Annat aivan liian ruusuisen kuvan asiasta. Oikeasti juttu menee niin että Dunning-Gruger -efekti kohtaa De Solla Pricen.
Neliöjuuri mistä tahansa porukasta tuottaa puolet sen porukan tuottavuudesta.
en.wikipedia.org
Se tarkoittaa sitä, että esim. miljoonan hengen porukan tuottavuudesta syntyy puolet noin tuhannen hengen voimin. Tämä on se porukka, joka osaa konseptoida nopeasti, tarkastelee substanssipainotteisuuden sijaan asioita dynamiikkapainotteisesti, viittaa kintaalla sille, miten asiat on yleensä tehty... Nämä ovat korkean riskin ja korkean tuottopotentiaalin hakijoita, luovia ja älykkäitä ihmisiä. Nämä ovat niitä, jotka parantavat jonkin asian tehokkuutta muutamalla prosentilla jolloin sen asian tuottavuus saattaa puolitoistakertaistua. Ja samalla nämä ovat niitä joiden ajatuksia, kehitelmiä ja hengenhedelmiä varastamalla kaiken maailman mielikuvituksettomat ja aivottomat paskaläjät pönkittävät omaa uraansa ja mainettaan.
Ja jokainen laskutaitoinen tajuaa, että Pricen laki tarkoittaa, että miljoonan ihmisen joukossa se tuottavin promille on tuhat kertaa tuottavampaa kuin loput 99.9% keskimäärin. Ja juuri se promille tajuaa tämän asian ensimmäisenä ja rakentaa oman elämänsä, uransa, tulevaisuutensa ja myös viestintänsä tuon tuottavuuseron mukaan.
Käytännössä tuo pieni porukka on ollut lapsesta lähtien muiden lypsettävänä ja hyväksikäytettävänä. Jossain ikävaiheessa se on kyllästynyt siihen ja ruvennut kattelemaan paremmin itselleen sopivaa kuviota. "Tee sä kaikki vaativa ja me jatketaan siitä kassakoneelle" -henkiset tarjoukset eivät kiinnosta ketään kovin kauan.
No niin... Se huipputuottava menee ja tekee jonkin ehdotuksen. Ja sen jälkeen ehdotusta arvioi joku sellainen, jonka kyky tuottaa itse vastaavantasoisia ratkaisuja on tuhannesosa ehdottajan kyvystä - ihan tilastojen mukaan.
Arvioija luulee aina olevansa esittäjää fiksumpi. Esittäjä sen sijaan tietää, että asia päätyy jonkun kuolaavan idiootin arvioitavaksi. Niinpä esittäjä yksinkertaistaa esityksensä sellaiselle yksinkertaisuuden tasolle, jolla kuolaavat idiootit liikkuvat. Se tarkoittaa, että jos ajatus kokonaisuudessaan olisi vaikka 50 aanelkkua niin yksinkertaistettu versio on vain kolme.
Yksinkertaistaessaan esittäjä luonnollisesti suojaa omat etunsa sillä että jättää kertomatta juuri ne kohdat, joiden havaitsemiseen tai ratkaisemiseen kuolaavat idiootit eivät kykene. Eli jos esitys olisi konsepti, jossa on kymmenkunta osakonseptia ja jokaisessa niistä iso joukko valmiita ratkaisuja, joilla osakonseptit ja sen seurauksena kokonaiskonseptin saa toimimaan, niin esittäjä jättää niistä vaikeimmin havaittavat paljastamatta. Tällöin kuolaava idioottikin voi huomata, että hommalla on edellytyksiä, mutta se kuolaava idiootti ei silti saa hommaa toimimaan tuottavasti.
Ja tässä kohtaa esiin astuu Dunning-Kruger -efekti ja siitä se osa, jossa kuolaavilla idiooteilla on tapana yliarvioida oma älykkyytensä ja aliarvioida muiden älykkyyttä.
en.wikipedia.org
fi.wikipedia.org
Kuolaava idiootti kuvittelee Dunning-Kruger -efektin mukaan olevansa näistä kahdesta se fiksu tapaus. Koska hän ei itse kykene koskaan esittämään mitää uutta, hän kuvittelee että uusia ratkaisuja ja menettelytapoja esittävät lähinnä häntä tyhmemmät henkilöt. Kuolaava idiootti kokee voivansa loistaa paljastamalla näiden "tyhmien" tyhmyyden. Niinpä hänellä on valtava hinku "tulkita" esitys kuin esitys idioottiolettaman läpi. "Esittäjän on pakko olla hölmö koska hän esittää jotain." Ja kun kuolaava idiootti ei kykene huomaamaan että mikä esityksessä olisi se fiksuin osuus ja missä sen tuottopotentiaali luuraa piilossa, niin kuolaava idiootti vahvistuu uskossaan omasta fiksuudestaan ja kaiken maailman esittäjien epärealistisesta typeryydestä ja hyödyttömyydestä.
Eli juuri niin kuin Dunning-Kruger -efekti toimii.
Pricen laki pitää paikkansa siksi, että metakognitiiviset ja meta-metakognitiiviset taidot, työkalupakit ja aikaansaannokset lisäävät tuottavuutta eksponentiaalisesti.
Dunning-Kruger -efektin tollompi puoli toimii toimii efektin määrittelemällä tavalla siksi, että jopa tieto metakognitiivisista taidoista, työkaluista (pakeista puhumattakaan) tai aikaansaannoksista ei kuulu kyseisen porukan maailmankuvaan. (Meta-metakognitiivista kenttää ei kannata tässä yhteydessä edes mainita vaikka juuri se on suurimman huippuluovuuden ja tehokkuuden toimintaympäristö.)
Miten sitten voisi tunnistaa tai ratkaista tämmöisen kansantaloudelle järjettömän kalliin ja täysin turhan kohtaamattomuusongelman?
Helposti: Jos olet se kuolaava idiootti, niin lakkaa kuolaamasta. Eli jos eteen tulee kiinnostava konsepti, niin älä mieti miten voisit kaapata sen ilmaiseksi omaan käyttöösi.
Konsepti voi olla arvokas ja hyödyllinen mutta sen esittäjä on tuhat kertaa arvokkaampi ja hyödyllisempi. Hae yhteistoiminnan mahdollisuuksia joissa on mukana jonkinlainen tuottavuuteen liittyvä provisio joka on sille luovalle taholle houkutteleva. Koska olet kuolaava idiootti, niin lakkaa kuvittelemasta että voit kaapata ja hyödyntää ajatusta. Et voi. Se on miinoitettu. Ja koska olet kuolaava idiootti, et kykene koko elämäsi aikana keksimään että missä ne miinat ovat.
Ja jos olet se huippuluova yksilö, niin kävele aina heti pois kun jokin seuraavista varoitussignaaleista tulee näkyviin:
- Sinua vähätellään tai mielistellään prosessin alussa.
- Ajatteluasi halutaan hyödyntää ilman sinua eli sinusta irrotettuna.
- Toinen osapuoli haluaa oman kädenjälkensä sellaiseen kohtaan missä sillä on haitallinen vaikutus.
- Ajatteluasi halutaan hyödyntää sinulta kysymättä tai sinulta salaa.
- Toiselle osapuolelle näyttäisi olevan vaikeaa tunnustaa se, että sinulla on isyysoikeus omaan ajatteluusi.
- Toinen osapuoli ei tajua mikä ero on intellektuaalisella omistusoikeudella ja immateriaalioikeuksilla. Älä ikinä ole missään tekemissä tämän tason idioottien kanssa.
- Sinulle halutaan maksaa ajankäyttösi eikä aikaansaannostesi mukaan.
- Aikaansaannosten arviointi halutaan tehdä jollain sellaisella tavalla, jossa aikaansaannokset kirjautuvat aseman eikä aikaansaamisen perusteella.
- Vaikutelmatuotanto ja -arviointi on toisen osapuolen toiminnassa keskeistä.
- Toinen osapuoli on niin typerä ettei tajua mitä eroa on ryhmätyöllä ja yhteistyöllä ja lähtee sen vuoksi siitä ajatuksesta että pitää tehdä ryhmätyötä, ryhmääntyä, toimia ryhmänä... Vain sellaiset ihmiset jotka ovat älyllisesti ja/tai moraalisesti kyvyttömiä käsittämään De Solla Pricen lain tarjoavat ryhmätyötä mihinkään sellaiseen missä haetaan korkeaa tuottavuutta.
Tämä teksti voi näyttää off topicilta, muttei ole. Tämä teksti liikkuu aivan sen keskiössä, että kuinka koronan aikana ja jälkeen voidaan nousta kuopasta - niin taloudellisesta, kulttuurillisesta kuin intellektuaalisestakin.
Ikävä kyllä tästä(kään) paasaamisesta ei luultavasti ole koskaan mitään hyötyä.
