Kangasmaskeihin pitää mennä joka tapauksessa. Nyt on hukattu kuukausi, tai tarkemmin sanottuna kaksi.
Tulkinnanvaraista paljonko on hukattu.
1. Epidemia tuli kansainväliseen julkisuuteen viime vuoden joulukuussa.
2. Tammikuun alussa oli jo täysin selvää, että pöpön leviäminen on niin rajua ja seuraukset niin kovat, että pandemian riski on todellinen.
3. Tammikuun loppupuolella oli ainakin allekirjoittaneella jo päällä todella suuri ihmetys kun missään ei näkynyt niitä neuvoja, lausuntoja, toimia ja suosituksia, jotka jo siinä vaiheessa tuntuivat täysin välttämättömiltä, osin jopa myöhässä olevilta.
Aikani tätä reagoimattomuutta ihmeteltyäni avasin Epidemiavarautuminen -ketjun 29.1. osittain kritiikkinä poliittisen ja viranomaistoiminnan reagoimattomuutta ja välinpitämättömyyttä kohtaan.
Tuo tammikuun jälkimmäinen puolisko on se aika, jolloin esim. nämä suojavaruste- ja rutiinienmuuttamisjutut olisi viimeistään pitänyt käynnistää.
4. Helmikuun alkupuolella jo sokea Reetakin näki otsallaan mihin ollaan menossa. Silloin "asiantuntijat" tyytyivät lähinnä vittuilemaan niille, jotka toimivat tolkullisesti - ja möykkäämään, ettei mitään pidä tehdä ja mikään negatiivinen ei ole mahdollista.
5. Siinä kohtaa kun hiihtolomamatkoja varailtiin, olisi hallituksen pitänyt suositella tautiriskiä sisältävien paikkojen välttämistä, yleensäkin matkailun tarpeellisuuden harkitsemista jne.
6. Kun porukka palaili, niin olisi pitänyt seuloa kaikki ne esiin, jotka voidaan saada esiin ja tukea voimakkaammin epäselvien tapausten omaa ilmoittautumista + pistää aina koko huusholli karanteeniin.
jne. jne. jne.
Jos THL ja hallitus olisivat alussa edes yrittäneet tehdä sitä työtä josta saavan palkkaa, niin olisi luultavasti säästytty ilman Uudenmaan karanteenia ja montaa muuta kalliiksi ja hankalaksi käyvää tointa. Nyt ne ovat olleet tarpeellisiä, mutta ennakoimalla olisi selvitty kevyemmin oheisvahingoin.
Oli sitten kyse maskeista, rutiineista, työnkulusta, työn ja palveluiden järjestämisestä, niin tammikuun jälkimmäinen puolisko on se ajankohta jolloin asioita olisi pitänyt ehdottoman viimeistään ruveta tekemään.
Tää on vähän sellainen "on järkevää sammuttaa nuotio kunnolla ettei tartte sammuttaa metsäpaloja, mutta jos tuli pääsee metsäpaloksi asti, niin sitten pitää sammuttaa metsäpalo" -tyyppinen tilanne.
Ja ainakin minä lähden siitä, että se, joka päästää nuotion metsäpaloksi ei tule sankariksi sillä että vähän myöhemmin huutelee reaktiivisesti muille, mitä niiden muiden pitäisi tehdä korjatakseen hänen aiheuttamansa jättimäinen vahinko. Tällä viittaan tietenkin hallituksen ja Tavisten HävittämisLaitoksen perseilyyn.