Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Saadun kritiikin perusteella vertautuu kenraalikirjallisuuteen. Minäminäminä olin oikeassa mutta ne muut minäminä kyllä

Äääh.
Itse kun ei ole koskaan pyrkinyt ja sitä myötä myöskään päässyt vallan makuun niin näin on oletettava. Lukekoon, ken on kiinnostunut.
 
Taitaa Tonyn YT:t siivota Sannan pihalle, ja kotimaan politiikka alkaa taas kiinnostamaan. Tai Brysselissä saisi ehkä poskisuudelmia enemmän. Sokoksen kassan hommat taitaa olla vasta kolmannella sijalla :rolleyes:
 
Mikä painos? Waiting for Hitler, kovakantinen painos Allen Lane, 2017, ISBN 978-0-713-99945-7. Viimeinen sivunumero on 1154. Ks. kuva. Alussa johdanto sivut xi-xvii. Pääteksti alkaa sivulta 1.
Volume II. Waiting for Hitler, 1929–1941.
ISBN 9780735224483
PENGUIN PRESS
An imprint of Penguin Random House LLC
Viimeinen sivunumero 1864
Pääteksti alkaa sivulta 9 (Preface)
 
Onko täällä Alexandra Richien "Warsaw 1944" (kansannousu) lukeneita? Tämäkin aihe, josta suomeksi ei ole taidettu julkaista juuri mitään.
Kyllähän tää hyllystä löytyy.
Perusteellinen työ. (680 sivua)
Myös joitain karttoja ja valokuvia
Odottaa vielä perusteellista lukemista.
Ostin kun sain sen 2 € kirpparilta.

Eipä ole suomenkielistä tuon kokoista selvitystä tullut vastaan. Yleensä aiheeseen viitataan lyhyehkösti yleisesityksissä.
 
Ei taida olla kuitenkaan 1862 sivua tuossa toisessa osassa pelkästään (Waiting for Hitler). Yhteensä tuo taitaa täyttyä 2 eka osasta.

On suurin piirtein yhtä paksuja suomennoksia julkaistu. Esimerkiksi Oksasen putiikki julkaisi Vankileirien saariston. Ja useampi vuosi sitten julkaistiin propagandapläjäys Michael Burleighilta. Ja suomennettiin lopulta Kommunismin musta kirjakin.

Oma kutinani on, että ainakin isommilla kustantajilla on nykyään niin kova vasemmistovinouma, että eivät yksinkertaisesti halua julkaista sosialismin kritiikkiä. Pienillä kustantajilla sitten ei välttämättä resurssit riitä isoihin projekteihin. Esimerkiksi Mikko Uola joutui kustantamaan 2 uusinta vapaussodan punaterroria käsittelevää teostaan itse, kun isot kustantajat eivät uskaltaneet/halunneet.

Sen sijaan suomennettua holokaustikirjallisuutta tulee joka vuosi ja tyypillisesti vielä "hätkähdyttävän ajankohtainen" tms. puffausten kera.
Isot kustantajat tuskin miettii ideologisia asioita bisneksessä. Ne kustantaa sitä mikä potentiaalisesti myy, liittyi se sitten Hitlerin puuttuvaan palliin tai Stalinin virtsanpidätyskykyyn. Se taas riippuu kuluttajasta mikä kiinnostaa. Kirja on kustantajalle aina ennen kaikkea myyntituote ja sitten vasta muuta. Jos vastakkain on NHL-miljonäärin ex-eukon kokkikirja ja jonkun potentiaalisen kirjallisen lahjakkuuden vaikeaselkoinen esikoisteos, niin se kokkikirja menee isolla kustantajalla etusijalle koska se on se joka myy eikä siinä ole sen kummempaa.
 
Isot kustantajat tuskin miettii ideologisia asioita bisneksessä. Ne kustantaa sitä mikä potentiaalisesti myy, liittyi se sitten Hitlerin puuttuvaan palliin tai Stalinin virtsanpidätyskykyyn. Se taas riippuu kuluttajasta mikä kiinnostaa. Kirja on kustantajalle aina ennen kaikkea myyntituote ja sitten vasta muuta. Jos vastakkain on NHL-miljonäärin ex-eukon kokkikirja ja jonkun potentiaalisen kirjallisen lahjakkuuden vaikeaselkoinen esikoisteos, niin se kokkikirja menee isolla kustantajalla etusijalle koska se on se joka myy eikä siinä ole sen kummempaa.
Et näe minkäänlaisen ideologisen painotuksen mahdollisuutta sille, että suomalaiset kustantajat julkaisevat jatkuvasti holokaustikirjallisuutta (jonka mainoksissa usein puhutaan "äärioikeiston noususta"), mutta vastaavasti kommunismin rikoksista ei julkaista juuri mitään? Eihän meillä ole julkaistu suomeksi yhtään ainoaa kriittistä teosta edes Venäjän vallankumouksesta. Maassa, jossa sentään mm. julkaistiin 30 vuotta "taantumuksellista" Kansa taisteli -lehteäkin.
 
ihän meillä ole julkaistu suomeksi yhtään ainoaa kriittistä teosta edes Venäjän vallankumouksesta.

Maailman verisimmän sisällissodan historia.
Historioitsija Antony Beevor kertoo uusiin arkistolähteisiin nojaten Venäjän sisällissodan tarinan koko kauheudessaan ja osoittaa, miten sodan laineet ovat lyöneet omaan aikaamme saakka.

Venäjän vallankumous ja sitä seurannut sisällissota ravisteli maailmanjärjestystä. Suomelle Leninin valtaannousu avasi ikkunan itsenäisyyteen – ja laukaisi omaan sisällissotaamme johtaneet tapahtumat. Bolsevismin pelko juurtui Eurooppaan ja siivitti 15 vuotta myöhemmin Hitlerin valtaan. Uudessa kirjassaan palkittu brittiläinen historioitsija Antony Beevor näyttää Venäjän sisällissodan koko verisyydessään. Valkoisten joukoilla ei alun alkaenkaan ollut mahdollisuuksia päihittää Trostkin johtamaa puna-armeijaa, mutta länsivaltojen sekaantumisen seurauksena sota jatkui neljä vuotta. Sodassa ei säästetty ketään, ja sen päätyttyä yli 10 miljoonaa ihmistä oli menettänyt henkensä.

Tuoreisiin arkistolähteisiin turvautuen Beevor piirtää kauhistuttavan tarkan kuvan Venäjän kaaoksen vuosista ja syvenevästä väkivallan kierteestä, joka jätti pysyvän jäljen venäläiseen yhteiskuntaan. Vallankumouksen tarinaa elävöittävät lukuiset aikalaiskertomukset: ääneen pääsee niin petrogradilainen työläinen, taistelukentällä karaistunut ratsuväen upseeri kuin improvisoidun kenttäsairaalan naislääkäri.
 
Tapahtui Taipaleessa
Kalle Sistola
Pataljoona Polon Talvisodassa

Tämä tarttui joku aika sitten kirjastosta mukaan sattumalta, nyt luettuna.
Lähinnä lainasin siksi, kun aika pian sodan jälkeen kirjoitettu, 1956.
Kirjoittaja toimi sodassa joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä.
Vähän kankeaa tekstiä, kun ei mikään ammattikirjailija ja vissiin vähänlaisesti saanut apuja kirjan kasaamiseen.
Kannattaa kumminkin lukea, jos talvisodan tapahtumat kiinnostaa etulinjan miehen näkökulmasta. Ei mitään silooteltuja sankari tarinoita, ikävätkin ilmiöt kerrotaan.
Tätä lukiessa tuli taas monta kertaa mietittyä miten ihmeessä etulinjan miehet selvisi pakkasissa edes jotenkin toiminta kykyisinä. Aina ei ollut edes korsuja joissakin tukikohdissa.
Ainakaan tässä kirjassa ei erityisemmin mainita paleltumien takia evakoituja.

Minulla on hatara muistikuva tappio tilastosta Raatteentien osalta. Sen mukaan eniten porukkaa joutui sivuun paleltumien takia?
Hieno ja jäyhä, hiomaton teos. Karkea autenttisuus korvaa kaunoisuuden. Eihän se olekaan fiktio vaan muistelmateos. Siinä mainitaan kummisetäni pariin otteeseen.

Pataljoona Polón, jossa Sistola oli joukkueenjohtajana, osaltaan rakensi Kempille maineen. Polón oli henkilökohtaisesti hyvin rohkea ja porukka kovia maa- ja metsätyömiehiä. Se oli yksi ns. voittamattomista pataljoonista. Lähti harventuneena liki samoista kuopista, mihin tulikin. Oli aluksi Kirvesmäessä, sitten Terenttilässä.

Minua kosketti tarina niistä kahdesta Pihlajaveden (nykyään osa Keuruuta) pojasta, jotka kieltäytyivät jättämästä Terenttilän viitosta komentajan käskystä. Kun kerran niin moni kaatui koko kevään tapellessaan siitä, he eivät käsittäneet, miksi se luovutettaisiin ilman taistelua. Jäivät seuraavan hyökkäyksen tullessa sinne, rinnakkain.

Pataljoonassa oli eniten kai virtolaisia ja ähtäriläisiä ja pihlajavetisiä. Sitten oli harvoja kaukaa muualta, kummisetänikin. Yksi persoona oli se hevosmies, Nepperström tai Neppenström. Mikähän hänen kohtalonsa lopuksi sotavuosina oli? Hän oli jotenkin myyttinen ja yksinäinenkin hahmo, helsinkiläinen sotamies maalaismiesten pataljoonassa, toi soppaa ja ammuksia, vei ruumiit.
 
Viimeksi muokattu:
Edelliseen viitaten. Löysin yhden Paavo Neppenströmin, joka voisi hyvinkin tulla kyseeseen. Naimaton varastomies Helsingistä, mutta syntynyt Vilppulassa. Pääsi kantakortin mukaan vankilasta 1939. Tuomio oli yli kaksi vuotta. Kortissa on talvisodasta vain merkintä, että "sairastui keuhkokuumeeseen Kannaksella helmikuussa 1940". Jatkosodassa Helsingin sotilaspiirin työvelvollisena 25.06.1941 - 13.01.1945. Kuolinsyy muu kuin vihollistoiminnasta johtuva (sairaus, onnettomuus tai itsemurha).

Että jos miettii, millaisia miehiä Taipaleen ihmeen takana oli, niin ehkä vaikka tällaisia.
 
Et näe minkäänlaisen ideologisen painotuksen mahdollisuutta sille, että suomalaiset kustantajat julkaisevat jatkuvasti holokaustikirjallisuutta (jonka mainoksissa usein puhutaan "äärioikeiston noususta"), mutta vastaavasti kommunismin rikoksista ei julkaista juuri mitään? Eihän meillä ole julkaistu suomeksi yhtään ainoaa kriittistä teosta edes Venäjän vallankumouksesta. Maassa, jossa sentään mm. julkaistiin 30 vuotta "taantumuksellista" Kansa taisteli -lehteäkin.

Itse luulen että tämä ideologinen painotus löytyy isommissa määrin ostavasta ja maksavasta yleisöstä kuin itse kustantajista, mikä on mielestäni vielä enemmän perseestä isossa kuvassa.
 
Tommi Tenkanen
Kvanttikilpajuoksu
Supertietokoneiden vallankumous

Tenkasen tuore kirja kertoo kvanttitietokoneen tarinan idean keksijästä, nykytilanteeseen ja mahdollisina pidettyihin tulevaisuuden sovelluksiin asti.
Aito yleiskäyttöinen kvanttitietokone voi olla vielä vuosien, ehkä vuosikymmentenkin, kehitystyön takana, tai ei ehkä ikinä saavutettavissa.
Joihinkin hyvin spesifeihin tehtäviin supertietokonetta paremmin soveltuva kvanttitietokone ei sen sijaan olisi suuri yllätys, jotain sen tapaista on jo taidettu asiakkaille toimittaa, mutta niillä mahdollisesti saavutettu kvanttietu taitaa olla liikesalaisuus.

Kuitenkin kvanttitietokoneen kehitys voi tarjota etuja jo ennen yleiskäyttöisen, ohjelmoinnilla eri tehtäviin soveltuvan, kvanttitietokoneen valmistumista. Sillä alkeellisempi kehitysversio voi haastaa supertietokoneita pienemmällä energiankulutuksellaan ja kubittien herkästi romahtavan superposition tekee niistä sopivia ilmaisimia äärimmäistä herkkyyttä vaativiin tieteellisiin kokeisiin.

Parhaallakin kvanttitietokoneella on rajoituksensa, joten Tenkanen näkee tulevaisuudessa tekoälyn käyttävän supertietokonetta ja kvanttitietokonetta, pilkkoen ja jakaen annetut tehtävät eri koneille parhaiten soveltuviin osiin, hakien maksimaalista tehokkuutta.

Suomen tilanne on tällä hetkellä sangen hyvä, maassa on pieni mutta kattava ekosysteemi, komponentti valmistusta, varsinaisten koneiden valmistusta ja kehitystä sekä ohjelmisto kehitystä, jonka täytyy olla tietenkin kvanttimekaniikan lainalaisuuksia noudattavaa, joten epälineaarista matematiikkaa vaativat tehtävät edellyttävät ankaraa sopivan algoritmin etsintää.

Natojäsenyys oli Suomen kvanttitietokonealalle liki kohtalon kysymys, sillä ilman sitä vientimarkkinat olisivat rajoittuneen lähinnä joihinkin vientirajoitusten ulkopuolisiin Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan maihin.
Jäsenyyden myötä länsimarkkinat ovat avoimet ja yhteistyökuviot isojen amerikkalaistahojen kanssa toimivat.

Tämänmoisia käsityksiä tai väärinkäsityksiä minulle jäi kirjasta päällimmäisenä mieleen.
 
Kohon "Yö joka lankesi yllemme" oli niin vakuuttava esitys, että se tulee luettua varmasti pian uudestaan.
Uraliin ei mennäkkään heilauttamalla ja kaikki eivät selviä edes puoliväliin.
Lopun Pukaron-taistelu oli luettava kerralla loppuun yöstä ja väsymyksestä huolimatta.
Arvostuksessa heilahtaen ohi Immosen Kettu-sarjan.
Varaus tuli vihdoin lähikirjastoon perjantaina, siinäpä se isänpäivä viikonloppu meni mukavasti kirjan parissa.

Esikoiskirjaillijan teos menee heittämällä plussan puolelle. Henkilögalleria on sellainen kuin nuorisolla intissä nykyään on, en osannut siitä mieltäni pahoittaa. Alun ensitaistelun jälkeinen moraalinen pohdinta vaikutti hieman perusteelliselta, kun siitä olin lukenut täältä kommentin ensin. Toisaalta voi olla tehokeinokin, kirjan edetessä ei hirveästi moraalia enää ihmetellä, ehkä jossain vaiheessa ihmettelivät pienen hetken tätä morallin katoamista.

Ehkä aavistuksen olisi voinut kustantaja nipistää sivuja pois, mutta yhtä kaikki, ihan vahvaa kuvausta panssarijääkärien vaiheista kuvitteellisessa lähitulevaisuuden sodassa.

Erilainen Helena Immosen kirjoihin, joissa enemmän ehkä "ihmisiä sodassa", kuin sotakirjaa. Pidän molemmista.

(Sivukommenttina täälläkin usein ihmetellyt KARPR kalustopuutteet: joukkueen Paseja vedettiin välillä kaapeleilla ojien yli kun eivät muuten pysyneet telojen vauhdissa. Jospa se julkaistu CV90-yhteistilaus vihdoin korjaa nämäkin puutteet valtakunnan mekaaniselta ykköspumpulta. Ja tekisi siitä nelipataljoonaisen.)
 
Kirjaston tietokannassa on kirjasta pitempi kuvaus. Jos seuraava on oikea lainaus kyseisestä kirjasta, niin hyllyyn jää:

”Edessä kymmenet kranaatit laskeutuvat taivaalta räjähtäen maassa ja puissa. Putoavien pisaroiden suunta muuttuu ja paineaallot vihmovat kuin pyörremyrsky ojan yli. Kaarlo huomaa puristavansa ojanreunaa. Se murenee käsiin kuin mieli.”

Ei vaan pysty tuollaista runotekstiä lukemaan.

Tulikasteesta, hyökkäykseen lähdöstä. Alussa tosiaan kirjassa on päähenkilöillä ns tunteet pinnassa. Tässä koko kappale, että ei jää ihan mukiin menevä suomalainen sotakirja lukematta woketuksen ja runouden pelossa (turkulaisia taisi tosin olla useampia, varoitus). Kaarlo taisi muistaakseni olla kyllä näitä kosteasilmäisiä humanisteja taustaltaan.

Vartti kuluu, kello lyö 5.15 ja jostain kaukaa alkaa kuulua tykkien lähtölaukauksia. Omat tykit, varmaan parikymmentä kilometriä jossain heidän takanaan, Kaarlo muistelee.
- Nyt se alkaa, Sampon kuiskaama viesti liikkuu pitkin Charlien ryhmitystä. Taaempana vaunut laskevat suojat herkkien tähystyslaitteiden päälle. Edessä kymmenet kranaatit laskeutuvat taivaalta räjähtäen maassa ja puissa. Putoavien pisaroiden suunta muuttuu ja paineaallot vihmovat kuin pyörremyrsky ojan yli. Kaarlo huomaa puristavansa ojanreunaa. Se murenee käsiin kuin mieli. Suussa maistuu metalliselta. Hän ei ajattele mitään muuta kuin sitä, että miten uskaltaa nousta ojasta. Kukaan ei uskalla katsoa kurimusta reunan yli.


Kirjastosta saa ilmaiseksi, parasta vastinetta veroeuroille :solthum:

Se tosin riittää, en taida hyllyyni ostaa. Tosin hyllyssä muutenkin enemmän kuivaa historiaa kuin fiktiota.
 
Beevoria en laske vakavasti otettavaksi historioitsijaksi. Venäjän vallankumouksesta kriittisesti kirjoittavien ykköskastia olisi Richard Pipes. Eihän tuo Beevorin pelle osaa edes sujuvasti venäjää.
 
Itse luulen että tämä ideologinen painotus löytyy isommissa määrin ostavasta ja maksavasta yleisöstä kuin itse kustantajista, mikä on mielestäni vielä enemmän perseestä isossa kuvassa.
Olisiko kuitenkaan näin huomioiden sen seikan, että löytyy jonkin verran (siis Suomessa) porukkaa, jotka silmääkään räpäyttämättä maksavat vaikkapa 100 € sakujen rätei & lumpui käsittävästä kirjasta.
 
Back
Top