Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM

Jani Perkonmäen kirja hänen tähänastisesta elämästään. Kohokohtina ovat jr-tietolähteeksi ryhtyminen poliisin palveluksessa, vankilatuomio sekä eteläamerikkalaisen huumekartelli "elämäntavan" ihannointi. Ironia on teoksen varsinainen anti, mies suhtautuu poliisiuraansa kunnioittavasti mutta toimi rikollisten vasikkansa, ja edustaa järjestystä sekä pakkovaltaa pystyen silti seuraavassa lauseessa ihannoimaan huumekauppiaita heidän vapautta korostavien asenteidensa vuoksi.

Kirjan alkuosa oli suht hyvin kirjoitettu asian tiiviyden vuoksi, mutta matkakuvaukset Kolumbiaan olivat madventures-tyylistä päiväkirjakerrontaa.

Sinällään aiheellinen "minunkin elämäni kanksterina" selailukirja, että ylimääräinen kunnioitus poliisia kohtaan kannattaa haastaa. Perkonmäki ei tietenkään kerro vasikkauransa yksityiskohtia, kuten ei Aarniokaan, joten arvausten varaan jää moniko päihdeongelmainen nuori on hänen vuokseen kuollut.

1/5, selailkaa prismassa tai kirjastossa läpi
 
En tiedä onko tämä foorumin sääntöjen mukaista, mutta uskaltauduin silti rekisteröityä mainostaakseni omaa kirjaani. Joku poistaa tämän, jos katsoo asiakseen.

Syyskuun 26. päivänä ilmestyy esikoisromaanini VOLODJAN POJAT. Kirja kertoo suomenvenäläisen miehen radikalisoitumisesta ja lähdöstä Ukrainaan sotimaan Venäjän puolella. Teoksesta merkittävä osa on sotatoimien kuvausta. Kenties tällä foorumilla on kiinnostusta teokseni kaltaisen fiktion lukemiseen. Kirjan on kustantanut WSOY.

Olen itse sotilasvirassa merivoimissa. Uskallan väittää, että autenttisuuden vaikutelma teoksessa on vahva. Olen dokumentoinut romaanin kirjoittamisprosessin loppuvaiheita melko laajasti Instagram-tililläni, jonka löytää nimelläni.

Elokuun loppuun asti romaani on tilattavissa Kirja.fi-sivustolta 20% alennuksella käyttämällä koodia syys20.

Kirjastani voivat kiinnostuneet esittää kysymyksiä täällä.

Alla linkit Kirja.fi-sivustolle sekä WSOY:n kirjasivulle.



1755093821452.webp
 
Heikki Silvennoinen, nousut ja laskut on nyt kuuntelussa 🤗

 
Viimeksi muokattu:
Siirretty toisesta ketjusta
Aloitetaan huomautuksella, että tuo edellä mainitsemani kirja ”jos venäjä voittaa” oli varsin huono. Tai siis lopetin kesken mutta hataria oletuksia oli jo liikaa.

Mutta. Ensi viikolla julkaistaan
Talven soturit kirja.

Koko maailman valloittanut ranskalainen menestysromaani Suomen talvisodasta ja sen suuresta sankarista, Simo Häyhästä.

Keskellä hyistä ja viiltävää talven kylmyyttä syttyy sota. Taistelujen ja kuoleman keskellä syntyy myös legenda, tarina "valkoisesta kuolemasta", nuoresta miehestä jonka ylivertaiset ampumataidot pelastavat kansakuntamme varmalta tuholta.

Historiallisesti tarkka ja kerronnaltaan järisyttävän hieno romaani kertoo Simo Häyhän matkan nuoresta, huolettomasta pojasta maailman tunnetuimmaksi tarkka-ampujaksi.

Talven soturit on jylhä, koskettava, unohtumaton ja pelottavan ajankohtainen tarina pienestä kansasta suuren vihollisen edessä.


 
Lukaisin tämän: https://www.wsoy.fi/kirjat/erikoisjoukoissa-janne-lehtosen-tarina/

Ihan sujuvaa tekstiä ja kiinnostava kirja. Sinänsä hyvin tyypillinen erikoisjoukkosotilaan tarinasta kertova teos.
Osin samoja juttuja kuin vaikkapa Kontaktissa, mikä ei ihmetytä, onhan nuo piirit aika pienet.
Kelpo lukukokemus, vaikka pari-kolme juttua oli ihan selvästi keksittyjä tai ainakin turhan vahvasti väritettyjä.

Luultaasti tämäkin pitää omaan hyllyyn ostaa, mutta vasta alelaarista.
Tämä oli hyvä. En ole tuhon päähenkilöön törmännyt muiden kirjojen tai sen sarjan kautta, mutta äärimäisen raadollinen kuvaus suomalaisen ammattisotilaan urasta ja siviilielämään siirtymisen vaikeudesta. Voi olla, että osa jutuista oli vähän väritettyä, mutta ei haitannut.
 

Jani Perkonmäen kirja hänen tähänastisesta elämästään. Kohokohtina ovat jr-tietolähteeksi ryhtyminen poliisin palveluksessa, vankilatuomio sekä eteläamerikkalaisen huumekartelli "elämäntavan" ihannointi. Ironia on teoksen varsinainen anti, mies suhtautuu poliisiuraansa kunnioittavasti mutta toimi rikollisten vasikkansa, ja edustaa järjestystä sekä pakkovaltaa pystyen silti seuraavassa lauseessa ihannoimaan huumekauppiaita heidän vapautta korostavien asenteidensa vuoksi.

Kirjan alkuosa oli suht hyvin kirjoitettu asian tiiviyden vuoksi, mutta matkakuvaukset Kolumbiaan olivat madventures-tyylistä päiväkirjakerrontaa.

Sinällään aiheellinen "minunkin elämäni kanksterina" selailukirja, että ylimääräinen kunnioitus poliisia kohtaan kannattaa haastaa. Perkonmäki ei tietenkään kerro vasikkauransa yksityiskohtia, kuten ei Aarniokaan, joten arvausten varaan jää moniko päihdeongelmainen nuori on hänen vuokseen kuollut.

1/5, selailkaa prismassa tai kirjastossa läpi
 
Maginot-linja nousi esiin Linnoittaminen-ketjussa. Selaillessa tuli vastaan Cardiffin yliopiston historian professori Kevin Passmoren kirjoittama 512-sivuinen "The Maginot Line: A New History". Kirja on tuore, julkaisupäivä 26.08.2025. Hinta linkin yalebooks-nettikaupassa näyttäisi olevan 30 puntaa.

1755836122167.webp

Alla kirjan Description, saattaa olla takakansiteksti:

"An authoritative and original history of the Maginot Line that reshapes our understanding of interwar France and the events of 1940

The Maginot Line was a marvel of 1930s engineering. The huge forts, up to eighty meters underground, contained hospitals, modern kitchens, telephone exchanges, and even electric trains. Kilometres of underground galleries led to casements hidden in the terrain, and turrets that rose from the ground to fire upon the enemy. The fortifications were invulnerable to the heaviest artillery and to chemical warfare.


Despite this extensive preparation, France fell to Germany in a little under six weeks. Eight decades on, the Maginot Line is still remembered as an expensively misguided response to obvious danger.

In this groundbreaking account, Kevin Passmore reevaluates the Maginot Line. He traces the controversies surrounding construction, the lives of the men who manned the forts, the impact on German-speaking inhabitants of the frontier, and the fight against espionage from within. Far from a backward step, the Maginot Line was an ambitious project of modernisation—one that was let down by strategic error and growing dissatisfaction with fortification."


Kirjailijan tekstitetty haastattelu aiheesta WW2TV Youtube-kanavalla:


Kevin Passmoren laajahko henkilöesittely Cardiffin yliopiston sivuilla, josta poimintana hänen tutkimuskohteensa. Maginot-linja on tuossa erikseen ja ensimmäisenä mainittu, mutta ei hän näytä puhdas sotahistorioitsija, eikä sotilastaustainen olevan.

Research interests​

For a full list of publications see the research tab
  • The cultural.social and political history of the Maginot Line
  • The Political, Social and Gender History of France since 1870
  • The Extreme Right, Fascism, National Sociaslism since 1870
  • Historiography; History and Theory

Henkilösivun "Publications" osiossa on linkki useampaankin netissä luettavaan Passmoren Maginot-artikkeliin, esimerkkinä 22-sivuinen
"Au Contact: French Infantry Tactics in the Maginot Line Advance Posts During the Phoney War, 4 September 1939 to 10 May 1940".

Alla tutkimuksen tiivistelmä ja sen konekäännös. Tiivistelmästä käy ilmi syy Passmoren tarpeelle "uudelleenkirjoittaa" historiaa ja samalla kirjan nimen A New History -osalle. Hänen nähdäkseen konekäännöksen "Maas-joen taistelu", Sedanin taistelu (1940)/Battle of Sedan (1940), toukokuussa 1940 on yleistetty kuvaamaan koko taistelua Ranskasta 1939-40, vaikka todellisuus on moni-ilmeisempi.

"Abstract
Historians’ preoccupation with explaining why France lost the Battle of France in May and June1940 obscures worthwhile histories that are not relevant to the outcome. Generalisation from the battle on the Meuse, where elite German units faced poor French forces, exaggerates the superiority of German troops’ mission-oriented tactics relative to the top-down ‘methodical’ tactics of the French. This article shows that French infantry tactics were the object of permanent politicised controversy, and that in the course of patrolling and skirmishing in the no-man’s-land between French and German fortifications, the French substantially modified their tactics and organisation.

Tiivistelmä
Historioitsijoiden keskittyminen selittämään, miksi Ranska hävisi Ranskan taistelun touko-kesäkuussa 1940, hämärtää arvokkaita historiankertomuksia, jotka eivät ole relevantteja lopputuloksen kannalta. Yleistäminen Maas-joen taistelusta, jossa saksalaiset eliittiyksiköt kohtasivat heikkoja ranskalaisia joukkoja, liioittelee saksalaisten joukkojen tehtäväkeskeisten taktiikoiden ylivoimaisuutta verrattuna ranskalaisten ylhäältä alas suuntautuviin "metodologisiin" taktiikoihin. Tämä artikkeli osoittaa, että ranskalaisten jalkaväen taktiikat olivat jatkuvan poliittisen kiistan kohteena ja että partioinnin ja kahakoiden aikana Ranskan ja Saksan linnoitusten välisellä ei-kenenkään-maalla ranskalaiset muuttivat huomattavasti taktiikkaansa ja organisaatiotaan."


 
Tulipa luettua Helena Immosen tuore teknotrilleri "Horros". Eri päähenkilöt kuin Kettu-trilogiassa, mutta muutoin samassa hengessä mennään, henkilökohtaisen elämänsä kanssa painivia päähenkilöitä, jotka venyvät suuriin tekoihin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Jos pidit Ketuista, pidät tästäkin, ja päinvastoin. Itse pidin, ja tästäkin. Ei mitään liian vakavaa fiktiota, mutta laiturin päähän ja sohvien pohjalle oikein sopivaa ajan viettoa.

 
Aloitin lukemaan Rick Atkinsonin Liberation-trilogian ensimmäistä osaa "An Army At Dawn", alkuperäisellä kielellä (tätä ei vissiin ole suomennettu). Ensimmäinen kolmannes takana ja oli pakko tulla hehkuttamaan kesken: en ole ikinä lukenut paremmin kirjoitettua faktakirjaa. Ihan uskomattoman loistokasta kamaa. Todella proosallinen tyyli, voisi verrata WW2-kirjailijoista varmaan Beevoriin ja Hastingsiin, mutta tämä Atkinson on silti omalla tasollaan. Kerronta on iskevää, dramaattista, välillä kaunista, nokkelaa, ehkä joskus absurdin koomistakin. Henkilökuvat ovat todella kiinnostavia sekä eläväisiä, ja ehkä myös taistelujen kuvaukset ovat parasta mitä olen itse lukenut. Taustatyötä on tehty valtavasti, se näkyy siinä miten yksittäisistä anekdooteista kasataan eheitä "tarinallisia" kokonaisuuksia. Tätä on vaikea edes selittää, jos kirjaa ei itse lue.

Harmittaa, ettei koko toista maailmansotaa ole kuvattu yhtä laadukkaasti. Tämä trilogia rajautuu siis jenkkisotilaiden edesottamuksiin Pohjois-Afrikassa, Italiassa ja Normandiassa sekä länsirintaman loppusodassa. Onneksi trilogia on vasta alussa ja tätä herkkua riittää vielä hetkeksi.

Joo, suosittelen siis lämpimähkösti, jos englanti taipuu.
 
Aloitin lukemaan Rick Atkinsonin Liberation-trilogian ensimmäistä osaa "An Army At Dawn", alkuperäisellä kielellä (tätä ei vissiin ole suomennettu). Ensimmäinen kolmannes takana ja oli pakko tulla hehkuttamaan kesken: en ole ikinä lukenut paremmin kirjoitettua faktakirjaa. Ihan uskomattoman loistokasta kamaa. Todella proosallinen tyyli, voisi verrata WW2-kirjailijoista varmaan Beevoriin ja Hastingsiin, mutta tämä Atkinson on silti omalla tasollaan. Kerronta on iskevää, dramaattista, välillä kaunista, nokkelaa, ehkä joskus absurdin koomistakin. Henkilökuvat ovat todella kiinnostavia sekä eläväisiä, ja ehkä myös taistelujen kuvaukset ovat parasta mitä olen itse lukenut. Taustatyötä on tehty valtavasti, se näkyy siinä miten yksittäisistä anekdooteista kasataan eheitä "tarinallisia" kokonaisuuksia. Tätä on vaikea edes selittää, jos kirjaa ei itse lue.

Harmittaa, ettei koko toista maailmansotaa ole kuvattu yhtä laadukkaasti. Tämä trilogia rajautuu siis jenkkisotilaiden edesottamuksiin Pohjois-Afrikassa, Italiassa ja Normandiassa sekä länsirintaman loppusodassa. Onneksi trilogia on vasta alussa ja tätä herkkua riittää vielä hetkeksi.

Joo, suosittelen siis lämpimähkösti, jos englanti taipuu.
Vahva suositus minultakin, ostin nuo ekirjoina Kindleen kaikki kolme. Pitää lukea uudestaan, ekassa osassa on muistaakseni aikaa vahvaa kerrontaa, miten sotatalous käynnistyy, ja Armeija Aamunkoitossa alkaa pikku hiljaa nähdä päivänvaloa. Afrikan kampanja sekin jo yksinään lukemisen arvoinen.
 
Kuuntelin juuri loppuun Aamos Hongan kirjan Punainen verkko, josta on täälläkin puhuttu. Vahva suositus, jos tykkää Remeksen parhaista kirjoista.

Uutta kirjaa on tulossa parin kuukauden päästä; valitettavasti* on pitänyt saman päähenkilön.
1000048272.webp

* päähenkilössä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta uskottavuus kärsii helposti jos sama jamesbond seikkailee kirjasta toiseen.
 
Aloitin lukemaan Rick Atkinsonin Liberation-trilogian ensimmäistä osaa "An Army At Dawn", alkuperäisellä kielellä (tätä ei vissiin ole suomennettu). Ensimmäinen kolmannes takana ja oli pakko tulla hehkuttamaan kesken: en ole ikinä lukenut paremmin kirjoitettua faktakirjaa. Ihan uskomattoman loistokasta kamaa. Todella proosallinen tyyli, voisi verrata WW2-kirjailijoista varmaan Beevoriin ja Hastingsiin, mutta tämä Atkinson on silti omalla tasollaan. Kerronta on iskevää, dramaattista, välillä kaunista, nokkelaa, ehkä joskus absurdin koomistakin. Henkilökuvat ovat todella kiinnostavia sekä eläväisiä, ja ehkä myös taistelujen kuvaukset ovat parasta mitä olen itse lukenut. Taustatyötä on tehty valtavasti, se näkyy siinä miten yksittäisistä anekdooteista kasataan eheitä "tarinallisia" kokonaisuuksia. Tätä on vaikea edes selittää, jos kirjaa ei itse lue.

Harmittaa, ettei koko toista maailmansotaa ole kuvattu yhtä laadukkaasti. Tämä trilogia rajautuu siis jenkkisotilaiden edesottamuksiin Pohjois-Afrikassa, Italiassa ja Normandiassa sekä länsirintaman loppusodassa. Onneksi trilogia on vasta alussa ja tätä herkkua riittää vielä hetkeksi.

Joo, suosittelen siis lämpimähkösti, jos englanti taipuu.
Makueroissa on kyllä melkoisia, eroja. Itse luin tuon An Army at Dawnin melko tuoreeltaan eli taitaa olla reilusti yli 10 vuotta sitten. Ja lukemisen jälkeen päätös oli, että tässä oli sekä ensimmäinen että viimeinen Atkinsonin kirja. Kirjan maalaileva tyyli otti nuppiin jo alusta alkaen ja viimeinen silaus oli kirjoittajan propagandistinen ote, jossa jenkit esitetään ihmiskunnan toivon majakka päässään loistavina sankareina. Yhdessäkin kohtaa kirjassa kerrotaan ilman minkäänlaista moraalisen tuomion häivääkään, kuinka jenkkimosurit huvittivat itseään ampumalla paikallisia asukkaita jalkoja kohti pakottaen nämä "tanssimaan". Tuli sellainen kuva herra Atkinsonin asenteesta, että jos Afrikan Korpsin miehet olisivat harjoittaneet samaa, niin sen moraalisen tuomiovyöryn määrä olisi ollut loputon.

Kyllä amerikkalaisista kirjoittajista esimerkiksi Richard Anderson, Richard Dunn, Douglas Nash, Steven Zaloga ovat huikeasti Atkinsonia parempia.
 
Kuuntelin juuri loppuun Aamos Hongan kirjan Punainen verkko, josta on täälläkin puhuttu. Vahva suositus, jos tykkää Remeksen parhaista kirjoista.

Uutta kirjaa on tulossa parin kuukauden päästä; valitettavasti* on pitänyt saman päähenkilön.
Katso liite: 124083

* päähenkilössä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta uskottavuus kärsii helposti jos sama jamesbond seikkailee kirjasta toiseen.
Taavi Soininvaaralla on Arto Ratamo ollut päähenkilönä jo yli 20 vuotta...
 
Onko täällä joku lukenut muuten Michael Asherin kirjan "The Real Bravo Two Zero"? Kirja on kuvauksen mukaan hyvin kriittinen Chris Ryanin ja Andy McNabin BTZ-kirjoihin. Asher on itsekin entinen SAS:n mies ja erikoistunut tuon alueen historiaan.
 
Taavi Soininvaaralla on Arto Ratamo ollut päähenkilönä jo yli 20 vuotta...
Ja Ian Fleming käytti James Bondia myös monessa kirjassa. Mutta jos pyritään realismiin, niin saman päähenkilön käyttäminen monessa kirjassa vähentää helposti uskottavuutta.
 
Back
Top