Koira mukana harjoituksissa?

[KorpiSISSI]

Ottiatuota uskaltaakohan sitä avata suunsa tästäkin aiheesta

Palveluskoirien jalostukseen en ole tutustunut, mutta rykmentin hevosmiehet tiesivät kertoa että puhdasrotuiset koirat on Suomessa valmiita sukupuuttoon. Kotimainen geenikanta ei riitä ylläpitämään riittävää monimuotoisuutta ja rahanhimossa ainakin sakemannit ja monet metsästyskoirarodut on ajettu niin sukusiittoisiksi että rakenne- ja luonnevika on enämpi sääntö kuin poikkeus.

Amerikkalaiset, jotka ovat maailman viisain kansa, ovat esim tullin osalta luopuneet kokonaan palveluskoirien rotuvaatimuksista ja vainukoirat värvätään luonnekokeiden perusteella usein suoraan löytöeläintaloista.

Oikeilla jäljillä olet, jos näin koiratermiä käyttäisi.
Ei se "puhdasrotuisuus" vaan koiran luonto, geeniperimä viettisyydessä, terveys ja luonteenpiirteet. Virkakäyttöön jalostetaan jopa ristiin eri rotua jotta saadaan tervettä ja sopivasti viettistä kantaa. Sukusiittoisuus pesi rotukeskeisyydessä ja myös haluttujen luonteepiirteiden keskittyneisyydessä. Systemaattinen jalostus ei useinkaan ole hyvästä ja sairaudetkin periytyy. Onneksi sakemanneja tuodaan Suomeenkin muualta. Erityisesti mustaa lajia olevat sakemannit Itä-Euroopasta ja käyttömalikatkin ovat kantakortistojen ulkopuolelta. "Sekarotuinen" on monesti tervein ja jopa käyttökelposin, kunhan ei ääripäihin mennä.

Ei käyttölinjaiset sukupuuttoa kärsi, koska niiden jalostuksissa huomioidaan koira ja sen käyttökelpoisuus. Terveys on perusta ja koiran luonne/viettisyys mahdollistaa kouluttamisen. Siihen sisäsiittoisuus ja suppea perimä on este.

 

[BlackFox]

Onko järkevää vai ei reserviläisten toimesta, ymmärrän että siinä olisi kyllä haasteita ja olen vähän skeptinen asian suhteen. Tietysti voi sen kouluttaa vapaa-ajalla ja jos "shit hit the fan" on se oma koira olemassa ja veikkaisin että sodassa katsottaisiin vähän läpi sormien ohjesääntöjä. Esim vaikka kenttä testaavat sen ja sitten jos pärjää ni saa luvan pitää mukana. Tämä on ihan spekulaatiota + pitää sodan ajan sijoitus olla sellainen että koiraa on mahdollista pitää esim sotilaspoliisi tai vastaava

Mutta siis jos Maakkilaisella on kohteen suojaus tärkeää ja ainahan viholliset tiedustelevat kohteen ensin, niin kyllä se pelkkä koiran läsnäolo siellä suojauksessa on iso pelote.
Erikoismiehet osaavat kyllä aika hyvin "huijata" koiraa mutta kun tiedustelija pääsee kohteen viereen ja huomaa " voi .ittu noilla on koira tuolla" sitten aletaan miettimään "onko tuo ainut rakki vai onko noita tuolla viellä lisää"
Ampua sitä et oikein voi kun sitten paljastut itse, jos koira huomaa voi tulla melkoinen kusiralli eteen toisaalta nytkun tästä irtaudutaan ja nuo kiertävät ulkopartioinissa tuo rakki varmasti haistaa meidän jäljet ja paljastutaan. Se pelote voi hyvällä tuurilla vesittää jo koko homman.
Myös jos arvioidaan että tästä ne varmasti kulkevat ja jonkun näistä teistä joutuvat ylittämään hajujälkeä voidaan jo hakea sieltä tieltä. Kyllä osaava koira vastaa montaa miestä sodassa mutta se vaatii kouluttajaltakin tosi paljon. Ihmisen pitää tosi hyvin osata lukea sitä koiraa ja koulutuskin on tosi pitkäjänteistä ja aikaa vievää työtä sekä siihen pitää viellä melkein saada apua jotta osaa ottaa sotahommissa oikeat asiat huomioon.

Mutta myös räjähde koira voisi olla kovasana harmaassa vaiheessa, mutta tässä vaiheessa viellä puolustusvoimien koiria varmasti on saatavilla lainaan.
Itse olen kouluttanut sakemannia ja silloin paikallisessa koirienkoulutus paikalla oli aivan normaalia että koirat opettiin voimankäyttöön ja jäljen etsimiseen, samassa treeneissä oli monesti poliisejakin treenaamassa ja heiltä sai aina apua. Nyt koira on jo 12v että se vahtii enää kotia eläkepäivinä ja sotilaan alkuja lenkillä sekä kotona

 

[KorpiSISSI]

..
Erikoismiehet osaavat kyllä aika hyvin "huijata" koiraa mutta kun tiedustelija pääsee kohteen viereen ja huomaa " voi .ittu noilla on koira tuolla" sitten aletaan miettimään "onko tuo ainut rakki vai onko noita tuolla viellä lisää"
Ampua sitä et oikein voi kun sitten paljastut itse, jos koira huomaa voi tulla melkoinen kusiralli eteen toisaalta nytkun tästä irtaudutaan ja nuo kiertävät ulkopartioinissa tuo rakki varmasti haistaa meidän jäljet ja paljastutaan. Se pelote voi hyvällä tuurilla vesittää jo koko homman.
..

Koiraa ei voi "huijata" kovinkaan helposti ellei lakkaa haisemasta (hengitys/hikoilu). Koiran ohjaajaa voi hämätä, mutta kokenut ohjaaja kun tulkitsee oikein koiran reaktioita eri tilanteissa, on "huijaus" kuten hajusteetkin/myrkyt melko mahdotonta. Aikavoittoa kyllä saa kun tietää keinot. Koira haistaa ilmavainulla tuulen alapuolella jopa 2km etäisyydeltä mutta luonnollisesti hajut sotkeutuu kun on muutakin liikennettä/ihmisiä. Koira todellakin rajoittaa tiedustelua HUOMATTAVASTI, jopa estää toiminnan paljastumatta, kun kohde on ympäristöltään "kylmä" eli ympäristössä ei PITÄSI olla liikennettä.
Koirapartio on paras pitää kohteen ulkopuolella, suojaten kohdetta ulkoapäin (n.500-1000m) niin mahdolliset tiedustelijat tulevat kokemaan yllätyksen "selkäpuolelta". Normaalioloissa liikuttaessa koira ilmaisee henkilön n.200m etäisyydeltä, joten partioreitin "leveys" on n.3-400m.

 

[KorpiSISSI]

..
Itse olen kouluttanut sakemannia ja silloin paikallisessa koirienkoulutus paikalla oli aivan normaalia että koirat opettiin voimankäyttöön ja jäljen etsimiseen, samassa treeneissä oli monesti poliisejakin treenaamassa ja heiltä sai aina apua. Nyt koira on jo 12v että se vahtii enää kotia eläkepäivinä ja sotilaan alkuja lenkillä sekä kotona

Joo.. yhteisreenejä on muutaman kerran ollut. Voimankäyttöä on suojelureenauskin mutta pulmana on tiukka "palveluturvallisuuskuri" harjoituksissa. SUojelukoulutukseen kuuluu oleellisena osana hallinta, mutta pulmana on ollut yleensä se ettei siviilivakuutus ole voimassa PV:n johtamssa toiminnassa eikä VIELÄKÄÄN ole virallista reservin koiratoimintaohjetta, jossa olisi kirjattuna mm. vastuut/velvoitteet. Käskettyyn KH:een voi PV halutessaan käskeä koiran&ohjaajan ja koira on vuokralla harjoituksen ajan. Jokatapauksessa koira on aina ensi/viimekädessä ohjaajansa vastuulla, omistussuhteista riippumatta.

Omaa koiraa olen kouluttanut ns. partiokoiraksi kohta 9v. Koiralla tuli eilen 9v mittariin mutta taidot, kunto, motivaatio ja terveys on kohdallaan. Jälkikoulutuksen aloitin heti pentuna (8vko) ja voimankäyttöä 2v:sta- 4..5v. Ensimäisessä "sotilaallisessa reenissä" se oli n.6kk ikäisenä ja siitä alkaen 3-4 soveltavaa harjoitusta /vuosi (KH/VEH/muu sotilaallinen, tehtävien mukainen). Koulutettu koira on parhaimmillaan 5v:sta siihen saakka kuin kuntoa ja terveyttä riittää. 13v taitaa olla nykyisin esim. Rajan koirien eläköitymisikä. Voimankäyttöön alkaa olla 10v ylärajoilla. Nyt on harkinnassa toinen koira kasvamaan ja oppimaan tuon nykyisen rinnalle. Jälkihommien koulutuksessa on hyvä jos kokenu koira näyttää pennulle mallia kuonon käytössä.

Koiran käytöstä sen verran vielä että koira on erittäin tehokas apu tiedustelussa, kun sitä oppii lukemaan.
Kohteiden tarkastukset, aluepartiointi ja muu vartiointityö on koiralle rutiinia, kuten jäljityskin ja kiinniotot (jos koulutett/reenattu).

 

[Pasi Anssi]

Reservin koiratoiminta voisi sopia hyvin nykyisistä koirajärjestöistä pelastuskoiratoiminnan alle. Peko-yhdistyksissä toimitaan yhteistyössä viranomaisten kanssa. Rahoitus kunnossa (mm. RAY). Vakuutukset jäsenistölle. Koiriksi kelpaa mikä vaan, mutta käytännössä taitaa 'huipulla' olla käyttölinjaisia palveluskoiria. Tiedä sitten olisiko sotilaallinen koulutus ristiriidassa pelastusalan kanssa, mutta monta asiaa kuitenkin olisi valmiiksi mietittynä ja suunniteltuna, eikä pyörää tarvitsisi keksiä uudelleen.

 

[KIM]

Kokeiltiin viikonloppuna seurakoiraa kohteensuojauksen ulkokehä -tyyppisissä tilanteissa. Koira oli todella hyvä apu. Toki koiralla on takana kohtalaisen hyvä tottelevaisuuskoulutus. Se nyt on ihan perusedellytys missä vaan koiran käytössä. Koira ilmaisi hyvin liikkuvat partiot. Rotuna lapinkoira.

Juuri tuo yllä mainittu koiran näkyminen kohteen suojauksessa on todella merkityksellistä tietyn tyyppisiä kohteita suojattaessa ja siinä ei ole väliä onko taistelukoira vai tohvelinnoutaja.

 

[KorpiSISSI]

Reservin koiratoiminta voisi sopia hyvin nykyisistä koirajärjestöistä pelastuskoiratoiminnan alle. Peko-yhdistyksissä toimitaan yhteistyössä viranomaisten kanssa. Rahoitus kunnossa (mm. RAY). Vakuutukset jäsenistölle. Koiriksi kelpaa mikä vaan, mutta käytännössä taitaa 'huipulla' olla käyttölinjaisia palveluskoiria. Tiedä sitten olisiko sotilaallinen koulutus ristiriidassa pelastusalan kanssa, mutta monta asiaa kuitenkin olisi valmiiksi mietittynä ja suunniteltuna, eikä pyörää tarvitsisi keksiä uudelleen.

Oman kokemukseni mukaan ei sovi. Suuri osa, ylensäkin johtotehtävissä olevista, vastustaa kaikkea vähänkin puolustusvoimien tai muun sotillalliselta kuulostavan toiminnan edistämistä. Voi olla alue- ja paikkakuntakohtaista tämä asennejuttu. Toinen asia on se ettei palveluskoirapuolen koulutusohjaajillakaan ole kokemusta vahvaviettisen käyttölinjaisen kouluttamisesta. Itse olen saanut parasta käytännönläheistä opastusta virkakoiraohjaajilta. Oma mielipiteeni on että tämän tyyppinen koiratoiminta kytkettäisiin maanpuolustuskoulutuksen piiriin, kuten se on aikoinaan ollutkin. Henkilöetsintään, hakuun ja kilpalajeihin löytyy kyllä opastusta ja ohjausta myös siviilipuolelta mutta "sotakoirapuolelle" ei. Pelastuskoirapuoli on ehkä lajillisesti lähinnä, mutta sekään ei yksin riitä. Soveltavaa ns. taktista jälkeä, soveltavia harjoituksia rakennetulla alueella ja metsässä, niitä tarvitaan ja PALJON. Lisäksi koiran laumautumiseen ja sen hyödyntämiseen koulutuksessa ja harjoittelussa on kiinnitettävä suurta huomiota. Koira oppi joukon munkana toimintaa, mm. partio- ja kiinniottotehtävissä vaikka koira ei suorittaisikkaan tehtävää loppuun saakka. "Omia on" on koiralle tuttu käsky, kun pimeässä joku ulkopuolinen tulee paikalle Tuosta joukon mukana toiminnasta on semmoistakin kokemusta että koira on oppinut uuden tehtävän ihmisten toimia seuraamalla.

 

[KorpiSISSI]

Kokeiltiin viikonloppuna seurakoiraa kohteensuojauksen ulkokehä -tyyppisissä tilanteissa. Koira oli todella hyvä apu. Toki koiralla on takana kohtalaisen hyvä tottelevaisuuskoulutus. Se nyt on ihan perusedellytys missä vaan koiran käytössä. Koira ilmaisi hyvin liikkuvat partiot. Rotuna lapinkoira.

Juuri tuo yllä mainittu koiran näkyminen kohteen suojauksessa on todella merkityksellistä tietyn tyyppisiä kohteita suojattaessa ja siinä ei ole väliä onko taistelukoira vai tohvelinnoutaja.

Koiran pelottavin kyky on TEHOKAS HAJUAISTI ! Kun sen tietää, osaa "pelätä" kaiken kokoisia, rotuisia ja mallisia koiria - Sekarotuinen piski, jos on hyvin koulutettu on todella pelottava.

 

[Sarek1]

Hyvin koulutettu koira on verraton apu joukon toiminnan tukena. Omat kokemukset koiran käytöstä sotahommissa rajoittuvat varusmiesaikaan sisäministeriön joukoissa. Meillä käytössä olleet sissikoirat olivat haluttua seuraa omalle joukolle metsäkeikoilla, joita 80 -luvun puolivälissä oli kohtuullisen paljon (laskin aikanani reissupäiviä olleen +220/330vrk). Sissikoirien koulutus ja valintaprosessi oli ankara, mutta sillä saatiin hyviä tuloksia. Meille tulleista 12 hyvästä pennusta vain kolme kelpuutettiin lopulta koulutettaviksi. Muille se oli exitus. Luonnevikoja ei saanut olla. Koirat olivatkin kyllä sitten valioyksilöitä tarkoitettuun tehtävään.

Luvattomia ja likaisia temppuja koirien aistien harhauttamiseksi ei saatu tehdä eikä niistä sen enempää tässä. Koiran kanssa liikkuneet ryhmät tai partiot eivät menneet miinoihin tai ansoihin joita koetettiin ahkerasti viritellä. Ylläkkö onnistui vain kerran tuulen alapuolelta kovassa myrskytuulessa ja siinäkin oli tuuria mukana.

Koiran ohjaaja voi olla joskus se heikko lenkki, ellei hän huomaa seurata koiran merkkaamisia. Kerran olin naama mustattuna tuulenkaatojuurakon alla ojan penkalla vihulaisen huoltotukikohdan keskellä ja päiväkin paistoi kauniisti. Piirtelin taideteosta tukikohdasta kun partioreissulta tuli oman joukkueemme koiranohjaaja koiransa kanssa (oli sijoitettu vihollispuolelle harjoituksessa). Kaveri pisti nortiksi ja komensi koiran vapaalle. Eikä huomannut katsoa, että koira tuli suoraan luokseni ja merkkasi minut. Melkein nuolaisi nenänpäästä, nuuhki ja ihmetteli, miksi kummassa tuttu kaveri köllötteli kannon alla. Kappari tuli paikalle ja komensi takaa -ajopartion ajoneuvoon uutta reissua varten. Koiranohjaajan nortti sammui ja koira komennettiin vierelle. Huokasin jo helpotuksesta kun hätistyspartio pakkautui ajoneuvoon mutta äkkiä kappari käveli suoraan kohti. Valmistauduin pinkomaan takana olleen puolen kilometrin hakkuuaukean poikki kuin aropupu, mutta kappari pysähtyikin tien reunaan, aukaisi etumuksensa ja kusta lorotti komealla kaarella melkein silmille. "Ei eturauhasvaivoja", ajattelin itsekseni ja ryömin hissukseen tilanteen rauhoituttua matkoihini.

Saman päivän myöhäisiltana olin vähällä jäädä kiinni toiselle partiolle, mutta partiomiesten rymyäminen ryteikössä paljasti ja pelasti sillä kertaa. Ehdin kyseenalaiseksi onneksi syödä päivän aterian, 850g sekahedelmiä liemineen päivineen ennen kuin lähdin vuoroin spurtaten vuoroin susihölkkää muutaman tunnin pakomatkalle. Aamukasteen tulon jälkeen takaa-ajajat luovuttivat kun äijiltä alkoi paras terä ja into hiipua.
Koirasta ei homma ollut kiinni.

Olen taipuvainen ajattelemaan, että koirista voi olla monella tapaa suurta hyötyä myös näissä ns. siltavahtihommissa. Jos ei ole virallista koiraa käyttöön niin epävirallisellekin voi löytyä sijansa, jos koulutus on sopivan suuntainen ja isäntä tiitterässä iskussa.

 

[KorpiSISSI]

Nuitapa piti pakoilla aikansa, Varusmiesaikana KAIPR/SissiK "oman" koiraosaston sissikoiria ja myöhemmin kun laittoivat "sivilikarkuriksi", Rajan KH:ssa Rajakoiria
Kaikk metkut piti keksiä että sai aikavoittoa ja takaa-ajava ohjaaja luovutti. Kerran oli jopa HEKO joka ohjasi Koirapartiota jäljillemme mutta ajurilla loppui kärsivällisyys ja lähti kiireempiin hommiin. Siitä sain itse "kimmokkeen" näihin ressukoirahommiin, kun oli niin helppoa sissinä tiedustella ja tuhota kaikki kohteet. Hommasin KOIRAN ja loikkasin suojaavien osastojen ja vastasissien puolelle "desanttijahtiin", että saataisiin kunnon reeniä - puolin ja toisin. Eipä kaduta vaikka työsarkaa on riittäny koulutuksessa ja opissa. Olenhan siis itsekin kuin sekasikiö: varusmiehenä armeijassa, sivarina Rajan reservissä jokunen kymmenen vuotta ja takaisin PV:n reserviraameihin, jotta siinä mielessä "TuplaSissi" Koirakin on perimältään isäuroksen puoelta PV:n ja emänartun Rajalta

 

[KorpiSISSI]

..
Olen taipuvainen ajattelemaan, että koirista voi olla monella tapaa suurta hyötyä myös näissä ns. siltavahtihommissa. Jos ei ole virallista koiraa käyttöön niin epävirallisellekin voi löytyä sijansa, jos koulutus on sopivan suuntainen ja isäntä tiitterässä iskussa.

Tuohon "siltavahtaukseen" en osaa ottaa kantaa kun siitä ei ole kokemusta koiran kanssa tai ilman Eikä varmaan saataskaan sitä tehdä kun ei koulutettu
"muita hommia" on touhuttu ja perässä pysyy ainakin koiran kassa kun on liina ja koiralla vauhtia/voimaa piisaa. Nykysin kun tuo "sotiminen" tahtoo olla liikkuvaa sorttia, tehtävästä toiseen. Vaikka puhutaankin "paikallisjoukoista" ei se käsittääkseni muuallakaan tarkoita että oltaisiin koko ajan yhdessä paikassa.

 

[Sarek1]

"Siltavahtihommat" ovat tällä foorumilla Maakuntajoukoista yleisesti käytetty nimitys. Tehtävät voivat olla hyvinkin moninaisia ja esim. vihereikkojen kampaaminen täikammalla Suomi-neidon karvoituksesta suattaap kuulua tarvittaessa toimenkuvaan. Kaikki toiminta ei siis ole silkkaa oodin virittelyä Sannille ja Marleenalle sillan kupeessa olevassa vartiokopissa...

Nelijalkaisille ystävillemme olisi monenlaisia hyödyllisiä käyttötarkoituksia ja tehtäviä monessa sellaisessakin joukko-osastossa, mihin ne eivät virallisessa kokoonpanossa sijoitu.

 

[KorpiSISSI]

"Siltavahtihommat" ovat tällä foorumilla Maakuntajoukoista yleisesti käytetty nimitys. Tehtävät voivat olla hyvinkin moninaisia ja esim. vihereikkojen kampaaminen täikammalla Suomi-neidon karvoituksesta suattaap kuulua tarvittaessa toimenkuvaan. Kaikki toiminta ei siis ole silkkaa oodin virittelyä Sannille ja Marleenalle sillan kupeessa olevassa vartiokopissa...

Nelijalkaisille ystävillemme olisi monenlaisia hyödyllisiä käyttötarkoituksia ja tehtäviä monessa sellaisessakin joukko-osastossa, mihin ne eivät virallisessa kokoonpanossa sijoitu.

Joo.. ei tarvihe kaikkien lähteä "Itä-Sallan" kärrypoluille siltavahtia pitämään kun on sisempänäkin kiintoisaa vahittavaa ja "kampailtavaa". Toki sitten joutaa vaikka koiran kans "metälle" kun reservistä poistuu, ihan minne vaan omia aikojaan... Vaekkapa rajanpintaan Suomussalamelle, kun on paekat tutut ja tulourathi entuuvestaan vahattuna, piilopoteroesta kaevaa vaen ylimeäräset poes.. "KorpiSissiksi"

 

[BlackFox]

Itteä kyllä kuumottaisi jo harjoituksessa jos sotakoira tulee 30cm päähän naamasta Ei ainakaan meidän harjoitukseen osallistuneet olleet ihan niitä parhaimpia rapsutus kavereita.
Ehkä vähän muotoilin väärin että osaavat huijata koiraa mutta siis ottavat sen huomioon ja vaikeuttavat sen toimintaa.
Kyllähän se on veemäinen yhdistelmä jos koira perässä ja 2kpl pikku lintuja pörrää ympärillä ja siellä kaverit lämpökameroilla.

 

[45acp]

Koirat ja koiranohjaajat kuuluvat komentojoukkueeseen, jonka koiraryhmä tukee joukkueita.

Soveltuuko MAAKK:n SA-ajoneuvokalusto ryhmätasolla koirapartion liikutteluun

 

[Fremen]

War hero RAF sniffer dog Buster who survived five tours of duty and saved more than 1,000 lives dies aged 13

Kaverilla mitalit rinnassa... ja isantakin kerasi 'muutaman' kampanjamitalin matkan varrella (Buster varmistaa kameralla osoittelevaa ukkoa)

Buster jai elakkeelle 2011 viimeisen Irak-keikan jalkeen, ja muutti ohjaajan omaan perheeseen asumaan toisen springerin ja sakemannin kanssa. Mutta paluu ei ole koirasotilaallakaan aina helppo:

But, like many military men, adapting to life away from the warzone did not prove easy.

'We had to teach Buster to play with the other dogs,' said Sergeant Barrow. 'When he was a working dog he only got toys when he made a find. And when he came home he collected up all the dogs’ toys and became very protective of them.'

RIP pal.