Kirjat

[Sardaukar]

Kappas, pöydälle oli ilmestynyt; Esa Sirénin kirjoittama :
Katso liite: 13714

Mikä on lausunto kirjasta, löytyy nimittäin jo paikallisesta kirjastosta.

Tosin, vaikka olen kirjojen himo-pika-lukija, niin nyt on jonossa jo 6 muuta.

Viimeksi 2. kertaan luettuna: http://www.koalakustannus.fi/kirjat/kirja.php?id_prd=207

Hyvä kirja, vaikka sisältää muutamia hupaisia asiavirheitä. Kuten Wehrmachtin tankkikomentajan kuvan esittäminen Waffen-SS:n jäsenenä. Kaikki jotka vähänkin alaa tuntevat, tietävät, että pääkallon puuttuminen upseerilakista ja valtakunnankotkan sijaitseminen takin rinnuksessa on Wehrmacht.

Joillekin myös panssarijoukkojen pääkallotunnus kauluslaatoissa ja musta uniformu tuo heti että -> SS. Se muuten koituikin useammankin saksalaisen panssarimiehen ikäväksi kohtaloksi, kun ammuttiin kyselemättä SS-miehenä. SS:n valtakunnankotka oli aina asetakin vasemmassa hihassa, Wehrmachtilla asetakin oikeassa rintapielessä.

 

[tulikomento]

Mikä on lausunto kirjasta, löytyy nimittäin jo paikallisesta kirjastosta.

Tosin, vaikka olen kirjojen himo-pika-lukija, niin nyt on jonossa jo 6 muuta.

Viimeksi 2. kertaan luettuna: http://www.koalakustannus.fi/kirjat/kirja.php?id_prd=207

Hyvä kirja, vaikka sisältää muutamia hupaisia asiavirheitä. Kuten Wehrmachtin tankkikomentajan kuvan esittäminen Waffen-SS:n jäsenenä. Kaikki jotka vähänkin alaa tuntevat, tietävät, että pääkallon puuttuminen upseerilakista ja valtakunnankotkan sijaitseminen takin rinnuksessa on Wehrmacht.

Joillekin myös panssarijoukkojen pääkallotunnus kauluslaatoissa ja musta uniformu tuo heti että -> SS. Se muuten koituikin useammankin saksalaisen panssarimiehen ikäväksi kohtaloksi, kun ammuttiin kyselemättä SS-miehenä. SS:n valtakunnankotka oli aina asetakin vasemmassa hihassa, Wehrmachtilla asetakin oikeassa rintapielessä.

Eikös nämä maavoimien panssarijoukkojen pääkallot kauluslaatoissa periytyneet ratsuväen husaareilta ? Niillähän ei ollut mitään tekemistä SS:n kanssa.

 

[Sardaukar]

Eikös nämä maavoimien panssarijoukkojen pääkallot kauluslaatoissa periytyneet ratsuväen husaareilta ? Niillähän ei ollut mitään tekemistä SS:n kanssa.

Katso liite: 13721

Nimenomaan. Ja husaarien pääkalloissa ei ollut samanlaisia sääriluita kuten SS:llä. Mutta mene kertomaan se 18-19v. jenkkimosurille.

Etenkin Ardennien taistelujen jälkimainingeissa "pääkalloheppuja " ammuttiin aika kyselemättä. Peiperin sakin Malmedyn perseilyn takia jne.

 

[Osasto 31]

August von Mackensen on edelleenkin yksi siisteimmän näköisistä kenraaleista ikinä. Pääkallo on henkihusaarien tunnus (Leib-Husaren-Regiment Nr. 2).

 

[Panssari Salama]

Pidin myös tästä, vaikka aluksi vaikutti lievältä pettymykseltä Clancyyn verrattuna. Vasta vähän kypsemmällä iällä opin arvostamaan kirjoittajan näkemyksiä puna-armeijan doktriinista. Se panssariläpimurto Fuldan aukosta ja Pohjois-Saksan tasangolla olisi voinut kylmän sodan vuosina antaa kuolettavan iskun NATO:lle.

Red Army tuli sitten luettua läpi. Hemmetin Länsi-Saksalaiset, juuri kun jenkkien vastahyökkäys alkoi toimia...

 

[tulikomento]

USAF:n everstiluutnantti evp. Dan Hampton tietää mistä kirjoittaa. Tässä joku aika sitten sain luettua pari miehen ilmasotakirjaa.

Viper Pilot on kuvaus parinkymmenen vuoden palvelusurasta ilmavoimien F-16 -pilottina. Hampton oli ns. Wild Weasel -lentäjä, eli oli erikoistunut vihollisen ilmapuolustuksen lamauttamiseen. Kirja kattaa sekä ensimmäisen Persianlahden sodan että vuoden 2003 invaasion. Sanoisin että kirja on erinomainen kuvaus modernista ilmasodasta yksittäisen hävittäjälentäjän näkökulmasta kerrottuna.



Hampton palasi aiheeseen teoksessa Hunter Killers, joka kertoo Vietnamin sodan aikaisista F-105 Thunderchiefillä lentäneistä Wild Weasel -piloteista. Jälleen kerran erinomaisen elävää kuvausta niin hävittäjien ohjaamoista kuin Pohjois-Vietnamin ilmatorjuntapattereidenkin toiminnasta. Kertoo hyvin siitä, mitenkä SA-2 Guideline -ilmatorjuntaohjus muodostui uhaksi USAF:lle ja Navylle. Vastatoimenpiteiden ja taktiikoiden kehittely oli todellista pioneerityötä ja se maksoi monta ihmishenkeä ja menetettyä konetta. Erinomaisen hyvä ilmasotakirja.

 

[tulikomento]

Jes ! Tämmöinen ilmestyy helmikuussa. Menee pakkohankinnaksi. Hornetin tekniikkapuoli on aina kiinnostanut ja ainakin tähän mennessä kaikki lukemani Haynes-oppaat, jotka ovat käsitelleet eri lentokonetyyppejä ja Nasan avaruusaluksia ovat olleet todella informatiivisia. Veikkaan että tämä tulee olemaan osapuilleen paras saatavilla oleva tietopaketti Hornetista. Ainakin siis siihen asti kunnes Jyrki Laukkanen kirjoittaa kirjan "F/A-18 Hornet in Finnish Air Force."

http://www.aviationshop.fi/product_info.php?cPath=66&products_id=4162

Katso liite: 12908

Kyllä vaan ! Sain juuri äsken opuksen käteeni ja kyllä vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Tässä käydään läpi Hornetin kehityshistoria prototyypistä eri sarjamalleihin ja on mukana myös Super Hornetkin. Kirja esittelee HN -kaluston eri käyttäjät, käy läpi Hornetin roolit viime aikojen sodissa ja konflikteissa. Mutta pääpaino on tietysti konetyypin tekniikan kuvauksessa ja tässä kirja onnistuu mielestäni todella hyvin. Teksti on mukavan yksityiskohtaista ja kuvitus tukee sitä hyvin. Erillisiä lukuja ovat mm. moottori, avioniikka ja itse lento-ominaisuudet. Puheenvuoron saavat myös mekaanikot, jotka kertovat millaista konetta on huoltaa. Sattuneesta syystä ainoastaan tutkan toimintojen kuvaus ja eri häirintä- ja maalinosoitussäiliöiden sielunelämän avaaminen jää "hieman" vajaaksi. Eli tässä on selvästikin tullut salassapitomääräykset vastaan. Mutta kokonaisuutena aivan mainio tietopaketti Hornetista. Jään tämän lisäksi vielä odottamaan, josko Jyrki vielä innostuisi kirjoittelemaan HN:stä suomalaisesta näkövinkkelistä.



Haynesin kirjan kumppanina sopii muuten lueskella tätä oikeaa käsikirjaa.

http://www.avialogs.com/index.php/en/aircraft/usa/mcdonnelldouglas/fa-18hornet.html

 

[Leaderdog]

Mikä on lausunto kirjasta, löytyy nimittäin jo paikallisesta kirjastosta.

Tosin, vaikka olen kirjojen himo-pika-lukija, niin nyt on jonossa jo 6 muuta.

Viimeksi 2. kertaan luettuna: http://www.koalakustannus.fi/kirjat/kirja.php?id_prd=207

Hyvä kirja, vaikka sisältää muutamia hupaisia asiavirheitä. Kuten Wehrmachtin tankkikomentajan kuvan esittäminen Waffen-SS:n jäsenenä. Kaikki jotka vähänkin alaa tuntevat, tietävät, että pääkallon puuttuminen upseerilakista ja valtakunnankotkan sijaitseminen takin rinnuksessa on Wehrmacht.

Joillekin myös panssarijoukkojen pääkallotunnus kauluslaatoissa ja musta uniformu tuo heti että -> SS. Se muuten koituikin useammankin saksalaisen panssarimiehen ikäväksi kohtaloksi, kun ammuttiin kyselemättä SS-miehenä. SS:n valtakunnankotka oli aina asetakin vasemmassa hihassa, Wehrmachtilla asetakin oikeassa rintapielessä.

Tuo kirja on jonossa, ja otan sen seuraavaksi käsittelyyn kun lähden 11h. lennolle viikonloppuna.

 

[Sardaukar]

Tuo kirja on jonossa, ja otan sen seuraavaksi käsittelyyn kun lähden 11h. lennolle viikonloppuna.

Et kadu.

 

[Iso-Mursu]

Tuli luettua.

Ihan mukava kirja

 

[Iso-Mursu]

Kukaan lukenut Milja Ketomäen viikinkiaikaan sijoittuvaa sarjaa? Hämeen Uro ja Kadonnut Kuningas, olisi kiva kuulla tai lukea arvostelu, lähinnä historiallinen tarkkuus ja uskottavuus.

Otin lainaan kirjastosta ton Hämeen Uron. Ei kyllä vaikuta ulkoa päin kirjalta jonka luen loppuun.

 

[Erkki]

Kyllä lämmittää mieltä kun suurin toivein avaat uuden kirjan ja tavaat ensimmäisen otsakkeen:

"KEVYT 122mm:n RANSKALAINEN KERTASINKO M/APILAS"



edit... Kirja oli siis tämä

Millaista oli kirjan anti tuon ensivaikutelman ohella? Olisiko kyseinen opus järkevä hankinta? Kysyy nimimerkki ostoa harkitseva.

 

[Rannari]

Millaista oli kirjan anti tuon ensivaikutelman ohella? Olisiko kyseinen opus järkevä hankinta? Kysyy nimimerkki ostoa harkitseva.

Eihän tuossa kovin syvälle päästä minkään välineen osalta. Suurin ansio on varmaankin kattavuudessa. Ihan niin kuin saman herran käsiasekirjoissakin. Ei kaduta yhtään että tuli hankittua.

Silti ihmettelen edelleen tuota Apilas-otsaketta. Miten tuollainen on voinut päästä valmiiseen kirjaan?

 

[Leaderdog]

Kuten aiemmin jo todettiin , kirja on todellakin hyvä. Luin siitä eilen ensimmäisen puolikkaan lennon aikana..

 

[tulikomento]

Heräteostoksena tarttui kirjakaupasta mukaan Jyrki Laukkasen tuorein teos Koelentäjän päiväkirjasta II.

http://www.aviationshop.fi/product_info.php?products_id=3923

Sisältää lyhyitä erillisiä tarinoita ja muisteluksia kirjoittajan ilmailu-uralta. Luonnollisesti itseäni eniten kiinnostavat osiot käsittelevät ilmavoimien suihkukoneilla lentämistä. Mm. MiG-21 BIS:n ja Hawkin koelennot ovat mielenkiintoista luettavaa ja huikean tunnelmallinen on tarina miehen ensimmäisestä suihkukonelennosta Fougan takapenkkiläisenä nuorena teekkarina. Myös Gloster Gauntletin entisöintiä ja museokoneella lentämistä käsittelevä osa on hyvä.

Sanoisin että tämä on mukavan kevyttä lukemista Laukkasen konetyyppikirjoihin verrattuna. Mutta erittäin informatiivista asiatekstiä joka tapauksessa.

 

[Sardaukar]

Tuli luettua tämä, suosittelen:

https://atena.fi/kirjat/gestapo

Ylistetty tietokirja purkaa myyttejä Gestaposta

Aina ja kaikkialle näkevä julma tarkkailija – näin natsi-Saksan salainen poliisi usein kuvataan. Mutta onko se koko totuus?

Vuonna 1933 perustetun Geheime Staatspolizein tehtävä oli etsiä ”kansan vihollisia”. Sen palveluksessa toimi 16 000 ihmistä, joten salainen poliisi ei mitenkään pystynyt valvomaan koko Saksaa, vaan Gestapo toimi pitkälti ilmiantajien varassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi ollut heikko tai tehoton osa natsien terrorikoneistoa. Päinvastoin, Gestapo iski armottomasti poliittisiin ja rodullisiin ryhmiin. Juutalaisten lisäksi muun muassa kommunistit, homoseksuaalit ja roomalaiskatoliset olivat Gestapon kohteena.

Professori McDonough’n uraauurtava tietokirja läpivalaisee Gestapon historian: miten kylmäverinen Gestapo toimi ja miten se sai tavalliset kansalaiset verkkoonsa, ilmiantamaan naapurit, ystävät ja perheenjäsenet. Kirja antaa myös äänen niille, jotka uskalsivat vastustaa natsivaltaa ja joutuivat Gestapon pahamaineisiin turvasäilöihin.

Gestapo onnistui tuhoamaan valtaosan arkistoistaan. Niinpä sodan jälkeen lähes puolet Gestaposta jatkoi työtään Saksan poliisivoimissa, eikä juuri ketään tuomittu sotarikoksista. Frank McDonough on kuitenkin päässyt tutkimaan Gestapon Düsseldorfin-arkistoa, jonka karu tarina avautuu nyt maailmalle.



Englantilainen Frank McDonough on kansainvälisen historian professori, joka on kirjoittanut useita kirjoja kolmannesta valtakunnasta. Kriitikoiden kehuma Gestapo on myyty jo kymmeneen maahan.

 

[tulikomento]

Tuli luettua tämä, suosittelen:

https://atena.fi/kirjat/gestapo

Ylistetty tietokirja purkaa myyttejä Gestaposta

Aina ja kaikkialle näkevä julma tarkkailija – näin natsi-Saksan salainen poliisi usein kuvataan. Mutta onko se koko totuus?

Vuonna 1933 perustetun Geheime Staatspolizein tehtävä oli etsiä ”kansan vihollisia”. Sen palveluksessa toimi 16 000 ihmistä, joten salainen poliisi ei mitenkään pystynyt valvomaan koko Saksaa, vaan Gestapo toimi pitkälti ilmiantajien varassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi ollut heikko tai tehoton osa natsien terrorikoneistoa. Päinvastoin, Gestapo iski armottomasti poliittisiin ja rodullisiin ryhmiin. Juutalaisten lisäksi muun muassa kommunistit, homoseksuaalit ja roomalaiskatoliset olivat Gestapon kohteena.

Professori McDonough’n uraauurtava tietokirja läpivalaisee Gestapon historian: miten kylmäverinen Gestapo toimi ja miten se sai tavalliset kansalaiset verkkoonsa, ilmiantamaan naapurit, ystävät ja perheenjäsenet. Kirja antaa myös äänen niille, jotka uskalsivat vastustaa natsivaltaa ja joutuivat Gestapon pahamaineisiin turvasäilöihin.

Gestapo onnistui tuhoamaan valtaosan arkistoistaan. Niinpä sodan jälkeen lähes puolet Gestaposta jatkoi työtään Saksan poliisivoimissa, eikä juuri ketään tuomittu sotarikoksista. Frank McDonough on kuitenkin päässyt tutkimaan Gestapon Düsseldorfin-arkistoa, jonka karu tarina avautuu nyt maailmalle.



Englantilainen Frank McDonough on kansainvälisen historian professori, joka on kirjoittanut useita kirjoja kolmannesta valtakunnasta. Kriitikoiden kehuma Gestapo on myyty jo kymmeneen maahan.

Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Varsinkin tuo, että salaisen poliisin työntekijämäärä vaikuttaa itse asiassa melko pieneltä suhteessa valvottavien määrään. Tehokkuus on siis perustunut ihmisten enemmän tai vähemmän vapaaehtoisiin ilmiantoihin.

Itse asiassa samaa teemaa on käsitellyt myös professori Ian Kershaw tuotannossaan. Tämä kertoikin, että ei ollut mitenkään tavatonta, että saksalaiset päätyivät ilmoittelemaan Gestapolle jo ns. "vittumaisista naapureistaan" siinä toivossa, että ilmiantajalle kertyisi tästä jotain henkilökohtaista hyötyä.

Tässä tv-sarjassa oli samaa asiaa.

 

[Sardaukar]

Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Varsinkin tuo, että salaisen poliisin työntekijämäärä vaikuttaa itse asiassa melko pieneltä suhteessa valvottavien määrään. Tehokkuus on siis perustunut ihmisten enemmän tai vähemmän vapaaehtoisiin ilmiantoihin.

Itse asiassa samaa teemaa on käsitellyt myös professori Ian Kershaw tuotannossaan. Tämä kertoikin, että ei ollut mitenkään tavatonta, että saksalaiset päätyivät ilmoittelemaan Gestapolle jo ns. "vittumaisista naapureistaan" siinä toivossa, että ilmiantajalle kertyisi tästä jotain henkilökohtaista hyötyä.

Tässä tv-sarjassa oli samaa asiaa.

Oli muuten myös kirjassa mielenkiintoista, miten ns. "tavallinen saksalainen" pääsi usein aika vähällä vaikka joutui Gestapon kuulusteluihin. Tosin loppusodan aikana asenne koveni, mutta muistaakseni alkusodassa vain 20% ilmiannoista johti asian viemiseen eteenpäin ja näistä tapauksista 75% johti vapauttamiseen. Eli vain 5% ilmiannoista johti rangaistukseen, joka monessa tapauksessa oli yllättävän lievä (jopa vain sakkoja), tosin eri Saksan alueiden välillä oli suuriakin eroja. Joskus ilmiantaja itse päätyi keskitysleirille.

Poliittisten ja rodullisten tapausten kohdalla asia olikin sitten monesti aivan toista...samoin kohtelu kuulusteluissa.

 

[hansai]

Onkos viimeaikojen hehkutetuimmasta teoksesta #turpo arvosteluja tulossa?

 

[Erkki]

Oli muuten myös kirjassa mielenkiintoista, miten ns. "tavallinen saksalainen" pääsi usein aika vähällä vaikka joutui Gestapon kuulusteluihin. Tosin loppusodan aikana asenne koveni, mutta muistaakseni alkusodassa vain 20% ilmiannoista johti asian viemiseen eteenpäin ja näistä tapauksista 75% johti vapauttamiseen. Eli vain 5% ilmiannoista johti rangaistukseen, joka monessa tapauksessa oli yllättävän lievä (jopa vain sakkoja), tosin eri Saksan alueiden välillä oli suuriakin eroja. Joskus ilmiantaja itse päätyi keskitysleirille.

Poliittisten ja rodullisten tapausten kohdalla asia olikin sitten monesti aivan toista...samoin kohtelu kuulusteluissa.

Käsittääkseni natsit eivät ehtineet aivan täysin turmella Saksan oikeuslaitosta, vaan joskus saattoi saada aivan asiallisen oikeuskäsittelyn jonkun vanhan ajan tuomarin toimesta.