Kirjat

[Rkm]

Aloita vaikkapa täältä:

Osta Antikvaarista - Kirjakauppa verkossa

Antikvaari on Suomen suurin kirjojen kauppapaikka, jonka kautta kirjaharrastajat ja antikvariaatit löytävät toisensa. Tutustu valikoimaan!

www.antikvaari.fi

Tästä tulee oikeasti koukuttava harjoitus. Jokaisesta tilistä se muutama

 

[baikal]

Snyder on selvästi vasemmistolainen (äijä muutti Kanadaan, koska Harris hävisi). Applebaum on taas Puolassa hyvin vihattu tyyppi hänen rajat auki -ajattelunsa, takia.

Beevor ilmoittaa jo Berliini-kirjansa, esipuheessa olevansa "antinatsi".

Eli antinatsi on kommunisti? Okei. Holokaustikirjallisuus on ollut myyvää, koska sen markkinointi on onnistunut. Sormet pelissä myös tuolla foorumin rajattomasti ihailemalla kauppiaskansalla. Hollywood on ollut myös kauppiaskansan hanskassa. Ja holokaustia on piisannut tympäisyyn asti. Holokausti on ollut selvästi psykologiseksi vaikuttamiskeinoksi kohotettu paketti.

 

[VictorMike]

Tästä tulee oikeasti koukuttava harjoitus. Jokaisesta tilistä se muutama

Nyt käy vähän kateeksi! Mulla on ongelmana se, että kirjahyllyt ovat olleet täynnä jo ties kuinka pitkään eikä uutta hyllyä voi laittaa ilman merkittäviä muutoksia sisustukseen ja huonejärjestykseen. Nytkin on kasoja lattialla
Olen jopa joutunut venymään niinkin ylivoimaiselta tuntuvaan toimenpiteeseen kuin joidenkin kirjojen viemiseen joko SPR:lle tai kirjaston vaihtohyllyyn. Elämä on välillä julmaa.

 

[Rkm]

Nyt käy vähän kateeksi! Mulla on ongelmana se, että kirjahyllyt ovat olleet täynnä jo ties kuinka pitkään eikä uutta hyllyä voi laittaa ilman merkittäviä muutoksia sisustukseen ja huonejärjestykseen. Nytkin on kasoja lattialla
Olen jopa joutunut venymään niinkin ylivoimaiselta tuntuvaan toimenpiteeseen kuin joidenkin kirjojen viemiseen joko SPR:lle tai kirjaston vaihtohyllyyn. Elämä on välillä julmaa.

Oon niin vannoutunut kirjaston käyttäjä, että tuo kämpille rohmuaminen on jäänyt vähemmälle. Ikää kun alkaa karttumaan niin tekisi mieli kerätä ne parhaista parhaimmat hyllyyn. Jos vaikka joku suvun penskoista löytäisi joskus rivistön ja innostuisi samoista

 

[VictorMike]

Onkos muuten joku jo lukenut tämän: https://www.wsoy.fi/kirjat/silloin-emme-viela-tienneet/

Pistin tämän kirjastossa varaukseen. Lindberg on sinänsä kiinnostava hahmo, olen ymmärtänyt että yhtään kaveria ei PV:n uralta jäänyt. Eikä ilmeisesti oikein muualtakaan.

 

[VictorMike]

Oon niin vannoutunut kirjaston käyttäjä, että tuo kämpille rohmuaminen on jäänyt vähemmälle. Ikää kun alkaa karttumaan niin tekisi mieli kerätä ne parhaista parhaimmat hyllyyn. Jos vaikka joku suvun penskoista löytäisi joskus rivistön ja innostuisi samoista

Minä taas olen sekakäyttäjä. Kirjastossa käyn tämän tästä, mutta omaan kotikirjastoon pitää ostaa kaikki hyvät. Ja vähä enemmänkin.
Sen verran nuori koen vielä olevani, että ole ajatellut noin pitkälle. Se nyt on kuitenkin selvää, että kun minusta aika jättää, niin ongelmajätettä nuo perikunnalle ovat.

 

[EK]

Tästä juolahti mieleen, että perintönä on tulossa ihan julmetun painava tamminen kirjahylly jota pitäisi alkaa täyttämään pikkuhiljaa. Mistä kansa kirjansa ostaa tänä päivänä? Netti on tiukkanaan antikoita. Itsellä aika tarkkaa millä tuon täyttää, mutta vuosia siihen taitaa mennä.

https://salpakirja.net/

Tuolta löytyy uusia kirjoja ja poistoeriä.

 

[Nestehukka]

- K I R J A K E L L A R I -

Myöskin uusia kirjoja ja niitä kustantamojen eränloppuja.
Erikoiserissä näyttäisi olevan muun muassa Valtiopäivien pöytäkirjoja 1920 - 1944

 

[Atsomuti]

Hieno ja jäyhä, hiomaton teos. Karkea autenttisuus korvaa kaunoisuuden. Eihän se olekaan fiktio vaan muistelmateos. Siinä mainitaan kummisetäni pariin otteeseen.

Pataljoona Polón, jossa Sistola oli joukkueenjohtajana, osaltaan rakensi Kempille maineen. Polón oli henkilökohtaisesti hyvin rohkea ja porukka kovia maa- ja metsätyömiehiä. Se oli yksi ns. voittamattomista pataljoonista. Lähti harventuneena liki samoista kuopista, mihin tulikin. Oli aluksi Kirvesmäessä, sitten Terenttilässä.

Minua kosketti tarina niistä kahdesta Pihlajaveden (nykyään osa Keuruuta) pojasta, jotka kieltäytyivät jättämästä Terenttilän viitosta komentajan käskystä. Kun kerran niin moni kaatui koko kevään tapellessaan siitä, he eivät käsittäneet, miksi se luovutettaisiin ilman taistelua. Jäivät seuraavan hyökkäyksen tullessa sinne, rinnakkain.

Pataljoonassa oli eniten kai virtolaisia ja ähtäriläisiä ja pihlajavetisiä. Sitten oli harvoja kaukaa muualta, kummisetänikin. Yksi persoona oli se hevosmies, Nepperström tai Neppenström. Mikähän hänen kohtalonsa lopuksi sotavuosina oli? Hän oli jotenkin myyttinen ja yksinäinenkin hahmo, helsinkiläinen sotamies maalaismiesten pataljoonassa, toi soppaa ja ammuksia, vei ruumiit.

Sistolan Taipaleen tarinoita on myös vaikuttava, omiin kokemuksiin perustuva teos. Miehellä oli henkilökohtaisena aseena Ukko-Mauser. Kampa meni makasiinin aika nopeasti.

 

[TähtiporttiAtlantis]

Tarkin kartat on ajalta, jolloin rauhansopimuksen määräykset kielsivät suomalaisilta kaikki yleissilmäyskarttoja tarkemmat kartat luovutetulta alueelta. Olihan niitä karttoja toki, mutta niitä ei vielä tuolloin voinut käyttää julkaisuissa.

Kiitos tiedosta! Tämä oli minulle uusi tieto.

 

[TähtiporttiAtlantis]

Onkos muuten joku jo lukenut tämän: https://www.wsoy.fi/kirjat/silloin-emme-viela-tienneet/

Pistin tämän kirjastossa varaukseen. Lindberg on sinänsä kiinnostava hahmo, olen ymmärtänyt että yhtään kaveria ei PV:n uralta jäänyt. Eikä ilmeisesti oikein muualtakaan.

Minkähän takia apukirjoittaja? Luulisi kenun osaavan itsekin kirjoittaa muistelmat. Sen verran "puristi" olen, että muistelmina mainostetun kirjan pitää olla itse kirjoitettu.

 

[VictorMike]

Minkähän takia apukirjoittaja? Luulisi kenun osaavan itsekin kirjoittaa muistelmat. Sen verran "puristi" olen, että muistelmina mainostetun kirjan pitää olla itse kirjoitettu.

Siinä on sekin puoli, että jos itse kirjoittaa muistelmansa, niin niistä tahtoo tulla kovin subjektiivisia. Omat tekemiset ja sanomiset tahtoo osua jälkeenpäin muisteltuna hyvinkin tarkasti maaliin. Tosin eipä tuo mukana oleva haamukirjoittaja taida hirveästi asioita jarrutella.
Nyt muuten vasta huomasin, että eihän tuo kirja ole edes ilmestynyt vielä. Varauksessa on kirjastossa ja laitan tänne raporttia kunhan on luettu.

Varsinkaan poliitikkojen muistelmia ei jaksa eikä huvita lukea. Jonkun verran sitäkin tuli ennen tehtyä ja silmiinpistävää (kirjaimellisesti) on se, että niissä toistuu tavalla tai toisella aina ajatus että "itsehän näin tämän jo vuosia sitten". Tai joku positiivinen tapahtuma, joka olisi tapahtunut joka tapauksessa, halutaan selittää oman puolueen aikaansaannokseksi.

 

[Atsomuti]

Minkähän takia apukirjoittaja? Luulisi kenun osaavan itsekin kirjoittaa muistelmat. Sen verran "puristi" olen, että muistelmina mainostetun kirjan pitää olla itse kirjoitettu.

Apukirjoittaja voi olla joskus hyväksikin, osaa katsoa asiaa lukijan kannalta ja ehkä stilisoi tekstiäkin. Apukirjoittajaa tai edes kustannustoimittajaa olisi kaivannut mm. jatkosodan tarkka-ampuja Toivo W. Maukonen, jonka muistelmateos Tarkka-ampujan polku on mielenkiintoisuudestaan huolimatta puuduttavaa luettavaa: samojen asioiden toistoa, jaarittelua ja kömpelöä kielenkäyttöä.

 

[TähtiporttiAtlantis]

Apukirjoittaja voi olla joskus hyväksikin, osaa katsoa asiaa lukijan kannalta ja ehkä stilisoi tekstiäkin. Apukirjoittajaa tai edes kustannustoimittajaa olisi kaivannut mm. jatkosodan tarkka-ampuja Toivo W. Maukonen, jonka muistelmateos Tarkka-ampujan polku on mielenkiintoisuudestaan huolimatta puuduttavaa luettavaa: samojen asioiden toistoa, jaarittelua ja kömpelöä kielenkäyttöä.

Toimitustyö onkin kyllä oikeasti eri asia kuin puolihaamukirjoitus. Itse ainakin muistelmilta odotan, että jokainen tekstin sana on muistelijan itsensä kirjoittama. Vaihtoehtona voisi olla malli, jota käytettiin Talvelan muistelmissa: Talvelan omat tekstit ja toimittajien osuudet oli selkeästi erotettu toisistaan.

Juuri luennassa Harald Öhquistin "Talvisota minun näkökulmastani". Siinä on mielestäni erittäin hyvä tyyli.

Vastaavasti osittain päällekkäin lukenut Laaksosen Todellisuus ja harhat -väitöstä. Se taas on kieleltään yksi sotahistoriamme surkeimpia esityksiä. Muutama tuntemani äidinkielen ope repisi Laaksoselle uuden a-aukon kyseisen tekstin takia. Mitä on esimerkiksi retitointi.

 

[TähtiporttiAtlantis]

Kahvilassa tuli pohdittua jo pitempään mielessä ollutta asiaa, eli sitä, että meillä Suomessa puuttuu itsenäinen sotahistoriallinen lehti/kausijulkaisu. Onhan meillä Sotahistoriallisen aikakauskirja, mutta siinä on pahoja rajoituksia. Pieni koko on hyvin hankala, jos artikkelissa olisi runsaasti esimerkiksi karttoja tai rakennepiirroksia.

Toinen rajoite näyttäisi olevan, että jutut ovat usein hyvin "yleisluonteisia". En voisi kuvitellakaan, että siinä julkaistaisiin vaikkapa superyksityiskohtainen artikkeli 120 mm heittimen ammuksen valmistuksesta Suomessa jatkosodan aikana taikka laivatekninen artikkeli jostain suomalaisesta sotalaivasta. Joitain vuosia sitten Aikakauskirjassa julkaistu BT-42-juttu on hyvä esimerkki kuinka köykäisesti aihetta käsitellään.

Itselleni sellainen ihannelehti olisi sellainen, jossa voisi olla ensin vaikkapa superpieteetillä tehty artikkeli Teikarsaaren taisteluista talvisodassa After The Battlen tyyliin, sitten vastaava artikkeli Hans Collanista ja perään vaikkapa Sampo-konekivääri kehitys ja kenttäkokeet. Ja päälle julkaistaisiin vaikkapa Jouko Pirhosen matkakertomus Saksan laivastosta Kanaalin rintamalla. Sotahistoria-autismia.

 

[Atsomuti]

Kahvilassa tuli pohdittua jo pitempään mielessä ollutta asiaa, eli sitä, että meillä Suomessa puuttuu itsenäinen sotahistoriallinen lehti/kausijulkaisu. Onhan meillä Sotahistoriallisen aikakauskirja, mutta siinä on pahoja rajoituksia. Pieni koko on hyvin hankala, jos artikkelissa olisi runsaasti esimerkiksi karttoja tai rakennepiirroksia.

Toinen rajoite näyttäisi olevan, että jutut ovat usein hyvin "yleisluonteisia". En voisi kuvitellakaan, että siinä julkaistaisiin vaikkapa superyksityiskohtainen artikkeli 120 mm heittimen ammuksen valmistuksesta Suomessa jatkosodan aikana taikka laivatekninen artikkeli jostain suomalaisesta sotalaivasta. Joitain vuosia sitten Aikakauskirjassa julkaistu BT-42-juttu on hyvä esimerkki kuinka köykäisesti aihetta käsitellään.

Itselleni sellainen ihannelehti olisi sellainen, jossa voisi olla ensin vaikkapa superpieteetillä tehty artikkeli Teikarsaaren taisteluista talvisodassa After The Battlen tyyliin, sitten vastaava artikkeli Hans Collanista ja perään vaikkapa Sampo-konekivääri kehitys ja kenttäkokeet. Ja päälle julkaistaisiin vaikkapa Jouko Pirhosen matkakertomus Saksan laivastosta Kanaalin rintamalla. Sotahistoria-autismia.

Ei hassumpi idea, mutta oletko miettinyt miten laajan tilaajakunnan ja ilmoitusmyynnin sellainen vaatisi jotta kannattaisi. Mutta entäs nettijulkaisuna?

 

[Atsomuti]

Toimitustyö onkin kyllä oikeasti eri asia kuin puolihaamukirjoitus. Itse ainakin muistelmilta odotan, että jokainen tekstin sana on muistelijan itsensä kirjoittama. Vaihtoehtona voisi olla malli, jota käytettiin Talvelan muistelmissa: Talvelan omat tekstit ja toimittajien osuudet oli selkeästi erotettu toisistaan.

Juuri luennassa Harald Öhquistin "Talvisota minun näkökulmastani". Siinä on mielestäni erittäin hyvä tyyli.

Vastaavasti osittain päällekkäin lukenut Laaksosen Todellisuus ja harhat -väitöstä. Se taas on kieleltään yksi sotahistoriamme surkeimpia esityksiä. Muutama tuntemani äidinkielen ope repisi Laaksoselle uuden a-aukon kyseisen tekstin takia. Mitä on esimerkiksi retitointi.

Niin no, nähtäväksi jää millainen on apulaisen osuus Lindbergin kirjassa. Yksi tapa on paraikaa lukemassani amerikkalaislentäjän muistelmassa. James C. Curran & Terrence G. Popravak Jr: Check six! A Thunderbolt pilot´s war across the Pacfic.
Curran on muistelija ja minäkertoja. Popravak kommentoi tekstiä lähdeviitteissä faktantarkastajana ja lisätietojen esittäjänä. Esim. kun Curran kertoo esim. jonkin nimettömän toverinsa edesottamuksista, Popravak kaivaa lähteistä kuka tämä oli ja mitä tilanteessa tapahtui. Lisäksi itse tekstin lomassa on kappaleita laivueen virallisesta historiasta. Kaikki siis täydentävät toisiaan eikä kertojan ääni kärsi. Jännä rakenne. Eipä näitä toisen maailmansodan lentäjämuistelijoita enää taida paljon olla. Curran kuoli 2012 eikä ehtinyt nähdä kirjansa julkaisua, joka tapahtui 2015.

 

[TähtiporttiAtlantis]

Ei hassumpi idea, mutta oletko miettinyt miten laajan tilaajakunnan ja ilmoitusmyynnin sellainen vaatisi jotta kannattaisi. Mutta entäs nettijulkaisuna?

Nettijulkaisuna ei kiinnostaisi ollenkaan. Kannattavuusvaatimus riippuisi oleellisesti siitä, riittäisikö kulujen kattaminen (+ ei kirjoituspalkkioita). Suomen ilmailuhistoriallinen lehti pyöri käsittääkseni em. ajatuksella vajaalla 1000 tilaajalla (maksullisia ilmoituksia ei juuri ollenkaan). SIL loppui kustantajan/päätoimittajan eläköitymiseen päätoimestaan.

Teoriassa esimerkiksi Vapaussoturi-lehdestä saattaisi olla mahdollista kehittää yleissotahistoriallinen lehti. Onhan siinä nytkin ollut mm. saksalaisista lentäjistä juttua, mutta toisaalta tekniikkajuttuja ei koskaan.

Suomen sotilas taas on mikä on. Puuperän aikana isot värikuvat ovat nousseet pääosaan, tekstimäärä vähentynyt vastaavasti. Jutut kovin lyhyitä.

Britanniassa ilmestyy ensimmäisen maailmansodan ilmailuhistoriaan keskittyvä "Cross & Cockade". 4 numeroa vuodessa, n. 80 sivua/numero. Jutut parhaimmillaan pitkiä, yli 20 tiukkaa sivua. Graafisesti selkeä ja napakka (nuorison mielestä varmaan "tylsä"). Vuosikerta n. 25 puntaa.

 

[YJT]

Itselläni on kokemusta pienilevikkisen lehden tekemisestä. Vaikka sitä tehtiin ihan harrastusmielessä ja kirjoituspalkkiot olivat nimellisiä, ei niitäkään ollut aina varaa maksaa. Paino- ym. kulut kuitenkin olivat jonkinlaiset, ja kaikille tekijäporukan ulkopuolisille.piti maksaa ensin joten vakiokirjoittajille jäi usein luu käteen.

Lehdellä oli kuitenkin potentiaalista lukijakuntaa ihan kohtuullisesti, ainoa turvallisuusalan suorittajaportaalle suunnattu lehti Suomessa, joten potentiaalisia mainostajiakin olisi ollut, ja jonkin verran niitä myös oli lehdessä. Oli oma nettifoorumi ja näin, mutta levikkiä ei saatu kasvatettua.

Voi olla että joku toinen porukka olisi saanut lehden kannattavaksi, tai edes pyörimään nollatuloksella, mutta me ei kymmenessä vuodessa saatu.

 

[Atsomuti]

Nettijulkaisuna ei kiinnostaisi ollenkaan. Kannattavuusvaatimus riippuisi oleellisesti siitä, riittäisikö kulujen kattaminen (+ ei kirjoituspalkkioita). Suomen ilmailuhistoriallinen lehti pyöri käsittääkseni em. ajatuksella vajaalla 1000 tilaajalla (maksullisia ilmoituksia ei juuri ollenkaan). SIL loppui kustantajan/päätoimittajan eläköitymiseen päätoimestaan.

Teoriassa esimerkiksi Vapaussoturi-lehdestä saattaisi olla mahdollista kehittää yleissotahistoriallinen lehti. Onhan siinä nytkin ollut mm. saksalaisista lentäjistä juttua, mutta toisaalta tekniikkajuttuja ei koskaan.

Suomen sotilas taas on mikä on. Puuperän aikana isot värikuvat ovat nousseet pääosaan, tekstimäärä vähentynyt vastaavasti. Jutut kovin lyhyitä.

Britanniassa ilmestyy ensimmäisen maailmansodan ilmailuhistoriaan keskittyvä "Cross & Cockade". 4 numeroa vuodessa, n. 80 sivua/numero. Jutut parhaimmillaan pitkiä, yli 20 tiukkaa sivua. Graafisesti selkeä ja napakka (nuorison mielestä varmaan "tylsä"). Vuosikerta n. 25 puntaa.

YJT tuossa kertoikin realistisesti kokemuksistaan pienlehden teosta. Ei ole helppoa, kyllä julkaisun pitäisi kannattaa ja tekijöiden saada vähän palkkaakin.