Tämä on yksi viittaus koronatartuntaan. Se että sä hengästyt näkkärin teosta on suora viittaus tilanteen vakavuuteen. Sun pitäisi olla sängyssä eikä keittiössä.
Toisaalta tuossa on perää mutta toisaalta olo tuntuu ihan kohtalaisen hyvältä. Etenkin mieli on hyvä ja reipas. Juuri reipas ja kujeileva mieli oli suurin syy siihen, että halusin aamulla ensimmäisenä tehdä sen näkkärin itselleni. Se oli tämmöinen.Vertauskohtana vasemmalla kahvikupin reunaa. Ja kyllähän tuo metukkarivi ja nakit antavat vähän mittakaavaa.
Vasemmalta oikealle: kinkkua, kirsikkatomaatteja, kaksi nakin puolikasta, rivi suolakurkkuja, rivi metvursteja, rivi suolakurkkuja, kinkkua.
Joku muu hengästyisi jo tuon näkemisestä - tai ajatuksesta vetää tuo aamupalaksi. Mä sentään jaksoin ideoida ja tehdä tuon.
Tarpeeksi ison lautasen puuttuessa oli pakko jakaa se kvartaaleihin ja syödä vuodenaika kerrallaan. Näin.
Taustalla näkyy litran vetoinen mehukannu. Tai voi se olla isompikin.
Tää mun näkkäri menee ehkä vähän samaan kategoriaan kuin mun keittopallot.
Mä oon nyt meillä se varavanhempi sillä aikaa kun vaimo hoitaa duuniaan. Sen työ on vähän sellaista, että jos se rupeis mun ja kipeen lapsen hoitamiseen, niin joidenkin ihan muiden elämä saattaisi vaikeutua tavalla tai toisella.
EDIT:
Sun pitäisi olla sängyssä eikä keittiössä...
Kävin ulkona kamerakävelyllä. Noin puolentoista tunnin hidas ja rauhallinen luonto-orientoitunut maleksiminen. Teki hyvää. Vauhti oli sellainen, että joku seittemänkymppinen rollaattorisankari olisi varmaan painanut ohi.
Ulos pääseminen tuntui enemmän levolta kuin sänky olisi tuntunut.
. Heti kun blaadaamisen lopetti, tilanne parani, joten äkkiä taas spaddua kehiin. Hyvät kuolevat nuorena (vaikka ei tässä nyt enää niin nuoria olla). Päänsärky on ärsyttävä koska minulla ei sitä ole yleensä koskaan. Toisaalta ei se ole kova joten troppia ei tarvita.
.
