Totta kyllä. Ei taida viitsiä Marinia lukea jo ihan tuon perusteella.
Saadun kritiikin perusteella vertautuu kenraalikirjallisuuteen. Minäminäminä olin oikeassa mutta ne muut minäminä kyllä
Äääh.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Totta kyllä. Ei taida viitsiä Marinia lukea jo ihan tuon perusteella.
Itse kun ei ole koskaan pyrkinyt ja sitä myötä myöskään päässyt vallan makuun niin näin on oletettava. Lukekoon, ken on kiinnostunut.Saadun kritiikin perusteella vertautuu kenraalikirjallisuuteen. Minäminäminä olin oikeassa mutta ne muut minäminä kyllä
Äääh.
Itse kun ei ole koskaan pyrkinyt ja sitä myötä myöskään päässyt vallan makuun niin näin on oletettava. Lukekoon, ken on kiinnostunut.
Liian läpinäkyvää. Voittaja on mieskirjoittaja joka tekstiensä kautta tiedostaa. Kirjoitustaidoista tai tarinoista viis.Ja voittaja on nuorehko tiedostava nainen...
Volume II. Waiting for Hitler, 1929–1941.Mikä painos? Waiting for Hitler, kovakantinen painos Allen Lane, 2017, ISBN 978-0-713-99945-7. Viimeinen sivunumero on 1154. Ks. kuva. Alussa johdanto sivut xi-xvii. Pääteksti alkaa sivulta 1.
Kyllähän tää hyllystä löytyy.Onko täällä Alexandra Richien "Warsaw 1944" (kansannousu) lukeneita? Tämäkin aihe, josta suomeksi ei ole taidettu julkaista juuri mitään.
Mielenkiintoista! Etenkin kun tuolla isbn:llä löytyy vain tiedosto (=e-kirja), ei oikeaa kirjaa.Volume II. Waiting for Hitler, 1929–1941.
ISBN 9780735224483
PENGUIN PRESS
An imprint of Penguin Random House LLC
Viimeinen sivunumero 1864
Pääteksti alkaa sivulta 9 (Preface)
Isot kustantajat tuskin miettii ideologisia asioita bisneksessä. Ne kustantaa sitä mikä potentiaalisesti myy, liittyi se sitten Hitlerin puuttuvaan palliin tai Stalinin virtsanpidätyskykyyn. Se taas riippuu kuluttajasta mikä kiinnostaa. Kirja on kustantajalle aina ennen kaikkea myyntituote ja sitten vasta muuta. Jos vastakkain on NHL-miljonäärin ex-eukon kokkikirja ja jonkun potentiaalisen kirjallisen lahjakkuuden vaikeaselkoinen esikoisteos, niin se kokkikirja menee isolla kustantajalla etusijalle koska se on se joka myy eikä siinä ole sen kummempaa.Ei taida olla kuitenkaan 1862 sivua tuossa toisessa osassa pelkästään (Waiting for Hitler). Yhteensä tuo taitaa täyttyä 2 eka osasta.
On suurin piirtein yhtä paksuja suomennoksia julkaistu. Esimerkiksi Oksasen putiikki julkaisi Vankileirien saariston. Ja useampi vuosi sitten julkaistiin propagandapläjäys Michael Burleighilta. Ja suomennettiin lopulta Kommunismin musta kirjakin.
Oma kutinani on, että ainakin isommilla kustantajilla on nykyään niin kova vasemmistovinouma, että eivät yksinkertaisesti halua julkaista sosialismin kritiikkiä. Pienillä kustantajilla sitten ei välttämättä resurssit riitä isoihin projekteihin. Esimerkiksi Mikko Uola joutui kustantamaan 2 uusinta vapaussodan punaterroria käsittelevää teostaan itse, kun isot kustantajat eivät uskaltaneet/halunneet.
Sen sijaan suomennettua holokaustikirjallisuutta tulee joka vuosi ja tyypillisesti vielä "hätkähdyttävän ajankohtainen" tms. puffausten kera.
Et näe minkäänlaisen ideologisen painotuksen mahdollisuutta sille, että suomalaiset kustantajat julkaisevat jatkuvasti holokaustikirjallisuutta (jonka mainoksissa usein puhutaan "äärioikeiston noususta"), mutta vastaavasti kommunismin rikoksista ei julkaista juuri mitään? Eihän meillä ole julkaistu suomeksi yhtään ainoaa kriittistä teosta edes Venäjän vallankumouksesta. Maassa, jossa sentään mm. julkaistiin 30 vuotta "taantumuksellista" Kansa taisteli -lehteäkin.Isot kustantajat tuskin miettii ideologisia asioita bisneksessä. Ne kustantaa sitä mikä potentiaalisesti myy, liittyi se sitten Hitlerin puuttuvaan palliin tai Stalinin virtsanpidätyskykyyn. Se taas riippuu kuluttajasta mikä kiinnostaa. Kirja on kustantajalle aina ennen kaikkea myyntituote ja sitten vasta muuta. Jos vastakkain on NHL-miljonäärin ex-eukon kokkikirja ja jonkun potentiaalisen kirjallisen lahjakkuuden vaikeaselkoinen esikoisteos, niin se kokkikirja menee isolla kustantajalla etusijalle koska se on se joka myy eikä siinä ole sen kummempaa.
ihän meillä ole julkaistu suomeksi yhtään ainoaa kriittistä teosta edes Venäjän vallankumouksesta.
Maailman verisimmän sisällissodan historia.
Historioitsija Antony Beevor kertoo uusiin arkistolähteisiin nojaten Venäjän sisällissodan tarinan koko kauheudessaan ja osoittaa, miten sodan laineet ovat lyöneet omaan aikaamme saakka.
Venäjän vallankumous ja sitä seurannut sisällissota ravisteli maailmanjärjestystä. Suomelle Leninin valtaannousu avasi ikkunan itsenäisyyteen – ja laukaisi omaan sisällissotaamme johtaneet tapahtumat. Bolsevismin pelko juurtui Eurooppaan ja siivitti 15 vuotta myöhemmin Hitlerin valtaan. Uudessa kirjassaan palkittu brittiläinen historioitsija Antony Beevor näyttää Venäjän sisällissodan koko verisyydessään. Valkoisten joukoilla ei alun alkaenkaan ollut mahdollisuuksia päihittää Trostkin johtamaa puna-armeijaa, mutta länsivaltojen sekaantumisen seurauksena sota jatkui neljä vuotta. Sodassa ei säästetty ketään, ja sen päätyttyä yli 10 miljoonaa ihmistä oli menettänyt henkensä.
Tuoreisiin arkistolähteisiin turvautuen Beevor piirtää kauhistuttavan tarkan kuvan Venäjän kaaoksen vuosista ja syvenevästä väkivallan kierteestä, joka jätti pysyvän jäljen venäläiseen yhteiskuntaan. Vallankumouksen tarinaa elävöittävät lukuiset aikalaiskertomukset: ääneen pääsee niin petrogradilainen työläinen, taistelukentällä karaistunut ratsuväen upseeri kuin improvisoidun kenttäsairaalan naislääkäri.
Hieno ja jäyhä, hiomaton teos. Karkea autenttisuus korvaa kaunoisuuden. Eihän se olekaan fiktio vaan muistelmateos. Siinä mainitaan kummisetäni pariin otteeseen.Tapahtui Taipaleessa
Kalle Sistola
Pataljoona Polon Talvisodassa
Tämä tarttui joku aika sitten kirjastosta mukaan sattumalta, nyt luettuna.
Lähinnä lainasin siksi, kun aika pian sodan jälkeen kirjoitettu, 1956.
Kirjoittaja toimi sodassa joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä.
Vähän kankeaa tekstiä, kun ei mikään ammattikirjailija ja vissiin vähänlaisesti saanut apuja kirjan kasaamiseen.
Kannattaa kumminkin lukea, jos talvisodan tapahtumat kiinnostaa etulinjan miehen näkökulmasta. Ei mitään silooteltuja sankari tarinoita, ikävätkin ilmiöt kerrotaan.
Tätä lukiessa tuli taas monta kertaa mietittyä miten ihmeessä etulinjan miehet selvisi pakkasissa edes jotenkin toiminta kykyisinä. Aina ei ollut edes korsuja joissakin tukikohdissa.
Ainakaan tässä kirjassa ei erityisemmin mainita paleltumien takia evakoituja.
Minulla on hatara muistikuva tappio tilastosta Raatteentien osalta. Sen mukaan eniten porukkaa joutui sivuun paleltumien takia?
Et näe minkäänlaisen ideologisen painotuksen mahdollisuutta sille, että suomalaiset kustantajat julkaisevat jatkuvasti holokaustikirjallisuutta (jonka mainoksissa usein puhutaan "äärioikeiston noususta"), mutta vastaavasti kommunismin rikoksista ei julkaista juuri mitään? Eihän meillä ole julkaistu suomeksi yhtään ainoaa kriittistä teosta edes Venäjän vallankumouksesta. Maassa, jossa sentään mm. julkaistiin 30 vuotta "taantumuksellista" Kansa taisteli -lehteäkin.
Varaus tuli vihdoin lähikirjastoon perjantaina, siinäpä se isänpäivä viikonloppu meni mukavasti kirjan parissa.Kohon "Yö joka lankesi yllemme" oli niin vakuuttava esitys, että se tulee luettua varmasti pian uudestaan.
Uraliin ei mennäkkään heilauttamalla ja kaikki eivät selviä edes puoliväliin.
Lopun Pukaron-taistelu oli luettava kerralla loppuun yöstä ja väsymyksestä huolimatta.
Arvostuksessa heilahtaen ohi Immosen Kettu-sarjan.
Hyvin sanottu.
Ja kun mukana vielä on puolivenäläisiä, irakilaisia, romaneja, turkulaisia ja ennen muuta naisia, kirja kannattaa jättää hyllyyn.

Kirjaston tietokannassa on kirjasta pitempi kuvaus. Jos seuraava on oikea lainaus kyseisestä kirjasta, niin hyllyyn jää:
”Edessä kymmenet kranaatit laskeutuvat taivaalta räjähtäen maassa ja puissa. Putoavien pisaroiden suunta muuttuu ja paineaallot vihmovat kuin pyörremyrsky ojan yli. Kaarlo huomaa puristavansa ojanreunaa. Se murenee käsiin kuin mieli.”
Ei vaan pysty tuollaista runotekstiä lukemaan.
Beevoria en laske vakavasti otettavaksi historioitsijaksi. Venäjän vallankumouksesta kriittisesti kirjoittavien ykköskastia olisi Richard Pipes. Eihän tuo Beevorin pelle osaa edes sujuvasti venäjää.![]()
Venäjän vallankumous ja sisällissota - WSOY
Maailman verisimmän sisällissodan historia. Historioitsija Antony Beevor kertoo uusiin arkistolähteisiin nojaten Venäjän sisällissodan tarinan koko kauheudessaan ja osoittaa, miten sodan laineet ovat lyöneet omaan aikaamme saakka. Venäjän vallankumous ja sitä seurannut…www.wsoy.fi
Olisiko kuitenkaan näin huomioiden sen seikan, että löytyy jonkin verran (siis Suomessa) porukkaa, jotka silmääkään räpäyttämättä maksavat vaikkapa 100 € sakujen rätei & lumpui käsittävästä kirjasta.Itse luulen että tämä ideologinen painotus löytyy isommissa määrin ostavasta ja maksavasta yleisöstä kuin itse kustantajista, mikä on mielestäni vielä enemmän perseestä isossa kuvassa.