Lueskelin jonkin verran Korean historiaa ja mahdollisen Korean sota kakkosen kohdalla on erittäin tärkeää huomioida koko aiempi tapahtumaketju.
Korean diktatuurihan syntyi siitä, kun Neuvostoliitto asetti oman suosikkinsa Kimin sikäläiseksi nukkehallitsijaksi.
The
Soviet Union declared
war on Japan on 8 August 1945, and the Red Army entered Pyongyang on 24 August 1945. Stalin had instructed
Lavrentiy Beria to recommend a Communist leader for the Soviet-occupied territories and Beria met Kim several times before recommending him to Stalin
https://en.wikipedia.org/wiki/Kim_Il-sung
Ensimmäinen sota oli hyvin voimakkaasti Neuvostoliiton alullepanema, ja Kiina ajautui siihen enemmän vasten tahtoaan. Käytännössä kyseessä oli siis Proxy-sota, jonka käynnisti Neuvostoliiton hallinnoimalleen alueelleen asettama johtaja.
The
People's Republic of China acquiesced only reluctantly to the idea of Korean reunification after being told by Kim that Stalin had approved the action.
Valtapolitiikka Koreassa muuttui käytännössä siinä vaiheessa kun Kiina liittyi mukaan. Wikipedian mukaan siihen asti Neuvostokenraali Shtykov oli vallankäyttäjä:
As chairman of the committee, Kim was "the top Korean administrative leader in the North," though he was still de facto subordinate to General Shtykov until the Chinese intervention in the Korean War.
Sota sinänsä oli tappioiden osalta raskas ennenkaikkea Kiinalle ja Usalle:
- USA 33,686 battle deaths (Virallinen)
- 8516 siihen asti, että Kiina osallistui
- Lisäksi 2360 muita kuolemia
- The Chinese and North Koreans estimated that about 390,000 soldiers from the United States were "eliminated" from the battlefield
- Kiina
- 114 000 kuollutta (Virallinen eli kiinan oma ilmoitus)
- 400 000 kuollutta (länsiarvio)
- 34 000 kuollutta (Virallinen eli kiinan oma ilmoitus)
- 486 000 haavoittunutta (länsiarvio)
https://en.wikipedia.org/wiki/Korean_War
Sodan jälkeen sitten laitettiin kovia puhdistuksia ja pikkuhiljaa Korea alkoi muistuttaa enemmän ja enemmän itsenäistä valtiota. Silti kovin suuresta itsenäisyydestä ei voida puhua taloudellisten riippuvuussuhteiden takia. Kiinalaiset joukut vetäytyivät Koreasta vasta 1958. Siitä asti käytännössä Kimin kuolemaan asti elämä oli taiteilua siinä kuinka paljon ollaan Neuvostoliiton ja kuinka paljon Kiinan vaikutuspiirissä.
Neuvostoliiton sortuminen sitten mutkisti asemia ja aiheutti lisää taloudellisia murheita. Myöskin Kimin seuraaja Kim-Jong Il oli alkuperäisen diktaattorin asettama.
Mielestäni on perusteltua odottaa, että vielä Kim Jong Ilin aikana Kiinalla oli hyvä kontrolli siihen, mitä maassa tapahtui. Kim Jong Il vierailu Kiinassa itse vielä 2006. Lisäksi on huomioitava, että juuri 2006 PK teki ensimmäisen ydinkokeensa. Koko tämä ydinaseen kehittely on alusta asti tapahtunut enemmän tai vähemmän Kiinan ja Venäjän suojeluksessa tai ainakin puolittaisessa sallimuksessa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Kim_Jong-il
Aiheen ymmärtäminen tarkemmin vaatisi paremman ymmärryksen Venäjän ja Kiinan suhteista ja niiden kehityksestä koko PK:n diktatuurin voimassaoloaikana. Tulkitsen itse niin, että molemmat ovat suhtautuneet PK:n diktatuuriin siten, että USA:n vihollinen on heidän ystävänsä.
Kiinan osalta on huomattava vielä, että Kiina koki todella merkittäviä tappioita ja näistä sotatoimista päättämässä olleita henkilöitä on ollut Kiinan politiikassa pitkään vaikuttajina. Tuollaisen panostuksen jälkeen maan ei herkästi anneta luisua USA:n vaikutuspiiriin.
Se mikä on mysteeriä on, että kuka maata oikeasti nyt hallitsee. Miten Kim Jong Un on oikeasti päässyt valtaansa. En usko, että kyseessä on aito vallankäyttäjä. Toki hänkin on tehnyt puhdistuksia, mutta uskon niiden liittyvän pelkoon siitä, että hänen asemansa nukkehallitsijana voidaan korvata toisella nukkehallitsijalla. Samaa periaatetta käyttivät myös Pullean Pojan edeltäjät.
Näkisin, että nykyinen eskalaatio ei ole niinkään seurausta siitä, että PK:n kanssa on oltu aiemmin liian lepsuja. Enemmän epäilen nykyisen Kim Jong Unin kyvyttömyyttä pelata poliittista peliä Kiinan ja NL:n kanssa yhtä taitavasti kuin edeltäjänsä. Kiinan voimakkaat pakotteet kertovat tästä.
Pohjois-Korean aseman ei pitäisi perustua omaan itsenäiseen sotilaalliseen kykyyn kuten se ei ole perustunut aiemminkaan. Kiina puolustaisi maata edelleen USA:n ja Etelä-Korean hyökkäyksen varalta. Mutta Kiinakaan ei halua ydinsotaa alueensa lähelle varsinkaan kun ottaa huomioon mahdollisen eskalaatioriskin.
Tilanne on kusinen, koska ratkaisu olisi PK:n taipuminen takaisin ja nöyrästi Kiinan ohjaukseen. Pullea poika kuitenkin pelkää perustellusti, että se kuka saa riittävän hyvät suhteet Kiinaan voi olla hänelle henkilökohtainen uhka. Siksi Pohjois-Koreassa on nyt aidosti vaarallista etsiä tilanteeseen ratkaisua.
Ennustan, että kun pakotteet alkavat purra enemmän, niin joku päästää Kimin pois päiväjärjestyksestä ja maa neutralisoi suhteensa Kiinaan. No mikä tässä sitten on ongelmana? Putin ja Venäjä.
Avain on juuri Venäjän ja Kiinan välinen suhdepolitiikka. Putin ilmeisesti EI halua, että PK siirtyy täysin Kiinan vaikutuspiiriin. Siksi on tarjottu mahdollisuutta toimia Kiinasta irrallaan. Tarjotaan ydinaseteknologiaa ja keinoja olla taipumatta painostukseen. Oman henkensä edestä pelkäävä diktaattori taas tarttuu näihin keinoihin ja kulkee todennäköisesti tämän tien loppuun asti. Venäjä taas ei ole pätkän vertaa vastuullinen asiassa vaan haluaa mutkistaa tilannetta helpottaakseen omaa tulevaa laajentumistaan. On helpompi toimia kun maailma on täynnä muita uhkia, jotka sitovat USA:n resursseja.
Uskon, että pakotteet pitäisi kohdistaa itse asiassa Putinin Venäjään myös tämän Pohjois-Korean ydinaseen takia. Kusinen tilanne. Pohjois-Korean ydinaseet ei tässä ole edes se suurin uhka vaan Venäjän vastuuttomuus asiassa. Jos Pohjois-Korea jätetään kulissitoimijana välistä, niin se on itseasiassa Venäjä jokaa haluaa levittää ydinaseteknologiaa myös Syyriaan ja Iraniin. Maskirovkaa kaikki tyynni. Aika näyttää mitä tapahtuu.