Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Sardaukar kirjoitti:
Luen Erich von Mansteinin "Menetetyt voitot"-kirjaa. Ei jostain syystä ole aikaisemmin tullut luettua.

http://www.antikka.net/naytatuote.asp?id=749880

Ihan hyvä kirja sotahistorialliselta kannalta, mutta ärsyttävää itsensä ja Saksan asevoimien valkopesua. Ja kaikki laitetaan tietysti Hitlerin syyksi.

Mansteinista kun on jälkeenpäin paljastunut kaikenlaista. Esim. valehtelee kirjassaan, ettei koskaan pannut toimeen komissaarikäskyä.

Tämäkään ei mennyt ihan "putkeen" jos ajatellaan jälkimaailmalle jäänyttä kuvaa:

https://en.wikipedia.org/wiki/Erich_von_Manstein#Antisemitism

His order of 20 November 1941, based on the Severity Order of Reichenau, reads in part:

Jewish Bolshevik system must be wiped out once and for all and should never again be allowed to invade our European living space ... It is the same Jewish class of beings who have done so much damage to our own Fatherland by virtue of their activities against the nation and civilisation, and who promote anti-German tendencies throughout the world, and who will be the harbingers of revenge. Their extermination is a dictate of our own survival.[171][172]

Manstein did nothing to prevent the killing of Jews and other civilians in the areas where his units were operating, and in which his Eleventh Army actively participated.[173] That Manstein was well aware of the Einsatzgruppen massacres is demonstrated by a 1941 letter he sent to Otto Ohlendorf, in which Manstein demands Ohlendorf hand over the wristwatches of murdered Jews. Manstein felt his men deserved the watches, since they were doing so much to help Ohlendorf's men with their work.[158] Smelser and Davies note that this letter was the only time that Manstein ever complained about the activities of the Einsatzgruppen.[158] Manstein later stated that he felt the number of Jews killed in the Holocaust was exaggerated.[174]
Klikkaa laajentaaksesi...

Klassikkoteos, mutta aivan kuten sanoitkin, edustaa tyypillistä (länsi)saksalaista 50-luvun sotamuistelmakirjallisuutta. Samaa tyylilajia kuin mm. Heinz Guderianinkin muistelmat. Ajankohta oli tietty se, että kylmä sota oli jo täysiään käynnissä ja Länsi-Saksan haluttiin aseistautuvan uudelleen ja liittyvän NATOn jäseneksi. Lisäksi entiset Wehrmachtin upseerit olivat tietysti todellisia puna-armeijan asiantuntijoita, ja heillä epäilemättä oli annettavaa lännen puolustukselle.

Mutta ilman muuta Manstein laittaa kaikki raakuudet suoraan SS:n syyksi. Vaikka tämä oli itse vähintäänkin tietoinen siitä, mitä Einsatzgruppet rintaman takana puuhailivat. Olen lukenut Mansteinin adjutanttina toimineen Alexander Stahlbergin muistelmat, ja tämä toteaa siinä informoineensa kyllä useampaan otteeseen korkeaa esimiestään SS:n touhuista. Manstein vähät välitti näistä ja kehotti nuorta apulaistaan keskittymään vain ja ainoastaan käsillä oleviin tehtäviin.

EDIT: Siis tämä.

https://www.amazon.com/Bounden-Duty-Memoirs-Officer-1932-1945/dp/0080367143

 
Viimeksi muokattu:
Joku kyseli joskus onko kukaan lukenut Hämeen Uro Perintö kirjaa.

Luin kun kirjastossa sattui käteen.

Ei ole Jan.Guillonin tasoinen rautakauden kuvaus.

Sota kohtaukset ovat seikkailukirjasta.

Hämeen kuningas itkeä pillittää joka käänteessä.

Mutta muinais Suomea oli kuvattu kai ihan kohtuudella.
 
Terve

Olisiko suositella jotain kirjaa joka avaisi tuota Balkanin tilannetta ja mistä kaikki ongelmat alueella johtuu. Menee itsellä serbit ja albanit sekaisin ja haluaisin saada selkeämmän kuvan tilanteesta.
 
Panssari Salaman kanssa käydyssä jutustelussa tuli usein esiin Harold Coylen 80-luvulla kirjoittama klassinen WW3 -panssaritaistelukirja Team Yankee. Lukaisin pitkästä aikaa kirjan uudelleen ja tässä joitain ajatuksia siitä.

003-5.webp

Coyle perustaa NATO vs. Varsovan liitto -skenaarionsa Sir John Hackettin luomaan uhkakuvaan. Kirja siis kuvaa Varsovan liiton hyökkäystä Länsi-Saksaan 80-luvun puolivälissä. Jo ensituntumalta tulee selväksi, että Coyle US Armyn panssariupseerina tietää kyllä mistä kirjoittaa. Kirja kuvaa kapteeni Sean Bannonin johtaman amerikkalaisen noin komppaniatason panssaroidun taisteluosaston (Team Yankee nimeltään) toimia kolmannessa maailmansodassa. Kirjan taistelukuvaus on todella elävää ja hyvää. M1 Abramsit ottavat yhteen neukkujen T-72 -vaunujen kanssa todella uskottavasti. Myös tukiaseiden (jalkaväen pst-ohjukset, maataistelukoneet, tst-hekot, tykistö) kuvaus on todella realistisen oloista.

Varsinaisen sotakuvauksen lisäksi kirjan henkilökuvaus toimii. Kapteeni Bannon kasvaa ja kehittyy esimiehenä ja komentajana. Samoin tämän alaiset. Suosittelen kirjaa varauksetta kaikille, jotka ovat kiinnostuneet näistä "cold war hot" -skenaarioista.
 
Vaihteeksi tuli luettua ilmailukirjallisuutta.

Topgun_Days_cover-1.webp

Dave Baranekista leivottiin laivaston lentoupseeri 1980. Ei niin täydellisen näkökykynsä takia häntä ei huolittu suoraan hävittäjälentäjäksi, vaan mies kouluttautui kaksipaikkaisen F-14 Tomcatin tutka- ja asejärjestelmäupseeriksi (RIO). Baranek kuvaa elävästi 80-luvun alkuvuosia ja lentotukialuksella tapahtuvaa lentotoimintaa. Tomcatista syntyy kuva tehokkaana, mutta miehistöltä paljon vaativana hävittäjänä. Hengenlähtökin oli miehellä kerran lähellä, kun laskeutuminen epäonnistui jarrukaapeleiden ollessa liian löysällä, koukku ei pysäyttänytkään konetta, vaan se päätyi Intian valtamereen. Kuski ja takapenkillä ollut Baranek selvisivät säikähdyksellä heittoistuinta käyttämällä.

Tämän jälkeen miehen tie vei Miramarin tukikohtaan Top Gun -kurssille. Tätä aikaa kirja kuvaa erittäin hyvin. Lentokoulutus oli erittäin pätevällä tasolla ja aggressiivisuutta korostettiin, lentoturvallisuutta vaarantamatta tosin. Baranek mieltyi hävittäjätaktiikkaan siinä määrin, että pyysi kurssin jälkeen siirtoa Top Gun -kouluttajaksi. Tuossa roolissa mies viihtyi useamman vuoden ja piti Tomcatilla ja F-5 -kalustolla lentämistä elämänsä parhaina hetkinä. Tuolla ajanjaksolle osui myös erikoinen komennus. Dave Baranek oli yksi Top Gun -ammattilaisista, jotka päätyivät Hollywoodin elokuvahankkeen tukihenkilöiksi. Hän otti osaa elokuvan ilmakohtausten kuvauksiin ja toimi asiantuntijana auttaen näyttelijöitä omaksumaan laivaston lentäjän roolit.

Kaikkinensa erittäin miellyttävä lukukokemus. Sotajuttujen sijaan asiaa arkipäiväisistä tukialuslentäjien askareista ja erikoisuutena mukana paljon juttua Top Gun -leffan kuvauksista. Hyvä kirja !
 
Tulipahan kulutettua nyt tämä viikonloppu Remeksen tuoreimman parissa. Opus oli hyvinkin ennakko-odotuksiani vastannut lukukokemus.

untitled1.webp

Miehen tuotannon ystävät varmasti saavat sitä mitä haluavat. Mutta minusta tämä jatkaa tuttua kaavaa. Paperinohuet pää- ja sivuhenkilöt juoksevat venäläisten pahisten perässä aikaa vastaan. Juonellisestihan tämä on suoraa jatkumoa edellisille kirjoille, joissa Venäjä kaappasi hybridisodallaan Suomelta Ahvenanmaan ja Hangon sotilastukikohdikseen.

En sen ihmeemmin lähde spoilaamaan juonta, mutta ajan hermollahan tässäkin ollaan. Itämeren kireä sotilaspoliittinen tilanne, pakolaisvyöry ja hybridisota ovat kantavia teemoja. Itse asiassa tässäkään kirjassa Remes ei pääse oikeastaan alkuasetelmia pidemmälle, vaan juonikuviota kuljetetaan eteenpäin vain seuraavaan tulossa olevaan jatko-osaan saakka.

Hyvää: Kuvaa melko onnistuneesti vihreiden ja laitavasemmiston kannattajia ja poliitikkoja Venäjää myötäilevinä "hyödyllisinä idiootteina."

Huonoa: Ei mitään uuttaa, vaan jo ainakin kymmenestä edellisestä kirjasta tuttua kaavaa noudatetaan pilkulleen tässäkin jännärissä.

En oikeastaan suosittele muille kuin Remeksen vannoutuneille faneille.
 
tulikomento kirjoitti:
Panssari Salaman kanssa käydyssä jutustelussa tuli usein esiin Harold Coylen 80-luvulla kirjoittama klassinen WW3 -panssaritaistelukirja Team Yankee. Lukaisin pitkästä aikaa kirjan uudelleen ja tässä joitain ajatuksia siitä.

Katso liite: 14001

Coyle perustaa NATO vs. Varsovan liitto -skenaarionsa Sir John Hackettin luomaan uhkakuvaan. Kirja siis kuvaa Varsovan liiton hyökkäystä Länsi-Saksaan 80-luvun puolivälissä. Jo ensituntumalta tulee selväksi, että Coyle US Armyn panssariupseerina tietää kyllä mistä kirjoittaa. Kirja kuvaa kapteeni Sean Bannonin johtaman amerikkalaisen noin komppaniatason panssaroidun taisteluosaston (Team Yankee nimeltään) toimia kolmannessa maailmansodassa. Kirjan taistelukuvaus on todella elävää ja hyvää. M1 Abramsit ottavat yhteen neukkujen T-72 -vaunujen kanssa todella uskottavasti. Myös tukiaseiden (jalkaväen pst-ohjukset, maataistelukoneet, tst-hekot, tykistö) kuvaus on todella realistisen oloista.

Varsinaisen sotakuvauksen lisäksi kirjan henkilökuvaus toimii. Kapteeni Bannon kasvaa ja kehittyy esimiehenä ja komentajana. Samoin tämän alaiset. Suosittelen kirjaa varauksetta kaikille, jotka ovat kiinnostuneet näistä "cold war hot" -skenaarioista.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mainio kasarikirja, harmi että loppuu ikään kuin hieman kesken, olisi mennyt vielä muutamakin tovi Bannonin otteita seuratessa. Panssaritaistelut olivat todella hyvin kuvattu, jalkaväen senkan otoissa muistaakseni huomaa, että se ei ollut aivan miehen ominta alaa.

Zalogan "Red Thrust" tipahti tänään postilaatikkoon, viikonlopuksi :camo:
 
Leaderdog kirjoitti:
Siilasvuo sisseineen vaikutti Raatteen suunnalla, ja melkoisen vakuuttavasti , josko se tähän mitenkään liittyy.‍♂️
Klikkaa laajentaaksesi...
Liittyyhän se Lehväslaihon kokemuksiin:
Talvisodan kynnyksellä suojeluskunnan alokaskurssien kautta Reino Lehväslaiho lähti kaveriensa kanssa vapaaehtoispataljoonaan, josta heidät siirrettiin rintamajoukkoihin. Ikää nuorukaisilla oli 17 vuotta.

– Jouduin niin sanottuihin Siilasvuon sisseihin. Suojeluskuntataustan ansiosta osasin ampua ja hiihtotaidotkin riittivät, joten pääsin heti kovien poikien joukkoon, Lehväslaiho kertoo.

Yöpyminen maastossa, kuusenhavut patjan korvikkeena tulivat ajan myötä tutuksi. Kaikkeen kuitenkin tottui. Jopa siihen, että karvalakki jäätyi yön aikana puun kylkeen kiinni.

– Suomalainen sissi ei koskaan valittanut. Opin siihen, että käskyt otetaan vastaan ja toteutetaan.
Kiinnosti vain tietää, minkä pataljoonan/organisaation alla tuo on toiminut.
 
Lehväslaiho on talvisodassa kuulunut Kuhmossa toimineeseen sotapoliisiosastoon. En tiedä, mihin niistä. Tuon lehtijutun "Lentiira" paljastaa, kertomus on Kuhmosta. Lentiira on Kuhmon kirkonkylästä pohjoiseen, Vartiuksen kohdalla.

Noita sotapoliisiosastoja muodostettiin sekä Suomussalmelle että Kuhmoon. Miehistö saatiin alaikäisistä ja yli-ikäisistä, lähinnä vapaaehtoisista suojeluskuntalaisista. Niiden tehtävänä oli alkuvaiheessa evakuointi, sitten kulunvalvonta yms. selustassa ja etenkin Suomussalmella puna-armeijan kaatuneiden hautaaminen. Viimeisimmän tehtävän vuoksi yritin aikoinaan etsiä Suomussalmen komppanioiden sotapäiväkirjoja ja muuta arkistomateriaalia, mutta vedin vesiperän. Sitä kautta nimittäin olisi voinut yrittää selvittää Suomussalmella kaatuneiden neuvostosotilaiden lukumäärää.

Sukulainen haastatteli aikoinaan Lehväslaihoa, joka kertoi, ettei sotilasuralla ollut minkäänlaista merkintää talvisodan palveluksesta. Lopulta oli kuulema jostakin saanut (mielestään) asianmukaiset merkinnät. Tuo "Siilasvuon sissit" tuntuu aikamoiselta liioittelulta, näin rehellisesti sanottuna. Noita sotapoliisiosastoja pyrittiin pitämään poissa sotatoimista, koska ne eivät sellaiseen soveltuvia yksiköitä olleet. Vahvuudet ja miehistö olivat mitä sattuu. Varmasti hoitivat sivustavarmistusta Lentiiran suuntaan, mutta kun sieltä ei oikein minkäänlaista uhkaa ollut, niin... Lentiiraahan piti hallussaan Suomen Kansanarmeijan osasto, jota kyllä 9.A:n toimesta patistettiin hyökkäämään niin Kontiomäen asemalle kuin Kuhmon kirkonkyläänkin, mutta se kieltäytyi, koska näkemyksensä mukaan ei ollut alistettu puna-armeijalle vaan otti vastaan käskyjä vain kansanarmeijalta...

Pistintaistelun Lehväslaiho mainitsee jo teoksessaan "Panssarisotaa 1941-44", joten se saattaa pitää paikkansakin, eli jonkinlaista partiokahakointia on voitu käydäkin. Tai onko sitten Kiekinkosken suunnasta tullut metsiä myöden jokin tiedustelu/koukkaus porukka. Mene ja tiedä.

Edit:
Sen verran pitää vetää kovia sanoja takaisin, että nyt en ulkomuistista pysty vannomaan, etteikö osasto Kekkoselle olisi jotakin tuollaista ad hoc-porukkaa alistettu, jolloin on mahdollisuuksien rajoissa, että Lehväslaihokin on osallistunut Kekkosen (Urkin veli Jussi) johtamaan hyökkäykseen, jolla Kiekinkosken suunta puhdistettiin, mutta vähän kyllä pistän ehdolle.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä ihan äsken sain luetuksi nämä neljä Ospreyn julkaisua.

usaf1.webp usaf 2.webp

usn1.webp usn2.webp

Kaikki olivat erittäin informatiivisia ja aihetta kattavasti käsitteleviä kirjasia. Lähteinä on käytetty virallisia "after action" -raportteja (ilmataistelukertomuksia siis), sekä lentäjien haastatteluja. Kirjoista välittyy se kuva, että F-4 Phantom oli kyllä täysin kelpoisa peli ilmataisteluissa, jos sitä vaan osattiin käyttää taktisesti oikein. Amerikkalaisiahan piinasivat vuositolkulla tiukat voimankäyttösäännöt, jotka rajoittivat taktista vapautta. Lisäksi ongelmia oli omaksutuissa ilmataistelutaktiikoissa (tämä koski erityisesti ilmavoimia), sekä ilmataisteluohjusten teknisessä luotettavuudessa. Sparrow't ja Sidewinderit eivät toimineet lähimainkaan niin luotettavasti, mitä valmistajat mainostivat.

Olen viimeisen puolen vuosikymmenen aikana lueskellut melko runsaasti Vietnamin sodan ilmasotatoimista, ja kyllä nämä Ospreyn kirjat täydentävät hyvin kirjahyllyäni. Suositeltavaa luettavaa.
 
tulikomento kirjoitti:
Tulipahan kulutettua nyt tämä viikonloppu Remeksen tuoreimman parissa. Opus oli hyvinkin ennakko-odotuksiani vastannut lukukokemus.

Katso liite: 14078

Miehen tuotannon ystävät varmasti saavat sitä mitä haluavat. Mutta minusta tämä jatkaa tuttua kaavaa. Paperinohuet pää- ja sivuhenkilöt juoksevat venäläisten pahisten perässä aikaa vastaan. Juonellisestihan tämä on suoraa jatkumoa edellisille kirjoille, joissa Venäjä kaappasi hybridisodallaan Suomelta Ahvenanmaan ja Hangon sotilastukikohdikseen.

En sen ihmeemmin lähde spoilaamaan juonta, mutta ajan hermollahan tässäkin ollaan. Itämeren kireä sotilaspoliittinen tilanne, pakolaisvyöry ja hybridisota ovat kantavia teemoja. Itse asiassa tässäkään kirjassa Remes ei pääse oikeastaan alkuasetelmia pidemmälle, vaan juonikuviota kuljetetaan eteenpäin vain seuraavaan tulossa olevaan jatko-osaan saakka.

Hyvää: Kuvaa melko onnistuneesti vihreiden ja laitavasemmiston kannattajia ja poliitikkoja Venäjää myötäilevinä "hyödyllisinä idiootteina."

Huonoa: Ei mitään uuttaa, vaan jo ainakin kymmenestä edellisestä kirjasta tuttua kaavaa noudatetaan pilkulleen tässäkin jännärissä.

En oikeastaan suosittele muille kuin Remeksen vannoutuneille faneille.
Klikkaa laajentaaksesi...

Remestä ja muutamaa muutakin jännäriä lukee kuin leffan käsikirjoitusta. Ja toimintaelokuvissa ei aina kauheasti tule odotettua hahmoilta syvyyttä.

Pidän edelleen Guilloun Hamilttoneja hyvänä sarjana, koska siinä hahmot tuntuvat miettivän tekojensa motiiveja.
 
Iso-Mursu kirjoitti:
Remestä ja muutamaa muutakin jännäriä lukee kuin leffan käsikirjoitusta. Ja toimintaelokuvissa ei aina kauheasti tule odotettua hahmoilta syvyyttä.

Pidän edelleen Guilloun Hamilttoneja hyvänä sarjana, koska siinä hahmot tuntuvat miettivän tekojensa motiiveja.
Klikkaa laajentaaksesi...

En nykyisin lue Guilloun tuotantoa (vaikka Hamiltonit onkin tullut luettua). En kannata KGB:n tiedottajien tukemista... ;) Ja rankka palestiinalaisterroristien fanitus tökkii myös.
 
Nyt on lukemisen alla Gunther Rall: Lentopäiväkirjani. Se on jostain syystä jäänyt lukematta, johtuisikohan siitä, että suomennos on tullut 2015 ja englannikielisenä ei ole tullut vastaan.

Hyvää tekstiä ja kohtalaisen hyviä pohdintoja.
 
Sardaukar kirjoitti:
En nykyisin lue Guilloun tuotantoa (vaikka Hamiltonit onkin tullut luettua). En kannata KGB:n tiedottajien tukemista... ;) Ja rankka palestiinalaisterroristien fanitus tökkii myös.
Klikkaa laajentaaksesi...

Joo, varsinkin miehen myöhäisemmässä tuotannossa paistaa läpi Israelin demonisoiminen ja PLO:n glorifioiminen.

Sardaukar kirjoitti:
Nyt on lukemisen alla Gunther Rall: Lentopäiväkirjani. Se on jostain syystä jäänyt lukematta, johtuisikohan siitä, että suomennos on tullut 2015 ja englannikielisenä ei ole tullut vastaan.

Hyvää tekstiä ja kohtalaisen hyviä pohdintoja.
Klikkaa laajentaaksesi...

Koalan kustantama ja Hannu Valtosen kääntämä teos ilmestyi meillä 2005. Aika seesteinen muistelmakirja, ja mukavasti kattaa Rallin uran myös Länsi-Saksan Luftwaffessa.
 
EK kirjoitti:
Sukulainen haastatteli aikoinaan Lehväslaihoa, joka kertoi, ettei sotilasuralla ollut minkäänlaista merkintää talvisodan palveluksesta
Klikkaa laajentaaksesi...

Vähän myöhäinen lisäys viime viikon keskusteluun!
En halua arvostella veteraania, mutta näistä korkean iän muisteloista on sanottu, että hän muistaa väärin...
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Panssari Salama kirjoitti:
Itse olen aloittelemassa Harvey Blackin "Effect" sarjan lukemista Red Effectillä. Ilmeisesti hieman itse kustannetun oloinen, eli lisäeditointi olisi ollut tarpeen, mutta mies on SAS-taustainen ja hinta ei päätä huimaa :)

51ih0dumK%2BL.jpg
Klikkaa laajentaaksesi...

Ryhdyin lukemaan tätä eilen illalla ja hitto vie, tämähän vaikuttaa ihan lupaavalta trilogian avaukselta. Tässä ensimmäisessä pohjustetaan siis idän ja lännen suhteiden viilentyminen ja kuvataan Varsovan liiton valmistautuminen hyökkäykseen. Ja mikä yllätys, tämä tehdään tietenkin käyttämällä kulissina perinteisiä DDR:ssä pidettäviä kesäsotaharjoituksia. Kahdessa seuraavassa kirjassa kuvataan sitten ilmeisesti ne varsinaiset sotatoimet. Täytynee ottaa nekin lukulistalle.

Kuten totesit, kirjana olisi ehkä vaatinut vähän huolellisempaa editointia, mutta pienen budjetin julkaisuksi aika hyvä itse asiassa. Jonkin verran ihmetyttää kirjoittajan päätös kuvata tärkeimmät poliitikot keksittyjen nimien kanssa, vaikka hyvin äkkiä selviää, että tässä kuvataan Reagania, Thatcheria ja Brezhneviä. Ja toinen seikka mikä korostuu, on tekijän keskittyminen brittiarmeijan touhuihin. Toki ymmärrettävää, kun ottaa huomioon kirjoittajan oman taustan.

Erityisen mielenkiintoista on muuten kuvaukset brittien sotilastiedustelun operaattoreista syvällä DDR:n alueella. Ns. BRIXMIS -tiedustelijathan toimivat yhdessä amerikkalaisten ja ranskalaisten kollegoidensa kanssa ja yrittivät selvittää Itä-Saksan ja NL:n joukkojen sijoituksia ja aseistuksen erikoispiirteitä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Military_liaison_missions

Työ oli pahimmillaan hengenvaarallista leikkiä rauhan ajan olosuhteissakin. Ainakin yksi amerikkalainen upseeri pääsi hengestään ja ilmeisesti muitakin uhreja tuli. Youtubesta löytyy ainakin yksi ranskalainen dokkari, joka kuvaa juuri näiden tiedustelijoiden työtä. Fransmannit ajelevat siinä neukkujen sotaharjoitusten keskellä ja yrittävät samalla väistellä puna-armeijan panssareita, jotka yrittävät tahallaan törmätä päin. :eek:
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top