Jukka Rislakki, Saatan kuolla jo rajalla - Suomen ja Neuvostoliiton vakoilusodan hahmoja. Docendo Oy 2021.
Jukka Rislakki on entinen Hesarin toimittaja, joka sai vuonna 1982 mainetta teoksellaan Erittäin salainen: Vakoilu Suomessa. Teos käsitteli vakoilua Suomessa 1900-luvun alusta suunnilleen julkaisuhetkeensä saakka. Se sai ristiriitaisen vastaanoton, sillä Rislakki oli tuolloin vasemmisto-orientoitunut (tai ainakin häntä pidettiin sellaisena), jolloin myös teos nähtiin joissakin piireissä vasemmisto- ja YYA-henkisenä. Pitäisikin lukea pitkästä aikaa ja katsastaa miten yksisilmäinen se oikein olikaan.
Joka tapauksessa Rislakki on saanut synninpäästön ja hänen viimeisimpiä teoksiaan pidetään ihan varteenotettavina. Saatan kuolla jo rajalla kertoo ennenkaikkea Neuvostoliiton tiedustelun operaatio Trustista, jossa Neuvostoliitto pyrki (ja onnistuikin) sekä tuhoamaan valkoisten emigranttien vastarintajärjestöjä ja toimijoita Neuvostoliitossa ja ulkomailla. Tunnetuin operaation uhriksi joutunut on varmaankin Sidney Reilly, brittiläinen huippuvakooja, jota on monesti James Bondin esikuvaksikin tituleerattu.
Rislakin teoksessa nostetaan esiin etenkin Suomen keskeinen rooli sekä länsimaiden ja emigranttien neuvostovastaisessa toiminnassa että Neuvostoliiton vastatoimissa. Suomen rajan yli kulki etenkin Kannaksella aktiivisia reittejä, joita pitkin väkeä ja tavaraa kuljetettiin suuntaan jos toiseen. Teosta lukiessani yllätyin siitä, kuinka paljon liikennettä tuntui olevan koko Neuvostoliiton länsirajan pituudella, tai paremminkin siitä, kuinka helposti ne agentit livahtivat esim. Suomesta Leningradiin ja sieltä Moskovaan. Yhteiskunta ei vielä 1920-luvulla ilmeisesti ollut niin rautaisessa kontrollissa kuin myöhemmin. Lisäksi tätä selittää yksi hyvin yksinkertainen seikka.
Hieman mutkia oikomalla Operaatio Trusti oli Neuvostoliiton tiedustelupalvelun perustama valkoisista emigranteista ja heidän agenteistaan koottu organisaatio, jonka tarkoituksena oli kaataa Neuvostoliitto sisältäpäin, soluttautumalla hallintoon sekä tekemällä terrori-iskuja. Järjestö suoritti kykeni toimimaan Neuvostoliitossa useita vuosia ja suorittamaan muutamia näyttäviä operaatioita. Lisäksi sen kautta läntiset tiedustelupalvelut saivat etenkin Suomen YE:n ja Puolan sotilastiedustelun kautta merkittäviä määriä tiedustelutietoa Neuvostoliitosta, etenkin puna-armeijasta. Ikävä kyllä kyse oli tosiaankin Tšekan/GPU/OGPU:n operaatio, joten Neuvostoliitto kykeni Trustin avulla paljastamaan lähes kaiken emigranttien toiminnan alueellaan. Lisäksi se kykeni syöttämään väärää/vanhentunutta tietoa länsivalloille ja jossain määrin myös soluttautumaan niihin kaksoisagenttien avulla.
Suomalaisittain kiinnostavinta on juurikin se Suomen roolin nostaminen esiin tuon ajan tiedustelumaailmassa, samoin suomalaisten toimijoiden keskeinen rooli molemmin puolin rajaa. Toinen kiinnostava seikka on YE:n ja EK:n huonot välit ja heikko yhteydenpito. Tämä ei tietenkään ole mitään uutta, mutta se käy hyvin esille kirjasta.
En ole niin perehtynyt suomalaisen tiedustelun historiaan, että osaisin sanoa, onko tämä pelkkää vanhan toistoa, mutta mielestäni teos on lukemisen arvoinen kaltaisilleni henkilöille, jotka eivät aiheeseen kovin syvästi uppoutuneita. Pienen miinuksen antaisin siitä, että lopussa esitelty suomalaisen vakoojakoulun tuhoamisyritykset jatkosodan aikana jää vähän pintapuoliseksi tai paremminkin hieman väkisin tuon Operaatio Trustin kylkeen liimatuksi. Mielenkiintoinen osuus tuokin on ja ehkäpä Rislakki on joko katsonut, ettei halua aiheesta tehdä erillistä kirjaa tai sitten pelkää ajan loppuvan kesken (1945 syntynyt).
Kaiken kaikkiaan 288 sivua + lähteet on nopeasti luettava paketti kiinnostavasta aiheesta. Suosittelen.
375humanistia.helsinki.fi
