tulikomento
Supreme Leader
Tykkään Mikko Porvalista kirjoittajana. Laitoin tänään nämä sota-ajan tiedustelutoimintaa kuvaavat kirjat nettidivarista tilaukseen.
Kirjat
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
Luettuaan tämän (alkukielisen) teoksen, oli John F. Kennedy todennut: "se voisi tapahtua".
JFK myöskin tiettävästi halusi kirjasta elokuvasovituksen varoitukseksi demokratian todellisesta hauraudesta. Sääli sinänsä, että itse kennedy ei vanhennut vuoteen 1964 jolloin elokuvasovitus valmistui.
JFK myöskin tiettävästi halusi kirjasta elokuvasovituksen varoitukseksi demokratian todellisesta hauraudesta. Sääli sinänsä, että itse kennedy ei vanhennut vuoteen 1964 jolloin elokuvasovitus valmistui.
tulikomento
Supreme Leader
Elokuvaversio on myös hyvä. Burt Lancaster sotilasvallankaappausta valmisteleva kenraali ja Kirk Douglas tätä estämään pyrkivänä everstinä.
Olympiakasarmi
Kenraali
Kertoo Abramsin kehityshistorian 1980-luvun loppupulelle (M1A1). Mukana myös laaja osuus prototyyppiasteelle jääneistä edeltäjistä T95, MBT70 ja XM-803.
Telkkarista tuli kerran dokumentti Maikoista ja Geikoista.
Siitä kyllä selvisi kuinka pitkä on tie oikeaksi Geishaksi.
Geisha asiaa sivuaa hetken myös erinomainen merisotakirja japanista eli
Tameichi Hara, Japanilainen hävittäjäkapteeni.
Erittäin suositeltavaa lukemista.
Vähän kuin meriversio Saburo Sakain Samuraista.
Millainen on painojälki? Kansikuvan perusteella tuo on reprottu uusintapainos ja mitä olen kuullut, niin painolaatu ei ole alkuperäisen tasolla.
Kertoo Abramsin kehityshistorian 1980-luvun loppupulelle (M1A1). Mukana myös laaja osuus prototyyppiasteelle jääneistä edeltäjistä T95, MBT70 ja XM-803.
Olympiakasarmi
Kenraali
Ei tietoa uusintapainoksen painojäljestä. Minulla oli aikoinaan alkuperäinen kovakantinen kirja, mutta nykyään vain pdf-tiedostona.
Mitenkäs postimaksut? Muistelen kuinka tilasin 80-90 luvulla Jenkeistä kirjoja, 4-5 kerrallaan, postimaksut oli melkein saman kuin kirjat. Se vähän rajoitti.
Olympiakasarmi
Kenraali
Postimaksut oli kyllä melko suolaiset, mutta ei auttanut muuta kuin maksaa, jos tosissaan halusi kirjan. Siihen aikaan muuten Akateemisessa oli aika hyvä militaria-osasto. Hyllystä löytyi niin Jane'sit, Combat Fleets of the World tai vaikkapa Military Balance. Helsinkiläisenä saatoin myös käydä Sotatieteen keskuskirjastossa tutkailemassa uusia opuksia ja lehtiä.
Rauhantekijä
Greatest Leader
1) joko tässä ketjussa on keskusteltu Remeksen "Jäätyvä Helvetti" - kirjan olemuksesta ns. pakollisena lukemisena? Sori, en kahlannut kaikkia sivuja taaksepäin. Nopeuttavasta linkistä olisin kiitollinen ja katson kommentit.
2) jos joku ei vielä ole sitä lukenut, niin saa selittää miksi ei.
Itselläni tämä on ja kierrätän sitä aktiivisesti ymmärryksen jakamisen ajatuksella.
.
2) jos joku ei vielä ole sitä lukenut, niin saa selittää miksi ei.
Itselläni tämä on ja kierrätän sitä aktiivisesti ymmärryksen jakamisen ajatuksella.
.
Viimeksi muokattu:
Erkki
Ylipäällikkö
Voin kyllä selittää: Luin aikoinaan pari ensimmäistä Remestä, mutta sitten alkoi vaan tökkiä, ja koska lukemiseen varattu aikani on rajallinen, käytän sen nykyään mieluiten tietokirjallisuuteen.
Postimaksut Atlantin takaa ovat räjähtäneet kyllä käsiin. Ainoa järkevä tapa on tilata kerralla paljon, jolloin yksikkökustannusta saa painettua alemmas. Mikäli sattuu olemaan joku amerikkalainen tuttu, joka saa hyvän alennuksen esimerkiksi Fedexiltä (1 tuttuni on henkilökuntaa ja saa 75 % alen), niin kannattaa hyödyntää häntä, sillä USA:n sisällä postimaksut ovat halvat. Fedexin tapauksessa kannattaa käyttää sen 25 kg flat rate -lähetystä (jos saa hulppean alen) ja tilata kerralla n. 22 kg kirjoja. Tällä hetkellä, olettaen ison alen, ko. lähetyksen rahti on n. 100 €. Ja jos kirjoja vaikka se 20, niin yksikkökustannus kohtuullinen.
Olympiakasarmi
Kenraali
Ainakin ennen USPS:llä oli erityinen "book rate" kirjojen lähettämiseksi. Aikakauslehtiä ei sillä periaatteessa saanut lähettää, sillä kaikki mainoksia sisältävä materiaali oli kiellettyä.
Olympiakasarmi: USA:n kotimaan postissa on tuo "Media Mail", jolla voi lähettää kirjoja sikahalvalla. Mutta ulkomaille halvimmalta näyttää "Airmail m-bag", joka on 3,25 dollaria/naula (11 naulaa minimi). M-bag on nimensä mukaan postisäkki, jonka, sisään laatikko tungetaan.
Aiemmin oli "edullinen" tapa "Priority Airmail" flat rate -kuoret ja -laatikot. Mutta nyt maks. 20 naulaa painava loota maksaa koosta riippuen jo n. 80 - 100 dollaria.
Aiemmin oli "edullinen" tapa "Priority Airmail" flat rate -kuoret ja -laatikot. Mutta nyt maks. 20 naulaa painava loota maksaa koosta riippuen jo n. 80 - 100 dollaria.
Rauhantekijä
Greatest Leader
Mä taas en ole lukenut Remeksiä alusta enkä laajasti muutenkaan.
Vain nuo pari Suomi-Venäjä painia koskevat Remes-kirjat voi valikoiva mies huomioida. Horna oli sellainen puolikas tekele. Jäätyvä Helvetti taasen napakymppi tähänkin aikaan.
Suosittelen. Voimakkaasti.
.
Erittäin mainiota lukemista tämä. Wikipediasta:
"Toisen maailmansodan alettua Hara nimitettiin hävittäjäkapteeniksi. Hävittäjä Amatsukazen päällikkönä hän otti osaa useisiin taisteluihin. Guadalcanalin taistelussa hänen aluksensa vaurioitui lähes uppoamiskuntoon, mutta kapteenin taito sai sen lopulta satamaan.
Seuraava hävittäjä, vanha ja heikkokuntoinen Shigure venyi hänen päällikkyydessään uskomattomiin saavutuksiin. Eräs vähiten tunnetuista yhteenotoista oli se, kun Shigure upotti päälle ajamalla yhdysvaltalaisen moottoritorpedovene PT-109:n, jonka päällikkönä oli sittemmin presidentiksi asti kohonnut luutnantti John F. Kennedy. Shiguren päällikkönä Hara ansaitsi toisen liikanimensä, ”upottamaton kapteeni”.
"Vuonna 1945 kommodoriksi ylennetty Hara siirrettiin Saseboon sotakoulun johtajaksi. Hänen oppilaansa käyttivät Shinyo-itsemurhaveneitä ja kevytsukelluslaitteita. Molempien järjestelmien toimivuus oli lievästi sanoen olematon, ja lopulta Hara sai komennuksen taistelulaiva Yamatoa suojelevan hävittäjäosaston komentajaksi, lippulaivanaan kevyt risteilijä Yahagi. Tehtävän johdosta hänet ylennettiin kommodoriksi. Tämä oli normaalisti esivaihe ennen lippueamiraaliksi ylentämistä, mutta sota loppui ennen kuin ylennys ehti tulla eli amiraalia Harasta ei koskaan tullut - varsinkin kun hänen viimeinen taistelutehtävänsä päättyi siihen, että lippulaiva ja kuusi kahdeksasta hävittäjästä upotettiin. Yahagi upotettiin Okinawan lähellä samassa ilmahyökkäyksessä kuin Yamato, mutta Hara selvisi hengissä."
Samaa aihetta (ja kirjaa) käsitelty aikaisemminkin täällä:
En tiedä onko tämä mainittu, mutta jos pitää sukellusvenesodasta ja U-96 maistuu, niin tämä kirja kannattaa lukea.
Kirjailija on Charles Machardy ja teoksen aluperäinen nimi on "Send Down the Dove". Suomenkielisen version nimi on "Skorpionin viimeinen matka". Sanottakoon, että kirjailija tietää mistä kirjoittaa. Hän liittyi Kuninkaalliseen Laivastoon 1939 ja palveli sukellusveneissä 1942-1948. Kirja on fiktiivinen, ei siis tietokirja joskin se perustuu omakohtaisiin kokemuksiin. Jos haluaa jenkkityyppistä lipunheilutusta ja rakkaustarinoita, tämä kirja kannattaa jättää väliin.
Kirja kuvaa HMS Scorpionin viimeistä partiota juuri ennen WW2:en loppumista Euroopassa. Se kuvaa sukellusvenepalveluksen kovaa arkea ja vaarallisuutta niin vihollisen kuin itse aluksen ominaisuuksien vuoksi. Se on loistava kuvaus erilaisista ihmisistä sodassa ja myös rauhassa sekä niitä toiveita, pelkoja ja alati kasvavaa painetta jota lähestyvä rauha tuo mukanaan. Painetta, joka voi saada aikaan tappavia mutotoja...
Tämä ei ole mikään iloisen mielen kirja. Se on surumielinen ja kirjan loppu on todella raskas. Tavallinen ihminen ei ole voittaja edes voiton hetkellä mutta elämä jatkuu.
Mutta kirja on mielestäni loistava. En ole lukenut Buchheimin kirjaa Das Boot, mutta uskon tämän hyvinkin samaa kaliberia. Mainittakoon, että tämä kirja tuli ulos 1968. 5 vuotta ennen Buchheimin kirjaa joten kopio tämä ei ainakaan ole. bEhkä tämä on saman luonteinen kuin Das Boot jota sen kirjoittaja piti liian "amerikkalaisena".
Arvio 5/5
Kirjailija on Charles Machardy ja teoksen aluperäinen nimi on "Send Down the Dove". Suomenkielisen version nimi on "Skorpionin viimeinen matka". Sanottakoon, että kirjailija tietää mistä kirjoittaa. Hän liittyi Kuninkaalliseen Laivastoon 1939 ja palveli sukellusveneissä 1942-1948. Kirja on fiktiivinen, ei siis tietokirja joskin se perustuu omakohtaisiin kokemuksiin. Jos haluaa jenkkityyppistä lipunheilutusta ja rakkaustarinoita, tämä kirja kannattaa jättää väliin.
Kirja kuvaa HMS Scorpionin viimeistä partiota juuri ennen WW2:en loppumista Euroopassa. Se kuvaa sukellusvenepalveluksen kovaa arkea ja vaarallisuutta niin vihollisen kuin itse aluksen ominaisuuksien vuoksi. Se on loistava kuvaus erilaisista ihmisistä sodassa ja myös rauhassa sekä niitä toiveita, pelkoja ja alati kasvavaa painetta jota lähestyvä rauha tuo mukanaan. Painetta, joka voi saada aikaan tappavia mutotoja...
Tämä ei ole mikään iloisen mielen kirja. Se on surumielinen ja kirjan loppu on todella raskas. Tavallinen ihminen ei ole voittaja edes voiton hetkellä mutta elämä jatkuu.
Mutta kirja on mielestäni loistava. En ole lukenut Buchheimin kirjaa Das Boot, mutta uskon tämän hyvinkin samaa kaliberia. Mainittakoon, että tämä kirja tuli ulos 1968. 5 vuotta ennen Buchheimin kirjaa joten kopio tämä ei ainakaan ole. bEhkä tämä on saman luonteinen kuin Das Boot jota sen kirjoittaja piti liian "amerikkalaisena".
Arvio 5/5
Jotain kelloa tuo suomenkielinen nimi soittaa mutta satavarma en ole siitä että olisin lukenut. Täytyypä laittaa lukujonoon.
Buchheimin kirja löytyy suomenkielisenä hyllystä.
Ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Suositeltava fiktiivinen mutta erittäin realistisen oloinen on myös: Wolfgang Ott, Hait ja pienet kalat