Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Yhdessäkin kohtaa kirjassa kerrotaan ilman minkäänlaista moraalisen tuomion häivääkään, kuinka jenkkimosurit huvittivat itseään ampumalla paikallisia asukkaita jalkoja kohti pakottaen nämä "tanssimaan".
Tai huvittelivat ampumalla paikallisia liikkuvasta junasta. En kyllä itse lukenut, että tätä olisi mitenkään kehuttu tai asialla naureskeltu. Päinvastoin, tämäkin tuotiin esille. Mutta siitä on varmaan viisi vuotta kun luin, en muista yksityiskohtia.
 
Ja Ian Fleming käytti James Bondia myös monessa kirjassa. Mutta jos pyritään realismiin, niin saman päähenkilön käyttäminen monessa kirjassa vähentää helposti uskottavuutta.
Onko Soininvaaran "realismi" kärsinyt? Ja mitä tarkoitetaan realismilla? Jos "ammattikriitikoilta" kysytään, niin realistisen jännärin päähenkilöt olisivat pitkäaikaissairaita narkkeja ja juoppoja ("Fitz ratkaisee" sai ylistävän vastaanoton, koska päähenkilö oli ketjussa polttava juoppo sika). Itselleni fiktiivisessä jännärissä realismi on yhtä kuin onko jokin ylipäätään esimerkiksi fyysisesti/teknisesti mahdollista. Esimerkiksi yhden Eric van Lustbaderin Jason Bourne -jännäri lopetin siihen, kun Chinookilla rupesivat tekemään sellaisia liikkeitä, jotka todellisuudessa hajoittaisivat koneen päreiksi.
 
Amos Hongasta kiinnostuneille semmoinen vinkki, että hänestä on lyhyt haastattelu Ruumiin kulttuuri -lehdessä (joko viime vuoden lopulla tai tämän vuoden numerossa 1/2025). Ruumiin kulttuuri on Suomen Dekkariseuran jäsenlehti. Löytyy monessa kirjastossakin.
 
Onko Soininvaaran "realismi" kärsinyt? Ja mitä tarkoitetaan realismilla? Jos "ammattikriitikoilta" kysytään, niin realistisen jännärin päähenkilöt olisivat pitkäaikaissairaita narkkeja ja juoppoja ("Fitz ratkaisee" sai ylistävän vastaanoton, koska päähenkilö oli ketjussa polttava juoppo sika). Itselleni fiktiivisessä jännärissä realismi on yhtä kuin onko jokin ylipäätään esimerkiksi fyysisesti/teknisesti mahdollista. Esimerkiksi yhden Eric van Lustbaderin Jason Bourne -jännäri lopetin siihen, kun Chinookilla rupesivat tekemään sellaisia liikkeitä, jotka todellisuudessa hajoittaisivat koneen päreiksi.
Mä en muista lukeneeni Soininvaaraa, joten en osaa sanoa. Enkä tiedä Aamos Hongastakaan, miten tulee käymään. Eka kirja oli hyvä ja toivon, että toinen on yhtä hyvä, mutta toivoisin että ei ainakaan kovin montaa kirjaa tulisi jossa on sama päähenkilö.

Jos samalle ukolle tapahtuu koko ajan ja/tai samoja henkilöitä pitää saada mukaan tapahtumiin, niin riski on että alkaa menemään helposti yli. Toki fiktio on fiktiota, mutta jos pyritään realismiin, niin uskottavuus kärsii helpommin. Sama riski on, jos kirjasarjassa on päähenkilönä esim sama murharyhmän dekkari kirjasta toiseen. Myös operaatio kettu -sarjassa oli tätä; kirjat itsessään olivat hyviä mutta samat henkilöt piti saada jokaiseen kirjaan mukaan.
 
Mä en muista lukeneeni Soininvaaraa, joten en osaa sanoa. Enkä tiedä Aamos Hongastakaan, miten tulee käymään. Eka kirja oli hyvä ja toivon, että toinen on yhtä hyvä, mutta toivoisin että ei ainakaan kovin montaa kirjaa tulisi jossa on sama päähenkilö.

Jos samalle ukolle tapahtuu koko ajan ja/tai samoja henkilöitä pitää saada mukaan tapahtumiin, niin riski on että alkaa menemään helposti yli. Toki fiktio on fiktiota, mutta jos pyritään realismiin, niin uskottavuus kärsii helpommin. Sama riski on, jos kirjasarjassa on päähenkilönä esim sama murharyhmän dekkari kirjasta toiseen. Myös operaatio kettu -sarjassa oli tätä; kirjat itsessään olivat hyviä mutta samat henkilöt piti saada jokaiseen kirjaan mukaan.
Onhan näitä samoja henkilöitä jännäreissä ja dekkareissa pilvin pimein. Ajattele vaikkapa Beckiä. Norjalainen Jørn Lier Horstin Wisting. Komisario Koskinen. Rönnbackan Hautalehto. Komisariot Morse ja Lewis. Itse asiassa kaikki klassisimmat dekkarikirjasarjat ovat yhden päähenkilön idealla.
 
Back
Top