tulikomento
Supreme Leader
Kenraaliluutnantti Reino Arimon teos Suomen puolustussuunnitelmat 1918-1939 on ladattavissa Doriasta.
http://www.doria.fi/handle/10024/134331
http://www.doria.fi/handle/10024/134331
Kirjat
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
AJJV
Kapteeni
Onko täällä kellään kirjaa Valmius sotilas? Jos on niin voisiko joku auttaa.
Siinä oli kuvattu pakoreoun sisältö. Tarkoitukseni oli ottaa se talteen, mutta unohdin ennenkuin oalautin kirjan takaisin kirjastoon. Kirja oli vieläpä kaukolaina, joten ei auta edes marssia kirjastoon takaisin.
Joten jos joku voisi pistää tuon EUBG:n pakorepun sisällön yv:nä mulle niin kiitollinen olisin.
Siinä oli kuvattu pakoreoun sisältö. Tarkoitukseni oli ottaa se talteen, mutta unohdin ennenkuin oalautin kirjan takaisin kirjastoon. Kirja oli vieläpä kaukolaina, joten ei auta edes marssia kirjastoon takaisin.
Joten jos joku voisi pistää tuon EUBG:n pakorepun sisällön yv:nä mulle niin kiitollinen olisin.
Panssari Salama
Respected Leader
Ryhdyin lukemaan tätä eilen illalla ja hitto vie, tämähän vaikuttaa ihan lupaavalta trilogian avaukselta. Tässä ensimmäisessä pohjustetaan siis idän ja lännen suhteiden viilentyminen ja kuvataan Varsovan liiton valmistautuminen hyökkäykseen. Ja mikä yllätys, tämä tehdään tietenkin käyttämällä kulissina perinteisiä DDR:ssä pidettäviä kesäsotaharjoituksia. Kahdessa seuraavassa kirjassa kuvataan sitten ilmeisesti ne varsinaiset sotatoimet. Täytynee ottaa nekin lukulistalle.
Kuten totesit, kirjana olisi ehkä vaatinut vähän huolellisempaa editointia, mutta pienen budjetin julkaisuksi aika hyvä itse asiassa. Jonkin verran ihmetyttää kirjoittajan päätös kuvata tärkeimmät poliitikot keksittyjen nimien kanssa, vaikka hyvin äkkiä selviää, että tässä kuvataan Reagania, Thatcheria ja Brezhneviä. Ja toinen seikka mikä korostuu, on tekijän keskittyminen brittiarmeijan touhuihin. Toki ymmärrettävää, kun ottaa huomioon kirjoittajan oman taustan.
Erityisen mielenkiintoista on muuten kuvaukset brittien sotilastiedustelun operaattoreista syvällä DDR:n alueella. Ns. BRIXMIS -tiedustelijathan toimivat yhdessä amerikkalaisten ja ranskalaisten kollegoidensa kanssa ja yrittivät selvittää Itä-Saksan ja NL:n joukkojen sijoituksia ja aseistuksen erikoispiirteitä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Military_liaison_missions
Työ oli pahimmillaan hengenvaarallista leikkiä rauhan ajan olosuhteissakin. Ainakin yksi amerikkalainen upseeri pääsi hengestään ja ilmeisesti muitakin uhreja tuli. Youtubesta löytyy ainakin yksi ranskalainen dokkari, joka kuvaa juuri näiden tiedustelijoiden työtä. Fransmannit ajelevat siinä neukkujen sotaharjoitusten keskellä ja yrittävät samalla väistellä puna-armeijan panssareita, jotka yrittävät tahallaan törmätä päin.
Tiedustelutoiminta derkuissa oli itselle ihan uutta, olin aina olettanut että rautaesiriippu oli päällä heti sodan jälkeen, ja tämä periaatteessa sangen vapaa toiminta NL:n valvomalla alueella oli tosiaan jotain mistä en tiennyt aikaisemmin. Näin sitä fiktiotakin lukemalla oppii.
"Red Effect" oli tosiaan ihan sujuva lukukokemus, tarina eteni hyvin, ja tosiaan näistä poliitikoistakin pystyi arvaamaan keitä oli kyseessä. Lukaisin samaa vauhtia kakkososan ilmaisnäytteen, jossa action jo päällä. Hyvältä näytti, menee varmaan ostoon nyt Pääsiäisviikonloppuna.
Zalogan "Red Thrust" on kohta luettu, siitä vaikka lyhyt kooste kun pari viimeistä lukua paketissa.
Panssari Salama
Respected Leader
Ryhdyin lukemaan tätä eilen illalla ja hitto vie, tämähän vaikuttaa ihan lupaavalta trilogian avaukselta. Tässä ensimmäisessä pohjustetaan siis idän ja lännen suhteiden viilentyminen ja kuvataan Varsovan liiton valmistautuminen hyökkäykseen. Ja mikä yllätys, tämä tehdään tietenkin käyttämällä kulissina perinteisiä DDR:ssä pidettäviä kesäsotaharjoituksia. Kahdessa seuraavassa kirjassa kuvataan sitten ilmeisesti ne varsinaiset sotatoimet. Täytynee ottaa nekin lukulistalle.
Kuten totesit, kirjana olisi ehkä vaatinut vähän huolellisempaa editointia, mutta pienen budjetin julkaisuksi aika hyvä itse asiassa. Jonkin verran ihmetyttää kirjoittajan päätös kuvata tärkeimmät poliitikot keksittyjen nimien kanssa, vaikka hyvin äkkiä selviää, että tässä kuvataan Reagania, Thatcheria ja Brezhneviä. Ja toinen seikka mikä korostuu, on tekijän keskittyminen brittiarmeijan touhuihin. Toki ymmärrettävää, kun ottaa huomioon kirjoittajan oman taustan.
Erityisen mielenkiintoista on muuten kuvaukset brittien sotilastiedustelun operaattoreista syvällä DDR:n alueella. Ns. BRIXMIS -tiedustelijathan toimivat yhdessä amerikkalaisten ja ranskalaisten kollegoidensa kanssa ja yrittivät selvittää Itä-Saksan ja NL:n joukkojen sijoituksia ja aseistuksen erikoispiirteitä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Military_liaison_missions
Työ oli pahimmillaan hengenvaarallista leikkiä rauhan ajan olosuhteissakin. Ainakin yksi amerikkalainen upseeri pääsi hengestään ja ilmeisesti muitakin uhreja tuli. Youtubesta löytyy ainakin yksi ranskalainen dokkari, joka kuvaa juuri näiden tiedustelijoiden työtä. Fransmannit ajelevat siinä neukkujen sotaharjoitusten keskellä ja yrittävät samalla väistellä puna-armeijan panssareita, jotka yrittävät tahallaan törmätä päin.
Tiedustelutoiminta derkuissa oli itselle ihan uutta, olin aina olettanut että rautaesiriippu oli päällä heti sodan jälkeen, ja tämä periaatteessa sangen vapaa toiminta NL:n valvomalla alueella oli tosiaan jotain mistä en tiennyt aikaisemmin. Näin sitä fiktiotakin lukemalla oppii.
"Red Effect" oli ihan sujuva lukukokemus, tarina eteni hyvin, ja tosiaan näistä poliitikoistakin pystyi arvaamaan keitä oli kyseessä. Lukaisin samaa vauhtia kakkososan ilmaisnäytteen, jossa action jo päällä. Hyvältä näytti, menee varmaan ostoon nyt Pääsiäisviikonloppuna.
Zalogan "Red Thrust" on kohta luettu, siitä vaikka lyhyt kooste kun pari viimeistä lukua paketissa.
tulikomento
Supreme Leader
Nuo länsiliittoutuneiden viralliset yhteysupseerithan olivat tosiaan laillistettuja vakoojia DDR:ssä. Löysin tämmöisen US Army War Collegen luennon aiheesta. Luennoitsija toimi itse tiedusteluanalyytikkona noissa samoissa hommissa.
Tässä on sitten se mainitsemani ranskalainen dokkari samasta aiheesta. Harmi kun en osaa lainkaan ranskaa, mutta kannattaa vilkaista ihan kuriositeettina. Mukana on autenttista filmimateriaalia kun kuvaavat neukkujen panssareita ja sotaharjoituksia. Ja aina välillä saavat kiukkuisia ryssiä peräänsä.
Red Effect vaikuttaa sen verran hyvältä, että jatko-osat menivät hankintaan.
Mitäpä mieltä muuten olet Zalogan kirjasta ? Itse tykkäsin, vaikka jostain kumman syystä neukkujen sotasuunnitelmat meni jokaisessa skenaariossa perseelleen. 
Postiluukusta kolahti muuten se Mackseyn First Clash. Pääsiäispyhät menee nyt tuota WW3 -taktiikkaopasta tutkiessa.
Ei tässä asiassa.
En epäile pätkääkään, etteikö tuota talvisodan palvelusta ole voitu jättää merkitsemättä kantakorttiin, koska Lehväslaiho on silloin ollut vapaaehtoinen. Nuo Kainuun sp-komppaniat ovat jättäneet jälkeensä erittäin vähän kirjallista aineistoa, joten on täysin mahdollista, että esim. miehistöluettelot yms. on hävitetty sen sijaan, että ne olisi lähetetty Sota-arkistolle, kuten sodan päättyessä olisi pitänyt tehdä. Kuten sanottu, talvisodan palveluksesta mies mainitsee jo Panssarisotaa teoksessaan. Sen sijaan epäilen hieman väritetyiksi epäilen talvisodan tapahtumien kuvausta.
Panssari Salama
Respected Leader
Nuo länsiliittoutuneiden viralliset yhteysupseerithan olivat tosiaan laillistettuja vakoojia DDR:ssä. Löysin tämmöisen US Army War Collegen luennon aiheesta. Luennoitsija toimi itse tiedusteluanalyytikkona noissa samoissa hommissa.
Tässä on sitten se mainitsemani ranskalainen dokkari samasta aiheesta. Harmi kun en osaa lainkaan ranskaa, mutta kannattaa vilkaista ihan kuriositeettina. Mukana on autenttista filmimateriaalia kun kuvaavat neukkujen panssareita ja sotaharjoituksia. Ja aina välillä saavat kiukkuisia ryssiä peräänsä.
Red Effect vaikuttaa sen verran hyvältä, että jatko-osat menivät hankintaan.
Postiluukusta kolahti muuten se Mackseyn First Clash. Pääsiäispyhät menee nyt tuota WW3 -taktiikkaopasta tutkiessa.
Kiitos, hyvää materiaalia. Melkoista agenttimeininkiä oli kyllä, vähän enemmän henkilö pelissä kun tämän päivän kybervakoilussa
Zaloga tuli juuri luetuksi, mainio helppolukuinen kirja, jossa fiktiota ja faktaa sulassa yhteiselossa.
Tässä yhteenveto kirjasta mahdollisesti kiinnostuneille.
Luku 1. Neukkujen hyökkäyssuunnitelma ja taustoitus yleisellä tasolla, sekä yhden sektorin tarkempi esittely
Luku 2. Mek. jalkaväki hyökkää
Luku 3. Ps.osasto hyökkää
Luku 4. Spetsnatz turvaa joen ylitystä
Luku 5. Taisteluhelikopterit tulessa
Luku 6. Punatykistö - sodan jumala
Luku 7. Hävittäjät ja taistelu lentokentistä
Luku 8. Kemiallinen isku
Luku 9. Yhteenveto
Kukin luku käsittää fiktiivisen taistelukuvauksen ja sitä seuraavan analyysiosion jossa esitellään ja verrataan itä- ja länsikalustoa. Neukuille käy huonosti joka osiossa, mutta sitten toisaalta luvun 9 yhteenvedossa todetaan, että kuvaus oli neukkujen silmin, kuvaten heidän vaikeuksiaan, ja että jos kirjoittaja olisi tehnyt vastaavat osiot lännen silmin niissä olisi ollut omat ongelmansa, ja lopuksi että tässä ei oteta kantaa miten sodassa olisi käynyt, vaan esiteltiin komppaniatason taktiikoita. Suosittelen kaikille kylmästä sodasta kiinnostuneille, joita Lontoon murre ei häiritse
Seuraavaksi pitäisi varmaan tilata Black Effect, tai sitten ottaa vaihteeksi faktaa fiktion rinnalle.
Kenraali Hacketin kaksi WW 3 1985 kirjaa on nekin toistaiseksi vasta selailtu läpi, muutama luku sieltä täältä luettuna, erityisesti Euroopan osalta. Nehän kuvaavat globaalia WW3-tilannetta, ja seikkaperäinen Afrikan valtioiden tilanteen läpikäynti jäänee esim osaltani myöhemmäksi
Tämän lainasin tänään kirjastosta pääsiäisen ratoksi:
http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/kirjat/Aleksi-Mainio-Terroristien-pesä/536424
Vaikuttaa aika mielenkiintoiselta.
http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/kirjat/Aleksi-Mainio-Terroristien-pesä/536424
Vaikuttaa aika mielenkiintoiselta.
tulikomento
Supreme Leader
Tämmöinen mielenkiintoinen nosto ketjuun.
Entisenä Starfighter -pilottina Kropf tietää mistä kirjoittaa. Tyylillisesti kirja on hyvin samankaltainen kuin esim. Jyrki Laukkasen konetyyppihistoriat. Tässä kuvataan F-104:n käyttöönotto Luftwaffessa ja merivoimien ilma-aseessa, itse käyttöhistoria ja konetyypistä luopuminen.
Kuvitus on Laukkasen tapaan viimeisen päälle hienoa. Löytyy yksityiskohtaisia konekuvia, kuvia lentäjistä ja lentovarusteista. Lisäksi tekstissä esitellään koneen varustus ja rakenne (mm. moottori, aseistus ym.), sekä Starfighterille sattuneet lukuisat onnettomuudet. Ehkä kaikkein mielenkiintoisinta antia ovat lentäjien kuvaukset itse lentämisestä. Aika moni tuntuu olevan sitä mieltä, että "leskentekijä" oli mainettaan parempi kone. Tämä kirja on todella hyvä tietopaketti saksalaisista Starfightereista.
Entisenä Starfighter -pilottina Kropf tietää mistä kirjoittaa. Tyylillisesti kirja on hyvin samankaltainen kuin esim. Jyrki Laukkasen konetyyppihistoriat. Tässä kuvataan F-104:n käyttöönotto Luftwaffessa ja merivoimien ilma-aseessa, itse käyttöhistoria ja konetyypistä luopuminen.
Kuvitus on Laukkasen tapaan viimeisen päälle hienoa. Löytyy yksityiskohtaisia konekuvia, kuvia lentäjistä ja lentovarusteista. Lisäksi tekstissä esitellään koneen varustus ja rakenne (mm. moottori, aseistus ym.), sekä Starfighterille sattuneet lukuisat onnettomuudet. Ehkä kaikkein mielenkiintoisinta antia ovat lentäjien kuvaukset itse lentämisestä. Aika moni tuntuu olevan sitä mieltä, että "leskentekijä" oli mainettaan parempi kone. Tämä kirja on todella hyvä tietopaketti saksalaisista Starfightereista.
Teemu Keskisarja: Tolvajärven jälkeen – Suurtaistelun ihmisten historia. Siltala 2014.
Keskisarja on kirjoittanut jälleen selkeän ja vetävän sotakirjan, tällä kertaa Tolvajärven taisteluista. Jälleen hän on lähestynyt tapahtumia yksilöiden näkökulmasta, mutta tällä kertaa hän Raaka tie Raatteeseen -kirjasta poiketen on valinnut tärkeimmiksi henkilöiksi Talvelan ja Pajarin. Kirjassa käydään jouhevasti ja riittävän kattavasti läpi Tolvajärven suunnan taistelut talvisodassa. Yksittäisiä ihmiskohtaloita nousee ja katoaa. Kokonaisuus on mielenkiintoinen ja hallittu. Varsinaista uutta teoksesta ei löydy, ei edes tulkinnasta - taisteluiden osalta. Sen sijaan Talvelaa Keskisarja kohtelee totutusta poikkeavasti ja tekee Talvelasta tällä kertaa ns. ihmisen kokoisen. Yleensä Talvelaa käsitellään kylmänä ihmisenä ja verisenä komentajana, mutta Keskisarja syventää ja monipuolistaa kuvaa. Tämä on ehdottoman positiivista, mutta Keskisarjan provokaatioihin mieltyneen kirjoitustyylin vuoksi joutuu jatkuvasti miettimään, onko kuva "aito" vai pelkästään Keskisarjan halua poiketa aiemmasta valtavirrasta. Henkilökohtaisesti en perusta "ryssä" sanan käytöstä asiatekstissä (pl. lainaukset) tai turhista rivouksista ("vituttaa") tai löysistä alatyylisistä heitoista ("pöljä").
Kuitenkin arvosana kirjalle 4,5/5 eli talvisotakirjallisuudesta kiinnostuneelle ehdoton pakkovalinta.
Henkilökohtaisista syistä (=ammatilliset konfliktit Keskisarjan kanssa) en edes kusisi Keskisarjan suuhun, vaikka hänen sydämensä olisi tulessa. Siispä nauroin selkäkeikkanaurut lukiessani teosta. Siinä missä Raaka tie Raatteeseen julisti uutta otetta sotahistorian kirjoittamiseen ja ilmoitti vihaavansa karttoja ja joukko-osastotunnuksia (XIX TPSL hyökkäsi suuntaan 666 klo 0815 LMCDB KTP:n tukemana), oli teokseen nyt painettu muutamia karttoja ja käytettiin surutta (kohtuudella) asianmukaisia merkintöjä. Tätä kuitenkaan älköön luettako Keskisarjalle synniksi, vaan viisaudeksi, koska viisas mies ymmärtää ottaa oppia kokeneemmilta silloin, kun siihen on tarvetta.
JR49
Respected Leader
Minä pääsin -68, sitten lopahti
.
AJJV
Kapteeni
Ei välttämättä haittaa. Ukki sanoi aina että alkupään lehdet oli hyviä ja asiallisia, loppupäässä oli enempi ja enempi mielikuvitusta mukana. Ukki oli rintama veteraani. Ei puhunu sodasta mutta lähes ainoa lehti mitä luki oli Kansa taisteli.Minä pääsin -68, sitten lopahti
tulikomento
Supreme Leader
Luin pääsiäisen aikaan tämän.
Macksey oli entinen brittiarmeijan panssariupseeri, joka taisteli toisessa maailmansodassa. Sodan jälkeen kirjoitteli paljon sotatieteiden alan kirjoja ja tutkimuksia. First Clash on aika erikoinen tapaus. Macksey kirjoitti tämän 80-luvun alkupuolella Kanadan armeijan koulutuksessa käytettäväksi taktiikkaoppaaksi. Tämä on kirjoitettu romaanimuotoon, mutta oppikirjamaisuus lyö kyllä läpi mm. siinä että jokaisen luvun jälkeen esitellään tiivistetyssä muodossa tietopaketti, joka tulevan sotilasjohtajan tulisi pitää mielessä kussakin taktisessa tilanteessa.
Kirja kuvaa kanadalaisen mekanisoidun prikaatin ja erään siihen kuuluvan taisteluosaston käymää viivytystaistelua neuvostoliittolaista panssaridivisioonaa vastaan. Aikaväli mitä kuvataan on kolme päivää. Tarina alkaa taistelualueelle siirtymisellä ja moottorimarssilla. Tätä seuraa rintamavastuun ottaminen vetäytyviltä amerikkalaisilta ja maastontiedustelu, etumaaston miinoittaminen, ensimmäinen viholliskontakti, itse viivytystaistelu, vastahyökkäykset, sekä lopulta vetäytyminen uudelle puolustustasalle.
Paikallisesti kirjassa hypitään prikaatin komentajan ja tämän esikunnan ja eri johtoportaiden välillä aina etulinjan ensimmäisiin poteroihin, sekä Leopard I -taistelupanssarivaunujen sisälle. Taistelukuvaus on realistisen oloista ja kalustoa käytetään sen mukaisesti (vastatykistötuli, TOW -pst-ohjukset jne). Joskaan Tom Clancyn tasolle ei päästä. Mackseyn kirjoitustyyli on ajoittain aika puuduttava. Eli vähän tuli sellainen tunne, että ammattiupseeri kirjoittaa toisille ammattilaisille. Henkilökuvaus sen sijaan nostaa esille erilaiset ihmistyypit johtajina ja Macksey samalla tutkiskelee sitä, miten ihminen pystyy tai ei pysty toimimaan paineen alaisena.
Jos fiktiivinen WW3 -kuvaus sotimisesta Länsi-Saksassa kiinnostaa, niin tämä on tutustumisen arvoinen. Joskin ajoittain kuivahko ja aika haastavakin luettava. Voisin silti kuvitella, että tämän tyylinen konventionaalinen sodankäynti ei ole vielä vanhentunut ja tämän varallehan NATO on viime aikoina Baltiaan lisäjoukkoja lähettänytkin. Kirja saattaa tässä mielessä kiinnostaa esim. myös sotapeliharrastajia, sillä taktiikan oppikirjahan tämä on mitä suurimmassa määrin.
Macksey oli entinen brittiarmeijan panssariupseeri, joka taisteli toisessa maailmansodassa. Sodan jälkeen kirjoitteli paljon sotatieteiden alan kirjoja ja tutkimuksia. First Clash on aika erikoinen tapaus. Macksey kirjoitti tämän 80-luvun alkupuolella Kanadan armeijan koulutuksessa käytettäväksi taktiikkaoppaaksi. Tämä on kirjoitettu romaanimuotoon, mutta oppikirjamaisuus lyö kyllä läpi mm. siinä että jokaisen luvun jälkeen esitellään tiivistetyssä muodossa tietopaketti, joka tulevan sotilasjohtajan tulisi pitää mielessä kussakin taktisessa tilanteessa.
Kirja kuvaa kanadalaisen mekanisoidun prikaatin ja erään siihen kuuluvan taisteluosaston käymää viivytystaistelua neuvostoliittolaista panssaridivisioonaa vastaan. Aikaväli mitä kuvataan on kolme päivää. Tarina alkaa taistelualueelle siirtymisellä ja moottorimarssilla. Tätä seuraa rintamavastuun ottaminen vetäytyviltä amerikkalaisilta ja maastontiedustelu, etumaaston miinoittaminen, ensimmäinen viholliskontakti, itse viivytystaistelu, vastahyökkäykset, sekä lopulta vetäytyminen uudelle puolustustasalle.
Paikallisesti kirjassa hypitään prikaatin komentajan ja tämän esikunnan ja eri johtoportaiden välillä aina etulinjan ensimmäisiin poteroihin, sekä Leopard I -taistelupanssarivaunujen sisälle. Taistelukuvaus on realistisen oloista ja kalustoa käytetään sen mukaisesti (vastatykistötuli, TOW -pst-ohjukset jne). Joskaan Tom Clancyn tasolle ei päästä. Mackseyn kirjoitustyyli on ajoittain aika puuduttava. Eli vähän tuli sellainen tunne, että ammattiupseeri kirjoittaa toisille ammattilaisille. Henkilökuvaus sen sijaan nostaa esille erilaiset ihmistyypit johtajina ja Macksey samalla tutkiskelee sitä, miten ihminen pystyy tai ei pysty toimimaan paineen alaisena.
Jos fiktiivinen WW3 -kuvaus sotimisesta Länsi-Saksassa kiinnostaa, niin tämä on tutustumisen arvoinen. Joskin ajoittain kuivahko ja aika haastavakin luettava. Voisin silti kuvitella, että tämän tyylinen konventionaalinen sodankäynti ei ole vielä vanhentunut ja tämän varallehan NATO on viime aikoina Baltiaan lisäjoukkoja lähettänytkin. Kirja saattaa tässä mielessä kiinnostaa esim. myös sotapeliharrastajia, sillä taktiikan oppikirjahan tämä on mitä suurimmassa määrin.
vlad
Respected Leader
Garri Kasparov ja Mig Greengard: Talvi lähestyy - Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset engl. Winter is Coming - Why Vladimir Putin and the Enemies of the Free World must be stopped.
Kasparovin teos tarkastelee yhdellä kertaa Putinin Venäjää mutta samalla se on teos, jossa tarkastellaan sitä mitä virheitä vapaa länsi teki voitettuaan kylmän sodan ja sen myötä mahdollistui Putinin valtaannousun jälkeinen vallan betonoiminen itselleen (ja lähipiirilleen). Kun teoksen lähtökohta on tämä, se ei todellakaan säästele länsimaiden johtajien kyvyttömyyttä taistella diktatuuria vastaan ja kyvyttömyyttä tekemään valintoja sekä kyvyttömyyttä pitää huolta siitä, että niitä asetettuja rajoja ei ylitetä.
Luettuani teoksen on helposti havaittavissa se, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisenä aikana myös länsi on tehnyt lukuisia virheitä - selkeästi on nähtävissä se, että Kaparov ei arvosta kovinkaan korkealle Barack Obamaa, eipä sillä kriittisesti hän ruotii myös Bush-nuoremman valtakautta - mutta siinä hän näkee WTC:n ja Putinin sen jälkeisen toiminnan olleen eräs niistä merkittävistä tekijöistä, jotka sumensivat Bushin hallinnon niin pitkälti, etteivät he nähneet tai halunneet nähdä sitä mihin suuntaan Venäjä kulki.
Obama, Bush jr, Clinton ja Bush senior - kukaan heistä ei selviä puhtain paperein, jokainen saa enemmän tai vähemmän sapiskaa. Mutta kaikkien kirjassa käsiteltyjen länsijohtajien yläpuolelle nousee yksi merkittävä hahmo - Yhdysvaltain 40. presidentti ja kalifornian osavaltion 33. kuvernööri - Ronald Reagan. Tietty ei voi välttyä ajatukselta, että kylmän sodan päättyminen ja se, että Reagan oli kukistamassa neuvostoyhteiskuntaa on se merkittävin tekijä, miksi Kasparov nostaa Reaganin selkeästi kaikkien muiden yläpuolelle. Mutta toisaalta, enpä voi itsekään välttyä vertailemasta 80-lukua ja 2000-lukua, mitä Reagan tekisi tänä päivänä.
Voin jopa kuvitella Reaganin puhumassa Kiovan keskustassa Maidan Nezalezhnostilla (eli Maidanilla) kymmenille tuhansille ukrainalaisille osoittaen sanansa Putinille "Mr. Putin stop the occupation of Crimea and Eastern Ukraine."
Suosittelen Kasparovin teosta sen humaanin otteen tähden, suosittelen sitä myös siksi, että se avaisi meidän silmät sen sijaan, että turvautuisimme epämääräisiin fraaseihin ja mutinoihin, että vältämme taistelua Putinia vastaa tuudittautumalla ajatukseen, että hänen seuraaja voi olla vieläkin pahempi. Mietin, että mikä voi olla vielä pahempi kuin KGB:n perillisten miehittämä diktatuuri, joka aktiivisesti uhkaa naapurimaita ja samalla sortaa omia kansalaisiaan? Vastaukseksi ei käy vertaukset Staliniin tai Hitleriin - vaikka Putinin otteista löytyy yhteneväisyyksiä näihinkin kahteen hirmuhallitsijaan.
Ja näin loppuun Winston Churchillin miete myönnytyspolitiikasta "Me ruokimme krokotiilia siinä toivossa, että se söisi meidät viimeiseksi".
vlad
Kasparovin teos tarkastelee yhdellä kertaa Putinin Venäjää mutta samalla se on teos, jossa tarkastellaan sitä mitä virheitä vapaa länsi teki voitettuaan kylmän sodan ja sen myötä mahdollistui Putinin valtaannousun jälkeinen vallan betonoiminen itselleen (ja lähipiirilleen). Kun teoksen lähtökohta on tämä, se ei todellakaan säästele länsimaiden johtajien kyvyttömyyttä taistella diktatuuria vastaan ja kyvyttömyyttä tekemään valintoja sekä kyvyttömyyttä pitää huolta siitä, että niitä asetettuja rajoja ei ylitetä.
Luettuani teoksen on helposti havaittavissa se, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisenä aikana myös länsi on tehnyt lukuisia virheitä - selkeästi on nähtävissä se, että Kaparov ei arvosta kovinkaan korkealle Barack Obamaa, eipä sillä kriittisesti hän ruotii myös Bush-nuoremman valtakautta - mutta siinä hän näkee WTC:n ja Putinin sen jälkeisen toiminnan olleen eräs niistä merkittävistä tekijöistä, jotka sumensivat Bushin hallinnon niin pitkälti, etteivät he nähneet tai halunneet nähdä sitä mihin suuntaan Venäjä kulki.
Obama, Bush jr, Clinton ja Bush senior - kukaan heistä ei selviä puhtain paperein, jokainen saa enemmän tai vähemmän sapiskaa. Mutta kaikkien kirjassa käsiteltyjen länsijohtajien yläpuolelle nousee yksi merkittävä hahmo - Yhdysvaltain 40. presidentti ja kalifornian osavaltion 33. kuvernööri - Ronald Reagan. Tietty ei voi välttyä ajatukselta, että kylmän sodan päättyminen ja se, että Reagan oli kukistamassa neuvostoyhteiskuntaa on se merkittävin tekijä, miksi Kasparov nostaa Reaganin selkeästi kaikkien muiden yläpuolelle. Mutta toisaalta, enpä voi itsekään välttyä vertailemasta 80-lukua ja 2000-lukua, mitä Reagan tekisi tänä päivänä.
Voin jopa kuvitella Reaganin puhumassa Kiovan keskustassa Maidan Nezalezhnostilla (eli Maidanilla) kymmenille tuhansille ukrainalaisille osoittaen sanansa Putinille "Mr. Putin stop the occupation of Crimea and Eastern Ukraine."
Suosittelen Kasparovin teosta sen humaanin otteen tähden, suosittelen sitä myös siksi, että se avaisi meidän silmät sen sijaan, että turvautuisimme epämääräisiin fraaseihin ja mutinoihin, että vältämme taistelua Putinia vastaa tuudittautumalla ajatukseen, että hänen seuraaja voi olla vieläkin pahempi. Mietin, että mikä voi olla vielä pahempi kuin KGB:n perillisten miehittämä diktatuuri, joka aktiivisesti uhkaa naapurimaita ja samalla sortaa omia kansalaisiaan? Vastaukseksi ei käy vertaukset Staliniin tai Hitleriin - vaikka Putinin otteista löytyy yhteneväisyyksiä näihinkin kahteen hirmuhallitsijaan.
Ja näin loppuun Winston Churchillin miete myönnytyspolitiikasta "Me ruokimme krokotiilia siinä toivossa, että se söisi meidät viimeiseksi".
vlad
Lainaan itseäni. Tästä kirjasta saisi aiheita vaikka millaisiin elokuviin ja kaikki on vielä totta. Nuo vuodet 1918- 20-luvun alku olivat kyllä melkoista "villiä itää".
Tämä lainaus on osuva:
Osolinin ja Lentzin tapaisten agenttien toimintatavoissa näkyvät suomalaisille aktivisteille tyypilliset keinot, jotka olivat saaneet mallia aikakauden turvallisuuspalveluiden metodeista. Näiden oppien kova ydin oli siinä, ettei turvallisuusviranomaisten pitänyt arkailla provokatiivisten, eettisesti arveluttavien keinojen käytössä. Valheet, väärennökset, uhkaukset ja väkivallanteot nähtiin välttämättömänä osana menestyksellistä tiedustelutoimintaa.
BlackFox
Ylipäällikkö
Punainen porvoo.
En ole itse lukenut kirjaa mutta kuulemma hyvä kirja tämänpäivän sodasta.
"
Punainen Porvoo on Antti Kauranteen kirjoittama sotakirja.
Kirja kertoo fiktiivisestä sodasta Suomen ja Venäjän federaation välillä 2010-luvun alkupuolella. Kirjasta puuttuvat varsinaiset päähenkilöt ja se keskittyykin kuvaamaan sotaa mahdollisimman useista eri näkökulmista, aina suomalaisesta jääkäristä Kremlin vallanpitäjiin."
En ole itse lukenut kirjaa mutta kuulemma hyvä kirja tämänpäivän sodasta.
"
Punainen Porvoo on Antti Kauranteen kirjoittama sotakirja.
Kirja kertoo fiktiivisestä sodasta Suomen ja Venäjän federaation välillä 2010-luvun alkupuolella. Kirjasta puuttuvat varsinaiset päähenkilöt ja se keskittyykin kuvaamaan sotaa mahdollisimman useista eri näkökulmista, aina suomalaisesta jääkäristä Kremlin vallanpitäjiin."
tulikomento
Supreme Leader
Ihan luettava fiktiivinen sotakuvaus. On parhaimmillaan niissä osissa, joissa kuvataan kertausharjoitetun porvoolaisen paikallispataljoonan puolustustaistelua. Muu skenaario Venäjän hyökkäyksestä on sitten ainakin minusta melko yliampuva. Itänaapurilla kun riittää joukkoja koko Suomen leveydeltä ja painavat päälle joka suunnalla.
Sanoisin että Jere Laineen Sota 2016 on vähän parempi juuri tarkemmin rajatumman skenaarionsa suhteen. Se kun kuvaa painopistesuunnan, eli Kaakkois-Suomen alueella käytyjä taisteluja. Mutta eipä näitä tämän genren kirjoja liikaa ole. Minä tunnen vain nämä kaksi.
tulikomento
Supreme Leader
Parhaillaan menossa amiraali Paul Gilchristin muistelmat Feet Wet: Reflections of a Carrier Pilot.
Vuonna 2016 kuolleen Gilchristin ura laivaston lentäjänä käsitti kolme vuosikymmentä alkaen aina F-6 Hellcat -mäntämoorrihävittäjästä ja päättyen F-14 Tomcatiin. Pitkälle uralle mahtoi monta erilaista konetyyppiä ja useita mielenkiintoisia sattumuksia ja tarinoita tukialuslentämiseen liittyen. Mielenkiintoinen kirja. Mukavan helppolukuista tekstiä ja todella yksityiskohtaista kuvausta mm. Hellcatilla, F-9 Pantherilla, F-8 Crusaderilla, sekä tietysti Tomcatilla lentämisestä.
Vuonna 2016 kuolleen Gilchristin ura laivaston lentäjänä käsitti kolme vuosikymmentä alkaen aina F-6 Hellcat -mäntämoorrihävittäjästä ja päättyen F-14 Tomcatiin. Pitkälle uralle mahtoi monta erilaista konetyyppiä ja useita mielenkiintoisia sattumuksia ja tarinoita tukialuslentämiseen liittyen. Mielenkiintoinen kirja. Mukavan helppolukuista tekstiä ja todella yksityiskohtaista kuvausta mm. Hellcatilla, F-9 Pantherilla, F-8 Crusaderilla, sekä tietysti Tomcatilla lentämisestä.
Panssari Salama
Respected Leader
Harvey Blackin 1984 WW3 trilogia The Red Effect - The Black Effect - The Blue Effect tuli kahlattua läpi.
Ensimmäinen osa tuli täällä jo kuvattua aika tarkasti läpi, ja siitä huomasi miten entinen laskuvarjomies ja itsekin Derkuissa tiedustelutehtävissä häärännyt mies osasi hommansa.
The Red Effect oli pitkälti alustusta, ja parhaimmillaan juuri Itä-Saksan tiedustelutoiminnan kuvauksessa. Kirjan lopussa sitten Punainen Vaihe (suomennetaan vaikka näin) eli Varsovan liiton hyökkäys löi päälle, ja suojajoukkojen epätoivoinen viivytystaistelu kohti takalinjaa alkoi.
The Black Effect jatkoi siitä mihin edellinen jäi, tämä kirja olikin sitten puhdasta taistelukuvausta alusta loppuun. Spoilaamatta sen enempää jätetään Musta Vaihe avaamatta. Erilaista muihin vastaaviin kirjoihin oli ehkäpä esimerkiksi se, että Varsovan liitolla oli painopistesuunnassa lähes aina ilmaherruus, NATO:n edelleen koittaessa saada isompaa vaihdetta päälle. Hieman jossain vaiheessa hypittiin turhankin paljon paikasta toiseen, käytiin mm. sukellusvenesotaa kappaleen, kahden verran. Ihan hyvää actionia yhtä kaikki.
The Blue Effect vei sitten trilogian kunniakkaasti maaliin. Tilanne jatkui taas siitä, mihin edellisessä jäätiin, meno oli ehkä jos mahdollista vielä hieman hurjempaa. Pieni lukuväsymys iski ekan kolmasosan jälkeen, mutta parin viikon tauon jälkeen loppu meni yhdellä lukemalla sitten meikäläisenkin osalta maaliin. Taas kaipasi pientä editointia, paikkakunnat ja joukot hyppivät jossain vaiheessa vielä kovemmalla tahdilla, kirjoittajan pyrkiessä ilmeisesti antamaan tukalaa tilannekuvaa joka suunnasta. Mutta koska tänne asti oli tultu, niin en antanut tämän häiritä, ja viimeinen kolmasosa oli taas tiivistä ja yhtenäistä rytistelyä. Jätetään taas spoilerit antamatta yksityiskohdista.
Kaikenkaikkiaan hyvää edullista viihdettä kasariäksönin ystäville. Ajoittain todella mainiota ajankuvausta, toisaalla siis hieman turhaa rönsyilyä. Arvosanaksi trilogialle vahva 7 1/2 ja lukusuositus jos tämän kaltaiset kirjat kiinnostavat.
Nyt pidän itse taukoa. Seuraavaksi vuorossa klassikko omasta kirjahyllystä, Yrjö Keinosen rautainen talvisotakuvaus Veriset Lumet. Yksi suosikkejani
Ensimmäinen osa tuli täällä jo kuvattua aika tarkasti läpi, ja siitä huomasi miten entinen laskuvarjomies ja itsekin Derkuissa tiedustelutehtävissä häärännyt mies osasi hommansa.
The Red Effect oli pitkälti alustusta, ja parhaimmillaan juuri Itä-Saksan tiedustelutoiminnan kuvauksessa. Kirjan lopussa sitten Punainen Vaihe (suomennetaan vaikka näin) eli Varsovan liiton hyökkäys löi päälle, ja suojajoukkojen epätoivoinen viivytystaistelu kohti takalinjaa alkoi.
The Black Effect jatkoi siitä mihin edellinen jäi, tämä kirja olikin sitten puhdasta taistelukuvausta alusta loppuun. Spoilaamatta sen enempää jätetään Musta Vaihe avaamatta. Erilaista muihin vastaaviin kirjoihin oli ehkäpä esimerkiksi se, että Varsovan liitolla oli painopistesuunnassa lähes aina ilmaherruus, NATO:n edelleen koittaessa saada isompaa vaihdetta päälle. Hieman jossain vaiheessa hypittiin turhankin paljon paikasta toiseen, käytiin mm. sukellusvenesotaa kappaleen, kahden verran. Ihan hyvää actionia yhtä kaikki.
The Blue Effect vei sitten trilogian kunniakkaasti maaliin. Tilanne jatkui taas siitä, mihin edellisessä jäätiin, meno oli ehkä jos mahdollista vielä hieman hurjempaa. Pieni lukuväsymys iski ekan kolmasosan jälkeen, mutta parin viikon tauon jälkeen loppu meni yhdellä lukemalla sitten meikäläisenkin osalta maaliin. Taas kaipasi pientä editointia, paikkakunnat ja joukot hyppivät jossain vaiheessa vielä kovemmalla tahdilla, kirjoittajan pyrkiessä ilmeisesti antamaan tukalaa tilannekuvaa joka suunnasta. Mutta koska tänne asti oli tultu, niin en antanut tämän häiritä, ja viimeinen kolmasosa oli taas tiivistä ja yhtenäistä rytistelyä. Jätetään taas spoilerit antamatta yksityiskohdista.
Kaikenkaikkiaan hyvää edullista viihdettä kasariäksönin ystäville. Ajoittain todella mainiota ajankuvausta, toisaalla siis hieman turhaa rönsyilyä. Arvosanaksi trilogialle vahva 7 1/2 ja lukusuositus jos tämän kaltaiset kirjat kiinnostavat.
Nyt pidän itse taukoa. Seuraavaksi vuorossa klassikko omasta kirjahyllystä, Yrjö Keinosen rautainen talvisotakuvaus Veriset Lumet. Yksi suosikkejani