Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Itse olen lukenut 2/3. On todellakin hyvä. Toivottavasti miehen poliisiromaanejakin käännetään.

Ylistystä Talven sotureille :

”Oliver Norekin hämmästyttävä kuvaus Neuvostoliiton hyökkäyksestä Suomeen on mukaansatempaava, kauhistuttava ja yllättävän liikuttava, ei vähiten hänen kuvauksensa 'Valkoisesta kuolemasta', kenties kaikkien aikojen suurimmasta tarkka-ampujasta. Moitteettomasti tutkittu ja kauniisti kirjoitettu Talven soturit on täydellinen Ben McIntyren ja Robert Harrisin faneille.” – Paula Hawkins, kirjan Tyttö junassa kirjoittaja

”Tässä mukaansatempaavassa ja kylmäävän kiireellisessä tarinassa sodan kauhuista ja sankaruudesta on kaikuja Vasili Grossmanilta.” – Andy Miller, Snowdrops

”Kiehtova kertomus sodan murhanhimoisesta hulluudesta ja sen absurdiudesta, tietenkin, mutta myös ystävyydestä, solidaarisuudesta ja vastarinnasta. Jälleen kerran humanisti Olivier Norek tekee meistä vaikutuksen.” Le Parisien

”Loistava.” L’Express

"Mestariteos." Figaro

”Syvällisesti tutkittu ja mestarillisesti rytmitetty. Tässä romaanissa, joka on tulikuuma huolimatta -40 asteen pakkasesta, Norek maalaa muotokuvan suomalaisesta eliittitarkka-ampujasta, joka ilmensi maansa rohkeutta.” Nouvel Observatoire

”Norek kuvaa suomalaisten rohkeutta ja sinnikkyyttä heidän taistellessaan selviytyäkseen äärimmäisissä olosuhteissa.” Actualitté

”Perusteellisesti tutkittu, hienovarainen, herkkä.” France Info

”Romaani, joka lumoaa mielen ja koskettaa sydäntä, kaikuineen Ukrainan sodan kauhuista.” Marianne

”Yhtä aikaa eeppinen ja intiimi Talven soturitosoittaa, kuinka sitkeys ja rohkeus voivat joskus voittaa paljon ylivoimaisempien voimien edessä.” Radio Télévision Suisse
 
Itse olen lukenut 2/3. On todellakin hyvä. Toivottavasti miehen poliisiromaanejakin käännetään.
Näytti olevan Bookbeatissa.

Listalla.

 
Näytti olevan Bookbeatissa.

Listalla.

Samoin storytel’ssä ja muissa sekä fyysisinä kirjoina - joskin myös myyty 1. painos loppuun.

Edit: Lähes luettu. Hyvä kirja. Muistutti kyllä ihan kotimaista kerrontaa. Ottamatta yhtään kirjalta pois - on myönnettävä, että osa kirjan viehätyksestä johtuu siitä, että sen on kirjoittanut ulkomaalainen. Vieläpä omahyväisen Ranskan kansalainen.

Ja tietysti se, minkä ranskalaisetkin tekivät - eli yhdistivät tapahtumat tämän päivän Ukrainaan.
 
Viimeksi muokattu:
Pyhä luvattu sota / Ellis Aalto
Kertoo kirjailijan kokemuksista Ukrainassa. Avasi ainakin vähän sitä, että aikamoista kohellusta on nuorten miesten sotaseikkailu ja kaikki ei tosiaan sotimaan sinne ole menneet.

Suomalaistaistelijana Ukrainassa / Ann-Mari Leinonen
Ammattikirjoittajan kirjoittama kuvaus nuoren miehen sotareissusta. Varsin realistisen oloinen teos.


Tarinankerronnaltaan nämä olivat kuin mansikka ja mustikka, marjoja molemmat, mutta hyvin erilaisia. Kannattaa lukaista jos mahdollisuus on, ei tullut kummankaan kohdalla halua skipata sivuja.
 
Tuomo Kallioniemi on kirjoittanut pari mielenkiintoista teosta Lapin sotaan liittyen. Syksy 1944 ja Petsamo 1944 kuvaavat saksalaisten vetäytymistä Suomesta. Mielenkiintoista ovat kuvaukset puna-armeijaa vastaan käydyistä taisteluista. Kallioniemi on käyttänyt paljon arkistolähteitä ja pystyy mielestäni tuomaan jopa uuttta tai ainakin välillä unohdettua tietoa esiin. Kustannustoimittajaa olisi valitettavasti tarvittu molempiin teoksiin, mutta kyllä nämä ehdottomasti luettavia ovat.

Edit.
Jaa olihan täällä jotain ensin mainitusta teoksesta.
 
Jossain muistan nähneeni.

Sen verran voisi lisätä, että myös englanniksi käy. Haeskelen sellaista kirjaa, jossa olisi kuvattu huolella sekä operaatiot että taustapolitiikka.
Michael B. Oren: Six Days of War - June 1967 and the making of the modern Middle East
Eric Hammel: Six Days in June - How Israel won the 1967 Arab-Israeli War
Shabtai Teveth: The Tanks of Tammuth

Nämä minulla Kindle kirjastossa. Ehkäpä löytyy muissakin e-kirja muodoissa, jos Kindleä ei ole. Kindlen saa helposti kyllä asennettua vaikka läppärille tai tablettiin. Ostot pitää tehdä jenkki-Amazon.comin kautta.

Muoks kaksi ekaa taustoitaa hyvin, kolmas erinomainen aikalaiskuvaus, kirjoitettu varsin pian sodan jälkeen.
 
Michael B. Oren: Six Days of War - June 1967 and the making of the modern Middle East
Eric Hammel: Six Days in June - How Israel won the 1967 Arab-Israeli War
Shabtai Teveth: The Tanks of Tammuth

Nämä minulla Kindle kirjastossa. Ehkäpä löytyy muissakin e-kirja muodoissa, jos Kindleä ei ole. Kindlen saa helposti kyllä asennettua vaikka läppärille tai tablettiin. Ostot pitää tehdä jenkki-Amazon.comin kautta.

Muoks kaksi ekaa taustoitaa hyvin, kolmas erinomainen aikalaiskuvaus, kirjoitettu varsin pian sodan jälkeen.
Jess! Kiitos! Paitsi tuo kindle-mainos. Keskisarjaa muokaten: kindle (ja vastaavat) ovat 100 % saatanasta.
 
Six Days of War muistaakseni on oikeinkin mainio laajempi näkökulma sodan taustoihin ja mitä kulisseissa tapahtui. Six Days in June puolestaan astetta enemmän sotilasoperaatioita kuvaava, mutta taustoittaa sekin. Tovi kun olen lukenut. Tanks of Tammuth mainio aikalaiskuvaus.

Se Ainoa Oikea Kirja on luonnollisestikin kovakantinen nidottu kirja. Sidottu pahviviritelmä on saatanasta. It Is Known. Ostan vain kovakantisia tai ekirjoja.
 
Six Days of War muistaakseni on oikeinkin mainio laajempi näkökulma sodan taustoihin ja mitä kulisseissa tapahtui. Six Days in June puolestaan astetta enemmän sotilasoperaatioita kuvaava, mutta taustoittaa sekin. Tovi kun olen lukenut. Tanks of Tammuth mainio aikalaiskuvaus.

Se Ainoa Oikea Kirja on luonnollisestikin kovakantinen nidottu kirja. Sidottu pahviviritelmä on saatanasta. It Is Known. Ostan vain kovakantisia tai ekirjoja.
Jom Kippurista onnistuin hankkimaan kohtuuhalvalla (n. 15 €) männäviikolla Kahalanin "Heights of Couragen" kovakantisena ja hyväkuntoisena.
 
K9 koirapartio, aistien varassa. Pekka Kuparinen.

Tämän hiljattain kuuntelin ja suositus tälle. Ei nyt mikään veret seisauttava, mutta mielestäni hyvin toteutettu tämän skenen kirjaksi.
 

Liitteet

  • Screenshot_2025-08-31-17-58-21-72_a850e6c85391c97731ee34b2ee113de6.webp
    Screenshot_2025-08-31-17-58-21-72_a850e6c85391c97731ee34b2ee113de6.webp
    80.8 KB · Luettu: 11
Helena Immosen Horros luettu. Immosen tekstin sujuvuus on parantunut ensimmäiseen kirjaan nähden selvästi. Tosin vieläkin paikoin hänen tyylissään on turhaa vellomista; tai oikeammin hänen henkilöillään on turhaa taipumusta vellomiseen. Tämän tyyppisessä jännäristä toivoisi jo Clancyn Punaisen lokakuun metsästyksestä (ja Ratamostakin) tuttua tapaa, että aina luvun/kappaleen alussa näkyy tapahtuman paikka ja aika.
 
Ranskalaisessa Oliver Norekin talvisotakirjassa vähän häiritsee (kääntäjän?) tekniset lapsukset. Kenttäpuhelin ja tapsikelat ovat vaihtuneet radioiksi.
Taistelulähetitkin ovat "vanhoja miehiä jotka ei muuhun kelpaa".

"Lähetti taittoi paperin, työnsi sen laukkuunsa ja nousi
hänelle satuloidun hevosen selkään.
Lyhyillä etäisyyksillä viestintäpaikkojen välille voitiin vetää
kaapelilla radioyhteys. Kenttäradiota kannettiin selässä kuin
reppua, ja joskus herkkää viestikaapelia rullattiin maastoon
monta kilometriä. Se kätkettiin näkyvistä hautaamalla se puo-
liksi maahan. Täältä oli kuitenkin mahdotonta vetää lankaa Kol-
laalle asti, joten upseerit turvautuivat lähetteihin.

Nämä hevosmiehet olivat joko liian vanhoja tai liian nuoria taisteluihin,
heillä oli jokin vähäinen ruumiinvamma tai heillä ei yksinkertaisesti ollut sotilaskoulutusta.
He laukkasivat metsien ja rämei
den poikki niin kovaa kuin hevosesta lähti"

Matemaattiset mittasuhteetkin ovat vähän niin ja näin: venäläinen ampuu konekiväärillä jonka nimi on Maxim1910 mutta jonka paukut on "viisinkertaisia" tavalliseen verrattuna. Niin ja venäläisillä on lähes joka ukolla konepistooli, suomalaisilla ei juuri yhtään. Kirjailijalle on ehkä jäänyt mielikuviin Puna-armeija vuodelta 1945 jolloin niitä koopeitä oli paljon.

Neloskomppanian miehet makasivat parikymmenmetrisessä
juoksuhaudan pätkässä, ja heitä kohti ampui sata konepistoolia
ja raskas konekivääri, joka sylki viisi kertaa kiväärinpatruunoita
isompia ammuksia, yksinään enemmän kuin kolmekymmentä
pikakivääriä. Konekiväärimies oli turvassa kahden eteensä kiin-
nitetyn teräslevyn takana, eikä hänestä näkynyt kuin päälaki.

Se riitti Simolle, joka ampui päälaen tohjoksi yhdellä ainoalla
laakilla.
 
Luettu loppuun Markku Heikkilän elämäkerta Jussi Halla-ahosta. Kerrankin asiallista tekstiä hepusta. Kirjan mukaan jää kyllä astian maku Jussi Niinistön avustaja Petteri Leinosta. Kirjan mukaan juuri Leino kunnostautui Halla-ahon lyömisessä tämän sattumalapsen avulla. Alhaista.
 
Seppo Mustaluodon Kultaa rajan takaa (uusi Janne Norrman) saatu loppuun hetki sitten. Ei kovin pitkä luettava (viimeinen sivu numerolla 238). Reipasta ja rivakkaa toimintaa. Ei ylimääräistä lätinää. Tuo mieleen Andy McNabin jännärit. Ehdoton suositus!
 
Wessman & Huusari & Lintinen: Kronstadtin kapina 1921 ja sen perilliset Suomessa. Pilot-kustannus 2004

Aineiston pohjana julkaisemattomaksi jäänyt sanomalehtiartikkelien kokoelma vuodelta 1973. Aineistoa on julkaisijoille kertynyt monesta lähteestä senkin jälkeen. Mielenkiintoisia tietoja Suomeen jääneistä venäläisistä ja ukrainalaisista sotilaista ja heidän vaiheistaan ja myös vinkkejä siitä, missä heidän jäkeläisiään on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen suomalaisessa yhteiskunnassa. Suosittelen.
 
Makueroissa on kyllä melkoisia, eroja. Itse luin tuon An Army at Dawnin melko tuoreeltaan eli taitaa olla reilusti yli 10 vuotta sitten. Ja lukemisen jälkeen päätös oli, että tässä oli sekä ensimmäinen että viimeinen Atkinsonin kirja. Kirjan maalaileva tyyli otti nuppiin jo alusta alkaen ja viimeinen silaus oli kirjoittajan propagandistinen ote, jossa jenkit esitetään ihmiskunnan toivon majakka päässään loistavina sankareina. Yhdessäkin kohtaa kirjassa kerrotaan ilman minkäänlaista moraalisen tuomion häivääkään, kuinka jenkkimosurit huvittivat itseään ampumalla paikallisia asukkaita jalkoja kohti pakottaen nämä "tanssimaan". Tuli sellainen kuva herra Atkinsonin asenteesta, että jos Afrikan Korpsin miehet olisivat harjoittaneet samaa, niin sen moraalisen tuomiovyöryn määrä olisi ollut loputon.

Kyllä amerikkalaisista kirjoittajista esimerkiksi Richard Anderson, Richard Dunn, Douglas Nash, Steven Zaloga ovat huikeasti Atkinsonia parempia.

Tämä siviilien kaltoinkohtelua käsittelevä pätkä tuli vastaan nyt, ja kyllä tässä oli mielestäni päivänselvästi kriittinen ote. Kappale alkaa toteamuksella, että joskus myös liittoutuneiden puolella oli vaikeaa erottaa sodassa oikeutettua vihaa silkasta barbarismista. Ja epäilemättä Atkinson viittaa jälkimmäiseen näillä Jenkkien "target practice" -touhuilla ja muulla perseilyillä.
 
Back
Top