AATTOA”
YDINSODAN
”ELÄMME
KASPERI SUMMANEN | 14.10.2017 | 23:50- päivitetty 15.10.2017 | 00:08
Pohjois-Korea ei ymmärrä maailmaa eikä maailma Pohjois-Koreaa. Se voi johtaa ydinsotaan.
On perjantaiaamu elokuun 20. päivänä ja Kiinassa vietetään kolmatta päivää maata johtavan kommunistisen puolueen puoluekokousta. Kansainvälisen median huomion on varastanut kuitenkin Pohjois-Korea.
Washington Postille viikkoa aiemmin puhuneiden nimettöminä pysytelleiden amerikkalaisviranomaisten mukaan eristäytynyt diktatuuri valmistelee uutta pitkän matkan ohjuskoetta. Yhdysvaltain presidentti
Donald Trump on tuominnut suunnitelmat.
– Tämä voi jäädä pikku rakettimiehen viimeiseksi teoksi. Emme hyväksy uhkaa Amerikalle tai sen liittolaisille, presidentti tviittaa myöhään torstaina.
Nyt eteläkorealaisen
Chosun Ilbon tiedustelulähteet vahvistavat, että
Kim Jong-unin hallinto aikoo laukaista tähän mennessä pisimmälle yltävän ohjuksensa kesken Kiinan puoluekokouksen.
Amerikkalaisille epäily vahvistui jo torstaina, kun syvällä Pohjois-Korean ilmatilassa huomaamatta lentänyt huippusalainen RQ-180-tiedustelulennokki kuvasi viimeiset laukaisuvalmistelut ohjustestialueella. Pohjois-Korean rannikolle lähetetään kiertämään RC-135S Cobra Ball -tiedustelukone. Ohjuskokeiden seuraamiseen suunnitellut koneet ovat ilmassa lähes aina, kun Pohjois-Korea testaa aseitaan.
Japanin Kadenan lentotukikohdasta lähtenyt Cobra Ball asettuu perjantaina puolilta päivin reitilleen Japaninmerelle. Kone lentää kehää kansainvälisessä ilmatilassa ja nuuhkii herkillä sensoreillaan signaaleja Pohjois-Koreasta. Kun ohjus nousee taivaalle, tallentaa koneen miehistö laitteillaan kaiken mahdollisen laukaisusta.
Pohjois-Korean ulkoministeri
Ri Yong-ho totesi syyskuun lopulla, että Pohjois-Korealla on oikeus ampua alas sen aluetta lähestyviä amerikkalaisia pommikoneita silloinkin, kun ne ovat kansainvälisessä ilmatilassa. Pohjois-Korea on viimeksi ampunut alas amerikkalaiskoneen vuonna 1969. Tuolloin maailma oli vähällä syöksyä ydinsotaan. Ri Yong-hon kovat puheet on kuitenkin otettu amerikkalaisessa sodanjohdossa pohjoiskorealaisille tyypillisenä liioittelevana retoriikkana.
Ehdotukset siitä, että aseistamattomien tiedustelukoneiden tulisi lentää hävittäjien saattamina on tyrmätty turhina provokaatioina. Pohjois-Korean ilmatorjuntajärjestelmät eivät yllä kauas sen rajojen ulkopuolelle ja pohjoiskorealaiset hävittäjät nousevat ilmaan ani harvoin polttoaine- ja varaosapulan vuoksi.
Tällä kertaa Cobra Ballin rutiini kuitenkin särkyy. Amerikkalainen tutka-asema on havainnut kaksi Pohjois-Koreasta nopeasti lähestyvää kohdetta. Ne varmistuvat pian Mig-29-hävittäjäkoneiksi. Migit saavuttavat suurta matkustajakonetta muistuttavan Cobra Ballin puoli yhdeltä.
RC-135 Cobra Ball. / Kuva: U.S. Air Force
Kansainvälisessä ilmatilassa tapahtuva tunnistuslento ei ole Korean edustalla täysin tavaton.
Vuonna 2003 neljä pohjoiskorealaishävittäjää härnäsi vastaavaa tehtävää suorittanutta Cobra Ballia. Tuolloin yksi koneista jopa lukitsi aseensa amerikkalaiskoneeseen. Mitään viestejä ei vaihdettu. Pattitilanne loppui, kun tiedustelukone keskeytti valvontalentonsa ja palasi Japaniin.
Nyt amerikkalaisten ohjeena on olla väistymättä. Ohjuksen laukaisua on seurattava.
Seuraavaksi tapahtuu odottamaton. Pohjoiskorealainen Mig ottaa radiolla yhteyttä amerikkalaisiin. Pilotti puhuu englantia murtaen.
– Amerikkalaiskone. Olette Pohjois-Korean ilmatilassa. Laskeutukaa välittömästi teille osoitetulle kentälle Pohjois-Koreassa.
Cobra Ballin kapteeni noudattaa protokollaa ja vastaa olevansa kansainvälisessä ilmatilassa.
Kohtaamista seurataan maasta hermostuneena. Etelä-Korean Osanin lentotukikohdassa on annettu hälytys ja neljää amerikkalaista F-16-hävittäjää valmistellaan lähtöön.
Pohjoiskorealainen toistaa vaatimuksensa.
– Amerikkalaiskone. Olette Pohjois-Korean ilmatilassa. Laskeutukaa välittömästi teille osoitetulle kentälle Pohjois-Koreassa.
Cobra Ballin lentäjä vastaa olevansa kansainvälisessä ilmatilassa ja kieltäytyy muuttamasta kurssiaan. Sitten toinen Migeistä liukuu Cobra Ballin taakse ja lukitsee aseensa tiedustelukoneeseen. Amerikkalaislentäjä tempaisee koneensa rajuun kaarrokseen ja ehtii ilmoittaa tilanteen maahan. Sitten yhteys katkeaa ja tutkassa näkyvät enää pohjoiskorealaisten Migien kaksi täplää.
F-16-hävittäjät saapuvat paikalle liian myöhään. Pohjoiskorealaiset ovat tiessään ja Cobra Ball ja sen 20-henkinen miehistö on menetetty.
Pohjois-Korean on paras olla uhkailematta Yhdysvaltoja.
Heille vastataan sellaisella tulella ja raivolla,
jota maailma ei ole ennen nähnyt.
– Donald Trump 8. elokuuta 2017
Yhdysvallat on shokissa. Kuten liki 50 vuotta aiemminkin, ei kukaan osaa sanoa oliko koneen alas ampumisessa kyse pohjoiskorealaisen lentäjän omasta päätöksestä, kapinallisen kenraalin määräyksestä vai maan korkeimman johdon ratkaisusta. Tästä huolimatta Yhdysvallat päättää vastata nopeasti rajatulla iskulla.
Puolustusministeri
James Mattis ehdottaa yhtenä vaihtoehtona sukellusveneestä laukaistavaa risteilyohjusiskua Pohjois-Korean elintärkeään Nampon satamaan. Ratkaisu kelpaa presidentti Trumpille. Presidentin mielessä on yhä huhtikuun onnistunut risteilyohjusisku Syyrian hallituksen tukikohtaan. Viesti meni perille eikä yhtäkään amerikkalaista tarvinnut vaarantaa.
Kohteeksi otetaan kolme sotalaivaa ja yksi täysi öljytankkeri. Operaatioon sopiva ohjussukellusvene USS Michigan on saapunut sopivasti harjoituksiin Etelä-Koreaan edellisenä viikonloppuna. Sen myöhään lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ampumat 21 risteilyohjusta ovat toisen Korean sodan ensimmäiset amerikkalaislaukaukset.
Tilanne on tietenkin kuvitteellinen, mutta näin toinen Korean sota voisi amerikkalaisamiraali (evp.)
James Stavridisin mukaan hyvinkin alkaa.
– Pohjoiskorealaiset yrittävät tai oikeasti ampuvat alas amerikkalaisen lentokoneen. Me iskemme takaisin – upotamme ehkä joukon pohjoiskorealaisia laivoja satamaan. Jotenkin onnistumme kuitenkin pitämään tilanteen aisoissa, eikä se eskaloidu täysimittaiseksi (ydinaseilla käytäväksi) sodaksi, Naton Euroopan joukkojen komentajana toiminut Stavridis pohti hiljattain Pennsylvanian yliopiston järjestämässä keskustelutilaisuudessa.
Hänen mielestään Koreassa ollaan lähempänä oikeaa laukaustenvaihtoa kuin kertaakaan sitten kylmän sodan päivien.
Sodan uhka on todellinen
Puheita sodasta on helppo vähätellä niin Yhdysvalloissa kuin Pohjois-Koreassakin poliittisiin tarkoituksiin tarjoiltuna propagandana. Halusi sitä uskoa tai ei, on vaara kuitenkin todellinen.
Pohjois-Korean toistuvat ydin- ja ohjuskokeet ja yhä sotaisammaksi käyvä retoriikka Pjongjangin ja Washingtonin välillä ovat vieneet Korean niemimaan lähelle reunaa. Sodan riski juontuu ennen kaikkea kolmesta tekijästä. Yhdysvaltojen ja kansainvälisen yhteisön Pohjois-Koreaan kohdistamat pakotteet eivät riitä, Pohjois-Korealle asetetut odotukset ovat epärealistisia ja osapuolet ymmärtävät toisiaan kehnosti.
Pohjois-Koreassa noudatetaan Byungjinia eli ”rinnakkaisen etenemisen” talouspolitiikkaa. Maa pyrkii kasvattamaan talouttaan ja edistämään ydinaseohjelmaansa rinta rinnan.
Ulkopuolelta katsoen tavoitteet ovat ristiriitaisia. Ydinohjelman jatkaminen on johtanut kiihtyvään pakotekierteeseen, jonka pitäisi ainakin teoriassa kuristaa maan taloutta. Pohjois-Koreassa eletään jatkuvassa polttoainepulassa ja säännöstely ja sähkökatkot vaivaavat jo pääkaupunki Pjongjangiakin.
Tästä huolimatta
Etelä-Korean keskuspankki arvioi Pohjois-Korean talouden kasvaneen viime vuonna 3,9 prosenttia. Luku on korkein 17 vuoteen. Kasvua on selitetty pakotteiden kiertämisellä. Todellisuudessa syynä on myös jäykän ja säännellyn kotimaan talouden vapauttaminen. Pohjois-Korean diktaattori
Kim Jong-un on ollut isäänsä ja edeltäjäänsä,
Kim Jong-iliä, valmiimpi sietämään vapaita markkinoita ja höllentämään suunnitelmataloutta. Tämä on luonut maahan kuluttavaa keskiluokkaa.
Lännessä on ajateltu, että kurjuus ajaa pohjoiskorealaiset neuvottelupöytään. Tämä on kuitenkin ollut virhearvio. Tiukkenevat pakotteet ovat ainakin toistaiseksi vahvistaneet pohjoiskorealaisten ajatusta siitä, että maailma ja etenkin Yhdysvallat ovat sitä vastaan. Vapautuva talous on myös ainakin osin kompensoinut pakotteiden vaikutuksia. Lisäksi pohjoiskorealaisten kykyä sietää ankeita oloja aliarvoidaan. Totalitaarisen maan väestö on ehdollistettu pienestä pitäen uskomaan, että koko valtion olemassaolo on jatkuvaa taistelua.
Pohjois-Koreassa politiikkaa myös tehdään pidemmällä tähtäimellä kuin demokraattisissa valtioissa. Mitä on 10 tai 20 vuoden talouskurjuus, jos sillä voi turvata Kimin suvun valtakauden jatkumisen ja ostaa itsensä kansainvälisesti tunnustetuksi ydinasevaltioksi?
Ydinaseista ei luovuta
Toinen kansainvälisen yhteisön suuri virhearvio on sokea usko siihen, että Pohjois-Korea voidaan saada luopumaan ydinaseistaan. Jo yksin tällaisen ehdottoman vaatimuksen esittäminen tekee neuvottelut maan nykyhallinnon kanssa käytännössä mahdottomiksi.
Pohjois-Koreaa hallitseva Kim on ripustanut koko arvovaltansa ydinaseisiin. Niitä korostetaan puheissa ja ikuistetaan propagandajulisteisiin. Ydinkokeet ovat kansallisia juhlapäiviä. Pohjois-Korean johdon näkökulmasta ydinaseet ovat sille elinehto. Pohjoiskorealaisten mielestä maa voi suojautua ulkovaltojen masinoimilta Libyan tai Irakin kaltaisilta kumouksilta vain hankkimalla luotettavan ydinpelotteen. Ydinaseista luopuminen tekisi maan johdon arvovallan tyhjäksi. Aseistariisunnan vaatiminen on sama kuin vaatisi Kim Jong-unia luopumaan kruunustaan.
Epärealistisia odotuksia vaikeuttaa entisestään se, ettei maailma ymmärrä pohjoiskorealaisten viestejä, eivätkä pohjoiskorealaiset maailmaa – etenkään kun sen puhemiehenä toimii vaikeaselkoinen Donald Trump.
Pitkäaikainen Aasian kirjeenvaihtaja ja
New Yorkerin toimittaja
Evan Osnos vieraili Pohjois-Koreassa elokuun puolivälissä. Hän valottaa
reportaasissaan hyytävää ristiriitaa. Pohjois-Korea ottaa Donald Trumpin tosissaan samalla kun länsi pitää Pohjois-Korean retoriikkaa tyhjänä sapelinkalisteluna.
New Yorkerin haastattelemat Yhdysvaltoihin keskittyvät pohjoiskorealaisvirkamiehet eivät aidosti tiedä, mitä Donald Trump tai amerikkalaiset ajattelevat sodasta. Trumpin tviittailu nähdään osana suurempaa strategiaa ja Yhdysvaltojen presidentin mietteitä tulkitaan kiivaasti.
– Hän voi olla irrationaalinen – tai liiankin älykäs. Me emme tiedä. Mutta jos hän ei kerran pyri johonkin lopputulokseen, mitä hän sitten muka tekee? Se on suuri kysymyksemme, ulkoministeriön virkamies
Pak Song-il selvittää.
Ylitulkinnassa piilee valtava väärinymmärryksen riski. Yhdysvaltojen edellisen presidentin,
Barack Obaman, hallinnon tiedustelujohtaja
James Clapper kävi Pohjois-Koreassa neuvottelemassa kahden vangin vapauttamisesta vuonna 2014.
– Pohjois-Korean johtoon iskostunut piiritysmentaliteetti – vainoharhaisuus – oli pysäyttävää. Meille tulee hyvä olo, kun me kalistelemme sapelia ja lennätämme Etelä-Koreasta ja Japanista B-1-koneita hävittäjäsaattueissa. Se huojentaa liittolaisiamme, mutta me emme ota huomioon, miten se vaikuttaa pohjoiskorealaisiin, Clapper pohti.
Hän sai tuta heti Washingtonin ja Pjongjangin välillä vallitsevan rikkinäisen puhelimen ilmiön. Pohjoiskorealaiset suuttuivat amerikkalaisille jo ennen kuin vierailu oli ehtinyt kunnolla alkaakaan. Pohjois-Koreassa luultiin, että Clapperin käynnin oikea tarkoitus oli tehdä diplomatiaa ja kääntää uusi sivu maiden välisissä suhteissa. Pelkkä sovittu neuvottelu vangeista oli pohjoiskorealaisille valtava pettymys.
AATTOA”
YDINSODAN
”ELÄMME
KASPERI SUMMANEN | 14.10.2017 | 23:50- päivitetty 15.10.2017 | 00:08
Pohjois-Korea ei ymmärrä maailmaa eikä maailma Pohjois-Koreaa. Se voi johtaa ydinsotaan.
On perjantaiaamu elokuun 20. päivänä ja Kiinassa vietetään kolmatta päivää maata johtavan kommunistisen puolueen puoluekokousta. Kansainvälisen median huomion on varastanut kuitenkin Pohjois-Korea.
Washington Postille viikkoa aiemmin puhuneiden nimettöminä pysytelleiden amerikkalaisviranomaisten mukaan eristäytynyt diktatuuri valmistelee uutta pitkän matkan ohjuskoetta. Yhdysvaltain presidentti
Donald Trump on tuominnut suunnitelmat.
– Tämä voi jäädä pikku rakettimiehen viimeiseksi teoksi. Emme hyväksy uhkaa Amerikalle tai sen liittolaisille, presidentti tviittaa myöhään torstaina.
Nyt eteläkorealaisen
Chosun Ilbon tiedustelulähteet vahvistavat, että
Kim Jong-unin hallinto aikoo laukaista tähän mennessä pisimmälle yltävän ohjuksensa kesken Kiinan puoluekokouksen.
Amerikkalaisille epäily vahvistui jo torstaina, kun syvällä Pohjois-Korean ilmatilassa huomaamatta lentänyt huippusalainen RQ-180-tiedustelulennokki kuvasi viimeiset laukaisuvalmistelut ohjustestialueella. Pohjois-Korean rannikolle lähetetään kiertämään RC-135S Cobra Ball -tiedustelukone. Ohjuskokeiden seuraamiseen suunnitellut koneet ovat ilmassa lähes aina, kun Pohjois-Korea testaa aseitaan.
Japanin Kadenan lentotukikohdasta lähtenyt Cobra Ball asettuu perjantaina puolilta päivin reitilleen Japaninmerelle. Kone lentää kehää kansainvälisessä ilmatilassa ja nuuhkii herkillä sensoreillaan signaaleja Pohjois-Koreasta. Kun ohjus nousee taivaalle, tallentaa koneen miehistö laitteillaan kaiken mahdollisen laukaisusta.
Pohjois-Korean ulkoministeri
Ri Yong-ho totesi syyskuun lopulla, että Pohjois-Korealla on oikeus ampua alas sen aluetta lähestyviä amerikkalaisia pommikoneita silloinkin, kun ne ovat kansainvälisessä ilmatilassa. Pohjois-Korea on viimeksi ampunut alas amerikkalaiskoneen vuonna 1969. Tuolloin maailma oli vähällä syöksyä ydinsotaan. Ri Yong-hon kovat puheet on kuitenkin otettu amerikkalaisessa sodanjohdossa pohjoiskorealaisille tyypillisenä liioittelevana retoriikkana.
Ehdotukset siitä, että aseistamattomien tiedustelukoneiden tulisi lentää hävittäjien saattamina on tyrmätty turhina provokaatioina. Pohjois-Korean ilmatorjuntajärjestelmät eivät yllä kauas sen rajojen ulkopuolelle ja pohjoiskorealaiset hävittäjät nousevat ilmaan ani harvoin polttoaine- ja varaosapulan vuoksi.
Tällä kertaa Cobra Ballin rutiini kuitenkin särkyy. Amerikkalainen tutka-asema on havainnut kaksi Pohjois-Koreasta nopeasti lähestyvää kohdetta. Ne varmistuvat pian Mig-29-hävittäjäkoneiksi. Migit saavuttavat suurta matkustajakonetta muistuttavan Cobra Ballin puoli yhdeltä.
RC-135 Cobra Ball. / Kuva: U.S. Air Force
Kansainvälisessä ilmatilassa tapahtuva tunnistuslento ei ole Korean edustalla täysin tavaton.
Vuonna 2003 neljä pohjoiskorealaishävittäjää härnäsi vastaavaa tehtävää suorittanutta Cobra Ballia. Tuolloin yksi koneista jopa lukitsi aseensa amerikkalaiskoneeseen. Mitään viestejä ei vaihdettu. Pattitilanne loppui, kun tiedustelukone keskeytti valvontalentonsa ja palasi Japaniin.
Nyt amerikkalaisten ohjeena on olla väistymättä. Ohjuksen laukaisua on seurattava.
Seuraavaksi tapahtuu odottamaton. Pohjoiskorealainen Mig ottaa radiolla yhteyttä amerikkalaisiin. Pilotti puhuu englantia murtaen.
– Amerikkalaiskone. Olette Pohjois-Korean ilmatilassa. Laskeutukaa välittömästi teille osoitetulle kentälle Pohjois-Koreassa.
Cobra Ballin kapteeni noudattaa protokollaa ja vastaa olevansa kansainvälisessä ilmatilassa.
Kohtaamista seurataan maasta hermostuneena. Etelä-Korean Osanin lentotukikohdassa on annettu hälytys ja neljää amerikkalaista F-16-hävittäjää valmistellaan lähtöön.
Pohjoiskorealainen toistaa vaatimuksensa.
– Amerikkalaiskone. Olette Pohjois-Korean ilmatilassa. Laskeutukaa välittömästi teille osoitetulle kentälle Pohjois-Koreassa.
Cobra Ballin lentäjä vastaa olevansa kansainvälisessä ilmatilassa ja kieltäytyy muuttamasta kurssiaan. Sitten toinen Migeistä liukuu Cobra Ballin taakse ja lukitsee aseensa tiedustelukoneeseen. Amerikkalaislentäjä tempaisee koneensa rajuun kaarrokseen ja ehtii ilmoittaa tilanteen maahan. Sitten yhteys katkeaa ja tutkassa näkyvät enää pohjoiskorealaisten Migien kaksi täplää.
F-16-hävittäjät saapuvat paikalle liian myöhään. Pohjoiskorealaiset ovat tiessään ja Cobra Ball ja sen 20-henkinen miehistö on menetetty.
...ja Pohjois-Korean talouden
kannalta tärkeään kohteeseen kuten
Nampon satamaan.
Yhdysvallat on shokissa. Kuten liki 50 vuotta aiemminkin, ei kukaan osaa sanoa oliko koneen alas ampumisessa kyse pohjoiskorealaisen lentäjän omasta päätöksestä, kapinallisen kenraalin määräyksestä vai maan korkeimman johdon ratkaisusta. Tästä huolimatta Yhdysvallat päättää vastata nopeasti rajatulla iskulla.
Puolustusministeri
James Mattis ehdottaa yhtenä vaihtoehtona sukellusveneestä laukaistavaa risteilyohjusiskua Pohjois-Korean elintärkeään Nampon satamaan. Ratkaisu kelpaa presidentti Trumpille. Presidentin mielessä on yhä huhtikuun onnistunut risteilyohjusisku Syyrian hallituksen tukikohtaan. Viesti meni perille eikä yhtäkään amerikkalaista tarvinnut vaarantaa.
Kohteeksi otetaan kolme sotalaivaa ja yksi täysi öljytankkeri. Operaatioon sopiva ohjussukellusvene USS Michigan on saapunut sopivasti harjoituksiin Etelä-Koreaan edellisenä viikonloppuna. Sen myöhään lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ampumat 21 risteilyohjusta ovat toisen Korean sodan ensimmäiset amerikkalaislaukaukset.
Tilanne on tietenkin kuvitteellinen, mutta näin toinen Korean sota voisi amerikkalaisamiraali (evp.)
James Stavridisin mukaan hyvinkin alkaa.
– Pohjoiskorealaiset yrittävät tai oikeasti ampuvat alas amerikkalaisen lentokoneen. Me iskemme takaisin – upotamme ehkä joukon pohjoiskorealaisia laivoja satamaan. Jotenkin onnistumme kuitenkin pitämään tilanteen aisoissa, eikä se eskaloidu täysimittaiseksi (ydinaseilla käytäväksi) sodaksi, Naton Euroopan joukkojen komentajana toiminut Stavridis pohti hiljattain Pennsylvanian yliopiston järjestämässä keskustelutilaisuudessa.
Hänen mielestään Koreassa ollaan lähempänä oikeaa laukaustenvaihtoa kuin kertaakaan sitten kylmän sodan päivien.
Sodan uhka on todellinen
Puheita sodasta on helppo vähätellä niin Yhdysvalloissa kuin Pohjois-Koreassakin poliittisiin tarkoituksiin tarjoiltuna propagandana. Halusi sitä uskoa tai ei, on vaara kuitenkin todellinen.
Pohjois-Korean toistuvat ydin- ja ohjuskokeet ja yhä sotaisammaksi käyvä retoriikka Pjongjangin ja Washingtonin välillä ovat vieneet Korean niemimaan lähelle reunaa. Sodan riski juontuu ennen kaikkea kolmesta tekijästä. Yhdysvaltojen ja kansainvälisen yhteisön Pohjois-Koreaan kohdistamat pakotteet eivät riitä, Pohjois-Korealle asetetut odotukset ovat epärealistisia ja osapuolet ymmärtävät toisiaan kehnosti.
Pohjois-Koreassa noudatetaan Byungjinia eli ”rinnakkaisen etenemisen” talouspolitiikkaa. Maa pyrkii kasvattamaan talouttaan ja edistämään ydinaseohjelmaansa rinta rinnan.
Ulkopuolelta katsoen tavoitteet ovat ristiriitaisia. Ydinohjelman jatkaminen on johtanut kiihtyvään pakotekierteeseen, jonka pitäisi ainakin teoriassa kuristaa maan taloutta. Pohjois-Koreassa eletään jatkuvassa polttoainepulassa ja säännöstely ja sähkökatkot vaivaavat jo pääkaupunki Pjongjangiakin.
Tästä huolimatta
Etelä-Korean keskuspankki arvioi Pohjois-Korean talouden kasvaneen viime vuonna 3,9 prosenttia. Luku on korkein 17 vuoteen. Kasvua on selitetty pakotteiden kiertämisellä. Todellisuudessa syynä on myös jäykän ja säännellyn kotimaan talouden vapauttaminen. Pohjois-Korean diktaattori
Kim Jong-un on ollut isäänsä ja edeltäjäänsä,
Kim Jong-iliä, valmiimpi sietämään vapaita markkinoita ja höllentämään suunnitelmataloutta. Tämä on luonut maahan kuluttavaa keskiluokkaa.
Lännessä on ajateltu, että kurjuus ajaa pohjoiskorealaiset neuvottelupöytään. Tämä on kuitenkin ollut virhearvio. Tiukkenevat pakotteet ovat ainakin toistaiseksi vahvistaneet pohjoiskorealaisten ajatusta siitä, että maailma ja etenkin Yhdysvallat ovat sitä vastaan. Vapautuva talous on myös ainakin osin kompensoinut pakotteiden vaikutuksia. Lisäksi pohjoiskorealaisten kykyä sietää ankeita oloja aliarvoidaan. Totalitaarisen maan väestö on ehdollistettu pienestä pitäen uskomaan, että koko valtion olemassaolo on jatkuvaa taistelua.
Pohjois-Koreassa politiikkaa myös tehdään pidemmällä tähtäimellä kuin demokraattisissa valtioissa. Mitä on 10 tai 20 vuoden talouskurjuus, jos sillä voi turvata Kimin suvun valtakauden jatkumisen ja ostaa itsensä kansainvälisesti tunnustetuksi ydinasevaltioksi?
Ydinaseista ei luovuta
Toinen kansainvälisen yhteisön suuri virhearvio on sokea usko siihen, että Pohjois-Korea voidaan saada luopumaan ydinaseistaan. Jo yksin tällaisen ehdottoman vaatimuksen esittäminen tekee neuvottelut maan nykyhallinnon kanssa käytännössä mahdottomiksi.
Pohjois-Koreaa hallitseva Kim on ripustanut koko arvovaltansa ydinaseisiin. Niitä korostetaan puheissa ja ikuistetaan propagandajulisteisiin. Ydinkokeet ovat kansallisia juhlapäiviä. Pohjois-Korean johdon näkökulmasta ydinaseet ovat sille elinehto. Pohjoiskorealaisten mielestä maa voi suojautua ulkovaltojen masinoimilta Libyan tai Irakin kaltaisilta kumouksilta vain hankkimalla luotettavan ydinpelotteen. Ydinaseista luopuminen tekisi maan johdon arvovallan tyhjäksi. Aseistariisunnan vaatiminen on sama kuin vaatisi Kim Jong-unia luopumaan kruunustaan.
Epärealistisia odotuksia vaikeuttaa entisestään se, ettei maailma ymmärrä pohjoiskorealaisten viestejä, eivätkä pohjoiskorealaiset maailmaa – etenkään kun sen puhemiehenä toimii vaikeaselkoinen Donald Trump.
Pitkäaikainen Aasian kirjeenvaihtaja ja
New Yorkerin toimittaja
Evan Osnos vieraili Pohjois-Koreassa elokuun puolivälissä. Hän valottaa
reportaasissaan hyytävää ristiriitaa. Pohjois-Korea ottaa Donald Trumpin tosissaan samalla kun länsi pitää Pohjois-Korean retoriikkaa tyhjänä sapelinkalisteluna.
New Yorkerin haastattelemat Yhdysvaltoihin keskittyvät pohjoiskorealaisvirkamiehet eivät aidosti tiedä, mitä Donald Trump tai amerikkalaiset ajattelevat sodasta. Trumpin tviittailu nähdään osana suurempaa strategiaa ja Yhdysvaltojen presidentin mietteitä tulkitaan kiivaasti.
– Hän voi olla irrationaalinen – tai liiankin älykäs. Me emme tiedä. Mutta jos hän ei kerran pyri johonkin lopputulokseen, mitä hän sitten muka tekee? Se on suuri kysymyksemme, ulkoministeriön virkamies
Pak Song-il selvittää.
Ylitulkinnassa piilee valtava väärinymmärryksen riski. Yhdysvaltojen edellisen presidentin,
Barack Obaman, hallinnon tiedustelujohtaja
James Clapper kävi Pohjois-Koreassa neuvottelemassa kahden vangin vapauttamisesta vuonna 2014.
– Pohjois-Korean johtoon iskostunut piiritysmentaliteetti – vainoharhaisuus – oli pysäyttävää. Meille tulee hyvä olo, kun me kalistelemme sapelia ja lennätämme Etelä-Koreasta ja Japanista B-1-koneita hävittäjäsaattueissa. Se huojentaa liittolaisiamme, mutta me emme ota huomioon, miten se vaikuttaa pohjoiskorealaisiin, Clapper pohti.
Hän sai tuta heti Washingtonin ja Pjongjangin välillä vallitsevan rikkinäisen puhelimen ilmiön. Pohjoiskorealaiset suuttuivat amerikkalaisille jo ennen kuin vierailu oli ehtinyt kunnolla alkaakaan. Pohjois-Koreassa luultiin, että Clapperin käynnin oikea tarkoitus oli tehdä diplomatiaa ja kääntää uusi sivu maiden välisissä suhteissa. Pelkkä sovittu neuvottelu vangeista oli pohjoiskorealaisille valtava pettymys.
”Tulen varmuudella ja ehdottomasti
kesyttämään tämän mielenvikaisen
höperön tulella.”
– Kim Jong-un 23. syyskuuta 2017.
”Ydinsodan aatto”
Siinä missä Pohjois-Korea ylitulkitsee amerikkalaisia, vaivaa ulkomaailmaa Pohjois-Korean viestien alitulkinta.
Pohjoiskorealaisten koukeroisia lausuntoja on helppo pitää pelkkänä liioittelevana retoriikkana. Toisinaan pohjoiskorealaisten viestejä
on myös yksinkertaisesti ymmärretty väärin.
Mutta entä jos pohjoiskorealaiset tarkoittavat, mitä sanovat?
– Yhdysvaltojen imperialistit ovat työntäneet päänsä hirttosilmukkaan varomattomalla sotilaallisen vastakkainasettelun kiristyksellään. Jaksan katsoa jenkkien typerää käytöstä enää hetken, Kim Jong-un sanoi elokuussa.
Hän viittasi uhkaukseensa ampua ohjuksia Yhdysvaltojen Guamin saaren lähelle, jos Yhdysvallat jatkaa ”ydinaseprovokaatioitaan”.
New Yorker kysyi tuolloin Pohjois-Korean ulkoministeriön Pak Song-ililtä aikooko Kim siis ampua ohjuksia vai ei. Vastaus oli yllättävä.
– En tiedä. Se riippuu siitä lähettääkö Yhdysvallat jälleen uuden ydinasejärjestelmän kuten B-1B-pommikoneen lentämään Korean niemimaan ylle.
Pohjoiskorealaiselle huomautetaan, ettei tämä ehto ole ehkä auennut Yhdysvalloille.
– Kyllähän heidän pitäisi tietää. Mehän sanoimme, etteivät he saisi enää lähettää uusia ”ydinaseprovokaatioita”, Pak painotti.
Korean niemimaalla on ajauduttu tilanteeseen, jossa Yhdysvallat tulkitsee Pohjois-Koreaa maan propagandan ja Pohjois-Korea Yhdysvaltoja Twitterin lävitse. Kun tämä yhdistetään osapuolten mahdottomiin tavoitteisiin ja jatkuviin asekokeisiin ja sotaharjoituksiin, on jännitteet viritetty tasolle, jolla sotaan johtavan virhearvion riski on korkea.
– Elämme ydinsodan aattoa, eräs Pohjois-Korean ulkoministeriön korkea virkamies hiljattain maassa vierailleelle
New York Timesin toimittajaryhmälle.
Asia on hänen mukaansa kiinni ”amerikkalaisten asenteista”. Lausahduksen merkitystä voi miettiä.
Miljoonia voisi kuolla
Tutkimme tätä vaihtoehtoa tarkasti. ”Ennaltaehkäisevästä sodasta” seuraisi satoja tuhansia ellei jopa miljoonia uhreja, Barack Obaman hallinnon kansallisen turvallisuuden neuvonantaja
Susan E. Rice kirjoitti elokuussa
New York Timesissa.
Mikäli amerikkalaiskoneen pudottaminen ja sitä seuraava kostoisku johtaisi sotaan, saattaisi Pohjois-Korea hyvinkin turvautua ballistisiin ohjuksiin ja joukkoutuhoaseisiinsa heti konfliktin aluksi.
Yhdysvaltojen ja Etelä-Korean ilmaherruus tarkoittaa, että joukkotuhoaseiden levittämiseen soveltuvien ohjusten tuhoutuminen suojiinsa ja laukaisupaikoille on vain ajan kysymys. Ne olisivat amerikkalaisten ja eteläkorealaisten joukkojen ykkösprioriteetti, kun sota alkaisi.
Tämä tekee joukkotuhoaseista
Pohjois-Korealle ”käytä tai menetä” -kykyjä ja laskee kynnystä käyttää jopa ydinaseita siinä pelossa, että ne menetetään.
Johns Hopkins -yliopiston ylläpitämän
38 North -sivuston arvion mukaan Pohjois-Korea kykenee varustamaan maalta laukaistavia ohjuksiaan ydinkärjillä. Aseiden epätarkkuuden vuoksi ydiniskujen kohteiksi otettaisiin todennäköisesti Tokio ja Soul.
Iskut saattaisivat vaatia satojatuhansia tai jopa miljoonia kuolonuhreja. Pohjois-Korealla ei uskota vielä olevan kykyä iskeä ydinaseella manner-Yhdysvaltoihin. Tätä on pidetty Yhdysvalloissa vuosikaudet rajana, jota Pohjois-Koreaa ei saa päästää ylittämään.
Entinen Yhdysvaltojen ilmavoimien kenraali
Herbert ”Hawk” Carlisle sanoi
Military Timesille, että amerikkalaiset ja eteläkorealaiset joukot päihittäisivät lopulta Pohjois-Korean asevoimat. Suurin kysymys on, kauanko siinä menisi. Siitä riippuu myös siviiliuhrien määrä.
– Kyse on siitä, kuinka paljon vahinkoa Kim Jong-un ehtii aiheuttaa ennen kuin saamme hänet hengiltä, Carlisle totesi.
Yhdysvaltojen
puolustusministeriön arvion mukaan tavanomainenkin sota Korean niemimaalla vaatisi 20 000 kuolonuhria päivässä.