkin esimerkiksi
Tapio Tamminen viime vuonna ilmestyneessä teoksessa Himmler ja hänen suomalainen Buddhansa.
Siinä Kerstenin toimintaa myös tarkastellaan kriittisemmin kuin Heinrich Fraenkelin ja Roger Manvellin teoksessa. Niin ikään Himmlerin käymää kauppaa juutalaisilla keskitysleirivangeilla käsitellään perusteellisemmin tanskalaisen historioitsijan
Bo Lidegaardin teoksessa Koodinimi valkoiset bussit. Pohjoismaisten vankien uskomaton pelastusoperaatio natsien keskitysleireiltä.
Sama pätee myös historialliseen selvitykseen keskitys- ja tuhoamisleirien synnystä ja toiminnasta.
Niin ikään Himmlerin suhdetta pseudotieteisiin ja arjalaisuuden juuria etsineeseen Ahnenerbe-instituuttiin on tarkastellut Fraenkelia ja Manvellia kattavammin
Heather Pringle teoksessa Himmlerin suuri suunnitelma – Arjalaisen herrakansan etsintä.
Toteutumattomista hankkeista – kaupankäynnistä liittoutuneiden kanssa – kirja ei mainitse, että Himmler esimerkiksi suunnitteli vuonna 1944 vaihtavansa tuhansia pakkokuljetettuja juutalaista 10 000 kuorma-autoon. Hän myös suunnitteli myyvänsä slovakianjuutalaisille matkustuslupia saadakseen valuuttaa, jolla olisi perustanut uuden SS-yksikön.
SINÄNSÄ KIRJAN luonnehdinnat ja psykologiset havainnot eivät ole vanhentuneet. Fraenkelin ja Manvellin mukaan ”ihmiskunnan historiasta löytyy harvoja, jotka ovat syyllistyneet yhtä hirvittäviin rikoksiin kuin Himmler ja uskoneet, että kaikki julmat teot ovat sekä moraalisia että välttämättömiä”.
Himmler ei siis tuntenut katumusta rikoksistaan.
Henkisesti sairaiden eutanasiaohjelmasta, lääketieteellisistä kokeista, työleireistä ja kaasukammioista vastanneen Himmlerin ristiriitaisuus näkyi siinä, että samalla kun hän kiihdytti silmitöntä juutalaisten murhaamista, hän valvoi pakkomielteisesti SS-sotilaiden rotupuhdasta lisääntymistä ja Lebensborn-ohjelmaa, joka tarjosi rodullisesti sopiville aviottomille äideille paikan synnyttää ja antaa lapsi adoptoitavaksi SS-perheeseen. Lebensborn-ohjelma haali myös lapsia valloitetuilta alueilta adoptoivaksi.
Heinrich Himmler vaali natsismin yllä pitämää veren puhtauden myyttiä.
Himmler tarkastamassa sotavankileiriä Venäjällä. Kuva: ZUMA
Vasta toisen maailmansodan lopulla myös rintamavastuuta saanut SS-valtakunnanjohtaja kärsi huonosta itsetunnosta. Wehrmachtin maavoimien esikuntapäällikkö, kenraalieversti
Heinz Guderianinmukaan Himmler vaikutti ”huomiota herättämättömältä mieheltä, jolla on kaikki rodullisen alemmuudentunteen tunnusmerkit”.
SS:N JULMA ylipäällikkö Heinrich Himmler – toisin kuin
Hermann Göring – ei kuitannut isoa palkkaa eikä haalinut rikkauksia. Fraenkel ja Manvell muistuttavat, että hän tunsi huonoa omaatuntoa tai pikemminkin häpeää 80 000 Saksan markan suuruisesta lainasta, jonka hän oli ottanut rakastajattarensa
Hedwigin ja kahden yhteisen lapsen elämän turvaamiseksi.
Hänen tulonsa eivät tahtoneet riittää lainan hoitoon.
SS:lle hän sen sijaan siirsi kaikki mahdolliset rikkaudet, kylmästi ja säälimättä. Hän antoi 23. syyskuutta 1940 määräykset, että keskitysleirien kuolleilta vangeilta irrotettiin kultahampaat ja toistaiseksi eläviltä vangeilta taas siinä tapauksessa, että hammasta ei voinut enää korvata. Kulta talletettiin Reichsbankiin.
Kirja ei kerro, että aikalaistodistuksien mukaan Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleirillä krematorion päivittäinen kertymä oli 9–10 kiloa kultaa.