Koodien purku ja salaustekniikat, toinen maailmansota

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja late347
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Saksalaisten salausjärjestelmistä pitää erottaa toisistaan Enigma ja kaukokirjoitinliikenteen salauksessa käytetty Geheimfernschreiber, eli Siemens & Halske T52 ja Lorenz SZ40 variantit. Brittien koodinmurto oli teollista toimintaa ja sen mielenkiintoisin osuus onkin Saksan ylijohdon käyttämän kaukokirjoitinliikenteen kaappaamisessa ja purkamisessa. Paul Gannonin kirja Colossus - Bletchley Park's Greatest Secrect on kiehtova kuvaus koko operaatiosta. Taannoinen Turing elokuva ei valitettavasti tehnyt oikeutta brittien koko hankkeelle esittäen sen mittakaavan ja henkilösuhteet väärin.
 
Mielestäni luonnollista kieltä voi vallan mainiosti kutsua koodikieleksi, mikäli sitä sellaisena käytetään. Salausteknisesti se ei periaatteellisesti poikkea keinotekoisesta koodikielestä. Sanaa "salaus" käytän toki leväperäisesti, mutta koska kyse on viestien purusta ja siihen voidaan käyttää osin samoja menetelmiä kuin varsinaisen salauksen purkuun, en jaksanut miettiä terminologiaa sen enempää.



Luultavasti ei, mikä ei sinänsä ole ihme, koska niiden käyttö on ollut varsin rajoitettua. Tässä auttaa olennaisesti se, että koodikieliä käytettiin radioviestien välittämiseen. Jos viestit saa käsiinsä kirjoitettuna, se poistaisi puhutun kielen vaihtelun antaman suojan.

Navajo kieltä jouduttiin parantelemaan keinotekoisesti USA:n valtion toimesta lisäämällä tiettyjä ominaisuuksia kuten akkoset ja muita kieliopillisia seikkoja.

Perus- puhutun Navajo kielen lisäksi käytettiin puhutussa sanomassa koodirakenteita sekä koodinimikkeitä (iron fish, pregnant bird, shark jne)

Elikkä kysessä olikin tupla-salaus tällä tavalla.

Elikkä salausta ei murrettu, se oli murtumaton.

Mutta ei mahdoton murtaa. Kuitenkin se olisi ollut hyvin vaikeaa koska navajo kielitaito ei ollut alunperin kovin laajalle levinnyttä. Lisäksi USA keksi nämä koodinimikkeet ja koodirakenteet, ja ei ollut mikään pakko jenkeille, että olisi pidetty samat koodinimet koko sodan ajan. Koodinimiä olisi voinut keksiä lisää säännöllisin väliajoin niinkuin enigmassa asettukset.


'Liikenne analyysi', elikkä päättely/arvuuttelu viestien laadusta, perustuen johonkin viestin rakenteeseen ja pituuteen. Tuo ei ole aina mahdolista jos viestit oikaesti kirjoitetaan "randomissa" muodossa. Pitää hylätä kaikki esseenkirjoittamisen säännöt ja kohteliaiden kirjeiden kirjoittamissäännöt.

Hessukessu kertoikin että turvallisuutta olisi voitu lisätä niin, että saksaliset lisäävät randömejä kirjaimia viestin alkuun ja loppuun.

Viestissä itsessään olisi hyvinkin voinut vaihdella sanamuotoja ja tiedon tuomisen järjestystä itse viestissä. Toki riskinä on se että joku komentaja ei osaa lukea kunnolla viestiä läpi, jolloin informaatiota jää vastaanottamatta?!

Elikkä EI NIIN, että jokaisen viestin alussa on aina vastaanottaja, lähettäjä, päivämäärä aina tietyssä järjestyksessä...

Täällä löytyy suomeksi hyvin tietoa enigmasta. Ei ole minun tutkimukseni mutta tässäpä on lähteenä. http://www.cs.helsinki.fi/u/kerola/tkhist/k2000/alustukset/turing/turing.html
 
Eivat huipputiedemiehetkaan aina olleet kovin kunnianhimoisia omissa salauksissaan, edes 40-luvulla... hauska anekdootti Richard Feynmanilta "tylsista" Los Alamosin vuosista:

"Due to the top secret nature of the work, Los Alamos was isolated. In Feynman's own words, "There wasn't anything to do there." Bored, he indulged his curiosity by learning to pick the combination locks on cabinets and desks used to secure papers. Feynman played many jokes on colleagues. In one case he found the combination to a locked filing cabinet by trying the numbers he thought a physicist would use (it proved to be 27–18–28 after the base of natural logarithms, e = 2.71828...), and found that the three filing cabinets where a colleague kept a set of atomic bomb research notes all had the same combination.
He left a series of notes in the cabinets as a prank, which initially spooked his colleague, Frederic de Hoffmann, into thinking a spy or saboteur had gained access to atomic bomb secrets. On several occasions, Feynman drove to Albuquerque to see his ailing wife in a car borrowed from Klaus Fuchs, who was later discovered to be a real spy for the Soviets, transporting nuclear secrets in his car to Santa Fe.

Feynman oli uraauurtava kvanttifyysikko, mutta aktiivinen monella eri alalla, mukaanlukien antiikkisten (Mayan pictogram) kirjoitusjarjestelmien "koodinmurtaminen":

http://everything2.com/title/Dresden+Codex

seka erittain hyva luennoitsija:


Oli lisaksi keskeisessa asemassa Challenger-turman selvittamisessa 1986-7... tallaista harrastuneisuutta!

http://www.imdb.com/title/tt2421662/?ref_=nm_flmg_act_15

Suosittelen lampimasti!
 
Viimeksi muokattu:
Perus- puhutun Navajo kielen lisäksi käytettiin puhutussa sanomassa koodirakenteita sekä koodinimikkeitä (iron fish, pregnant bird, shark jne)

Koodisanoja ei tosin käytetty turvallisuuden lisäämiseksi, vaan ihan käytännön syistä, viestien välittämisen nopeuttamiseksi sekä toki myös sen takia, että monille käsitteille ei ollut olemassa vastaavaa sanaa navajoksi. Jos kieltä osaamaton yrittää päätellä mitä mikäkin sana tarkoittaa, on tietenkin samantekevää käytetäänkö kielen oikeaa sanaa vai keksittyä sanaa.

Lisäksi USA keksi nämä koodinimikkeet ja koodirakenteet, ja ei ollut mikään pakko jenkeille, että olisi pidetty samat koodinimet koko sodan ajan. Koodinimiä olisi voinut keksiä lisää säännöllisin väliajoin niinkuin enigmassa asettukset.

Olisi, mutta tässä tulee tietenkin taas käytännön ongelmat vastaan. Kuten Deeiii totesi, kertakäyttöisillä avaimillakin saataisiin periaatteessa murtumaton koodi. Lisäksi koodinimet ovat varsin heikko puolustus jos itse salaus (eli tässä tapauksessa kieli) puretaan. Tämä on myös yksi luonnollisten kielten heikkouksista, koska jos ne "murretaan", tilanteen korjaaminen on vaikeaa vaihtamatta koko kieltä.

Eli erinomainen ratkaisu taktiseen viestintään, mutta laajempi käyttö olisi tuottanut monia ongelmia.
 
Mitenkähän on, onko arvon palstalaisilla tietoa, kuinka hyvin Neuvostoliitto sai rikki Suomen käyttämät koodit jatkosodan aikana? Lähinnä tarkennuksena tuli mieleen kaukopartioiden käyttämiä koodeja. Tokihan se sifferi aina vaihtui ja oman tietämykseni mukaan häirintä ja lähettimien paikannus oli se suurin ongelma.
 
Navajon ymmärtäminen yleisesti nimittäin lukemani perusteella vaati hyvää korvaa ja kuullun ymmärtämistä

Sillä tavalla olisi saanut ehkä purettua tuota navajo koodia, että olisi ollut jotain "voice analysis" laitteistoa. Äänitetyt viestit piti jotenkin saattaa matemaattiseen muotoonsa.

Muuten se purkaminen olisi ollut vaikeaa jos ei intiaanikielten experttejä löydy mistään. Elikkä tietty äännähdys, äänenpaino yms. muodostaa tietyn merkityksen jne...

pankit käyttävät vissiin aika monesti noita "one-time-pad" järjestelyjä maksamiseen tilisiirron kautta.


Olisikohan tuo wanha kunnon one-time-pad ollut kaikista paras järjestely kuitenkin sakemannien U-boot kapteeneille?

Brittien amiraliteetti pystyi lähettämään helposti omille komentajilleen radioviestejä jotka pohjautuivat ULTRA tietolähteeseen. Näitä viestejä ei aina lähetettykään paljoa, ja ULTRA yritettiin pitää mahdollisimman salassa, mutta joskus oli pakko lähettää radiolähetyksellä tietoja komentajille. Muuten ULTRA olisi ollut tietolähteenä hyödytön koska sitä ei kukaan uskaltaisi hyödyntää kenttätaisteluissa, joissa sota kuitenkin ratkaistiin viime kädessä. Vähän kärjistettynä edellinen, mutta se kuitenkin laajassa mittakaavassa pitää paikkansa.

Myös käänteisesti piti paikkansa ettei ULTRAA saanut hyödntää kenttätaisteluissa liian tehokkaasti tai epäluonnollisesti. Joskus liittoutuneiden ylijohto käski valmiiksi tiedetyn akselivaltojen laivasaattueen kimppuun oman lentotiedustelulaivueen, "joka sitten mukamas havaitsi saattueen ensimmäistä kertaa". Sitten ylijohto käski heti samaan paikkaan pommikonelaivueen. Joten sakut luulivat vain että heillä oli ollut huonoa tuuria merellä... Sen sijaan että britit oikaesti tiesivät koko ajan että missä tuo tietty saattue matkusti.

Ainakin amiraliteetin radioviestejä oli kuitenkin salattu one-time-padeillä... Tietenkin itse lähdettä elikkä ULTRAA ei tarvinnut paljastaa alemmille komentajille, vaan riitti vakuutella että "meillä on warma tieto asiasta tällä kertaa"...:cool:

Josta johtuen saksalaiset eivät saaneet sitä varmuutta, että heidän enigma/salaus olisi murrettu
 
Taannoinen Turing elokuva ei valitettavasti tehnyt oikeutta brittien koko hankkeelle esittäen sen mittakaavan ja henkilösuhteet väärin.

Täsmälleen. Kävin itse katsomassa kyseisen leffan talvella ja odotin, että siinä oltaisiin paneuduttu edes jonkinlaisella tarkkuudella Enigman murtamiseen. Mutta vain parin kolmen ihmisen ympärille väsätty juonikuvio antoi kyllä sellaisen kuvan, että koko Bletchley Park olisi ollut vain muutaman ihmisen pyörittämä show ja että varsinainen työ tehtiin jossain takapihan puutarhavajassa. Elokuva oli pettymys.
 
Liittoutuneet oikeasti tekivät analyysiä sähköopillisesti enigman suhteen. Elikkä pystyttiin laskemaan oikeat kombinaatiot sähkövirran kulun kautta, enigmassa. Johtojen paikat jne... Bombe kone käytti juurikin edellä mainittua menetelmää purkaessaan eräitä enigman roottorin asetuksia.
Öööh...miten tätä menetelmää voidaan soveltaa, kun saatavilla on vain salakielistä radioteitse tms. lähetettyä viestiä? Sen ymmärrän, että Enigma olisi lapsellisen helppo murtaa jos päästään tekemään hajaspektrihyökkäystä lähietäisyydelle ja esim. virrankulutusta analysoimaan. Mutta ei se onnistu radioteitse morsetettuun viestiin. Salaus on jo kauan aikaa sitä ennen tehty.
 
4- roottorinen enigma kriegsmarine onnistuttiin murtamaan 1943 alkuvuodesta muistaakseni.
http://cryptomuseum.com/crypto/enigma/m4/index.htm
Käsittääkseni nämä murrot olivat seurausta koodikirjojen varastamisista. Tai sitten kyse oli "valitettavasta yksittäistapauksesta". Yleisellä tasolla merivoimien Enigmaa ei murrettu koko sodan aikana, eli siis niin, että olisi voitu de facto lukea sitä viestintää sieltä edes jollakin tapaa järjellisessä ajassa (tyyliin edes päiviä tai viikkoja viestien lähettämisen jälkeen). Sen sijaan maavoimien ja ilmavoimien Enigma murrettiin niin totaalisesti, että yleensä jo muutamassa tunnissa puolenyön jälkeen oli "päivän avaimet" saatu ja kaikki viestiliikenne voitiin purkaa.
 
Hyvä kirja asiasta.

1176_img074_2013522827.jpg
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=250
 
Brittien amiraliteetti pystyi lähettämään helposti omille komentajilleen radioviestejä jotka pohjautuivat ULTRA tietolähteeseen. Näitä viestejä ei aina lähetettykään paljoa, ja ULTRA yritettiin pitää mahdollisimman salassa, mutta joskus oli pakko lähettää radiolähetyksellä tietoja komentajille. Muuten ULTRA olisi ollut tietolähteenä hyödytön koska sitä ei kukaan uskaltaisi hyödyntää kenttätaisteluissa, joissa sota kuitenkin ratkaistiin viime kädessä. Vähän kärjistettynä edellinen, mutta se kuitenkin laajassa mittakaavassa pitää paikkansa. Myös käänteisesti piti paikkansa ettei ULTRAA saanut hyödntää kenttätaisteluissa liian tehokkaasti tai epäluonnollisesti. Joskus liittoutuneiden ylijohto käski valmiiksi tiedetyn akselivaltojen laivasaattueen kimppuun oman lentotiedustelulaivueen, "joka sitten mukamas havaitsi saattueen ensimmäistä kertaa". Sitten ylijohto käski heti samaan paikkaan pommikonelaivueen. Joten sakut luulivat vain että heillä oli ollut huonoa tuuria merellä... Sen sijaan että britit oikaesti tiesivät koko ajan että missä tuo tietty saattue matkusti.
Ultran tietoja hyväksikäytettiin toimintaan VAIN silloin, kun niille voitiin OSOITTAA jokin muu lähde. Jos esimerkiksi Ultra osoitti, että sukellusvene oli paikassa X, niin sitä ei lähdetty jahtaamaan sieltä, ellei siellä partioinut (sinne de facto partioimaan osoitettu) lentokone voinut havaita sitä. Sitten kun lentokone teki havainnon, niin ilmoitettiin hävittäjille jne. yms.

Britit käyttivät muuten itse eräänlaista Enigman versiota, TYPEX:iä, mutta hyvin, hyvin tiukoissa turvatoimissa ja protokollin, koska tiesivät, ettei se ole oikein turvallinen.
 
Mitenkähän on, onko arvon palstalaisilla tietoa, kuinka hyvin Neuvostoliitto sai rikki Suomen käyttämät koodit jatkosodan aikana? Lähinnä tarkennuksena tuli mieleen kaukopartioiden käyttämiä koodeja. Tokihan se sifferi aina vaihtui ja oman tietämykseni mukaan häirintä ja lähettimien paikannus oli se suurin ongelma.
Suomalaisten kaukopartioiden käyttämä "Matolaatikko" salausta ei ole koskaan onnistuttu murtamaan. Mikä ei ole mikään ihme, sillä se on "miltei" one-time-pad.

Mutta mitä muita salauksia suomalaiset käyttivät? Matolaatikko oli käsittääkseni vain kaukopartioilla jne. Mitä kenttäarmeija käytti? Onko tietoa? Suomen kryptopuolen osaaminen oli hyvää luokkaa, suomalaisethan mursivat NL:n nelostason koodejakin, joten luulisi omien kryptojenkin olleen kovalla tasolla.
 
Mutta mitä muita salauksia suomalaiset käyttivät? Matolaatikko oli käsittääkseni vain kaukopartioilla jne. Mitä kenttäarmeija käytti? Onko tietoa?

Lahinna kenttapuhelin/parikaapeli -comboa... aika vaikea hakkeroida jos et istu puna-smurffina meidan linjojen takana.
Lisaksi sotakoirien kaytto lahetteina (se metallikapseli kaulassa), yms. epakonventionaaliset suomalaiset viritykset. Olisi kiinnostavaa kuulla mita muuta noihin viesti-protokolliin keksittiin varsinkin Ita-Karjalassa/ Maaselalla?
 
Navajo ei taida olla koodikieli, vaan luonnollinen kieli, jota ei sinällään (esim. puhuttuna, kaksi navajoa heittämässä läppää) ole salattu mitenkään. Tietysti navajokielisen viestin voi vielä salatakin. Onko luonnollisia kieliä avattu paljonkin salausteknisesti? Hieroglyfit tulee mieleen, mutta se oli kirjoitettua kieltä ja avain saatu haltuun, eikä avaaminen ehkä ollut puhdasoppisen salaustekninen. Kauanko vie navajon salaustekninen avaaminen harjoitusmielessä? Minuutin? Tunnin? Päivän?

Samanlaisia tilastollisia menetelmiä on käytetty myös esimerkiksi hieroglyfien ja Maya-kirjoituksen tulkinnan apuna, sekä arvuutellessa mitä tietyissä muinaisjäännöksissä mahtaa olla kirjoitettuna. Täällä listaa:

https://en.wikipedia.org/wiki/Undeciphered_writing_systems

Periaatteessa tilastollisilla menetelmillä voi avata minkä tahansa informaatiojärjestelmän jos materiaalia on tarpeeksi ja sisällöstä tai osasta siitä on jonkinlainen arvaus. Mitä enemmän ymmärrystä itse järjestelmästä on, sitä helpompaa se tietenkin on.
 
Öööh...miten tätä menetelmää voidaan soveltaa, kun saatavilla on vain salakielistä radioteitse tms. lähetettyä viestiä? Sen ymmärrän, että Enigma olisi lapsellisen helppo murtaa jos päästään tekemään hajaspektrihyökkäystä lähietäisyydelle ja esim. virrankulutusta analysoimaan. Mutta ei se onnistu radioteitse morsetettuun viestiin. Salaus on jo kauan aikaa sitä ennen tehty.

Kyllähän tässä meinaa välillä itsellänikin mennä pää pyörälle kun näitä kryptojuttuja lueskelee kirjoista. En yhtään ihmettele että monet koodinpurkajat liittoutuneiden puolella kokivat hermoromahduksia sota-aikana!o_O:confused::eek:

Kirjotin hieman epäselvästi ja leveäperäisesti tuon jutun, mitä tarkoitin. Ehkäpä olisi korrektimpia sanoa että sähköistet kytkennät pystyttiin rakentamaan matemaattisen analyysin avulla. Näin pystyttiin tekemäään koska oli olemassa ennakkotietoja, sekä oli olemassa hyvä matemaatikko puolalaislla (rejewski). Enigman sisälle ei tarvinnutkaan kurkata fyysisesti.

Puolalaisilla oli kuitenkin jonkin verran esitietoja 3 roottori enigmaan.

1. kaupallinen enigma ostettiin kaupasta
2. vakooja toimitti oikean sota-enigman, käyttöoppaan (?)
3. vakooja myös toimitti oikeita salausasetuksia kahden kuukauden verran liuskoina
4. viestiliikennettä materiaaliksi oli yleisesti saatavilla
5. tiedettiin että yksi kirjain enkryptoitiin erääksi toiseksi kirjaimeksi.
6. enigma sekä dekryptasi että enkryptasi viestejä.
7. A kirjain ei voinut enkryptautua A kirjaimeksi jne jne... (mitä ilmeisimmin näin tiedettiin puolalaisten toimesta)

Puolalaiset eivät tienneet sisäisiä kytkentöjä (internal wirings) varmuudella, joten he arvuuttelivat aluksi hieman. He eivät ikinä päässeet fyysisesti katsomaan oikeaen sota-enigman johtoja, omin silmin. Elikkä jouduttiin käyttämään analyyttisiä menetelmiä.

"Entry discin" kytkennät kuitenkin arvattiin "valistuneella arvaukseella" kulkevan ABCDEFG..... järjestyksessä. Tämä arvaus tehtiin koska se vaikutti olevan oikea ratkaisu logiikkaan turvautuvalta kansalta, saksalaisilta... Ensimmäinen arvaus elikkä sama järjestys kuin enigman näppäimistössä olikin alunperin mennyt pieleen, niin abcd järjestys olikin arvaus numero kaksi.:D

Ilmeisesti tämä puolalainen matemaattinen teoria kytkentöjen tietämiseen vissiin esitellään tässä tutkimuksessa.
https://math.berkeley.edu/~rmb/writings/enigma.pdf


Kytkentöjen tietäminen ei kuitenkaan ollut koko enigman murtamista. Kytkennät muodostivat vain osa-alueen enigma salauksesta. Lainaus kyseisestä tutkimuksesta s.55
"
Knowing the wiring of Enigma was only the beginning. Rejewski
needed some way of discovering daily keys without fortuitous
deliveries from French intelligence"

'Daily keys' piti jotenkin saada selville sakuilta. Polskit käyttivät tähän tarkoitukseen 30-luvulla erilaisia tekniikoita ja taktiikoita.


Englantilainen 'Bombe' käytti erilaista taktiikkaa murtohyökkäyksessä, kuin polskien 'Bomba'. Englantilaisten vissiin oli pakko saada niitä 'cribsejä'. Elikkä tiettyjä sanoja ja kirjaimia enkryptoiduista viesteista piti arvata oikein. Elikkä rutiiniviestit 'ei mitään uutta', Hitlerin syntymäpäivätoivotukset, sääraportit jne...
 
Käsittääkseni nämä murrot olivat seurausta koodikirjojen varastamisista. Tai sitten kyse oli "valitettavasta yksittäistapauksesta". Yleisellä tasolla merivoimien Enigmaa ei murrettu koko sodan aikana, eli siis niin, että olisi voitu de facto lukea sitä viestintää sieltä edes jollakin tapaa järjellisessä ajassa (tyyliin edes päiviä tai viikkoja viestien lähettämisen jälkeen). Sen sijaan maavoimien ja ilmavoimien Enigma murrettiin niin totaalisesti, että yleensä jo muutamassa tunnissa puolenyön jälkeen oli "päivän avaimet" saatu ja kaikki viestiliikenne voitiin purkaa.

Briteille oli suurta hyötyä yhdestä onnistuneesta kaappauksesta. Syksyllä 1942 sukellusvene U-559:n upottamisen yhteydessä onnistuivat kaappaamaan koodikirjat ja Enigma-asetuksiakin.

https://en.wikipedia.org/wiki/German_submarine_U-559
 
Tiettävästi yksi atlantin rannikon sääasema lähetti saksalaisella täsmällisyydellä joka päivä mittaustiedot ja Britit saivat siltä päivittäin tunnetun selkokielitekstin "Wetter null sechts" Ko. asema olikin sodan turvallisimpia palveluspaikkoja.
 
Käsittääkseni nämä murrot olivat seurausta koodikirjojen varastamisista. Tai sitten kyse oli "valitettavasta yksittäistapauksesta". Yleisellä tasolla merivoimien Enigmaa ei murrettu koko sodan aikana, eli siis niin, että olisi voitu de facto lukea sitä viestintää sieltä edes jollakin tapaa järjellisessä ajassa (tyyliin edes päiviä tai viikkoja viestien lähettämisen jälkeen). Sen sijaan maavoimien ja ilmavoimien Enigma murrettiin niin totaalisesti, että yleensä jo muutamassa tunnissa puolenyön jälkeen oli "päivän avaimet" saatu ja kaikki viestiliikenne voitiin purkaa.

Sain eilisen lukemisen perusteella sellaisen kuvan että tavallaan me molemmat olimme sekä oikeassa että väärässä.

Olin väärässä tuon murtamisen ajankohdan ja tavan suhteen, milloin murtaminen oli käytännöllistä. Kuitenkin niin onnistuttiin tekemään, että noita M4 enigmoja pystyttiin purkamaan. Tämä kuitenkin vaati jenkkien teollista apua - tuskin britieillä itsellään olisi laskentateho riittänyt. Jenkkien oli pakko tuottaa tarpeeksi noita omia 'Bombeja' kun britit luovittivat piirustukset heille.

Kieltämättä sakujen laivastossa oli parempi kuri radioviesteissä, niin että eritoten sukellusveneiden viesteistä oli vaikea löytää 'cribsejä'


Sain itse sellaisen kuvan, että US Navy Bombe:t ratkoivat juurikin sukellusveneiden koodia. Jenkit tästä syystä vuonna 1943 kokivat enemmän menestystä koska he pystyivät keskittämään voimansa hyvin tähän tiettyyn ongelmaan. Japanin koodit olivat jo hanskassa.

Näin pystyttiin tekemään, koska Amerikalla oli käytössään enemmän laskentatehoa, koska jenkkien bombe oli tehokkaampi laite, kuin englantilanen bombe. Myös laitteita pystyttiin operaoimaan enemmän jenkkien toimesta. Jenkit ja britit onnistuivat tekemään krypto yhteistyötä atlantin halki Washington DCn ja Bletchley parkin välillä.

olet mitä ilmeisimmin kuitenkin oikeassa, että M4 enigma oli vaikeampi murtaa. M4 enigma salauksen arviotiin olevan 50-100 hitaampi murtaa verrattuna aiempaan enigmaan. Elikkä englantilaiset arvioivat sitä vaikeustasoa perustuen omiin bombe laitteisiinsa.

Kyseessä ei siitä huolimatta ollut mikään astronominen loikka vaikeusasteessa.

ainakin tämän nettisivun mukaan perus-u boat viestin purkaminen vei usein 24h aikaa, joten ihan reaaliaikaista tietoa ei ollut tietenkään saatavilla.http://uboat.net/technical/enigma_breaking.htm
British and US Navy four-rotor bombes entered service in June and August 1943, respectively, but some July and August Shark keys took up to 26 days to solve. However, from September on, Shark was generally broken within 24 hours. At the end of 1943, work on Shark was transferred to the US Navy's Op-20-G codebreaking unit in Nebraska Avenue, Washington, DC, because the US Navy had over 50 bombes by mid-November.

The main role for naval Ultra was probably in re-routeing convoys, but it was used in many different ways. The US Navy employed Ultra offensively in 1943 and 1944 to sink many of the important supply U-boats (Types XB and XIV, such as U-118, U-233 and U-460), which applied a multiplier effect to the U-boats by replenishing them at sea.

pieni myöhästyminen U-boot koodien murtamisessa ei ollut hyödytöntä, vaan se oli käypää valuuttaa sodassa.

Syynä oli tietenkin että sukellusveneen oli mahdotonta olla kahdesa paikassa samaan aikaan, joten pystyttiin paremmin välttelemään sukellusveneitä, vaikkakin oliis ollut vaikeaa etsiä, löytää ja tuhota sukellusvenettä.
 
Jostain kuulin joskus semmoisen pikantin yksityiskohdan, että britit sitten hövelisti antoivat sodan jälkeen takavarikoidut Enigmat pienten liittolaistensa ja itsenäistyvien siirtomaiden käyttöön. :rolleyes:
 
Hessukessu lienee oikeassa siinä että koodikirjojen käyttö kriegsmarine sotalaivoilla - se pakotti britit koodikirjojen varastamiseen.

Jos noita kirjoja ei olisi saatu käsiin niin tuskin olisi kovinkaan hyvin onnistunut murtaminen.

Koodikirjat eivät antaneet täydellisiä vastauksia, jotenka loput ratkaisuista piti raksuttaa läpi tietokoneilla seka tilastollisilla menetelmillä yms....

http://www.codesandciphers.org.uk/virtualbp/navenigma/navindex.htm#shortw


Tässä saksalaiset tekivät mokia, elikkä ne menettivät monta sota-alusta ja muitakin laivoja, joidenka koodikirjoja ja muuta välineistöä menetettiin liittoutuneiden merimiesten karvaisiin kouriin...

Koodikirjat vaihdettiin kokonaan uusiin koodikirjoihin vasta vuosittain, eräiden lähteiden mukaan...

Yleisesti ottaen sakut eivät kovinkaan vakavasti ottaneet koodikirjojen menettämistä. Koska he pitivät kokonaisuutena enigmaa mahdottomana murtaa.

Joten, kun koodikirjoja on saatavilla tiettyyn verkkoon kuten sukellusveneiden triton- salaus- enigma, niin homma helpottuu huomattavasti. (kun on hallussa koodikirjoja)

Teoriassa sakujen olisi pitänyt laittaa välitön radiohiljaisuus heti kun epäiltiin, että koodikirja olisi voinut joutua liittoutuneiden kouriin.

Sitten satamassa palatessaan olisi uusia koodikirjoja jaettu kapteeneiden otettavaksi mukaan.

Noita koodikirjoja oli pakko olla fyysisesti mukana laivoilla koska muutenhan merellä oleva sukelluosveneet eivät olisi voineet vastaanottaa salattuja radiolähetyksiä. Elikkä niitä ei olisi voitu purkaa sukellusveneessä.

Vaihtoehtoinen systeemi olisi ollut sopia jonkinlainen epämääräisempi salaus kuin enigma. Esim lähettää yleisillä radioaalloilla tietyllä kanavalla tiettyjä tietoja... Jotka sitten häipyvät eetterriin... mutta sukellusveneet tietävät ennakolta sovitut ajankohdat ja taajuudet.

Ongelmana vain on että taktisia tietoja ei pysty lähettämään takaisin, eikä puolin ja toisin kovinkaan helpolla.
 
Back
Top